Anopilla testattu curry-lohikeitto

Eräissä hauskoissa juhlissa tuli pöytäkavereiden kanssa puhe lohikeitosta, ja siitä, kuinka eri tavoin kukin paikalla olleista kertoi sitä tekevänsä. Hanski-ystäväni kertoi maustavansa lohikeiton currylla, jonka kuulin antavan keittoon mukavan säväyksen. Minä puolestani olen valmistanut lohikeiton yleensä tämän Pätsyn legendaarinen lohisoppa -linkin ohjeen mukaisesti. Jotenkin kuitenkin tuo curry jäi pyörimään ajatuksiini. Niinpä kun Vilnan reissun ja siellä nautittujen aika raskaiden aterioiden jälkeen teki mieli kalaa ja kasviksia, oli ensimmäisenä mieleeni tullut ateria currylla maustettu ja runsailla kasviksilla täydennetty lohikeitto.

Tähän kirjaamani resepti on täysin oman mielikuvitukseni tuotetta, ja tällä ei todennäköisesti ole juuri muuta yhteistä ystäväni lohikeiton kanssa (resepti jäi tarkistamatta) kuin lohi ja curry. Halusin tähän mukaan hieman (ja todellakin paino sanalla hieman) aasialaista sävyä, joten curryn lisäksi kaivoin esiin myös kookoskerman. Enää tarvittiin vain testihenkilö, niinpä kutsuin anopin syömään. Kaikella rakkaudella… Panokset olivat siis kovat, ja riskillä mentiin. Varoitin kyllä anoppia, että menu voi muuttua. Jos soppa epäonnistuisi, tilaisimme pizzat.

Curry-lohikeitto

(6-8:lle)

n. 10 keskikokoista tai sitä pienempää perunaa

loraus (n. 2 rkl) oliiviöljyä

1 sipuli

2 tl curryjauhetta

1,5 tl kurkumaa

1 parsakaali (400 g)

1 kukkakaali (550 g)

1,5 l kalalientä

1 limen mehu

3 laakerinlehteä

vähän mustapippuria

suolaa maun mukaan, lisää etenkin jos kalaliemi vähäsuolaista

1 prk (250 ml) kookoskermaa

1,3 kg lohta

persiljasilppua runsaasti

1.

Pese ja/tai kuori ja kuutioi perunat. Näitä ei vielä tarvinnut kuoria, koska olivat uuden sadon perunoita. Laita perunakuutiot likoamaan kylmään veteen.

2.

Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele ja hajota parsa- ja kukkakaalit nupuiksi.

3.

Kuumenna öljy pinnoitetussa keittokattilassa ja kuullota siinä sipuli. Lisää mausteet, curry herää pannulla henkiin.  Lisää huuhdellut ja keittiöpyyhkeellä kuiviksi taputellut perunakuutiot ja jatka kuullottamista. Lisää parsa- ja kukkakaalin nuput. Sekoittele hetken aikaa.

4.

Lisää kalaliemi, limen mehu ja laakerinlehdet ja anna keiton kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä. Nämä perunakuutiot kypsyivät 10 minuutissa. Tarkista maku, ja lisää hieman mustapippuria ja suolaa myös, jos liemi tuntuu vähäsuolaiselta.

5.

Keiton kiehuessa nypi lohifileestä ruodot pois, ja kuutioi lohi reiluiksi paloiksi. Lisää kookoskerma ja lohipalat keittoon, ja sekoita kevyesti.

6.

Anna keiton kiehua lempeällä tulella muutaman minuutin ajan, eli juuri sen verran, että kala kypsyy ja keitto on taas kaikkinensa höyryävän kuumaa. Kala kypsyy nopeasti, joten ole varovainen, että kalapalat eivät pääse hajoamaan.

7.

Kun lohi on kypsää, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Viimeistele keitto persiljasilpulla. Keitto on nyt valmista. Tarjoa keiton kanssa leipää.

Keitosta tuli varsin hyvää, tosin vain hennosti aasialaissävytteistä. Jos haluat voimakkaampaa eksoottista vivahdetta, käytä curryjauheen tilalta currytahnaa. Myös kalakastike syventää makua Aasian suuntaan, samoin inkivääri. Ehkäpä jonakin päivänä kokeilen tuota tulisempaakin versiota, mutta tässä hetkessä tämä oli hyvä näin. Hanskille kiitos ideasta!

