Uudenvuodenpäivän ateria kaikilla herkuilla

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Otimme uuden vuoden vastaan rauhallisesti, ja uudenvuodenpäiväkin meni enimmäkseen levätessä ja rentoutuessa, kunhan reipas kävelylenkki lumisateessa oli ensin tarvottu alta pois. Sen jälkeen päivän ainoat askareet olivat kirjan luku ja ruoan teko, joihin kumpaankin keskityin hyvällä fiiliksellä. Uudenvuodenpäivän ateria on yleensäkin sellainen, jonka haluan onnistuvan hyvin. Ehkä luulen sen ennustavan tulevan vuoden onnea. No saa sitä sen verran taikauskoinen olla. Tämän vuoden onni ei jää ainakaan tuosta ensimmäisen päivän ateriasta kiinni, mutta aikapa sen sitten näyttää, kuinka käy.

Jostakin syystä olen monena uudenvuodenpäivänä valmistanut kampasimpukoita, ja kyllähän niillä kelpaakin vuosi käynnistää. Kun olin lukinnut ne yhdeksi pääraaka-aineeksi, aloin suunnitella niille sopivia lisukkeita. Belugalinssit ovat ihan täydellisen värisiä kampasimpukoiden petinä, ja ovathan ne hitusen ylellisiäkin. Niitä siis. Valitut lajit olivat nyt kovin mustavalkoisia, joten vielä tarvittiin värejä. Loput lautasesta täytin kauniilla ja raikkaalla salaatilla, jonka kruununa oli keko granaattiomenan siemeniä.

Tuumasta toimeen, ja ensimmäiseksi kastike tekeytymään, niin ajattelin. Tarkoitukseni oli tehdä creme fraiche -pohjaista sahramikastiketta, mutta sahrami olikin päässyt loppumaan. Plan B, eli sitruunat kuivalle pannulle paahtumaan, kunnes olivat kauniin värisiä. Ne saivat toimia ”kastikkeena”. Paahdetusta sitruunasta puristettu sitruunan mehu kävi kyllä tälle setille kastikkeesta, etenkin yhdessä laadukkaan oliiviöljylorauksen kanssa.

Lisukesalaatit kasasin suoraan lautasen reunalle. Salaatin pohjaksi asettelin tilkkasessa oliiviöljyä sekä ripauksissa vuorisuolaa ja mustapippuria pyöritettyä rucolaa, jonka päälle laitoin avokadokuutioita. Pyöräytin myös avokadoille hiukkasen vuorisuolaa ja mustapippuria. Seuraavaksi kerrokseksi vuolin muutaman parmesaanilastun ja sitten oli vuorossa salaatin huipennus, granaattiomenan siemenet. Tällä kertaa menin helpon kautta, ja käytin pakastettuja granaattiomenan siemeniä.

Hetken mielijohteesta lisäsin lautaselle myös kirjolohen mädillä koristeltuja kananmunan puolikkaita. Tässä vaiheessa huomasin kyllä, että nyt taitaa tulla lautaselle aika monta hampaissa kivasti poksahtelevaa lajia (linssit, granaattiomenan siemenet ja mäti), vähempikin voisi riittää. Mutta ei se mitään, antaa mennä vaan. Eipä meillä ollut kiire minnekään, eli oli hyvin aikaa poksautella herkkuja hampaissaan.

Nyt oli salaattipuoli järjestyksessä, ja seuraava vaihe oli aterian lämpimien osasten valmistus. Belugalinssit olin jo keittänyt kypsäksi vedessä, jonka maustoin hitusella suolaa. Lisäsin keitinveteen myös laakerinlehden. Ajattelin ensin, että tarjoan belugalinssit sellaisenaan, mutta sitten sain idean kokeilla miltä ne maistuisivat paistettuina pekonin kanssa. Kampasimpukat kaipaavat mielestäni jotain voimakasta makua seurakseen, ja pekoni voisi olla juuri sopiva makumaailman täydentäjä, niin kuin sitten olikin.

Pekoni-belugalinssit

(2:lle)

5 siivua pekonia pilkottuna

oliiviöljyä

2 pientä salottisipulia silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

100 g (raakapaino) keitettyjä belugalinssejä

mustapippuria

Paista pekonin palaset kypsäksi omassa rasvassaan. Lisää loraus oliiviöljyä ja salottisipulit. Kuullota salottisipulit ja lisää sitten valkosipulisilppu. Kuullota vielä hetken verran lisää. Valkosipulin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se kärtsää. Lisää myös keitetyt belugalinssit ja sekoita kaikki ainekset sekaisin. Paista, kunnes annos on kuuma. Mausta pienellä määrällä mustapippuria. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa tai loraus oliiviöljyä, jotta linssilisukkeesta tulee sopivan kostea. Näin ainakin silloin, jos ei ole erikseen kastiketta, joka kosteuttaa annoksen.

