Viime kesä meni niin, etten saanut kantarellin kantarellia torilta. Oli
niitä kuulemma todistetusti ainakin yhtenä päivänä siellä ollut, mutta minä
olin silloin muualla. Ja aina kun niiden perään kyselin, kertoivat että kantarellit
ovat jääneet etelään. Arvaa harmittiko? Harmitti. Muutama viikko sitten minulla
kävikin flaksi. Meille saapui etelästä vieras, joka toi tullessansa
purkillisen kuivattuja kantarelleja. Hip hurraa! Olen tuota aarretta varjellut
oikeaan hetkeen, ja se hetki tuli viime viikolla. Valmistin niistä herkullista
kantarellikeittoa.
Kantarellikeitto (kuivatuista kantarelleista)
(2-3:lle)
n. 4 dl purkillinen kuivattuja kantarelleja
6 dl vettä
2 rkl voita
2 kesäsipulia varsineen
2 rkl vehnäjauhoja
1 kasvisannosfondi
2 dl kuohukermaa
(tarkista suola)
ripaus mustapippuria
Liota kuivia sieniä vedessä puolisen tuntia (luki purkin kyljessä).
Valuta sienet siivilässä, mutta säästä liotusvesi keiton nesteeksi, koska siihen
on liuennut ravinteita ja ne kannattaa hyödyntää. Säästä myös muutama sieni
koristeeksi. Jos sienet tuntuvat liian pitkiltä tai muuten isoilta, silppua ne
haluamaasi kokoon. Minä pätkin niitä sillä lailla puolihuolimattomasti vähän
pienemmiksi.
Silppua kesäsipuli varsineen. Sulata voi keittokasarissa, ja lisää
sienet. Hauduta muutama minuutti ja lisää sipulit, mutta säästä koristeluun
hieman vihreää varsisilppua. Kun sipulitkin ovat kuullottuneet, ripottele vehnäjauhot
sienten ja sipuleiden joukkoon, ja sekoita. Hauduta hetki, mutta älä ruskista
jauhoja.
Lisää liotusvesi ja fondi ja sekoita, kunnes neste kiehuu. Anna kiehua
n. 5-10 minuuttia välillä sekoitellen, ja lisää kerma. Jatka keittämistä, kunnes
keiton paksuus on sopivaa. Tämä keitto kiehui yhteensä n. 15-20 minuuttia. Kerma saostaa, joten jos keitto meni liian
paksuksi, lisää vettä. Tarkista maku, ehkä on tarpeen lisätä hieman suolaa ja
pippuria, ainakin minä pyöräytin keittoon vähän niitä kumpaakin. Viimeistele keitto koristelua varten säästetyillä kantarelleilla ja vihersilpulla. Tämän
eksoottisempia mausteita ja makuja kantarellikeitto ei kaipaa. Tarkoitus on antaa kaikki
kunnia kantarellille, ja sen herkulliselle aromille.
Voin kertoa, että hekumoin ihan jokaisella lusikallisella. Niin kaivattu
herkku tämä keitto oli, että se tuli nauttia antaumuksella. Tämä oli itse
asiassa ihan ensimmäinen kerta, kun tein keittoa kuivatuista sienistä, ja
lopputulos oli vallan hyvä. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, minkälainen
kantarellisato tänä kesänä tulee. Tai oikeammin sanottuna, osunko kantarellien
kanssa yhtä aikaa torille. Golfkentällä en pahemmin ehdi kantarelleja
etsiskelemään.
