Jestas sentään, mikä punajuurilisuke! Ja poro.

Nyt en oikeasti tiedä kumpi oli parempaa, tämä uunissa paahdettu punajuuri-bataatti-feta -lisuke, vai sittenkin ne ihanan mehevät poron ulkofileepihvit. Niin, ja kumpi olikaan lisuke, ja kumpi päätähti? Vai oliko tämä vallan kahden staran liitto samalla lautasella. Niin täydellinen setti syntyi mökillä lauantaipäivän ratoksi, että hyvältä tuntuu vieläkin. Mutta lähdetäänpä liikkeelle punajuuresta. Sitä minulla on himottanut jo pitemmän aikaa. Ja nyt sitä sain.

Paahdettuja punajuuria, bataatteja,

valkosipulinkynsiä ja fetaa

(2-4:lle riippuen siitä, onko muuta syötävää)

400 g bataattia

400 g punajuuria

1 kokonainen valkosipuli

½ sitruunan mehu

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa

mustapippuria

kuivattua timjamia

1 pkt (200 g) fetaa

basilikaa

babypinaattia

Kuori bataatti ja punajuuret ja paloittele ne. Punajuuren kuorimisessa kannattaa käyttää kertakäyttöisiä keittiökäsineitä, ja paloittelu hoituu ihan siististi leivinpaperilla suojatulla leikkuualustalla. Kuori ja irrottele valkosipulinkynnet. Otan niistä aina ohuesti kantakerroksen pois. Levitä kasvikset tasaisesti uunivuokaan. Purista päälle sitruunan mehua ja lorauttele oliiviöljyä ”sillä lailla sopivasti”. Mitähän osaisin sanoa määräksi… ehkä muutama ruokalusikallinen kaiken kaikkiaan. Juoksevaa hunajaa lorautan 1-2 rkl verran. Pyöräytä sekaan suolaa ja mustapippuria. (Näiden määrä on helppo tarkistaa (= maistaa) kypsennyksen loppusuoralla.) Ripottele joukkoon timjamia. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita vuoka n. 50 minuutiksi 200 C asteisen uunin keskitasolle. 30 minuutin kohdalla sekoita kasviksia, ja tarkista maku. Lisää pinnalle feta niin monena palasena, kuin on syöjiä. Valuta fetankin pinnalle hieman hunajaa. Feta muhii juuri sopivasti viimeisen 20 minuutin aikana.

Fetatkin uuniin...

... ja kaikki uunista ulos.

Ripottele valmiin kasvisherkun pinnalle silputtua basilikaa. Tarjoile nämä kasvikset vaikkapa babypinaattipedillä, kuten minä tein. Pinaatit huuhtelin ja linkosin jo aiemmin valmiiksi ja levitin ne lautasille pediksi odottelemaan uunikasviksia päälleen. Valutin pinaateillekin hiukkasen oliiviöljyä ja pyöräytin niille myös aavistuksen suolaa ja pippuria.

Nämä ihanat kasvikset tarjosin poronfileiden kanssa. Poroakin on tehnyt mieli jo joitakin päiviä. Jännä juttu, miten nämä blogitovereiden kirjoitukset vaikuttavat minuun. Punajuuriruokaa olen halunnut siitä asti, kun luin tämän Mansikkaheinän punajuuripostauksen. Poronfileepihvit puolestaan hyppäsivät takaraivoani koputtelemaan tästä Kulinarismia mahan täydeltä poropostauksesta. Kumpaakin näistä postauksista lueskelin Välimeren rannalla, ja huolimatta kaikista sikäläisistä herkuista tuntuivat nämäkin houkuttavilta. Suomeen tultuamme olikin meidän (tunturi)mökkikautemme alkamassa, ja siellä teen paljon pororuokia, kuin myös uunikasviksia. Nämä lajit olivatkin siis luonnollinen valinta reissusta tunturiin päästyämme.

Poronpihveistä olen varmaan aiemminkin kirjoittanut. Kerronpa tässä kuitenkin vielä, miten ne viime lauantaina valmistin.

