Suloisen kiireettömät loma-aamiaiset

 

”Voiko ihanammin päivän enää alkaa. Onko ihanampaa aamua kuin tää…”, näin tuli kuluneella viikolla hyräiltyä useampanakin aamuna. Vietimme talvilomaviikkoa, eikä meillä ollut lukkoon lyötyä päiväohjelmaa, saati kiirettä minnekään. Niinpä aamiaisemme alkoivatkin joka aamu sillä, että sytytin kynttilän aamiaispöytään palamaan. Seuraavaksi avasin keittiön kaihtimet, ja aloin tarkkailla auringon kajon etenemistä vastarannalla olevan vaaran takaa. Vasta sen jälkeen mietin, mitä pöytään kattaisin. Jos edellisenä iltana oli tullut syötyä tuhdimmin, teki seuraavana aamuna mieli kevyttä aamiaista. Ja toisinpäin. Aamiaisemme syntyivät siis täysin fiiliksen mukaan, itseään kuunnellen.

Arkipäivien aamiaiseni koostuvat yleensä seuraavista aineksista: Viipale leipää tai yksi karjalanpiirakka, tai kaksi vuoksenpiirakkaa. Siis jokin noista, vaihtuvilla täytteillä, yhden täytteistä ollen aina tuorekurkku (miten niin tapojensa orja?). Seuraksi lasi hyvää tuoremehua (= sis. hedelmälihaa), yksi hedelmä, kenties pieni juomajogurtti. Toisinaan keitän myös kupillisen cappuccinoa, mutta toisinaan juon aamukahvit vasta töissä. Arkiaamut ovat niin minuuttipeliä, että silloin minulla ei tulisi mieleenikään improvisoida. Toisin on lomalla, silloin aamiaisetkin ovat yksi mahdollisuus tuoda ripaus ylellisyyttä päivään. Seuraavaksi muistelen meidän juuri päättyneen lomaviikon suloisimpia aamiaisia. Tässä niistä yksi.

 

 

Monesti haaveilen englantilaistyyppisestä aamiaisesta, mutta melkein yhtä monesti hylkään sen liian raskaana. Normaaliaamiaisiini verrattuna tämäntyyppinen muistuttaa jo enemmän päivän pääateriaa, kuin aamiaista. Mutta nyt oli aamupakkasen lauhtumista odotellessa hyvää aikaa sulatella aamiaista, joten tuumasta toimeen. Croissantit pakasteesta uuniin (mikä tuoksu niistä tulikaan!), pavut tomaattikastikkeessaan kattilaan lämpenemään ja pekonit pannulle paistumaan. Paistettujen pekonien lepäillessä folion alla talouspaperin päällä paistoin kananmunat (vain toiselta puolelta) pekonien rasvassa. Ja pääsivätpäs ne pakolliset vihreätkin lautaselle mukaan!

 

 

Aamiainen oli sen verran paljon tavallisesta poikkeava, että se vaati seurakseen happoa. Joskus nuoruudessa on tullut eräällä etelän lomalla nautittua tämäntyyppinen aamiainen oluen kera rannalle mennessä, mutta silloin taisi olla jo lounasaika. Silloin kai lounasaika oli nuoren ihmisen aamu. Tällä kertaa nautin tämän tuhdin aamiaisen Mimosan kera. Tuo ihana aamiaisjuoma sisältää appelsiinimehua ja kuohuviiniä, puolet ja puolet. Alkoholittoman version saa korvaamalla kuohuviinin kuplavedellä. Sekin toimii, ja tuo spesiaalifiiliksen.

Aamiaisen päätti motillinen cappuccinoa. Kapselikeittimemme kulkee kätevästi lomillekin autossa mukana. Se on pieni vaiva, mutta siitä tulee iso ilo. Samalla keittimellä valmistuu päivän pääaterioiden espressot käden käänteessä.

 

 

Tämän em. aamiaisen ohjelmaosuudesta vastasi ihana auringonnousu. Oli upeaa seurata, kuinka nopeasti aurinko sieltä vaaran takaa nousikaan. Se tapahtui ihan silmissä. Ensin näkyi ujo valonkajo, sitten aurinko vähän kurkkasi, ja lopulta se valloitti vaaran huipun ja taivaan. Siinä vaiheessa alkoikin jo paistaa silmiin, ja tuli tarve kääntää kaihtimen asentoa.

 

 

Tämä seuraava aamiainen sai suorastaan hymyn huulille. Olin kyllä ensin asetellut kirsikkatomaatit ihan vain riviin pellille, mutta sitten huomasin näyttävän siltä, kuin pellillä olisi suu viivana. No eihän se lomalla käy. Muutaman tomaatin siirtämisellä peltikin alkoi hymyillä.

