Katkarapuherkku ja lohta babypinaattipedillä

Viime viikonloppu oli ajankohta, jonka jälkeen ymmärsin elämän muuttuvan myös täällä Suomessa, omassa lintukodossamme. Tunnelma kiristyi jo edellisellä viikolla, mutta mieli halusi vielä uskoa ihmeeseen. Järki kuitenkin tiesi, mitä tuleman pitää. Korona ei ollutkaan enää kaukainen kummitus. Elämä tulisi muuttumaan määrittelemättömäksi ajaksi. Perjantaina päätimme mennä vielä nauttimaan huippuravintolaan miehen etukäteen varaamasta huippuateriasta. Oli syntymäpäiväni, ja blogikin täytti seuraavana päivänä kaksi vuotta. Ruoka oli taivaallista, samoin viinipaketti oli taivaallinen nimeään myöten. Päätimme antaa itsellemme luvan nauttia vielä kerran joka suupalasta ja hetkestä, ennen kuin korona saapuu kaupunkiin. Meillä oli vähän sellainen ”viimeisen ehtoollisen” mieliala. Lauantaina sitten asiat konkretisoituivat omallakin paikkakunnallamme. Kielto vierailla vanhusten hoivakodeissa astui voimaan. Se sai minut erityisen surulliseksi, koska en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran tapaamaan laitoshoidossa olevaa äitiäni.

Sen sijaan vielä hyvissä voimissa oleva ja kotonaan asuva anoppini oli tulossa meille syömään. Olimme etukäteen ajatelleet, että siinä vaiheessa, kun emme pääse enää vierailemaan hoitokotiin, on ehkä syytä rajoittaa myös vielä kotona asuvien vanhempiemme tapaamista. Ehdotimme anopilleni, että olisiko viisasta jättää jo tämä yhteinen ateria väliin. Hän ei ottanut ehdotusta kuuleviin korviinsakaan, vaan sovimme, että no kerran vielä. Huolellisen käsienpesun ja käsidesin kautta aloitimme siis katkeransuloisen yhteisen päivän vieton. Katkeransuloisuutta lisäsi se, että paikkakunnalla asuvan tyttären perhe päätti jäädä kotiin pienen flunssaoireilunsa myötä. Nyt ei riskejä otettu. He kylläkin liittyivät hetkeksi seuraamme videopuhelun kautta, ja se ilahdutti meitä kaikkia suuresti.

Alkupalaksi tein kivat katkarapuherkut, joiden tiesin maistuvan meille kaikille. Kaupassa on viime aikoina ollut pusseittain aivan mahtavia Vélez-Málagan pikkuavokadoja, joista syntyi katkarapuherkun pohja. Avokadosiivujen päälle puristukset limestä, sekä suolaa ja pippuria. Seuraavaksi sulatettuja ja valutettuja katkarapuja sekä parmesaania (ei pussista, vaan itse raastamalla!). Kiva ja raikas aloitus aterialle, totta tosiaan.

Pääruoaksi valmistin alun perin hannag.fi sivustolta bongaamaani lohiruokaa, lohta ja pinaattia. Olen valmistanut sitä useampaan otteeseen. Tässä linkki Hannan postaukseen. Kirjoitan reseptin tähän siinä muodossa, kuin miten minä ruoan valmistin.

Lohta babypinaattipedillä

3:lle

600 g nahatonta lohifileetä

voita vuoan voiteluun

1 pss kotimaista babypinaattia

suolaa

mustapippuria

1,5 dl kuohukermaa

½ dl valkoviiniä

reilusti parmesaania

Huuhtele ja linkoa pinaatit. Laita ne voidellun uunivuoan pohjalle. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että eihän sinne muuta mahdukaan. Pinaatti kuitenkin tekee ruoan kypsyessä jonkinasteisen hokkuspokkus -katoamistempun, eli voit ihan rauhassa sulloa vuoan täyteen pinaattia. Vielä vaikka enemmänkin kuin mitä tässä oli. Minulla nyt sattui olemaan vain yksi pussillinen.

Leikkaa nahaton lohifilee annospaloiksi, ja lado ne pinaatin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kerma ja valkoviini keskenään, ja kaada neste vuokaan. Raasta pinnalle reilusti parmesaania.

Nosta vuoka 180-200 C-asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi.