Poronpihvit

200 g poron ulkofileetä per syöjä

suolaa

mustapippuria

voita

Ota lihat huoneenlämpöön samaan aikaan, kun alat valmistella kasviksia. Kuivaa fileiden pinta ja mausta ne suolalla ja pippurilla, sillä lailla ihan summissa vain. Hyvä on muistaa, että pöydässä voi aina pyöräyttää lisää kumpaakin, jos maku jäi vajaaksi. Muita mausteita poronfilee ei tarvitse. Poronfileiden paistaminen kannattaa aloittaa siinä kohti, kun uunissa alkaa olla muutaman minuutin päästä valmista. Paista pihvejä kuumalla pannulla voissa 2 minuuttia per puoli. Kääri paistetut fileet folioon 5 minuutiksi vetäytymään. Parin viimeisen vetäytymisminuutin aikana viimeistelin uunikasvikset basilikalla, ja asettelin ne lautasille babypinaattipedille. Leikkaa fileet kuuteen osaan, pikkuisen viistoon, ja lisää porot lautaselle kasvisten ympärille.

Voi hyvät hyssykät, että oli hyvä setti. Paahdetut valkosipulinkynnetkin olivat kuin karkkia vain. Kyytipojaksi valitsimme jälleen kerran argentiinalaista La Famiglia Bianchi Malbec -punaviiniä, joka sopii mainiosti poron, ja yleensäkin pihvien kaveriksi. Nyt vain meinasi käydä niin, että nautiskelin hyvästä ruoasta niin innolla, että en muistanut viiniäkään juoda. Havahduin siihen vasta kun mies alkoi täydentää omaa lasiaan, minun lasini ollessa edelleen täysi. Sama juttu snapsin kanssa, mikä kuuluu itseoikeutetusti poronpihvien kylkeen. Kunhan vain muistaisi senkin juoda. Taitaa olla todella, todella hyvän ruoan merkki, kun minulle noin hassusti pääsee käymään.

Kyllä lauantait ovat mukavia. No, fiilis oli jo ruokaa tehdessäkin hyvä. Valmistelin ruokaa mukavan mökkimusiikin tahdissa tanssien ja kertosäkeisiin tunteella mukaan yhtyen. Tanssiva ja laulava kokki oli meillä siis tällä kertaa, kuten aina toisinaan lauantaisin. Puukon kanssa pitää tosin vauhdikkaimmissa muuveissa olla varovainen. Mieskin oppii jo pikkuhiljaa huutamaan tanssivan kokin reviirille tullessaan, että ”takana!”.

Munakoisoherkku ja uunifetaa

Eräänä iltana loihdin ihan vahingossa niin hyvän kasvisherkun, että tahdon jakaa sen kanssanne. Päivä oli taas ollut sellainen, että en ehtinyt, jaksanut, viitsinyt ajella enää kaupan kautta kotiin. Luotin, että kyllä sieltä kaapeista jotain löytyy. Ja löytyihän sieltä. Mikä aarrearkku vihanneslaatikko olikaan. Edelliseltä viikonlopulta oli jäänyt puolikkaat kesäkurpitsa ja munakoiso, samoin kuin kirsikkatomaattien, chilin ja tillin jämät. Hetken pohdinnan jälkeen visioni oli aika kirkas. Kokeilisin tehdä pannulla paistettuja munakoisokiekkoja salsalla, johon upottaisin kaikki muut aarteet. Jääkaapissa oli myös fetapaketti, ja samalla muistin yhden kesän parhaista herkuista, grillifetan. No grilli oli viety jo varastoon, joten päätin kokeilla vähän samalla idealla lämmittää fetaa, mutta tällä kertaa uunissa. Voi mitä herkkua näistä kaikista tulikaan!