Taivaan tähden, minulla ei ole aavistustakaan missä ajatukseni reissasivat kun lohta ostin, ja tätä keittoa tein. Meitä oli vain kolme, ja nyt edessäni oli täpötäysi suuri kattilallinen herkullista keittoa. Ei mitään järkeä. Tässä kävi varmaan kuten monesti muulloinkin, eli vanhasta muistista tein ison satsin ruokaa. Onneksi anoppi tykkäsi keitosta, samoin me. Pizzoja ei siis tarvittu. Kukin meistä otti lisääkin, ja silti keittoa jäi vielä puoli kattilallista. Niinpä tyrkytin keittoa myös tyttäreni perheelle, jotka eivät ehtineet näihin kinkereihin mukaan. Lupasivat kuitenkin riennoistaan kotiin ajellessa koukata meiltä loput sopat mukaansa, ja kuulemani mukaan hyvin oli maistunut heillekin.

Kesäinen siskonmakkarakeitto

Voi että kun viime aikoina on tehnyt mieli kesäkeittoa. Melkein jo sellaista teinkin, mutta en sitten kuitenkaan. Taas kävi nimittäin niin, että suunnitelma ja toteutus muuttuivat pariin kertaan matkan varrella. Ensin halusin siskonmakkaroita keittoa täydentämään. Koskenlaskijaan tehty kesäkeitto siskonmakkaroilla tuntui tosi hyvältä idealta. Varmaan se sitä olisi ollutkin, ellen sitten olisikin päättänyt haluta kirkasliemistä siskonmakkarakeittoa, mutta kesäkasvisversiona. Tällaista kesäistä siskonmakkarakeittoa siitä sitten tuli.

Uuden sadon siskonmakkarakeitto

4:lle

8-10 uutta perunaa (tässä pienehköjä)

2 kesäsipulia varsineen

3 porkkanaa

1 pienehkö kukkakaali

voita kuullottamiseen

1,2 l vettä

2 kasvis(annos)fondia

10 maustepippuria

2 laakerinlehteä

400 g siskonmakkaroita

persiljaa

1.

Pese ja tarvittaessa harjaa perunat. Silppua sipulit. Huuhtele ja pilko porkkanat. Huuhtele kukkakaali ja irrottele kukkakaalin nuput toisistaan, ja halkaise niitä pienemmiksi, jos siltä tuntuu.

2.

Kuullota perunoita, sipulia ja porkkanoita voissa.

3.

Lisää kukkakaalin nuput ja jatka kuullotusta.

4.

Lisää vesi sekä fondit, pippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna kiehuvaksi.

5.

Irrota siskonmakkarat toisistaan viiltämällä ”ketjut” makkaroiden välistä poikki. Purista siskonmakkaraa kuorestaan pieninä palloina suoraan keiton sekaan. Keitä kunnes sekä kasvikset että siskonmakkarat ovat kypsiä. Kesän tuoreet kasvikset kypsyvät nopeasti, ja siskonmakkaroiden keittoaika kannattaa tarkistaa paketista.

6.

Kun ainekset ovat kypsiä, tarkista maku. Silppua reilusti persiljaa keiton päälle. Sitä ei oikeastaan voi olla liikaa. Kerran kun sekoitat, on persilja hävinnyt sinne ainesten sekaan. Mutta siellä sitä on. Tarjoile lisäksi hyvää leipää.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä keitto maistui aivan ihanalta. Se maistui perinteiseltä, mutta tuoreista kasviksista johtuen silti kesäisen raikkaalta. Maut olivat aitoja, ja keskenään balanssissa.

Varmasti se kesäkeiton ja siskonmakkarakeiton sekoituskin olisi ollut hyvää, koskenlaskijalla tai kermalla, ihan sama. Mutta taas kerran päätin seurata intuitiota, ja hyvä niin. Ehkä tämä versio oli tähän hetkeen paras.

