Parmanpatongit

Niin se viikko taas vilahti, ja vilkas viikko olikin. Mutta nyt on viikonloppu, ja aika hengähtää. No, järjestin sitten pientä suursiivoilua viikonlopun ratoksi, ettei vain päästä laiskistumaan. Perjantai-ilta otettiin kuitenkin vielä rennosti. Silloin ehdin ensimmäistä kertaa viikkoon tekemään keittiössä vähän jotain muutakin, kuin pelkästään aamiaista tai iltapalaa. No eipä tämänkään tekemiseen kovin kauaa mennyt. Vähällä vaivalla ja ajankäytöllä syntyivät nämä aina niin herkulliset, uunissa paistetut Parmanpatongit.

 

 

Olen tehnyt Parmanpatonkeja aina silloin tällöin marraskuusta 2005 asti (tarkistin reseptistä julkaisupäivän), jolloin näitä valmistettiin Ruokala.tv:ssä. Printtasin silloin netistä ohjeen talteen, reseptin tekijäksi mainitaan Sirkka Knuutila. Ohjeesta tulee patongin puolikkaat neljälle, mutta eilen tein vain puolitetun annoksen, eli yhden patongin puoliksi kahdelle. Kuvatkin ovat siis kahden hengen annoksesta. Alle kirjoittamani raaka-aineet noudattelevat aika lailla alkuperäisohjetta. Määriä olen muunnellut sen mukaan, kuin olen ne omassa keittiössäni vuosien saatossa eniten oman suun mukaisiksi havainnut. Tarkoittaa lähinnä kinkun määrän tuplaamista.

 

Parmanpatongit

4:lle

 

2 kpl esipaistettua patonkia

1-2 rkl oliiviöljyä

8-10 siivua parmankinkkua

2-3 tomaattia

2 mozzarella palloa (bufala parasta)

sormisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa (n. 20 lehteä)

 

Halkaise patongit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Voitele öljyllä. Täytä patongin pohjaosat seuraavasti. Ensin reilut viipaleet parmankinkkua.

 

 

Seuraavaksi viipaloidut tomaatit.

 

 

Levitä tomaattien päälle viipaloitu mozzarella. Ripottele mozzarellalle hiukan sormisuolaa ja pippuria. Lisää myös suikaloidut basilikan lehdet.

 

 

Laita patongin kansipuolikas täytteiden päälle, ja purista kevyesti kasaan. Näin kansi pysyy parhaiten paiston ajan patongin päälle. Voit myös tukea patongit esim. foliosta taitelluilla ”seinäkkeillä”. Toisaalta, jos kansi valahtaa uunissa alas, ei sekään ole vakavaa. Nosta se vain sitten takaisin täytteiden päälle, edelleenkin kevyesti painaen.

 

 

Paista 220 C uunin keskiosassa n. 12-15 minuuttia. Kun patonki on kauniin värinen, ota pelti pois uunista.

Tarjosin nämä Parmanpatongit raikkaan vihersalaatin kanssa. Salaatissa oli jääsalaattia, avokadoa ja vielä vähän basilikaa. Puristus sitruunasta ja pirskotukset oliiviöljypullosta kuuluvat aina asiaan, kuin myös ripaus suolaa ja pippuria.

 

 

Ruokajuomana meillä oli itseoikeutetusti lasilliset punaviiniä. Jos ei patonki ja punkku sovi yhteen, niin mikä muu muka. Etenkin perjantai-iltana.

 

 

Ai että, pitäisi kaivella useammin noita vanhoja reseptimappeja. Sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä aarteita, jotka ovat vain jostakin kumman syystä unohtuneet uusien keksintöjen ja löytöjen alle.

 

 

 

Persimon ja granaattiomena kruunaavat salaatin

Viikko taas vilahti, ja yhtäkkiä olikin jo perjantai. Siinä kohti oli hyvä hiukan pysähtyä, ja tehdä tavanomaista nautinnollisempaa iltapalaa, joka on vähän kuin palkkio viikon ahkeroinnista. Olin kaupan hedelmäosastolla sesongin hedelmiä tutkaillessani saanut ahaa-elämyksen salaatista, johon laittaisin sekä persimonia että granaattiomenan siemeniä. Lisäksi tietysti hyvin maustettu salaattipeti ja etenkin persimonin makupariksi juustoa, tällä kertaa brietä. Toki sinihomejuusto tai vuohenjuustokin käyvät tähän salaattiin aivan yhtä hyvin, mutta halusin tällä kertaa sellaista juustoa, joka ei jyrää muita makuja yli. Brie on juuri sellainen. Sopivan neutraali, mutta oikeiden makuparien kanssa se pääsee loistamaan omassa ylhäisyydessään.

Granaattiomenan kanssa on vain monesti vähän kuin Kinder-yllätysmunien kanssa, et voi koskaan varmuudella tietää, mitä sisältä löytyy. Niinpä ostin kaiken varalta myös pussillisen pakastettuja granaattiomenan siemeniä. Niitä ei kylläkään tarvittu, koska valitsemani, juuri oikealla lailla kiiltelevän granaattiomenan siemenet olivat ihan täydellisen rubiininpunaisia ja mehukkaita.  Mutta nytpä on noita jumalten herkkuja jo valmiiksi pakasteessakin odottamassa sitä hetkeä, kun seuraavan kerran haluan niitä käyttää.