Linssiseos sai jäädä levyn jälkilämmölle odottelemaan kampasimpukoiden paistamista. Käytin tässä pakastettuja kampasimpukoita, jotka olin jo aiemmin sulattanut pakkauksen ohjeen mukaan. Ne odottelivat pannulle pääsyä lautasella talouspaperin päällä, toinen talouspaperi päällään. Kampasimpukat on aina ennen paistamista hyvä taputella kunnolla kuiviksi.

Maustoin kampasimpukat suolalla ja pippurilla ja paistoin ne kuumalla pannulla voissa. Kaksi minuuttia per puoli on minun makuuni sopiva aika, tosin etenkin pienille kampasimpukoille riittää vallan yksikin minuutti per puoli. Kampasimpukat ovat varsinaista pikaruokaa.

Lisäsin linssiseoksen lautasille kampasimpukoiden toisen puolen paiston aikana. Näin siis linssipeti oli jo valmiina paistettuja kampasimpukoita varten.  Pöytämausteena oli hyvää oliiviöljyä, jos sitä kaivattaisiin sitruunasta puristettavan mehun lisäksi. Sitruunaa puristin kaikille lautasen herkuille.

Oli ihanaa valmistaa ruokaa kiireettömästi. Ei niin, että tämä olisi millään lailla hidasta valmistaa, päinvastoin. Nyt oli kuitenkin aikaa myös antaa sisäisen taiteilijani astua esiin, ja asetella ruoka kauniisti lautaselle. Äitini maalasi nuorempana tauluja, ja mieheni on usein todennut minulle, että ruoanteko on minun tapani tehdä taidetta. Se on aika kivasti sanottu, ja ehkä tottakin. Ainakin nautin siitä suunnattomasti. Näin varsinkin silloin, kun ei ole kiire mihinkään.

No niin, tämä teos tai annos tai mikä nyt vain oli varsin onnistunut, ja toi lisää hyvää mieltä jo muutenkin kaikin puolin mukavaan vuoden ensimmäiseen päivään. Näin käynnistyi uusi vuosikymmen. Lainaan tähän loppuun tekstiä, joka luki eräässä saamassani uudenvuoden tervehdyksessä. Siinä on onnistuneesti kiteytetty kaikki olennainen, ja juuri tätä haluan toivottaa myös teille lukijoilleni:

”Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.”

Persimon ja granaattiomena kruunaavat salaatin

Viikko taas vilahti, ja yhtäkkiä olikin jo perjantai. Siinä kohti oli hyvä hiukan pysähtyä, ja tehdä tavanomaista nautinnollisempaa iltapalaa, joka on vähän kuin palkkio viikon ahkeroinnista. Olin kaupan hedelmäosastolla sesongin hedelmiä tutkaillessani saanut ahaa-elämyksen salaatista, johon laittaisin sekä persimonia että granaattiomenan siemeniä. Lisäksi tietysti hyvin maustettu salaattipeti ja etenkin persimonin makupariksi juustoa, tällä kertaa brietä. Toki sinihomejuusto tai vuohenjuustokin käyvät tähän salaattiin aivan yhtä hyvin, mutta halusin tällä kertaa sellaista juustoa, joka ei jyrää muita makuja yli. Brie on juuri sellainen. Sopivan neutraali, mutta oikeiden makuparien kanssa se pääsee loistamaan omassa ylhäisyydessään.

Granaattiomenan kanssa on vain monesti vähän kuin Kinder-yllätysmunien kanssa, et voi koskaan varmuudella tietää, mitä sisältä löytyy. Niinpä ostin kaiken varalta myös pussillisen pakastettuja granaattiomenan siemeniä. Niitä ei kylläkään tarvittu, koska valitsemani, juuri oikealla lailla kiiltelevän granaattiomenan siemenet olivat ihan täydellisen rubiininpunaisia ja mehukkaita.  Mutta nytpä on noita jumalten herkkuja jo valmiiksi pakasteessakin odottamassa sitä hetkeä, kun seuraavan kerran haluan niitä käyttää.

