Janssonia ja punajuurilisuketta talon tapaan

Voi että minulla on haluttanut Janssonin kiusausta jo pitkään, mutta aina sen valmistaminen on saanut väistyä jonkun muun ruoan tieltä. Viime viikonloppuna sitä pitkästä aikaa tein, ja silloin se pääsikin viikonlopun pääateriaksi, sunnuntailounaalle. Janssonin kiusauksen kanssa tarjotaan usein etikkapunajuuria, mutta minulla on tapana niiden sijaan tarjota lisukkeeksi paahdettuja punajuuria. Pidän niistä paljon enemmän kuin etikkapunajuurista.  Vielä kun ne uunissa paahdetut punajuuret sekoitetaan yhteen tuoreiden babypinaattien kanssa, niin jo on hyvä lisuke ruoalle kuin ruoalle. Koko komeuden kruunaa tillivinegretti, jolla saa tehtyä hauskat tilliraidat niin Janssonin kuin lisukkeenkin pinnalle.

Teen Janssonin kiusauksen mieluusti oikeista perunoista, käsin suikaloiden. Siinä ei mene juuri kauempaa, kuin mitä menisi yleiskoneen käyttövalmiiksi asentamiseen, vaikka se keittiön työtasolla koko ajan onkin.  Toki olen joskus käyttänyt tähän ruokaan myös valmista perunasipulisekoitusta, mutta kyllä parasta tulee tällä lailla perunoidenkin osalta itse tekemällä. Maussa ja koostumuksessa sen eron huomaa. Kokeile vaikka. Pussiperunat muusaantuvat helposti, kun taas itse suikaloidut perunat säilyttävät hyvin muotonsa ja rakenteensa.

Aloitin ruoan valmistuksen tekemällä tillivinegretin. Se kävi hyvin helposti. Laitoin astiaan laiskasti silputun tillipuntin. Lisäsin kaikki muutkin aineet ja sekoitin ne kaikki yhdessä sauvasekoittimella hyvin sekaisin. Laitoin tillivinegretin jääkaappiin odottamaan kiusauksen ja punajuurien kypsymistä.

Tillivinegretti

1 ruukku tilliä

1 dl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

Janssonin kiusaus

4:lle

2 sipulia

1 kg perunoita

2 prk anjovisfileitä liemineen

1 ruukku tilliä

aavistus suolaa perunoille

mustapippuria

n. 5 dl kuohukermaa (tässä oli 2 + 3,3 dl eli 5,3 dl)

190 C kiertoilmauunissa 1 h 10 minuuttia (tällä kermamäärällä)

Silppua sipulit ja kuullota niistä kitkeryydet pois. Kuullottaminen kannattaa todellakin tehdä, maun vuoksi. Kuori ja suikaloi perunat. Silppua tilli.

Laita voideltuun uunivuokaan kerros perunasuikaleita (1/3 perunoista). Mausta perunat pienellä määrällä suolaa. Anjovisfileet ovat suolaisia, mutta peruna tarvitsee silti oman suolansa, tosin vähäisen määrän. Pyöräytä perunoille myös pippuria. Lisää puolet sipulisilpusta. Avaa anjovistölkit, ja leikkaa anjovikset pituussuunnassa kahtia. Lisää puolet anjoviksista ensimmäisen kerroksen päälle. Säästä liemi.

Ripottele anjovisten päälle puolet tillisilpusta. Lisää taas kerros perunoita (toinen kolmannes), ja toista sama mitä teit edellisen perunakerroksen päälle. Laita viimeiseksi loput perunoista, ja edelleen hiukan suolaa. Lisää myös pippuria.

Kaada anjovistölkkien liemet vuokaan ja lisää myös kerma. Paista, kunnes perunat ovat kypsiä, ja pinta kauniisti ruskettunut.

Paahdettuja punajuuria babypinaateilla

500 g punajuuria

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1/2 pss babypinaattia

190 C kiertoilmauunissa 50 minuuttia

Kuori punajuuret taloushansikkaat kädessä. Laita leikkuulaudan päälle leivinpaperi, ja lohko punajuuret paperin päällä. (Näin suojautumalla pysyvät sekä kädet että leikkuulauta puhtaina.) Laita punajuurilohkot vuokaan ja mausta ne oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Sekoita ja lisää vielä kerran suolaa ja pippuria. Paahda punajuuria n. 50 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä. Sekoita huuhdellut ja lingotut babypinaatit kypsien punajuurien sekaan.