 

 

Nämä muna-pekonikuppiset syntyivät kivasti ihan ilman kuppejakin. Kiepautin vain kolme pekonisiivua ympyrän muotoon leivinpaperin päälle ja painelin pekonin reunat tiiviisti leivinpaperiin kiinni (ettei kananmuna pääse sieltä leviämään pekonin ulkopuolelle). Näin syntyneeseen kuppiin rikoin kananmunan, jolle ripsautin aavistuksen suolaa ja mustapippuria. Puolitetuille kirsikkatomaateille pirskottelin oliiviöljyä, ja maustoin nekin kevyesti suolalla ja mustapippurilla sekä raastoin niille lisämausteeksi hiukan parmesaania. Ripauksen sokeriakin olisin tomaateille sirotellut, mutta eipä tullut otettua sokeria lomalle mukaan, kun sitä ei meillä juuri käytetä. Pelti oli 200-asteisessa uunissa n. 15 min. Kylmäkaapista löytyi vielä korianteria, jota revin uunista otettujen kananmunien päälle.

 

 

Pekoni-munakuppien ja paahdettujen tomaattien lisäksi tein paahdetut avokadoleivät, eli leivät paahtimen kautta ja avokadoa leivän päälle. Lorautin avokadoille pikkuisen oliiviöljyä ja pieni puristus sitruunanmehua, lisäksi ripaukset suolaa, pippuria ja raastettua parmesaania. Tämän aamiaisen raikastus oli veriappelsiini. Olin säilyttänyt niitä kylmäkaapissa, joten nämä lusikoitavat veriappelsiinin puolikkaat olivat todella ihanan raikkaita suolaisen pekonin jälkeen.

 

 

Niin ja olihan meillä vielä tällainenkin ihana aamiainen, jossa avokado pääsi aika lailla pääosaan. Halkaisin avokadot, poistin kivet ja lusikoin kiven jättämää kuoppaa isommaksi. Puristin avokadolle hieman sitruunaa, ja täytin kuopan rikotulla, kuorestaan valutetulla kananmunalla. Ripaus suolaa ja mustapippuria koko komeudelle, ja sitten uunipellillä 250-asteiseen uuniin n. 8-10 minuutiksi. Huomaa, että uunien tehot vaihtelevat. Jos et halua valuvia keltuaisia, anna olla uunissa vaikka 15 minuuttia. Mutta jos jätät keltuaiset valuviksi, on niissä ihanaa dipata croissantia tai leipää.

 

 

 

Auringonnousun seuraaminen oli tämänkin aamiaisen sivuohjelma. Siihen näkymään en kyllästy koskaan. Se on vähän sama juttu, kuin elävään tuleen tai mereen tuijottelu. Nuo kaikki vangitsevat katseeni. 

 

 

Nämä tavallisuudesta poikkeavat aamiaiset olivat yksi tapa nostattaa lomatunnelmaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme nyt Espanjassa, mutta se ei vielä nytkään ollut mahdollista. Parempi oli vain tehdä olonsa nautittavaksi ihan täällä kotimaassa, (korona)turvallisuusasiat täälläkin tiukasti huomioiden. Ja kyllä me nautimmekin tuosta lomaviikosta, runsaan ulkoilun ja levon kera. Tartuimme hetkiin. Jos jossakin, niin siinä olemme aika hyviä, jos vain olosuhteet ovat suotuisat.

 

 

Täytetty murekejättipihvi, kohtalon sanelema juttu

Tämä makunystyröitä hemmotteleva murekejättipihvi syntyi lennosta säveltäen ja uunissa yhdessä kasvisten kanssa kypsyen. Olin ajatellut tehdä siitä vähän toisenlaisen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun huomasin (mökillä ollessamme) osan raaka-aineista puuttuvan. Olin suunnitellut tekeväni aika lailla perusmurekemassan kermoineen, korppujauhoineen ja munineen. Munat olin kuitenkin haaskannut jo ’Pyhän parempiin aamiaisiin’, ajattelematta lainkaan nenääni pidemmälle. Kermaa en ollut ottanut tarpeeksi mukaan, ja koko mukana olleen kermavaraston olin jo käyttänyt tähän vodkapastaan.

Korppujauhoja oli kyllä mukana, ja ajattelinkin ensin turvottaa ne lihaliemessä. Mieleeni juolahti kuitenkin, että mitäpä jos kokeilisin tehdä tämän jättiuunipihvin ihan ilman jatkeaineita. Hampurilaispihvitkin paistan aina pelkästä käsissä muotoillusta jauhelihasta, mausteena vain suolaa ja pippuria. Mitenpä tämä sen kummempi juttu olisi?

