Superhyperspagettikastike

Päivät menevät niin nopeasti, että en meinaa itseni perässä pysyä. Tämän superhyperspagettikastikkeenkin tein jo yli viikko sitten, ja ehdin kirjoittaa siitä vasta nyt. Tämä on yksi meidän perheen ikiaikaisia suosikkiruokia. Tein kyselykierroksen, muistaisiko kukaan, mistä tämä ”superhyper” tuli aikoinaan spagettikastikkeen nimen eteen. Kukaan ei muistanut. Itse muistelen antaneeni joskus valmiista kastikeaineksista tehdylle (joskin tuunatulle) pikaversiolle tämän nimen, jotta se maistuisi lasten suussa paremmalle. No siitähän tuli ihan hitti.

Sittemmin minun piti alkaa jäljitellä pikaversion makua silloinkin, kun ehdin valmistaa tätä kastiketta ihan kunnon aineksista. Tällä lailla tehtynä se vasta todellista superhyperspagettikastiketta onkin.

Superhyperspagettikastike

(6:lle)

1 pkt (170 g) pekonia

700 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

4 tl paprikajauhetta (dulce)

2 porkkanaa

2 tlk tomaattimurskaa (Mutti)

½ - 1 tlk vettä tölkkien huuhteluun

4 rkl tomaattipyreetä (Mutti)

1 lihafondinappi

2 tl oreganoa

3 tl basilikaa

mustapippuria

2 laakerinlehteä

2 dl kuohukermaa

1 puntti tuoretta persiljaa

1.

Pilko pekoni pieniksi paloiksi. Silppua myös sipulit. Pese, kuori ja raasta porkkanat. Minä pilkoin porkkanat pienemmiksi ja pyöräytin ne pikkusilppurissa muruiksi.

2.

Paista pekoninpaloja omassa rasvassaan ja lisää jauheliha. (Tämä kannattaa tehdä kahdella pannulla tai kahdessa erässä.)  Lisää sipulit ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Paista kunnes pekonit ja jauheliha ovat kypsiä. Tarkista maku. Saavat maistua jo tässä vaiheessa hyvältä.

3.

Kaada jauhelihaseos ja porkkanaraaste kattilaan ja sekoita. Lisää myös tomaattimurskat ja huuhtele vedellä (vajaa puoli tölkillistä/tölkki) kummankin tölkin pohjalta ja reunoilta kaikki tomaattimurskat pataan mukaan.  Lisää tomaattipyree ja sekoita taas. Lisää mausteet ja kiehuttele kannen alla lämpöä pienentäen noin 30 minuuttia.

4.

Kun pastakastikkeen maut ovat muhineet täyteläisiksi, lisää kerma ja kiehuttele edelleen sen aikaa kuin spagetti kiehuu. (Tarkista spagetin keitto-ohje pakkauksesta.) Sekoita persiljasilppu kastikkeen sekaan hetkeä ennen tarjoilua.

5.

Kun spagetti on kypsää, valuta se ja laita tarjoiluastiaan. Spagettikastike taitaa olla ainoa pastakastike, jota en sekoita pannulla pastan joukkoon, vaan laitan sekä spagetin että kastikkeen eri astioissa tarjolle. Kukin voi sitten ottaa haluamansa määrän kumpaakin ja sekoittaa ne kunnolla sekaisin, tai olla sekoittamatta.

6.

Viimeistele lautasannos rouhaisemalla annosten päälle kierrokset pippurimyllystä ja raasta halutessasi myös parmesaania.

Bolognesekastikkeen (sen perinteisen) valmistan aika lailla samalla tavalla kuin tämän superhyperspagettikastikkeenkin sillä erolla, että bolognesekastikkeeseen en laita kermaa lainkaan. Punaviiniä lorautan sinne kyllä ja annan kastikkeen hautua pienellä lämmöllä tosi pitkään, eli n. 1,5-2 tuntia. Sen makoisammaksi tomaattipohjainen kastike menee, mitä pidempään se muhii. 

PS.

Tein tätä superhyperspagettikastiketta tarkoituksella ison satsin, koska sitä voi aivan hyvin pakastaakin. Minäkin aioin ensin pakastaa loput, mutta kun tulin vanhasta muistista keittäneeksi liikaa spagettia, pakkasin lopuista meille valmiiksi sekoitettuja pasta-annoksia töihin mukaan.