Kypsensin sekä Janssonin kiusauksen että punajuuret uunin kiertoilma-asennolla. Näin sain mahtumaan kummankin vuoan yhtä aikaa uuniin. Voit toki kypsentää nämä myös tavallisessa uunissa. Uunin tehoista riippuen asteet ovat silloin 200-225 C.

Muista ottaa tillivinegretti pois jääkaapista, ja liruttele sitä annoksen päälle antamaan hauskaa ulkonäköä ja tillin makua. Tämä ei kuitenkaan ole millään muotoa välttämätöntä, ilmankin on hyvää. Kiusauksen kerrosten väleissäkin on jo tilliä. Jos haluat ruoan päälle tillivinegretin sijaan tuoretta tilliä, kannattaa se lisätä vasta valmiin ruoan pintaan. Tilli kuivuu uunissa ruoan pinnalla ollessaan.

Abba jäi nyt käyttämättä.

 

Oli aika lähellä, ettei tämä kiusaus jäänyt tekemättä. Perunat oli käsitelty ja muutkin raaka-aineet alkoivat olla jo vuokaan laittoa vaille valmiita, kun katastrofi uhkasi. Avasin jostakin syystä säilykekaapin, ja huomasin tarkoin valitsemani Abba-anjovisfileetölkit siellä. Siellä! Kuivakaapissa! Eikä jääkaapissa, missä niitä pitäisi säilyttää! Mies oli perjantaina ystävällisesti auttanut, ja tuonut ruoat kotiin, kun itse en ehtinyt kaupassa käytyäni tänne asti kurvata. Hän oli ihan ymmärrettävästi ajatellut anjovisfileiden kuuluvan samaan kaappiin, kuin esim. tonnikalatölkit. Olin siis antanut puutteelliset ohjeet. Anjovisfileet kuivakaapissa nähtyäni pääsi minulta ilmeisen kuuluva ”voi ei!”, jota mieskin säntäsi ihmettelemään. Laskin pikaisesti päässäni, ja tajusin purkkien olleen siellä lämpimässä jo kaksi vuorokautta. Aika nopeasti mies totesi, että hänpä taitaakin lähteä käväisemään kaupassa. Onneksi lähikauppa on sunnuntaisinkin auki. 

Olut on paras ruokajuoma Janssonille.

Janssonista riitti neljälle hengelle kunnon annokset, mutta koska meitä oli vain kaksi, jaoin toisen puolikkaan eväsrasioihin töihin mukaan otettavaksi. Näin lähti sitten mukavasti lounasviikkokin käyntiin hyvällä, kotitekoisella lounaalla. Samalla säästyi aikaa, kun ei tarvinnut lähteä lounasravintoloista ruokaa etsimään. Niin ja olihan tuo eväsratkaisu siinäkin mielessä hyvä juttu, että muutoin olisimme todennäköisesti santsanneet lisää, ja vielä vähän lisää. Niin hyvää se oli. 

Työpaikkalounaan lisukkeena punajuuripinaatin jämät ja tuoretta babypinaattia.

Kahden broilerin kiusaus

Kiusaus on aina paikallaan, kun tuhottavana on elintarvikkeita, joissa parasta ennen -päiväykset alkavat häämöttää. Nyt oli hävikkiuhan alla joskus varalta ostamani kermapurkit, ja yksi pian nahistuva paprika. Bongasin ne tässä eräänä aamuna jääkaapista sieltä aamiaistarpeita ottaessani.  Aamiaisen jälkeen siirryin itseäni kaunistamaan, ja kun siinä menee nykyisin aina vain enemmän ja enemmän aikaa, ehdin siinä samalla ajatella monenlaisia asioita. Niitä hävikkiuhan alla olevia raaka-aineitakin. Hiuksiani föönatessa sain intuition tehdä kiusausta. Sehän on luonnollinen valinta, jos on kermaa haaskattavana. Muutenkin siihen voi upottaa melkeinpä mitä vain. Päätin kokeilla, miten broilerinsuikaleet toimisivat kiusauksessa. Arvelin niiden yksinään olevan kiusauksessa hieman pliisuja, joten lisäsin joukkoon broileripekonia. Se oli ihan hyvä idea.

