Gazpacho – ”kesäkeitto” espanjalaisittain

 

Andalusialainen gazpacho on aivan täydellinen helteisen kesäpäivän keitto. Maistuu se kyllä myös vähemmälläkin helteellä. Minulla kävi niin, että muistin tämän keiton vasta, kun täällä pohjoisessa alkoi jo helle hellittää. Etelämmässä näyttää olevan vielä kovinkin lämmintä, joten parasta laittaa hyvä ohje kiertoon.  Siispä, jos haluat hyvää, raikasta ja kevyttä ruokaa ilman hellan tai uunin lämpöä, tässä olisi yksi mainio vaihtoehto.

 

 

Gazpacho valmistuu hetkessä. Sitä varten tarvitsee vain pilkkoa raaka-aineet yleiskoneen kulhoon, ja lisätä nesteet ja suola. Sitten kone käyntiin ja raaka-aineet soseeksi. Voit käyttää vaihtoehtoisesti myös sauvasekoitinta. Laita siinä tapauksessa kaikki raaka-aineet vaikka kannuun, jossa ne voi soseuttaa sauvalla. Siivilöi, jos siltä tuntuu. Mikä parasta, tämän keiton voi tehdä etukäteen jääkaappiin valmiiksi odottamaan otollisinta hetkeä nauttia se. Itse asiassa keiton maku vain paranee, kun maltat odottaa ainakin tunnin verran.

 

 

Gazpacho

2:lle pääruoaksi, 4:lle alkuruoaksi

 

½ kg kypsiä tomaatteja

½ vihreä suippopaprika (tässä 1 padron-paprika)

1 pieni valkosipulinkynsi

½ tuorekurkku tai 1 avomaankurkku

1 siivu ranskanleipää tms. vaaleaa leipää

1 dl hyvää oliiviöljyä

4 rkl viinietikkaa (tässä Vinagre de Jerez)

½ tl hienoa merisuolaa

 

Keiton lisukkeeksi:

 

6 kirsikkatomaattia pieninä paloina

n. 6 cm tuorekurkkua pieninä kuutioina

1 pieni sipuli silputtuna

n. 1 cm x 1 cm leipäkrutonkeja

 

 

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Poista kannat. Lohko tomaatit pienemmiksi, ja laita lohkot yleiskoneeseen.

 

 

Lisää yleiskoneen kulhoon huuhdeltu ja pilkottu paprika. Espanjassa tähän keittoon käytetään yleisimmin erästä tiettyä vihreää suippopaprikaa (rakastan niitä, ja niitä onkin aina Espanjassa ollessani ostoskorissani), mutta en ole nähnyt niitä täkäläisissä kaupoissa. Tavallinen vihreä paprika on kitkerämmän makuinen, joten se ei ole ihan sama asia. Minä käytin tähän yhden pienen padron-paprikan, toivoen, että se ei satu olemaan juuri se tulinen yksilö, jollaisia kuulemma on yksi kymmenestä. Yleensä padron-paprikat ovat suht makeita, ja makeaksi tämäkin onneksi osoittautui. Jos et satu löytämään vihreitä suippopaprikoita tai padron-paprikoita, korvaisin ne ehkä mieluiten keltaisella paprikalla. Punainen suippopaprika on ehkä vähän liian makea. Jos käytät niitä, lisää keittoon vaikka pari tippaa tabascoa.

Kuori valkosipulinkynsi, ja heitä sekin kulhoon. Pese tai kuori (minä kuorin) ja paloittele kurkku. Lisää kurkunpalat kulhoon. Leikkaa ranskanleivästä reilu viipale, ja poista siitä reunat. Kuutioi, ja lisää kuutiot kulhoon. Kaada sekaan oliiviöljy ja viinietikka ja lisää mausteeksi suolaa. Surauta soseeksi. Maista suolan määrä, ja lisää sitä tarvittaessa.

 

 

Jos haluat sileää keittoa, kaada keitto siivilän läpi astiaan. Avusta puukauhalla, siivilää rikkomatta. Espanjalaisilla on tätä varten ihan oman siivilänsä, taidankin laittaa sen seuraavan reissun ostoslistalle.

