Pastis - sympaattinen kortteliravintola

Toissa torstaina saavuimme iltalennolla Helsinkiin, ja menimme tuolloin myöhäiselle illalliselle Pastikseen (Pieni Roobertinkatu 2) kulkematta hotellin kautta, eli suoraan lentoasemalta.  First things first! Pöytävarauksen olin tehnyt jo hyvissä ajoin. Olin tuttuun tapaani tutkinut etukäteen Helsingin ravintoloiden ruokalistoja, ja heti kun bongasin gratinoidun hummerin Pastiksen listalta, oli asia selvä. Sinne siis. Olimme jo kerran aiemmin vierailleet Pastiksessa, ja paikan antimet hyväksi havainneet. Niinpä odotin toista visiittiämmekin innolla, tällä kertaa hummerin kuvat silmissäni. Toki tarkistin etukäteen, mahtaisiko hummeri olla vielä tuolloin listalla.

Lopultakin siis hummeri-illallinen oli jo todella lähellä. Sitä ennen treffasimme Helsingissä asuvan tyttäremme kanssa, ja saimme iloksemme hänestä illallisseuraa. Olemme kaikki hyvän ruoan ystäviä, ja jos treffiaikaa on käytössä rajallisesti, tapaamme silloin mieluusti lautasen äärellä, missäpäs muualla. Astelimme siis kaikki kolme yhdessä Pastiksen ovesta sisään.

Olimme varmaankin illan viimeiset tulijat. Paikalla oli lämmin tunnelma, ja tyytyväiseltä kuulostava puheensorina. Siirryimme muutaman porrasaskelman alaspäin omaan pöytäämme, joka oli meille juuri vapautunut. Oma menuvalintani oli jo täysin selvä, joten muiden vielä tutkiessa ruokalistaa pääsin minä jo avaamaan leipäpussia, joka oli juuri kiidätetty pöytäämme.

Alkuruokien suhteen olimme kaikki eri linjoilla. Minä otin sinisimpukoita. Listan mukaan ne olisi keitetty omenasiideriliemessä. Minulla on joskus todettu omena-allergia, joten pohdiskelin ääneen, uskallankohan kokeilla simpukoita tuossa liemessä. Toisaalta päättelin, että ei siinä siiderissä taida paljon olla enää omenan allergisoivia aineita jäljellä. Toisaalta taas minulla ei ollut kokemusta omenasiiderin vaikutuksesta omena-allergian kannalta, koska en juo siidereitä. Ne ovat minulle juomina liian makeita. Niinpä päätin, että en ehkä halua sitä allergiaani nyt matkan alkajaisiksi testata. Simpukoihini luvattiinkin ystävällisesti lorauttaa siiderin sijasta valkoviiniä. Hieno homma, ja ihania olivat valkoviinissäkin muhineet simpukat.

Toiset kaksi valitsivat alkuruokalistalta toinen turskaa, ja toinen etanat, tarkalleen ottaen Roquefortilla kuorruttuja etanoita Pastis-voissa.  Me kaikki olimme valintoihimme tyytyväisiä, ja kyllähän me hiukan vaihtokauppojakin taas teimme, kuten tapoihimme kuuluu.

Juomaksi valitsimme kaikille alkuruoille sekä merellisille pääruoille yhteisesti pullollisen valkoviiniä Pouilly Fumé, Domaine Thibault, André Dezat et Fils (Sauvignon Blanc). Ihanassa hapokkuudessaan ja mukavassa mineraalisuudessaan se sopi täydellisen hyvin sekä simpukoille että hummerille. Kuulemma myös turskalle ja etanoille.

Mutta nyt sitä hummeria sitten lopultakin sai! Gratinoitua hummeria, rucolapastaa ja hummerivaahtoa. Tätä kannatti odottaa. Tällainen puolitettu ja gratinoitu hummeri on siististi ja helposti syötävissä. Rucolapasta antoi annokseen mukavasti kirpeyttä. Ja rucolaahan minä muutenkin rakastan. Ihan loistava setti tämä ”hummerihomma”.

Tuo hummerihomma-nimitys tulee siitä, että jo joitakin vuosia sitten eräässä pohjoisen Suomen ravintolassa kysyin tarjoilijalta lisätietoja annoksesta, jossa oli myös hummeria mukana. Tarjoilija kertoi sen olevan ”sellainen hummerihomma”. Sen jälkeen olemme puhutelleet kaikkia syömiämme hummeriannoksia hummerihommaksi.

Hummerihommia tuli nyt kahdelle, ja kolmas meistä päätyi Chateaubriandiin. Tilasimme myös lähinnä pihvin seuraksi ihania tryffeliranskalaisia, mutta kyllä me muutkin pääsimme niistä osingoille.

Ilta oli jo sen verran pitkällä, että emme halunneet mitään oikeaa jälkiruokaa. Ainahan on kuitenkin tilaa juustoille, etenkin tällaiselle kolmen kesken jaetulle juustolautaselle. Juustot ovat yksi heikkouksistani, ja ne ovat aina yhtä mieluisia.

Olimme olleet tällä aterialla aika vähäviinisiä (seuraavana päivänä oli työpäivä), joten hiilihapotettu vesi toimi valkoviinin ohella oikein hyvänä ruokajuomana. Toki pihvinsyöjä sai oman punaviinilasillisensa. Niinpä saatoimmekin hyvällä omalla tunnolla rikkoa kunnolla rajoja, ja tilata ateriakokonaisuuden päätökseksi ja samalla yömyssyksi vielä lasilliset pastista. Aperitiivinahan se kai oikeaoppisesti nautitaan, tai sitten kesäpäivän viilennyksenä, mutta kyllä se toimi ihan hyvin loppuraikastajanakin. Eipähän jäänyt sekään mielen päälle kutkuttamaan.

Vedellä laimennettuna pastis muuttuu läpikuultamattomaksi.

Sitten oli jäljellä enää laskun maksu ja jo pitkälti tyhjentyneessä ravintolassa (sulkemisaika jo häämötti) viimeisten kuvien näpsiminen. Rekvisiitat olivat hyvin sympaattiset, kuten on Pastis itsekin.

Tästä(kin) vierailusta jäi hyvä maku suuhun. Liekö syynä merellinen ateria, vai mikä, mutta myös yöunet maistuivat makealta tämän aterian jälkeen. Aamulla olivatkin akkumme täynnä positiivista virtaa pitkää, vaan ei pitkästyttävää kokouspäivää varten.

Kävin äsken kurkkaamassa Pastiksen kotisivuille, ja huomasin ruokalistan osittain muuttuneen. Hummerihommaa näytti edelleen olevan tarjolla, ja olihan siellä taas monta muutakin houkuttelevalta kuulostavaa herkkua hummerin ohella tarjolla. Seuraavaa kertaa odotellessa.