Lohen seuraksi tein uunikasviksia, jotka valmistuivat yhtä aikaa lohen kanssa. Heittelin voideltuun vuokaan erilaisia kasvisten jämiä. Pari perunaa, kokonaisia valkosipulinkynsiä, porkkanoita, herkkusieniä, kesäkurpitsaa ja miniluumutomaatteja. Päälle loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Kevyt sekoitus, ja vuoka uunin n. 20 minuutiksi.

Hyvä yhdistelmä nämä kasvikset ja lohi. Sitä minä vain jaksan aina ihmetellä, että minne se pinaatti oikein häipyy ruoan kypsyessä?

Ruoka oli herkullista ja tunnelma järkyttävästä maailmantilanteesta riippumatta mukava. Halusinkin tästä yhteisestä ateriasta jäävän erityisen hyvät muistot. Selvää oli, että ihan heti emme yhteisen pöydän ympärille pääse, vaikka mieluusti viikonloppuisin kokoonnummekin meille syömään. Ihmettelimme ja kummastelimme, mitä maailmassa oikein tapahtuu. Onnistuimme kuitenkin myös nauttimaan yhteisestä ajasta. Niinhän se on, että hyvä ruoka, parempi mieli.

Nyt on kulunut viikko siitä, kun tilanne kiristyi oleellisesti rakkaassa kotimaassamme. Kulunut viikko on ollut ahdistava. Olen painanut hullun lailla töitä, ja yrittänyt siten tasoitella tietä etätöihin siirtymiselle. Ikäni puolesta en ole vielä riskiryhmään kuuluva, mutta astmani puolesta sitä olen. Etätöihin siirtyminen on siis minulle itsestäänselvyys. Uutisia on tullut kuunneltua ja katseltua epätoivon tuntemuksiin saakka. Eihän tässä voi olla ahdistumatta. Tieto lisää tuskaa, mutta ilman tietoakaan ei voi elää. Mielessä on huoli monenlaisista asioista. Kohdallemme osuneet pari peruuntunutta lomamatkaa eivät todellakaan ole niitä surkuteltavia asioita, vaan nyt puhutaan paljon suuremmista asioista. Tämän kriisin vaikutukset tulevat olemaan moninaiset, ja ne tulevat tuntumaan meistä suurimman osan elämässä, niin terveyden kuin taloudenkin osalta. Pelottava ajatus.

Kaikilla on oma tapansa käsitellä asioita. Meidän lapsemme ovat jo aikuisia, ja osin toisella paikkakunnallakin. Kiitos WhatsApp-perheryhmämme, olemme voineet käsitellä tätä korona-asiaakin kuitenkin yhdessä. Viestit ovat kilisseet ahkerasti. Yhdessä olemme tässäkin asiassa vahvempia, ja enemmän. Myös ihanan lapsenlapsemme suloiset kasvot videopuhelun näytössä tekevät maailmasta hetkeksi kauniin. Samoin tämä anoppini tuoma kaunis kukkakimppu on tuonut lohtua.

Tästä postauksesta tuli nyt aika synkkä, mutta sellaista tämä elämä nyt on. Pysytään yhdessä vahvoina, ystävät. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Ja pestään käsiä.

Hyggeilijän katkarapuherkkuja

Katkaravuista loihtii nopeasti monenlaista hyvää. Nopeus onkin ehkä yksi syy siihen, miksi teen usein perjantai-iltaisin jonkinlaista katkarapuherkkua. Perjantai-illat ovat hetkiä, jolloin haluaa hieman tavallista parempaa iltapalaa ikään kuin palkkioksi viikon ahkeroinnista. Toisaalta tuo herkkuhetki kohottaa tunnelmaa mukavaan hyggeilyyn sopivaksi. Viikonlopun mittainen hyggeily antaa kummasti virtaa seuraavaankin viikkoon. Jos tuo perjantai-illan iltapala syntyy nopeasti, sitä parempi. Kaiken lisäksi katkaravut ovat yksinkertaisesti niin mainio raaka-aine, että niitä voi käyttää monenlaisiin ruokiin.

Viikko sitten perjantaina tein salaattia, johon käytin ihan vain muutamaa raaka-ainetta. Tällä tavalla ne pääsivät oikeuksiinsa, eivätkä menettäneet loistoaan monien muiden raaka-aineiden seassa. Alkavan parsakauden innoittamana salaatin toinen päätähti (katkarapujen ohella) oli vihreä parsa.

