Anopilla testattu curry-lohikeitto

Eräissä hauskoissa juhlissa tuli pöytäkavereiden kanssa puhe lohikeitosta, ja siitä, kuinka eri tavoin kukin paikalla olleista kertoi sitä tekevänsä. Hanski-ystäväni kertoi maustavansa lohikeiton currylla, jonka kuulin antavan keittoon mukavan säväyksen. Minä puolestani olen valmistanut lohikeiton yleensä tämän Pätsyn legendaarinen lohisoppa -linkin ohjeen mukaisesti. Jotenkin kuitenkin tuo curry jäi pyörimään ajatuksiini. Niinpä kun Vilnan reissun ja siellä nautittujen aika raskaiden aterioiden jälkeen teki mieli kalaa ja kasviksia, oli ensimmäisenä mieleeni tullut ateria currylla maustettu ja runsailla kasviksilla täydennetty lohikeitto.

Tähän kirjaamani resepti on täysin oman mielikuvitukseni tuotetta, ja tällä ei todennäköisesti ole juuri muuta yhteistä ystäväni lohikeiton kanssa (resepti jäi tarkistamatta) kuin lohi ja curry. Halusin tähän mukaan hieman (ja todellakin paino sanalla hieman) aasialaista sävyä, joten curryn lisäksi kaivoin esiin myös kookoskerman. Enää tarvittiin vain testihenkilö, niinpä kutsuin anopin syömään. Kaikella rakkaudella… Panokset olivat siis kovat, ja riskillä mentiin. Varoitin kyllä anoppia, että menu voi muuttua. Jos soppa epäonnistuisi, tilaisimme pizzat.

Curry-lohikeitto

(6-8:lle)

n. 10 keskikokoista tai sitä pienempää perunaa

loraus (n. 2 rkl) oliiviöljyä

1 sipuli

2 tl curryjauhetta

1,5 tl kurkumaa

1 parsakaali (400 g)

1 kukkakaali (550 g)

1,5 l kalalientä

1 limen mehu

3 laakerinlehteä

vähän mustapippuria

suolaa maun mukaan, lisää etenkin jos kalaliemi vähäsuolaista

1 prk (250 ml) kookoskermaa

1,3 kg lohta

persiljasilppua runsaasti

1.

Pese ja/tai kuori ja kuutioi perunat. Näitä ei vielä tarvinnut kuoria, koska olivat uuden sadon perunoita. Laita perunakuutiot likoamaan kylmään veteen.

2.

Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele ja hajota parsa- ja kukkakaalit nupuiksi.

3.

Kuumenna öljy pinnoitetussa keittokattilassa ja kuullota siinä sipuli. Lisää mausteet, curry herää pannulla henkiin.  Lisää huuhdellut ja keittiöpyyhkeellä kuiviksi taputellut perunakuutiot ja jatka kuullottamista. Lisää parsa- ja kukkakaalin nuput. Sekoittele hetken aikaa.

4.

Lisää kalaliemi, limen mehu ja laakerinlehdet ja anna keiton kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä. Nämä perunakuutiot kypsyivät 10 minuutissa. Tarkista maku, ja lisää hieman mustapippuria ja suolaa myös, jos liemi tuntuu vähäsuolaiselta.

5.

Keiton kiehuessa nypi lohifileestä ruodot pois, ja kuutioi lohi reiluiksi paloiksi. Lisää kookoskerma ja lohipalat keittoon, ja sekoita kevyesti.

6.

Anna keiton kiehua lempeällä tulella muutaman minuutin ajan, eli juuri sen verran, että kala kypsyy ja keitto on taas kaikkinensa höyryävän kuumaa. Kala kypsyy nopeasti, joten ole varovainen, että kalapalat eivät pääse hajoamaan.

7.

Kun lohi on kypsää, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Viimeistele keitto persiljasilpulla. Keitto on nyt valmista. Tarjoa keiton kanssa leipää.

Keitosta tuli varsin hyvää, tosin vain hennosti aasialaissävytteistä. Jos haluat voimakkaampaa eksoottista vivahdetta, käytä curryjauheen tilalta currytahnaa. Myös kalakastike syventää makua Aasian suuntaan, samoin inkivääri. Ehkäpä jonakin päivänä kokeilen tuota tulisempaakin versiota, mutta tässä hetkessä tämä oli hyvä näin. Hanskille kiitos ideasta!

Taivaan tähden, minulla ei ole aavistustakaan missä ajatukseni reissasivat kun lohta ostin, ja tätä keittoa tein. Meitä oli vain kolme, ja nyt edessäni oli täpötäysi suuri kattilallinen herkullista keittoa. Ei mitään järkeä. Tässä kävi varmaan kuten monesti muulloinkin, eli vanhasta muistista tein ison satsin ruokaa. Onneksi anoppi tykkäsi keitosta, samoin me. Pizzoja ei siis tarvittu. Kukin meistä otti lisääkin, ja silti keittoa jäi vielä puoli kattilallista. Niinpä tyrkytin keittoa myös tyttäreni perheelle, jotka eivät ehtineet näihin kinkereihin mukaan. Lupasivat kuitenkin riennoistaan kotiin ajellessa koukata meiltä loput sopat mukaansa, ja kuulemani mukaan hyvin oli maistunut heillekin.

