Aurinkoinen avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti

Aurinkoa päivään salaatin muodossa! Siitäköhän mahtoi olla kyse, kun sain inspiraation tähän salaattiin. Tai sitten tämä ilmentää kaipuuta takaisin Espanjan auringon alle. Siellä vietimme koko lokakuun, ja vielä muutaman päivän sen päällekin. Niin tai näin, mutta ihanan aurinkoiselta tämä avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti näyttää. Maku puolestaan on yhtä aikaa ihanasti suolainen ja makea. Parempi siis kirjata inspiraation tuloksena syntynyt ohje muistiin.

 

 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti

4:lle

 

1 ruukku friseesalaattia (mikä tahansa salaattilaji käy)

1 syöntikypsä mango

2 pientä syöntikypsää avokadoa (tai yksi suuri)

puristus sitruunaa avokadoille

200 g kylmäsavulohta siivuina

 

Kastike:

3 rkl hyvää oliiviöljyä

1 rkl sitruunan mehua

1 rkl Dijon-sinappia (tässä hunajaversio, mutta myös kokojyvä-Dijon voisi olla kiva)

1 tl hunajaa

ripaus suolaa

 

Sekoita kastikkeen ainekset hyvin sekaisin. (Minä käytin pientä käsivispilää.) Anna kastikkeen makuuntua sillä välin, kun valmistat salaatin.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Levitä se pediksi salaattivadille.

Kuutioi mangon hedelmäliha. Googlesta löytyy hyvät ohjeet kirjoittamalla hakukenttään esim. ”mangon käsittely”. Levitä kuutiot salaattipedille.

Halkaise avokadot ja poista avokadoista kivi. Irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan. Se käy helposti liu’uttamalla ruokalusikkaa kuoren ja avokadon lihan välissä. Viipaloi kuoresta irrotettu avokado, ja purista viipaleille vähän sitruunan mehua. Asettele avokadoviipaleet tasaisesti salaatille mangokuutioiden oheen.

Jos kylmäsavulohisiivuihin on jäänyt tummaa ainesta (se on kalan lihasta), viillä ne kohdat pois. Sinänsä nuo lihasosat ovat ihan syötäviä, mutta maistuvat kitkerältä ja näyttävät rumalta. Tämä on tosin makuasia, mutta ainakin minä poistan ne aina. Pyörittele lohisiivut rulliksi tai nyyteiksi, yhdestä siivusta saa hyvinkin kaksi rullaa. Asettele rullat sinne tänne salaatin muiden ainesten päälle.

Sekoita salaatinkastiketta vielä pieni hetki, ja lusikoi kastike tasaisesti salaatin päälle.

 

 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti toimii ihan sellaisenaankin, mutta meillä tämä ihanuus pääsi viime sunnuntaina alkuruoaksi pienten rieskaleipästen kera. Pääruoka oli sen verran heviä kamaa, että kaipasin alkuruoaksi jotain raikasta ja hedelmäistä. Sitä tämä juurikin oli, ja myös paljon enemmän. Niin, se hevi pääruoka oli miehen kestotoiveruokaa, poronkäristys-valkosipuliperunapaistosta. Nam.

 

 

Olipas meillä hyvät kotiintuloherkut lämpimästä Espanjasta kotiuduttuamme. Etenkin, kun tuli vielä se aurinkokin tuotua näin aurinkoisen salaatin muodossa mukanamme tänne koleaan pohjoiseen. Päivänvaloa meillä on näinä aikoina vain reilut kuusi tuntia (auringonnoususta auringonlaskuun), mutta näillä mennään. Lumi tuo tietysti aikanaan myös valoa tälle kansalle, joka (lumen tuloon asti) pimeydessä vaeltaa.

 

 

Kevättä pöydässä

Tänään kokoonnuimme paikkakunnalla olevien lähimpien kanssa yhteiselle sunnuntailounaalle, kuten meillä monesti tapana on. Tällä kertaa pöydän ympärillä oli viisi henkilöä. Koska lähiviikot olemme kuka missäkin, nostimme etukäteen maljat kahdelle äidille, yhdelle syntymäpäiväsankarille ja vieläpä vapullekin. Monen juhlan etkot siis. Menu oli keväinen, jopa lievästi kesäinen.