 

Lasagne – herkkua ja vielä herkumpaa

Lasagne on kodikasta ruokaa. Se sopi siis erinomaisen hyvin viime sunnuntain pääateriaksi, olimmehan juuri pari päivää aiemmin palanneet reissusta kotiin. Tein suuren vuoallisen perinteistä lasagnea, eli herkkua. Sitä syödessämme muistelimme erästä legendaarista italialaista La Gondola -ravintolaa (Andalusiassa), jossa olemme käyneet uskollisesti syömässä koko Espanjan historiamme ajan. Kävisimme edelleenkin, mutta ravintoloitsija jäi jo ansaitulle eläkkeelle ja paikka on suljettu lopullisesti. La Gondolan lasagne tuli ruokailijan eteen omassa savikipossaan ihanan tomaattisen kastikkeen poristessa siinä lasagnen ympärillä. Koska lasagneani santsauksesta huolimatta jäi vielä hyvät palat, sain idean kokeilla seuraavana päivänä Gondola-tyyppistä lasagnea. Siitä tuli vielä herkkulasagneakin herkumpaa.

Herkumpaa...

Kerron tässä ensin lasagneni perusohjeen, jonka olen vuosien saatossa kehitellyt useita eri reseptejä yhdistellen ja omia ideoitani niihin lisäillen. Tämä lasagne on yleensä aivan täydellistä, mutta tällä kertaa petti juustotoimittaja. Mozzarellaraasteen (ja muidenkin raastejuustojen) kohdalla oli kaupassa, vieläpä kolmessa eri kaupassa (!) pelkkää tyhjää. Logistisia ongelmia siis laajemmassa mittakaavassa, kylttikin sen kertoi. Jouduin siis tyytymään juustoon, joka ei ole niin mehevää ja kosteaa kuin mozzarella. No hyväähän se oli tämäkin, ja jos en tietäisi kuinka täydellistä tämä lasagne voi olla, en ehkä olisi vikonut mitään. Kirjoitan reseptiin kuitenkin sen ainoan oikean juustoraasteen, eli mozzarellan.

Herkkua...

Pätsyn herkkulasagne

(6-8:lle)

Kokonaisvalmistusaika n. 2 tuntia, kypsennys 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Jauheliha-tomaattikastike:

1 pkt pekonia

600 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

6 valkosipulinkynttä

3 prk Mutti-tomaattimurskaa (ei ole maksettu mainos, se on vain parasta)

hyppysellinen sokeria

suolaa

mustapippuria

basilikaa (kuivattukin käy, tai laita sekä kuivattua että tuoretta)

cayennea (varovasti maistellen)

1 annosnappi lihafondia

6 tippaa tabascoa

 

Pilko pekoni pieneksi. Paista pekoni ja sipulit pannulla. Lisää jauheliha, mausta suolalla ja pippurilla sekä cayennella. Lisää Mutti-murskat ja tölkkien huuhteluvedet (n. ¼ tölkin verran vettä kuhunkin, reunoja myöten pyöritellen), ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää hyppysellinen sokeria, lihafondi, tabascotipat sekä kuivattu basilika. (Tuore basilika kannattaa ripotella suoraan vuokaan.) Anna muhia ainakin valkokastikkeen teon ajan. Maku vain paranee, mitä pidempään kastike muhii. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Valkokastike:

5 rkl voita

5 rkl vehnäjauhoja

1,2 l maitoa

suolaa

pippuria

muskottipähkinää

Sulata voi ja lisää jauhot koko ajan hämmentäen. Lisää maito pikkuhiljaa, edelleen koko ajan hämmentäen. Kiehuta tovi ja lisää mausteet maistellen.

vajaa pkt lasagnelevyjä (menekki riippuu vuoan mallista)

300-400 g mozzarellaraastetta

basilikaa (tai rucolaa) koristeluun

Voitele uunivuoka. Kasaa lasagne siten, että pohjalle tulee jauhelihakastiketta. Sitten lasagnelevyt sekä jauhelihakastike, maitokastike ja juustoraaste. Laita taas levyt ja kastikkeet samassa järjestyksessä. Lasagnelevyjen väliin kannattaa jättää pienet raot, jotta kastikkeet pääsevät kulkeutumaan joka paikkaan. Laita viimeisten lasagnelevyjen päälle vain maitokastiketta ja juustoraastetta.

Laita lasagne uuniin. Kypsennyksen loppupuolella suojaa lasagnen pinta tarvittaessa foliolla, jotta päällimmäinen kerros ei kuivu. Ota lasagne pois uunista 40 minuuttia paistuttuaan. Tarkkaile toki jo aiemminkin tilannetta, koska uunien tehot vaihtelevat. Peitä vuoka foliolla, ja malta odottaa 10 minuuttia ennen leikkaamista ja nauttimista.