Pätsyn legendaarinen lohisoppa

Perheeltä ruokatoiveita kysyessäni kuuluu aika monesti vastaus: lohisoppaa. Hyvää se onkin. Idean keittoon sain vuosia sitten jostain Valion vinkistä käyttää lohikeittoon kerman sijasta Koskenlaskijaa. Alkuperäinen ohjekin oli samaisessa vinkissä, mutta en ole koskaan sitä sellaisenaan noudattanut. Lohta oli ohjeessa aivan liian vähän. Ja lohisopassa pitää olla lohta niin, ettei sitä tarvitse kattilan pohjalta etsiä.

Meillä on tapana kotiviikonloppuisin kerääntyä paikkakunnalla olevien perheenjäsenten kanssa meidän ruokapöytäämme. Tänään oli lounaspöydän keskellä kattilallinen lohisoppaa, ja sitä kauhomassa meitä oli yhteensä kuusi henkilöä kolmessa polvessa.

Lohisoppaamme laitoin:

1 kg                     perunoita kuutioina

6                          porkkanaa kuutioina

1                          iso sipuli pienenä silppuna

1,5 litraa             kalalientä

1                          sitruuna

3                          laakerinlehteä

15-20                  maustepippuria

1 pkt                   Koskenlaskijaa kuutioina

1,6 kg                 lohta (poista ruodot ja paloittele lohi)

1 nippu               tilliä

½ nippua            ruohosipulia

Aavistus             suolaa

Huuhtele perunat pariin kertaan ja laita veteen (1,5 litraa) kiehumaan. Kun vesi kiehuu, kuori mahdollinen vaahto pois. Lisää porkkanat ja sipulit sekä kalaliemikuutiot (3 kpl), sitruunan mehu ja mausteet. Anna kiehua, kunnes perunat ovat sopivan kypsät, samalla juustokuutioita pienissä erissä lisäten. Sekoita varovasti, kunnes juusto on sulanut. Lisää lohipalat ja kuumenna kiehumispisteeseen. Anna hautua muutama minuutti, kunnes kala on kypsää. Tarkista suola ja lisää pinnalle vihersilppu. Tästä annoksesta riitti hyvin kuudelle ja sai santsatakin. Pikkuisen jäi vielä kattilan pohjallekin.

Nyt varmaan ihmettelette, mistä se legendaarinen tulee? Minäpä kerron. Olen tätä aika monesti vieraillemmekin tarjonnut, erityisesti jos vieraat ovat eteläisestä Suomesta, tai jopa rajojemme ulkopuolelta. Minusta lohikeitto on perinteinen Lapin ruoka. Lohisoppani syöjiltä lähti sana kiirimään, ja olen tätä pyynnöstä valmistanut myös Espanjassa, Koskenlaskijat matkalaukussa mukana vieden. Tarjosin sitä kerran myös amerikanserkulleni hänen vieraillessaan meillä perheineen. Sen jälkeen he ovat sitä joka vierailukerta erikseen etukäteen toivoneet. Kun me puolestamme vierailimme heidän luonaan Yhdysvalloissa, kiertelimme eri paikkakunnilla sukulaisia tavaten. Amerikanserkkuni vanhemmilla vieraillessamme he esittivät kainosti pyynnön, voisivatko he mitenkään pyytää minua valmistamaan yhtenä iltana Sitä lohisoppaa. No toki. Koskenlaskijaa en siihen hätään löytänyt, joten sen korvasin silloin kermalla. Tuore lohikin oli hieman hakusessa, mutta lopulta ainekset olivat kasassa ja pääsimme viettämään Suomi-iltaa. Väkeä oli niin paljon, että tein kaksi kattilallista. Mukaan olin onneksi kaiken varalta ottanut ruisnappeja, jotka täytettyinä toimivat hyvin teemaan sopivina lisukkeina.

Myös tyttäreni on valmistanut ohjeeni mukaista lohisoppaa belgialaiselle ystävälleen. Jonkin aikaa siitä, kun vieras oli jo palannut kotiinsa, tuli Belgiasta viesti, että hän muistelee vieläkin sitä lohisoppaa, saisinko reseptin. Järjestyi.

Lohisoppaan liittyy myös yksi huijaustarina. Kaksi ystäväperhettämme pääkaupunkiseudulta nuorisojoukkoineen olivat matkalla Leville, ja sovimme, että he pysähtyvät tässä Rovaniemen kohdalla meille lohisopalle ja kuulumisia vaihtamaan. Soppaa tein taas pari kattilallista, ja toiseen luiskahti vahingossa sitruunan siemen. Sanoin, että kuka sen löytää, saa palkinnon. Siemen löytyi nuorison kattilasta päätyen erään nuoren miehen lautaselle. Täytin lupauksen ja annoin palkinnon. En enää muista, mikä se oli, mutta ehkä se oli aika hyvä, kun kohta alkoi kuulua useamman kerran, ”keitossani on siemen”.