Tein ensimmäiseksi salsan makuuntumaan. Siihen tuli seuraavat ainekset:

½ kesäkurpitsaa

½ rasiaa kirsikkatomaatteja (kahta väriä)

1 punainen chili

tilliä

oliiviöljyä

balsamicoa

suolaa

mustapippuria

Kuutioin kesäkurpitsat ja kirsikkatomaatit tosi pieniksi. Chilin ja tillin silppusin pieneksi silpuksi. Sitten vain kaikki sekaisin. Lorautin sekaan ehkä 1-2 rkl verran oliiviöljyä (en mitannut), sekä pikkuisen balsamicoa (ehkä 1-2 tl). Pyöräytin myllystä suolaa ja pippuria, sillä lailla ”sopivasti”, välillä maistellen.

Uunifeta

Öljyä pikkuvuoka ja laita feta vuokaan.

Levitä päälle oliiviöljyä ja hunajaa (n. 1 rkl), ja levitä ne fetan pinnalle.

Päälle tuoreita yrttejä. (Käytin tähän timjamin loput.)

Uuniin 200 C -asteeseen 15-20 minuutiksi.  

Menossa uuniin...

Paistetut munakoisot

Viipaloi munakoiso. Tähän meni puolikas. (Munakoisot ovat nykyisin miedomman makuiseksi jalostettuja, joten niitä ei välttämättä tarvitse enää itkettää.)

Kuumenna oliiviöljy pannulla.

Lisää 2 valkosipulinkynttä ja muutama oksa timjamia makua antamaan.

Lisää munakoisot ja paista niitä kumminkin puolin niin, että saavat kauniin värin.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Annostele munakoisoviipaleet lautaselle tai tarjoiluvadille. Levitä ihanan makuinen salsa munakoisoviipaleiden päälle. Viimeistele vielä lorauksella oliiviöljyä. Lusikoi uunilämmintä fetaa annoksen päälle. Feta oli jälleen kerran aivan uskomattoman ihanaa. Jotenkin jännästi sen maku pehmenee ja aromit jalostuvat uunin kautta pöytään tuotuna.

Tämä herkkusetti oli kyllä niin taivaallisen makuista, että se täytyy nyt ihan tallentaa muistiin tämän blogipostauksen muodossa. Varmasti teen sitä vastakin. Tämä kokonaisuus toimii niin pienessä määrin alkuruokana, kuin suuremmassa määrin pääruokana. Kyllä kasvisruoka(kin) voi tosiaan olla aivan ällistyttävän hyvää!

Ratatouille – kodikasta ja kevyttäkin vielä

Mikäpä voisi olla sen parempaa ja värikkäämpää sadonkorjuuajan ruokaa, kuin ratatouille. Se on itse asiassa malliesimerkki ruoasta, joka istuu täydellisesti minun keittiöfilosofiaani. Pätsyn keittiössä ei piperretä, vaan ruoka valmistuu turhia kikkailematta. Pääpaino on tuoreissa raaka-aineissa, sesonkien tarjontaa hyödyntäen.  Näiden lisäksi ei tarvita enää muuta kuin hyvää fiilistä ja hieman esteettistä silmää. Ruokahan on nimittäin parhaimmillaan, kun se sekä maistuu hyvältä, että näyttää kauniilta. Ja jos se valmistuu vielä kaikki kerralla yhdessä padassa, niin aina parempi. Mutkattomuus, siitä minä pidän, olipa sitten kyse ruoasta tai ihan mistä vain. Voi miten mukavaa olikaan istahtaa rakkaitten kanssa sunnuntailounaalle tällaisen herkullisen, höyryävän padan ympärille.

Ja miten mahtavilla kotimaisilla kasviksilla meitä nyt hellitäänkään! Vaikka periaatteessa olenkin kesäihminen (joka on sattunut vahingossa syntymään napapiirille!), niin on muissakin vuodenajoissa puolensa. Nautin todellakin tästä sesongista, kun voin valita keittiööni mahdollisimman lähellä kasvaneita raaka-aineita. Oli ihan luxusta alkaa tehdä ruokaa näin ihanasta vadillisesta värikkäitä kasviksia.