 

 

 

Sipuli on yksi yleisesti käytetty ainesosa gazpachossa. Minä en kuitenkaan laita sitä itse keittoon, koska mielestäni koneellisesti soseutettu sipuli tekee maun kitkeräksi. Sen sijaan leikkaan sipulin (tässä tapauksessa pieni punasipuli) käsin silpuksi, jota lusikoin valmiin keiton päälle yhdessä kurkku- ja kirsikkatomaattisilpun kanssa.

Leipäkrutongit tein leikkaamalla kaksi viipaletta ranskanleipää pieniksi kuutioiksi, ja paahtamalla kuutiot kuumalla pannulla pienessä määrässä voita ja oliiviöljyä. Heitin pannulle myös yhden litistetyn valkosipulinkynnen. 

 

 

Asettele lisukkeet joko lajeittain pieniin kippoihin, tai vaihtoehtoisesti isompiin tarjoiluastioihin kukin laji omalle sektorilleen. Laita sitten keitto lisukkeineen tarjolle, ja jokainen voi lusikoida haluamansa setin sattumia keittonsa päälle.

 

 

Tähänpä liittyykin yksi elämäni noloista tilanteista. Niitä riittää. Tämä tapaus tapahtui liki 30 vuotta sitten juurikin siellä Espanjan Andalusiassa. Menimme arvostettuun, kohtalaisen hienoon ravintolaan, missä pöydissä valkoiset liinat jne. Henkilökunta oli erityisen huomaavaista, jos myös arvonsa tuntevaa. Oletetut rouvaihmiset toivotettiin tervetulleeksi saatesanalla ”madam”, niin minutkin. Tilasimme alkuruoaksi gazpachoa, koska olimme kuulleet sitä kehuttavan upeaksi elämykseksi. Sileäksi soseutetut keitot tulivatkin pöytään tuota pikaa, ja aika pikaisesti me myös lusikoimme keitot suihimme. Mietin kyllä mielessäni, että ”tässäkö tää oli”, keitto ei erikoisemmin säväyttänyt. Kun laskin lusikan kädestäni, näin tarjoilijan tulevan taas meitä kohti, tuoden pöytäämme runsaan vadillisen kauniisti aseteltuja keiton lisukkeita. Tajusimme välittömästi töppäyksemme. Tarjoilijan ilme ei värähtänytkään. Hetken pohdinnan jälkeen söimme lisukkeet salaattina. Kyllä hävetti. Ravintolasta poistuessamme kutsuivat kuitenkin edelleen madameksi. Kulman taakse päästyämme räjähdimme nauruun.

 

 

Joka kerta gazpachoa syödessäni muistan edelleen tämän tapahtuman, aivan kuin se olisi tapahtunut eilen. Riittipä siitä gazpachosta iloa pitkäksi aikaa. Tämä minun gazpachoni oli kyllä paljon herkullisempi, lisukkeiden kera nautittuna.

 

 

Yllä oleva ohje on peräisin Espanjan Andalusiasta. Itse asiassa se on juuri se paikka, mistä gazpacho on lähtöisin. Tämä versio on siis aika lähelle aitoa ja alkuperäistä. Toki gazpachostakin on olemassa useita eri versioita, jotka ovat kaikki yhtä oikeita.

 

Grillattu munakoiso - jestas miten hyvää

 

Jatketaanpa taas grilliherkuilla. Näinä aikoina grillistä tupsahtelee ulos toinen toistaan parempia kesäruokia. Nämä grillatut munakoisot ja niille ihan täydellisesti sopiva täyte saivat ihan herkistymään. Että voi kasvisruokakin olla niin hyvää, että lisukkeestakin voi tulla ihan annoksen tähti. Näiden kanssa kävi juurikin niin, eikä ihme. Parempi siis kirjata ohje talteen.