Persimon-granaattiomena-brie-salaatti

2:lle

1 pss jääsalaattia

1/3 tuorekurkkua

oliiviöljyä

vadelmavinegrettiä (tai sitruunamehua)

suolaa

mustapippuria

1 persimon

½ brietahkosta, eli n. 100 g

1 pkt (5 siivua) Parmankinkkua

granaattiomenan siemeniä

sormisuolaa

Pese ja linkoa salaatti. Revi salaatti kulhoon. Lisää pesty ja suikaloitu kurkun pätkä. Pirskottele joukkoon oliiviöljyä ja vinegrettiä (tai sitruunan mehua). Mausta suolalla ja mustapippurilla (tätä kevyesti). Sekoita hyvin, jotta salaatti maustuu kauttaaltaan. Levitä salaatti joko suoraan annoslautasille tai tarjoiluvadille.

Pese ja viipaloi persimon. Persimonia ei todellakaan tarvitse kuoria. Levitä persimonviipaleet, tai kuten tässä, viipaleenpuolikkaat salaattipedin päälle.

Viipaloi huoneenlämmössä levännyt brie keoksi salaatin keskelle. Taittele Parmankinkut salaatin reunalle. Ripottele pinnalle granaattiomenan siemeniä. Viimeistele sormisuolalla, joka antaa sopivan loppusilauksen.

Oli viittä vaille, etten laittanut salaattiin myös saksanpähkinöitä. Nekin olisivat sopineet tosi hyvin tähän. Minä innostuin kuitenkin laittamaan paljon granaattiomenan siemeniä. Ja kun niissä on paljon ihanaa hampailla ”poksauteltavaa”, ajattelin, että enpäs laitakaan niille kilpailijaa. Näihin kahteen laitoin ehkä 2/3 tämän granaattiomenan siemenistä. Loput lusikoimme suoraan superfoodina suihimme. Jos haluat laittaa salaattiin myös pähkinöitä, kannattaa siemeniä laittaa vähän vähemmän, ettei salaatin syöminen käy liian työlääksi. Vaikka joskus on kyllä ihanaa hitaasti, ja oikein hartaudella pureskella jotain noin herkullista.

Tuota salaattia syödessäni tuli vielä mieleen, että punasipulihilloke voisi olla myös hyvä lisä tähän salaattiin. Tai sitten ihan vain balsamicossa ja oliiviöljyssä makeutetut punasipulirenkaat voisivat myös toimia tässäkin yhteydessä. En ole tosin kokeillut, joten en ota tästä sanomastani vastuuta. Jos kokeilet, mielelläni kuulisin, oliko hyvä idea. Ja saatanpa kokeilla tuota vielä itsekin.

Nautinnollinen brie-päärynä-granaattiomenasalaatti

Perjantai-iltana valmistin aivan ihanaa salaattia. Se oli niin hyvää, että se sai jopa minutkin hiljaiseksi. Ja se on aika erikoista se. Tämän tietävät kaikki, jotka minut tuntevat.  Mutta näin siinä kävi, että salaatti oli täynnä niin ihastuttavia makuelämyksiä, että keskityin vain nauttimaan niistä. Hartaudella. Ja ihan syystä hartaudella, sillä salaatti oli taivaallista. Rubiininvärinen malto granaattiomenan siementen ympärillä oli juuri täydellisimmillään ja mehukkaimmillaan.  Poks, poks, siemen kerrallaan hampaiden välissä poksauttaen, sillä lailla tästä oli nautittava.  Luulen, että jos paratiisi on olemassa, ja jos siellä tarjoillaan jotain, on se luultavasti granaattiomenaa.

Kävin perjantaina kaupassa kovasti kiireissäni, ja tavoistani poiketen ilman tarkoin suunniteltua ostoslistaa. Perjantai-illan herkun suunnittelu jäi sen varaan, miten sattuisin kaupassa inspiroitumaan. Suurin osa kaupassa viettämästäni ajasta kuluu yleensä hevi-osastolla. Niin nytkin. Katseeni porautui yhteen ainokaiseen granaattiomenaan, joka oli orpona hyllyllä. Olin juuri menossa pelastamaan sen meille, kun joku toinen ehti ensin ja nappasi sen nenäni alta. Pahus. Mutta onni oli lähempänä kuin arvasinkaan, nimittäin mukava hevi-osaston hoitaja toi juuri suurta korillista granaattiomenoita. Niistäpä pääsin rauhassa valikoimaan omani. Kotiin lähti kaksi mielestäni lupaavinta yksilöä. Sen päättelin niiden sileästä ja kiiltävästä pinnasta. Eli jos granaattiomenan pinta kiiltää, on se aika varmasti mehukkaimmillaan.