Parsa-katkarapusalaatti

1 ruukku salaattia (lollo rosso)

1 pss katkarapuja

1 puntti vihreää parsaa

oliiviöljyä

sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

parmesaania

1.

Sulata katkaravut pussin ohjeen mukaan.

2.

Huuhtele ja tarvittaessa kuori (jos kuori näyttää paksulta) parsat. Katkaise puiset tyvet pois. Parsan käsittelyyn ohjeita ja vinkkejä tässä postauksessa. Mausta parsat suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja sitruunan mehulla ja paahda niitä 200 C uunissa n. 10 minuuttia. Paloittele kypsät parsat 2-3 osaan.

3.

Pese ja linkoa salaatti. Tällä kertaa valitsin lollo rosson, nimenomaan hieman viininpunertavan värinsä takia. Revi salaatinlehdet laakealle tarjoiluvadille.

4.

Levittele parsanpalat salaattipedin päälle. Ripottele myös katkaravut vadille tasaisesti sinne tänne. Höylää parmesaanisiivuja salaatin päälle. Perunankuorimaveitsi käy hyvin tähänkin hommaan.

5.

Liruttele salaatinkastiketta sinne tänne ja laita salaatinkastikekippo pöytään, josta sitä voi halutessaan itse lisätä. Nauti salaatti vaikkapa hyvän leivän kanssa.

Salaatinkastikkeen sekoitin näistä aineksista:

6 rkl oliiviöljyä

2 rkl balsamicoa

2 tl sitruunan mehua

1 silputtu valkosipulinkynsi

muutama silputtu basilikan lehti

suolaa

mustapippuria

Sekoita aineet keskenään. (Itse vispasin kevyesti käsivispilällä.) Tarkista suolan ja pippurin määrä ja lisää tarvittaessa.  Kaada kastike pieneen kannuun tai pulloon, josta sitä voi kukin annostella makunsa mukaan.

Tuolla salaatilla käynnistyi mukavasti viime viikonloppu. Eilen puolestaan ajelimme tuttuun tapaan tänne Noitatunturin juurelle mökille, ja tein iltapalaksi todellista ”pikaruokaa”, joka on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Sehän oli tietysti Pil Pil, eli Gambas al Pil Pil.

Pil PIlin tarinan ja ohjeen löydät tästä postauksestani. Tällä kertaa tein sen ihan tavallisista pakastekatkaravuista. Erinomaisen hyvää se on myös niistä tehtynä. Pil Pilin seuraksi paistoin valkosipulipatongin, joka odotti uuniin pääsyä mökin pakkasessa.

Patongin paiston jälkeen laitoin tarjoilukipot uuniin jälkilämmöille. Se on muuten tärkeä vinkki, jonka ansiosta Pil Pilin saa säilymään pitkään tirisevän kuumana vielä pöydässäkin. Tämän vinkin taisin unohtaa mainita syyskuussa 2018 kirjoittamassani Pil Pil –postauksessa, mutta lisään sen tiedon nyt siihenkin juttuun.

Lämmitetyn savikipon ansiosta Pil Pil pysyi kuumana loppuun asti.

Näillä eväin käynnistyi tämä viikonloppu. Nyt sitten vain hyggeillään, kumpikin tavallaan. Mies tuli juuri hiihtämästä. On se reipas! Minä vielä istua tökötän kädet näppäimillä, mutta nautintohan se on tämä kirjoittaminenkin. Seuraavaksi lähden joko kävelylle tai alan lukemaan, kumpaakin aion tehdä tänään. Ehkä luen ensin (aurinkoisella pihalla!), niin saa mieskin hieman hengähtää, ennen kuin pääsee päivän toiselle lenkille minulle kävelyseuraksi. Eli viikonlopun ohjelmassa on ihan vain hyggeilyä levon, happihyppelyn, lukemisen ja totta kai hyvän ruoankin merkeissä. Siihen kun vielä lisätään sauna ja takkatuleen tuijottaminen, niin päivä alkaa olla aika lailla pulkassa.

Mukavaa viikonloppua myös teille kaikille rakkaille lukijoilleni! Kiitos kun kävit blogissani.