 

 

Grillattu munakoiso

2:lle

 

1 munakoiso

suolaa

2 rkl oliiviöljyä

 

Täyte:

1 valkosipulinkynsi

½ tuoreesta punaisesta chilistä

1 rs (250 g) kirsikkatomaattia

100 g fetaa

tuoreita yrttejä silputtuna

(tässä kourallinen persiljaa, 3 oksaa korianteria ja

muutama basilikan lehti)

oliiviöljyä

puristus sitruunasta

sormisuolaa

mustapippuria

 

Puolita munakoiso pitkittäisuunnassa. Ripottele munakoison leikkauspinnalle ohut kerros suolaa, ja jätä munakoisonpuolikkaat itkemään. Itkettäminen ei ole välttämätöntä, mutta se poistaa liiat kosteudet. Nykymunakoisoista on kitkeryys jalostettu pois, joten sen takia ei munakoisoja tarvitse enää itkettää. Valmista täyte munakoisojen itkiessä. Kun täyte on valmis, taputtele talouspaperilla kosteus pois munakoisojen pinnasta.

Ja tässä täytteen ohje. Silppua valkosipulinkynsi ja chili pieneksi silpuksi. Laita silput kulhoon. Huuhtele ja pieni kirsikkatomaatit (leikkasin neljään osaan), ja lisää ne kulhoon. Murustele feta muiden täyteainesten joukkoon ja lisää myös yrttisilppu. Lorauta sekaan oliiviöljyä sen verran, että kaikki ainekset saavat siitä osansa. Puristus sitruunasta täydentää makuyhdistelmän. Mausta sormisuolalla ja pippurilla. Sekoita.

 

 

Viillä munakoisojen leikkuupintaan ristiviillot. Sivele munakoisot kumminkin puolin öljyllä ja ripottele kaikille pinnoille kevyesti suolaa. Grillaa munakoisoja n. 5-10 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.

 

 

Levitä täyte grillatuille munakoisoille. Kaunista, vai mitä? Ja ihan älyttömän herkullista!

 

 

Nämä olisivat maistuneet ihan yksinäänkin kasvisruokana, mutta me grillasimme näiden seuraksi broilerin fileet.

 

 

Mehevää ja hyvää oli broilerikin, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä kertaa grillattu munakoiso oli annoksen tähti. Olen aika kriittinen (vain omia) kokkauksiani kohtaan, mutta täydellisiksi minä näitä tulin kutsuneeksi.

 

 

Melanzane – munakoisoruokien kuningatar

 

Jo pelkästään ajatus tästä jumalaisesta munakoisoruoasta saa veden herahtamaan kielelleni. Melanzanessa on jotain taikaa! Siitä huolimatta se ei kuitenkaan valmistu kuin taikasauvaa heilauttamalla. Melanzanen tekeminen onkin hyvä ajoittaa sellaiseen hetkeen, kun ei ole kiire minnekään. Oikeastaan käytettävissä oleva aika, ja hyvät raaka-aineet ovatkin kaikki mitä tarvitset, itse ohjeesta selviää kuka vain. Hyviin raaka-aineisiin sisältyy ehdottomasti bufala mozzarella. Kerran erehdyin laittamaan tavallista mozzarellaa, kun kaupassa ei ollut saatavilla bufalaa. Se oli virhe. Olihan se tietysti ”ihan ok” niinkin, mutta kyllä bufalaa käyttämällä herkullinen lopputulos korreloi ruoan tekoon käytetyn ajan kanssa, ja lopputulos saa huutamaan hallelujaa. Tämänkertainen melanzane (jossa siis bufalaa) aikaansai suorastaan euforisen olotilan. Sellaisia hetkiähän me näinä aikoina tarvitsemme.

 

 

Ohjeen tähän melanzaneen olen repäissyt aikoinaan jostakin K-ryhmän julkaisusta. Alkuperäisohje näyttää olevan myös K-ruoka.fi -sivustolla, tässä linkki ohjeeseen. Oma versioni eroaa alkuperäisestä mm. juurikin sillä bufala mozzarellalla. Niin, ja parmesaanikäteni on tunnetusti aika antoisa, joten lisäsin parmesaanin määrää tähän alla olevaan omaan ohjeistukseeni.