Persimon-granaattiomena-brie-salaatti

2:lle

1 pss jääsalaattia

1/3 tuorekurkkua

oliiviöljyä

vadelmavinegrettiä (tai sitruunamehua)

suolaa

mustapippuria

1 persimon

½ brietahkosta, eli n. 100 g

1 pkt (5 siivua) Parmankinkkua

granaattiomenan siemeniä

sormisuolaa

Pese ja linkoa salaatti. Revi salaatti kulhoon. Lisää pesty ja suikaloitu kurkun pätkä. Pirskottele joukkoon oliiviöljyä ja vinegrettiä (tai sitruunan mehua). Mausta suolalla ja mustapippurilla (tätä kevyesti). Sekoita hyvin, jotta salaatti maustuu kauttaaltaan. Levitä salaatti joko suoraan annoslautasille tai tarjoiluvadille.

Pese ja viipaloi persimon. Persimonia ei todellakaan tarvitse kuoria. Levitä persimonviipaleet, tai kuten tässä, viipaleenpuolikkaat salaattipedin päälle.

Viipaloi huoneenlämmössä levännyt brie keoksi salaatin keskelle. Taittele Parmankinkut salaatin reunalle. Ripottele pinnalle granaattiomenan siemeniä. Viimeistele sormisuolalla, joka antaa sopivan loppusilauksen.

Oli viittä vaille, etten laittanut salaattiin myös saksanpähkinöitä. Nekin olisivat sopineet tosi hyvin tähän. Minä innostuin kuitenkin laittamaan paljon granaattiomenan siemeniä. Ja kun niissä on paljon ihanaa hampailla ”poksauteltavaa”, ajattelin, että enpäs laitakaan niille kilpailijaa. Näihin kahteen laitoin ehkä 2/3 tämän granaattiomenan siemenistä. Loput lusikoimme suoraan superfoodina suihimme. Jos haluat laittaa salaattiin myös pähkinöitä, kannattaa siemeniä laittaa vähän vähemmän, ettei salaatin syöminen käy liian työlääksi. Vaikka joskus on kyllä ihanaa hitaasti, ja oikein hartaudella pureskella jotain noin herkullista.

Tuota salaattia syödessäni tuli vielä mieleen, että punasipulihilloke voisi olla myös hyvä lisä tähän salaattiin. Tai sitten ihan vain balsamicossa ja oliiviöljyssä makeutetut punasipulirenkaat voisivat myös toimia tässäkin yhteydessä. En ole tosin kokeillut, joten en ota tästä sanomastani vastuuta. Jos kokeilet, mielelläni kuulisin, oliko hyvä idea. Ja saatanpa kokeilla tuota vielä itsekin.

Parman kukkakaalisalaatti

Täällä pohjoisessa Suomessa helle jatkaa hellimistään. Ihan huikean lämmintä ja aurinkoista on ollut, ja sama meno jatkuu edelleen. Kyllä kelpaa lomailla, kellä loma nyt on. Minun seuraava lomapätkäni antaa vielä odottaa itseään, mutta kyllä iltaisinkin ehtii kesästä nauttia.  Ja täällä meillähän sitä iltaa riittää, kun aurinko paistaa vielä puoliltaöinkin. Vaikka grillauskelit ovat yhä siis mitä parhaimmat, tänä iltana ei meillä grilli laulanut. Nyt teki mieli jotain freesiä ja raikasta. Niinpä tein iltapalaksi ihanan rapsakan kukkakaalisalaatin (ihan raakana), pienellä suolaisella täsmennettynä. Ulkona se nautittiin kyllä.

Parman kukkakaalisalaatti

2-3:lle pääruoaksi, 4:lle lisukesalaatiksi

1 jääsalaatti

½ kurkku

1 rasia kirsikkatomaatteja (eri värisiä)

1 pieni (tai ½ isommasta) kukkakaali

1 pkt  (100 g) Parmankinkkua

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Pese ja linkoa salaatti ja revi se vadin pohjalle. Huuhtele kurkku ja pilko salaatin päälle. Lisää huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Irrota kukkakaalin lehdet ja ota kanta pois. Huuhtele kukkakaali sisustaa myöten. Irrottele nuput ja revi tai leikkaa ne vielä pariin osaan. Levitä parmankinkkuviipaleet (myös jamon serrano tai Schwarzwaldin kinkku käy) uunipellille leivinpaperin päälle ja laita ne uuniin 5-8 minuutiksi. Leikkaa paahtuneet kinkut pieniksi paloiksi ja ripottele ne salaatin päälle.

Salaatinkastike

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl dijon hunajasinappia

4 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

1 rkl timjamin pienenpieniä lehtiä

Vispaa ainekset sekaisin ja lusikoi sekoitettu salaatinkastike sinne tänne salaatin päälle. Salaatin ei ole tarkoitus uida kastikkeessa.

Tämä salaatti toimii sekä lisukkeena, että kinkun ansiosta myös pääruokana. Tänä iltana salaatti toimi nimenomaan pääroolissa, tosin leipäpaloilla täydennettynä. Kaupan leipäosastolla nimittäin kävi niin, että juuri kun kävelin paistopistettä kohti, kippasivat he höyryävän pinollisen Cashew-karpalociabattoja tarjolle. Eihän siitä voinut ostamatta ohi kävellä. Ja hyvä niin. Vähän turhan hyvää leipää se oli, mutta oli se myös hyvä lisä salaatille.