Pätsyn ratatouille

(ainakin 6:lle)

tilkka oliiviöljyä

1 suuri tai 2 pientä sipulia

4 valkosipulinkynttä

1,5 munakoisoa

1,5 kesäkurpitsaa

4 paprikaa (eri värejä)

2 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti)
tomaattipyreetä minipurkki tai puolet tuubista (ei pakollinen)

vettä (vähän)

hyppysellinen sokeria

2 rkl balsamicoa

1 kasvisfondi

suolaa

mustapippuria

2 laakerinlehteä

timjamia

Pilko kaikki kasvikset. Sipulit siivutin suikaleiksi, ja valkosipulit sillä lailla ronskilla kädellä isoksi silpuksi. Munakoisot, kesäkurpitsat ja paprikat saavat myös kaikki olla vähän reilumman kokoisia palasia. Esim. kesäkurpitsan leikkasin ensin n. 1 cm vahvuisiksi kiekoiksi, ja kiekot sitten halki poikki neljään osaan. Munakoisot olivat paksumpia, joten niistä leikatut kiekot menivät useampaan osaan. Sitten kun ainekset oli pilkottu, sai kokki sunnuntain kunniaksi ja hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kuoharilasillisen eteensä. Näin oli hyvä alkaa fiilistellen lisäillä aineksia pataan ohjeessa olevassa järjestyksessä.

Kuumenna oliiviöljy isossa padassa. Lisää sipulit ja kuullottele hetki. Lisää munakoisot. Mausta ne suolalla ja pippurilla, ja pyörittele padassa, kunnes ovat muuttuneet pinnaltaan tummemmaksi. Lisää kesäkurpitsat ja pyörittele niitäkin hetki kuullotellen. Tavaraa alkaa olla padassa jo aika paljon, mutta ei haittaa. Lisää paprikat ja pyörittele edelleen hetki. Tässä vaiheessa lisäsin vielä vähän suolaa. Ja pippuria hieman reilummin. Lisää tomaatit ja lohko niitä kapustalla pienemmiksi. Tottelevat nätisti. Laske tomaattipurkkeihin noin ¼ tölkillisen verran vettä, ja pyörittele vedellä kaikki purkin reunoihin jääneet tomaattimehutkin pataan mukaan. Lisää tomaattipyreetä, jos haluat vahvempaa tomaatin makua. Lisää sokeri ja hapoksi balsamico. Lisää myös fondi ja laakerinlehdet. Sekoita ja lisää vielä reilusti timjaminoksia. Keittele puolisen tuntia. Tarkista suola ja pippuri. Poista helposti näkyvät timjaminoksat, ne ovat nyt tehtävänsä täyttäneet.

Ratatouillen seuraksi tarjosin riisiä ja persilja-valkosipulimaustettuja Jyväbroilerin fileitä. Broilereihin otin mukavat rusketusraidat grillipannussa, ja laitoin raidalliset fileet sitten 25 minuutiksi 200-asteiseen uuniin. Leipää ei tarvittu, koskapa ne oli nautittu jo alkupaloina sitruunalohen alla.

 

Ratatouille oli ihan täydellistä syyspäivän tarjottavaa. Maku oli mainio, ja värikin natsasi hyvin sekä ulkona että hieman pöydässäkin loistavan ruskan kanssa. Bonuksena siitä jäi hyvä olo, kuten kasvisruoista yleensäkin. Sellaisenaan se on siis varsin kevyttä ja maukasta syötävää. 

Huomaan, että tästä tuleekin nyt trilogia. Eilen julkaisin alkupalat ja nyt pääruoan. Trilogian päätösjakso, eli jälkkärikin on tulossa tuota pikaa, mutta huilaan taas pikkuisen tässä kohti.

 

PS.

Kesällä saimme lahjaksi viiniä näin kauniissa pullossa. Viinin nautittuamme en raskinut laittaa kaunista pulloa kierrätykseen. Etiketin poisto tuotti vain hieman vaikeuksia. Juuri niihin aikoihin osui silmiini Mansikkaheinän kirjoittama blogipostaus, joka sisälsi kauniin salaatin lisäksi myös toimivan ohjeen etiketin poistamiseksi. Kiitos vinkistä! Kyllä voi on aina voita!