Aura-punajuurikeitossa maku ja väri kohdillaan

Nyt tuli niin ihanan samettista ja täyteläistä punajuurikeittoa, että voisi luulla sen olleen harkittu soppa. Tähteistä se kuitenkin syntyi, ja vieläpä lennosta ideoiden. Minulla oli puoli pussia punajuuria työstettävänä. Toinen puolikas oli mennyt edellisenä viikonloppuna Janssonin kiusauksen lisukkeeksi. Päätin tehdä näistä lopuista punajuurista keiton, koska keittoa emme olleet muutamaan päivään syöneetkään.

Kaappeja tutkailtuani otin esille kookosmaitopurkin, ja ajattelin säväyttää sillä keittoa. Joku siinä kuitenkin tökki, enkä saanut ihan ajatuksesta kiinni. Kurkkasin vielä jääkaappiin, ja siellähän oli paitsi purkillinen kermaa, myös Aurajuustoa. No näitähän se keittoni olikin vailla. Laitoin kookosmaidon takaisin kaappiin, odottakoot se siellä sopivampaa ajankohtaa.

Aura-punajuurikeitto

(4:lle)

500 g punajuuria

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

3 pientä Rosamunda-perunaa

2 rkl punaviinietikkaa

150 g Aurajuustomurua

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

Kuori ja paloittele punajuuret. Suojaudu väriä vastaan taloushansikkain, ja suojaa leikkuulauta leivinpaperilla.  Silppua sipulit. Kuori ja kuutioi perunat. Perunoita ei keittoon välttämättä tarvitse, mutta kun viileäkaapista sattui löytymään nuo kolme perunaa, päätin lisätä ne pehmentämään makua. Ne toimisivat myös luontaisina keiton suurustajina. Rosamundathan ovat hyvin jauhoisia perunoita, jotka muusaantuvat helposti.

Keitä kasvisliemi, ja lisää punajuuret liemeen kiehumaan. Kuumenna öljy pannussa, ja kuullota siinä sipulit sekä perunakuutiot. Lisää nekin keittokattilaan. Lorauta sekaan myös punaviinietikkaa. Keittele, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Nämä kiehuivat yhteensä n. 50 minuuttia.

Lisää Aurajuustomurut ja kerma. Keitä, kunnes juusto on kunnolla sulanut. Soseuta keitto. Itse soseutin sen kattilassa sauvasekoittimella. Lisää mustapippuria ja tarkista maku. En kaivannut lisättyä suolaa lainkaan, mutta tarkista kuitenkin maku siltäkin kantilta makusteltuna.

Keiton väri muuttui aina sitä mukaa, kun lisäsin siihen raaka-aineita. Suunta oli tumman viininpunaisesta aniliininpunaista kohti. Soseutettuna keitto oli valtavan kaunis, enkä voinut lakata sitä ihastelemasta.

Sellaisenaan keitto näytti tosi hyvältä, mutta ehkä kuitenkin jotenkin paljaalta. Mietin hetken vaihtoehtoisia koristuksia. Raejuusto olisi toiminut värinsä puolesta, mutta keitossa oli jo yhtä lajia juustoa. Myös pähkinät olisivat voineet toimia, samoin yrtit.

Muistin ostaneeni lehtipersiljaa… Mutta eihän se mitään lehtipersiljaa ollutkaan, vaan korianteria. Se taas on maultaan sen verran pistävä, että käytän sitä aika harvoissa ruoissa. Värikontrastia siitä kuitenkin saisin, ja pientä särmää keiton makuun. Mutta vain pienessä määrin, koska en halunnut sen dominoivan liikaa tätä täyteläisen makuista keittoa. Edelleenkin laittaisin mieluummin lehtipersiljaa, tai ihan tavallista persiljaa.

Peruna riitti suurukseksi oikein hyvin, ja keiton koostumuksesta tuli makuuni juuri sopivan sakeaa. Jos haluat ohuempaa keittoa, laita enemmän nestettä. Perunoita en jättäisi kuitenkaan pois, koska luulen keiton mausta tulleen osaltaan niiden ansiosta aikalailla ja kokolaillakin suuta hellivä.

Söimme tätä keittoa kahtena päivänä, ja se maistui lämmitettynäkin erinomaiselta. Aika sopan keitin.