Jättimäinen uunimurekepihvi

(2-4:lle riippuen siitä, mitä muuta tarjolla)

1 sipuli

voita sipulin paistamiseen

400 g naudan jauhelihaa

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

1 tl paprikajauhetta

2 isoa siivua palvikinkkua

4 siivua cheddarjuustoa (Valio Koskenlaskija –viipaleet)

pekonia (minulla oli vajaa pkt)

porkkanaa

kukkakaalia

parsakaalia

(näitä kasviksia niin paljon kuin vuokaan mahtuu)

Silppua sipuli ja paista se voissa pehmeäksi. Voitele vuoka, minä käytin piirakkavuokaa. Paloittele kinkkuviipaleet. Kuori porkkanat ja huuhtele kukka- ja parsakaali. Paloittele kasvikset.

Laita jauheliha kulhoon ja lisää paistettu sipulisilppu. Lisää mausteet (suola, pippuri ja paprikajauhe) ja sekoita ne jauhelihaan. Jaa jauhelihamassa kahteen osaan.

Ennen sekoitusta...

Taputtele puolet jauhelihasta pihvin pohjaksi vuokaan sillä lailla, että pihvin ympärille jää vielä tilaa kasviksille. Pyöräytä pinnalle hieman mustapippuria.

Lisää pohjakerroksen päälle paloiteltu kinkku.

Poista cheddarviipaleet muovikääreistään, ja levitä juustot kinkun päälle.

Taputtele lopusta jauhelihasta pihville kansi. Nipistele reunat kiinni. Pyöräytä myös tämän kerroksen pinnalle mustapippuria.

Levitä pekoniviipaleet pihvin päälle ja taittele pekonin päät pohjan alle.

Laita jättipihvin ympärille niin paljon kasviksia, kuin vain saat vuokaan mahtumaan. Lorauta niille oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Cheddarit valuivat paiston aikana pihvin huokosista vuokaan, mutta sepä ei haitannut lainkaan, päinvastoin. Yhdessä kasvisten oliiviöljyn kanssa se muodosti itsekseen herkullisen kastikkeen. Tarjosin tämän lisäksi vain paholaisenhilloa, joka sopi tosi hyvin annosta terävöittämään. Paholaisenhillo ei näy kuvassa, lisäsin sitä vasta kuvan oton jälkeen, enkä muistanut ottaa enää uutta kuvaa. Herkullinen ruoka vei mukanaan.

Me söimme tämän setin kerralla, kahdestaan. Leikkasin siitä meille ensin neljännekset, mutta kun ne oli syöty, teki mieli lisää. Ajattelimme, että eihän tämä koko annoskaan periaatteessa ole kuin 200 g pihvin kokoinen per henkilö ja lisänä vain kasviksia. Niinpä mussutimme vielä toisenkin puolikkaan tästä makoisasta uunimurekepihvistä, hyvällä ruokahalulla edelleen. Ehkäpä puuttuvien raaka-aineiden unohtaminen olikin kohtalon sanelema juttu, ja ehkäpä tämä oli siten parempaa, kuin mitä alkuperäisen suunnitelman mukainen murekepihvi olisi ollut.

Tätä ruokaa syödessäni minulla tuli ikävä jo edesmennyttä, rakasta mummoani. Jotenkin tämä jauheliharuoka toi elävästi mieleeni mummon lihapullien maun. Olikohan näin, että mummokaan ei käyttänyt jatkeaineita maailman parhaissa lihapullissaan? Enää en voi sitä kysyä, mutta siltä minusta nyt vahvasti tuntuu.

Ai niin, viittasin tuolla jutun alussa Pyhän parempaan aamiaiseen. Viikonloppuisin on ihana syödä ajan kanssa tavallista runsaampaa aamiaista. Emme toki silloinkaan paistele aina munia ja pekoneita, mutta silloin tällöin ne tuntuvat mukavilta. Tässä viime viikonlopulta lauantaiaamun ’Pyhän parempi aamiainen’, joka oli kyllä jo melkein brunssi.

Vihannekset ja hedelmät odottelevat annoksen lämpimiä osia.

Lauantaipäivän ja myöhäisen aamiaisen kunniaksi tämän aamiaisen kruunasi lasilliset Mimosaa, joka syntyy sekoittamalla appelsiinituoremehun sekaan hyvin jäähdytettyä kuohuviiniä, puolet ja puolet. Sitä ja cappuccinoa oli kiva lipitellä päivän lehteä lukiessa.

Tänä viikonloppuna ei ole tuollaisia aamiaisia näkynyt, ja ihan hyvä niin. Ehkäpä ne säilyttävät hohtonsa vain harvoin nautittuina.