Broilerikiusaus

(4:lle)

8 perunaa (voit toki käyttää myös valmiita peruna-sipuli -suikaleita)

1 sipuli

1 paprika (ei mitenkään välttämätön)

1 pkt (120 g) broilerinpekonia

1 pkt (400 g) broilerinsuikaleita

broilerille mausteita oman maun mukaan, mutta reilusti

suolaa

mustapippuria

5 dl kermaa

voita (tai öljyä) paistamiseen ja vuoan voiteluun

1

Silppua sipuli ja suikaloi paprika.  Paloittele myös pekoni.

2

Paista broilerinsuikaleita ja mausta ne hyvin. Minä maustoin ne suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja broilerimausteella. Maustamisen kanssa on hyvä hieman liioitella, muuten tulee lätkyn makuista kiusausta. Voit käyttää myös valmiiksi maustettuja broilereita, mutta niidenkin makua on hyvä vähän terästää.

3

Lisää paistamisen loppupuolella broileripekonisilppu, sipulit ja paprikat broilerisuikaleiden sekaan. Pyörittele vielä vähän aikaa pannussa. Broileri ja broileripekoni on syytä paistaa niin kypsäksi, että voit turvallisesti maistaa makua.  Jos maku tuntuu olevan hyvä, lisää vielä vähän kaikkia mausteita. Kerma ja perunat laimentavat makuja (myös suolan). Trust me.

4

Kuori ja suikaloi perunat. Laita perunasuikaleet vuokaan ja mausta ne suolalla ja pippurilla.

5

Lisää broilerisekoitus vuokaan mukaan, ja sekoita kaikki sekaisin.

6

Kaada kerma muiden ainesten päälle. Lirautin kermapurkkeihin vielä ihan pienet tilkat vettä, pyöräytin sillä vedellä loputkin kermat (vesineen) purkista mukaan vuokaan. Laita vuoka 225 C -asteisen uunin keskitasolle 1 tunniksi ja 15 minuutiksi. Jos käytät valmiita peruna-sipuli -suikaleita, kypsymisaika on nopeampi.

Tästä tuli ihan kelpo arkipäivän ruoka. Ei mitään eksoottista, mutta taattua kotoisaa perusruokaa. Jos et halua läträtä kerman kanssa, voit korvata sen vaikkapa kanaliemellä. Sen määrä on sitten hiukan hakusessa, kun kanaliemi imeytyy perunoihin eri lailla kuin kerma. Eli sitä kannattaa laittaa ensin vähemmän, koska tarvittaessa sitä on helppo lisätä vuokaan.  Maustamisessakin kannattaa kanalientä käytettäessä olla vähän varovaisempi. Broilerikiusauksen seuraksi tarjosin kirsikkatomaattisalaattia.

 

Kirsikkatomaattisalaatti

1 rasia kirsikkatomaatteja (kahta väriä)

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

balsamicoa

lehtipersiljaa

Huuhtele ja puolita kirsikkatomaatit. Ripottele pinnalle pikkuisen suolaa ja pippuria. Pieni määrä suolaa on tuiki tarpeellinen tomaatin kuin tomaatin pinnalle. Se saa aikaan hokkuspokkustempun, ja tomaatti maistuu sen ansiosta paljon makoisammalta. Tarkoitus on tosiaankin vain saada maku esiin, eikä tehdä tomaatista suolaista. Lorauta 1-2 rkl oliiviöljyä ja pienempi loraus balsamicoa. Silppua sekaan lehtipersiljaa ja sekoita kaikki sekaisin. Anna makuuntua jääkaapissa jonkin aikaa, eli itse asiassa tämä kannattaa tehdä heti alkajaisiksi. Ja tee sitten vasta itse ruoka.

Tässä työpäivän lounaslautanen. Cocktailkurkutkin sopivat hyvin lisukkeeksi.

Täällä oli aivan järkyttävä ajokeli tuona päivänä, kun kiusausta tein. Taivaalta tuli alijäähtynyttä vettä ja tienpinnat olivat tooodellaa jäiset. Satasen rajoituksella köröttelin letkan mukana kuuttakymppiä töihin. Takaisin päinkin ajelin mateluvauhtia. Onneksi tästä kiusauksesta riitti vielä töihinkin eväiksi mukaan, ettei tarvinnut kesken päivää lähteä ruoan perässä tielle luistelemaan. Sinänsä varusteet ovat kyllä kunnossa, neliveto ja hyvät renkaat. Ja kengissä piikit, jotka autosta noustessani pyöräytin esiin. Ja taas sisään mennessäni pyöräytin ne piiloon. Tuli ihan James Bondimainen olo. Häneltäkin löytyy vempaimia aina ja joka tarpeeseen. Tällaista se talvi on.