Granaattiomenan kuoriminen ja siementen irrottaminen onkin sitten toinen juttu. Monta kikkakolmosta olen lukenut, mutta ei toimi minulla koputtelut eikä muutkaan vippaskonstit. Niillä saan vain keittiön punapilkulliseksi. Itselleni toimivin ja oikeastaan ihan helppokin tapa käsitellä granaattiomena on seuraavanlainen. Leikkaan kummastakin päästä viipaleet pois niin, että päistä tulee näkyville vaaleiden kalvojen sijainnit. Seuraavaksi viillän kuoreen (suunnilleen kalvojen kohdalle) pitkittäissuunnassa viillot. Sitten vain vedän käsillä (kertakäyttöiset keittiökäsineet kädessä) viiltoja hyväksi käyttäen lohkot ulos granaattiomenasta, lohko kerrallaan käsitellen. Ne lähtevät melkein itsestään, jos hedelmä on kypsä. Tämän jälkeen irrottelen käsin siemenet lohkoista. Sotkulta välttyäkseni teen tämän siten, että käteni ja lohko ovat suuren kulhon sisällä. Myös siemenet lähtevät helposti kypsästä hedelmästä. Kulhossa voi olla vielä siiviläkin pohjalla, jolloin siemenet jäävät siivilään, ja ihanan makuinen mehu jää kulhon pohjalle. Sitä mehua ei missään tapauksessa saa heittää hukkaan. Jos et keksi sille muuta käyttöä, juo se ihan sellaisenaan. Se on aivan mielettömän ihanaa.

Brie-päärynä-granaattiomenasalaatti

(pääruoaksi 2:lle ja lisukkeeksi 4:lle, jos on muutakin tarjolla)

salaattisekoitusta (tässä Torpparin trio –ruukusta n. 2/3)

rucolaa (pienehkö ruukku)

½ tuorekurkku

1 päärynä

2/3 (eli n. 130-140 g) briejuustokiilasta (Président)

kourallinen saksanpähkinöitä

yhden granaattiomenan siemenet

oliiviöljyä

balsamietikkakastiketta (kirsikka)

Ota brie huoneenlämpöön jo ½-1 tuntia ennen, kuin alat valmistaa salaattia. Pese ja linkoa salaatti. Sama juttu rucolalle. Itse asiassa rucolan annan aina ennen linkoamista lillua vartin kylmässä vedessä, ihan siinä linkouskulhossa. Tällä tavalla käsiteltynä rucola on hieman pehmeämmän makuista. Lisäksi pikkaisen nahistunutkin rucola virkoaa tällä käsittelyllä. Paino sanalla pikkaisen. Huuhtele ja suikaloi kurkku. Pese tai kuori päärynä, ja viipaloi se. Viipaloi myös juusto. Pienennä saksanpähkinät veitsellä vähän pienemmiksi.  Nyt valmistelut on tehty, ja seuraavaksi kasaamaan salaatti laakealle vadille.

Levitä vadin pohjalle salaattisekoitusta ja rucolaa.

Lisää seuraavaksi kurkkusuikaleet.

Levitä salaattiin päärynä- ja juustoviipaleet tasaisesti sinne tänne,

ja ripottele päälle saksanpähkinät.

Koristele salaatti granaattiomenan siemenillä.

Lorauta pinnalle hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamietikkakastiketta. Tämä balsamikastike oli maustettu kirsikalla. Huomasin sen vasta jälkeenpäin, olin ostavinani ihan tavallista. Tämä olikin hyvä löytö. Oikea onnenkantamoinen. Valmista on! Nautimme salaatin paistopisteestä ostetun tomaatti-oliivileipäsen kanssa.

Granaattiomenan väri sekä hedelmät, juusto ja pähkinät tuovat mieleeni joulun. Itse asiassa tämä salaatti sopisi erinomaisen hyvin vaikkapa joulupöydän (tai pikkujoulupöydän) kruunuksi, ja yleensä teenkin tämäntyyppisen salaatin jouluateriaa keventämään. Sen sisältö aina hieman vaihtelee. Esimerkiksi viime jouluna juustona käytin Auraa, joka Brien tavoin sopii ihan täydellisesti yhteen päärynän kanssa.  Tämä salaatti antaa myös mukavasti väriä ja energiaa tähän hetkeen, kun ulkona on harmaata ja pimeää.