Loppiaisen kunniaksi katoimme vielä joulupallokuvioiset servietit. Lasagne ei seuraansa kummempia lisukkeita kaipaa. Minä laitoin tarjolle vihreää salaattia ja rucolaa. Ja muutaman palasen leipää ja voita.

Edellisellä kerralla lasagnea tehdessäni vävyni oli vielä vävykokelas. Silloin hän sai lasagneannoksensa pakastimen kautta.  Aika kylmää kohtelua vävykokelaalle! Nyt, virallisena vävynä ollessaan hänkin sai jo eteensä höyryävän kuuman lasagnen. No tähänhän oli tietysti ihan muukin syy kuin tuo vävyaste. Tuolla edellisellä kerralla hän oli tullut juuri hammasoperaatiosta, eikä saanut syödä mitään kuumaa. Niinpä ystävällisenä anoppikokelaana keksin laittaa hänen annoksensa hetkeksi pakkaseen, ja kas, ei ollut enää kuumaa. Siitäpä onkin sitten väännetty vitsiä jokaisessa sopivassa saumassa, ja varmaan joka kerta tästä eteenkin päin lasagnea syödessämme tarkistan häneltä, onko mukava saada kuumaa lasagnea. Kuulemma on.

Ja sitten se vielä herkumpi lasagne… 

Tänään tuli liki koko eilinen seurue pyynnöstäni paikalle lasagnerääppiäisiin. Lasagnea oli jäljellä oikeastaan vain kahden kunnon (= suuren) annoksen verran, mutta jaoin ne tasan neljään voideltuun saviseen annosvuokaan. Viiltelin lasagnepaloihin muutaman viillon, jotta kuumuus pääsisi helpommin myös lasagnen sisälle. Pinnalle ripottelin kunnon läjät juustoraastetta. Saatavilla ei vieläkään ollut valuvaa mozzarellaa, mutta minkäs teit! Näillä mentiin, vaikka sielua korvensikin.

Lasagnepalojen päälle ja reunoille lusikoin purkillisen Mutti-pizza(pasta)kastiketta. Tyhjään purkkiin kaadoin maitopurkin lopun, arviolta noin 1 dl maitoa. Hölskyttelin sillä kastikkeenjämät purkin reunoilta, ja kaadoin ne tasaisesti vuokiin.

Paistoin vuokia 225-asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan. Paiston puolivälissä sekoitin lasagnen reunoilla olevaa kastiketta niin, että sitä levisi joka puolelle ympäri lasagneannoksen. Paistamisen loppupuolella laitoin taas folion kippojen päälle estääkseni pinnan kuivumisen.

Tätä versiota ei sitten odotellakaan kymmentä minuuttia uunista oton jälkeen. Se syödään heti sihisevän kuumana. Muista kuitenkin ennen syöntiä tarkistaa, että lasagne on keskeltäkin kuumaa. Lisäkuumennus folion alla ei tee pahaa, jos vielä ei ollut tarpeeksi hottia.

Ihme oli tapahtunut, ja saimme eteemme ainakin liki La Gondolan veroiset lasagnet. Vain ihanan pehmeä kaalisalaatti ja kuumat minisämpylät puuttuivat. Ne tulivat aina pyytämättä ja tilaamatta. Jospa seuraavalla kerralla valmistan koko setin, ei voi tietää… Vannoutuneinkin La Gondola -fani huokaili onnellisena tätä vielä herkumpaa lasagnea syödessään, ja rappasi kipon niin tyhjäksi, että sen olisi voinut luulla olevan puhdas.

Huomasin tätä tehdessäni ja nauttiessani, että tämä vielä herkumpi lasagnehan on mitä mainiointa vierastarjottavaa. Valmistat varsinaisen lasagnen edellisenä päivänä ja h-hetkenä työnnät kipot vain nopean esivalmistelun jälkeen uuniin. Nykyisin saa kaupoista jo mitä hauskimpia pikkuvuokia. Näitä omia savivuokiani olen vuosien saatossa roudannut tänne Espanjasta aina muutaman kerrallaan.

Vannon, että tämä vielä herkumpi lasagne ei tuntunut yhtään lämmitetyltä, vaikka se lämmitettiinkin uudelleen uunissa. Alkuperäisen herkkulasagnen syönnin yhteydessä tapahtuneen muistelun myötä taisin löytää uuden, vielä paremman tavan tarjoilla lasagnea.