Savustetut kirjolohifileet

Pihalla on vielä kunnon kinokset, mutta sehän ei kalan savustusta estä. Sähkösavustimeen meni kolme kirjolohifilettä, joista nypin ensin ruodot pois. Mausteeksi puristus sitruunasta sekä suolaa ja pippuria. Savustuspöntössämme on kaksi tasoa, jotka olivat tälläkin kertaa tarpeen. Isoimman fileen laitoin omalle ritilälleen, kaksi pienempää yhteiselle ritilälle. Alusvatiin vastusten päälle savustusmestari laittoi leppäpurua sekä  kaksi sokeripalaa väriä antamaan. Savustusaika 30 minuuttia. Voi mikä tuoksu terassilla olikaan. Ihan tuoksui kesältä.

Lohi- ja poropiilot

Kalojen savustuessa nautimme lasilliset kuohuvaa pienten alkulapasten (= lappilaiset tapakset) kera. Tein lohi- ja poropiiloja. Kylmäsavulohipiilojen sisään oli kätketty leipäjuustoa. Tämän idean nappasin viime perjantaina erään yrityksen uuden toimitilan avajaisbileistä, piilonimi  omakeksimä. Yksinkertainen ja hyvä herkku. Mietin, että samalla idealla syntyisi varmaan kylmäsavuporostakin hyvä piilo, sinne siivun sisään kätkin savuporokoskenlaskijaa. Näyttivät maistuvan nämä piilot, aika pian oli jäljellä vain se pakollinen yksi tikkupala, jota kukaan ei kehdannut ottaa, ennen kuin siihen kehotin. Pakottaa ei tarvinnut sittenkään.

Keväinen parsasalaatti

Lohi- ja poropiiloja napostellessamme lohi siis savustui terassilla ja duchesseperunat (erään saksalaisen yrityksen De Luxe-tuotantoa) kypsyivät uunissa. Salaatti odotti jo pöydässä. Salaattipediksi käy mikä vain salaatti, itse sekoitin kolmea lajia. Vadin reunoille pilkoin kurkkua ja keltaista paprikaa pieniksi kuutioiksi. Keskelle kruunuksi paahdoin uunissa parsaa (ohje löytyy aiemmista parsakirjoituksistani hakusanalla parsa). Pinnalle raastoin parmesaania. Valmistin salaatille keväisen  kastikkeen klassista sitruunavinegretti-kastikeohjetta vapaasti muokaten.

Limegretti-salaatinkastike

Keväisen ruokateeman inspiroimana valmistin parsasalaatille pirteän salaattikastikkeen. Sauvasekoittimen mahtuvaan kulhoon 1 osa limen mehua (2 limeä) + 3 osaa oliiviöljyä + 2 tl dijonhunaja-sinappia + hyppyselliset suolaa ja sokeria sekä pyöräytys pippurimyllystä. Sauvasekoittimella ainekset sekaisin, jolloin väri muuttui tasaisen kauniin keltaiseksi. Kastike sai paljon kiitosta, ja kun kerroin sen olevan muunnos sitruunavinegretistä, risti tyttäreni sen limegretiksi. Siispä olkoon sen nimi tästä lähtien Limegretti.

Jälkiruoaksi keitimme kahvit ja sen seuraksi söimme minidonitseja ja minijäätelöpaloja. Niistä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta toisaalta, enpä niitä itse valmistanutkaan. 

 

Oli taas mukavatunnelmainen sunnuntailounas kolmessa polvessa. Makeasti nauraen muistelimme menneitä hauskoja hetkiä ja päivitimme myös kunkin suunnitelmat tulevalle kesälle. Pian tämäkin päivä on yksi mukava muisto lisää. Keväinen tuulahdus se myös oli ja samalla lupaus kesästä.