 

Melanzane

4-6:lle

 

n. 800 g munakoisoa

½ tl suolaa

öljyä tai voita munakoisojen paistamiseen

4 pkt (à 125 g juustoa) bufala mozzarellaa (tässä Pirkka Parhaat)

1,5 dl raastettua parmesaania

½ ruukkua tuoretta basilikaa

 

Tomaattikastike

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

2 tlk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja

2 rkl tomaattipyreetä

2 tl sokeria

1 tl balsamiviinietikkaa

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

½ ruukkua tuoreita basilikanlehtiä

 

 

1.

Viipaloi munakoisot pitkittäin noin ½ cm:n viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden pinnalle suolaa. Itketä munakoisoja noin 30 minuuttia.

 

 

2.

Valmistele sillä aikaa tomaattikastike muhimaan. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit pannulla öljyssä. Lisää pannulle säilyketomaatit ja riko niitä pienemmiksi lastalla. Lisää tomaattisose, sokeri, balsamiviinietikka ja mausteet. Revi basilikanlehdet käsin pienemmiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Keitä tomaattikastiketta 30-40 minuuttia. Voit halutessasi soseuttaa kastikkeen sauvasekoittimella, mutta minusta se on tarpeetonta.

3.

Kuivaa munakoisoviipaleet kevyesti talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleet pannulla useammassa erässä voissa tai öljyssä, kunnes ne pehmenevät ja saavat hieman väriä. Viipaloi mozzarellat ohuiksi viipaleiksi.

 

 

4.

Lado munakoisoviipaleita uunivuoan pohjalle (tämän vuoan mitat 23 cm x 31 cm, syvyys 6 cm). Levitä päälle tomaattikastiketta. Asettele tomaattikastikkeen päälle basilikanlehtiä, juustoviipaleita ja 1/3 (eli 0,5 dl) parmesaaniraasteesta. Tee yhteensä kolme kerrosta niin, että päällimmäiseen kerrokseen tulee mozzarellaviipaleita ja loput parmesaaniraasteesta.

 

 

 

 

5.

Paista vuokaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Ripottele melanzanen pinnalle tuoretta basilikaa.

 

 

Meillä tämä melanzane pääsi erään sunnuntaipäivän ateriaksi, ja sellaiseksi se onkin mielestäni aivan omiaan. Koska oli viikonloppu, oli kokkaaminen myös tavallista rennompaa ja mukavampaa. Se tapahtui yhteistuumin miehen kanssa. Hän tosin aina vitsailee, että hänellä ei ole keittiöön mitään asiaa, mutta ei se asia niinkään ole. Jos tulee tilanne, että omat käteni loppuvat kesken, hän auttaa oikein mielellään, kunhan vain annan hyvät ohjeet. Ruoanteko voi olla myös mukava tapa seurustella ja vaihtaa ajatuksia. Yhdessä tehden, ja yhdessä lopputuloksesta nauttien syntyi tämäkin ihana melanzane.

 

 

PS. Apukokki on myös ottanut tavakseen viikonloppukokkausten osalta tarkistaa, haluaako pääkokki kokatessaan jotain ”stimulanssia” (= esim. lasi viiniä). Silläkin saattaa joskus olla iso merkitys ruoan onnistumiseen. Joskus käy kuitenkin niin, ettei hän huomaakaan tarjota tuota stimulanssia. Silloin saatan hihkaista kuuluvasti, että "kylläpäs tulee huonoa (tai jopa suorastaan pa-k-a) ruokaa". Tuon jälkeen lennähtää alta aikayksiön eteeni esim. lasillinen cavaa. Saisinhan sen toki itsekin, mutta en halua toisen tontille astua. Baarimestarin hommat ovat nimittäin toinen hänen nimikkokotihommistaan. Toinen on imurointi. Kukin loistakoon ja vastaanottakoon aplodit omalla tontillaan.