Babypinaatin voimalla

Kaupan hyllystä osui silmiini erityisen freesin näköisiä babypinaatteja. Pussin mukaan ne olivat vieläpä kotimaisia. Oli siis ihan pakko ostaa viikonlopuksi pussillinen mökille mukaan. Enköhän siitä jotakin kivaa keksisi. Jos ei sitten muuta, niin ainakin aamiaisleipien täytteeksi joka-aamuisten kurkkuviipaleiden tilalle. Pinaatti on niin ravintorikasta, että se on varsinainen vitamiinipommi. Olen aina kuvitellut tämän voimaruoan sisältävän erityisen paljon rautaa, mutta rautapitoisuus siinä on kuitenkin kuin missä tahansa vihersalaatissa. Sen sijaan pinaatti sisältää huikean määrän vitamiini-, kivennäis- ja hivenaineita. Maultaan babypinaatti on mietoa ja koostumukseltaan juuri sopivan pehmeää, mutta silti napakkaa toimiakseen hyvin salaateissa. Babypinaatti on erittäin helppokäyttöistä. Sitä voi syödä sellaisenaan, kypsentämättä. Toki huuhdeltuna, ja lingottuna.

 

Lauantai-iltana olin oikein tyytyväinen, että jääkaapissa oli babypinaattia. Olimme viettäneet varsinaisen lepopäivän, alkaen pitkistä yöunista. Katsoin kelloa ensimmäisen kerran klo 10.23, enkä meinannut silmiäni uskoa. En muista milloin viimeksi niin pitkään nukutti. Ulkoilemaan mennessä oli jo iltapäivä, mutta mitäpä se haittasi. Ei ollut aikataulua. Ulkoilut tehtiin täysimittaisina kävellen ja myös aurinkoisella pihalla istuskellen ja lukien. Päivän kruunasivat supermukavat yllätysvieraat, joiden kanssa paistateltiin pihalla Tunturikaakaomukillisten ääressä.  Sittenpä olikin jo hyvä nälkä. Ruoaksi oli poronkäristys-valkosipuliperunapaistosta, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani. Se kypsyisi uunissa noin tunnin. Sinä aikana inspiroin jääkaapin sisällöstä alkuruoan pahimpaa nälkää tyydyttämään.

 

 

 

Babypinaattipedille avokadoa ja kylmäsavulohta. Puristus sitruunasta ja lorautus oliiviöljypullosta. Vielä vähän sormisuolaa ja pippuria. Ellei jo uunissa muhivassa pororuoassa olisi ollut kermaa ja juustoa, olisin täydentänyt tämän alkuruoan vielä vaikkapa parmesaanilastuilla. Parmesaania löytyy aina jääkaapistani. Mutta ’enough is enough’. Juustottomanakin alkuruoka oli ihanan herkullista, ja raikasta.

 

Sunnuntaina oli aurinkopäivä uusi. Ihmisten aikaan ylös, ulos ja kävelemään.  Ja sitten jälleen pihalle lukemaan. Keli oli niin suloinen, että päätin kokkaamisen sijasta keskittyä ulkoilmaelämästä nauttimiseen. Vaihdoin sunnuntaimenun lennosta. Olin suunnitellut tekeväni broilerin fileitä erinäisillä lämpimillä lisukkeilla. Päätin skipata ne lisukkeet. Broilereille tekisinkin seuraksi nopean salaatin, loput babypinaatit siinä hyödyntäen.

 

 

Levitin babypinaatit lautasille. Päälle kurkkukuutioita ja erivärisiä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Lisäksi pieni rasia (100 g) salaattijuustokuutioita, jotka olivat aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetussa öljyssä. Öljyn käytin salaatin kastikkeeksi. Broilerin fileisiin otin pintavärin kuumassa pannussa. Ihan pikkuisen suolaa ja pippuria. Fileet olivat persilja-valkosipulimarinoituja, silti lisäaineettomia. En yleensä osta valmiiksi marinoituja broilereita, mutta noista pidän. Raastoin fileiden pinnalle hieman parmesaania. No niin, saatiinhan se viikonlopun juustokiintiökin täyteen! Fileet kypsyivät 200-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia. Valelin niitä vielä broilereista valuneella lihasnesteellä. Voi veljekset miten meheviä niistä tuli. Tämän kokonaisuuden jälkeen jaksoimme hyvin ajella vielä viikonlopun päätteeksi kotiinkin.