Taianomaisen hyvä poropata

Viime sunnuntai oli pitkästä aikaa rauhallinen kotipäivä, ja silloin oli aikaa kaikessa rauhassa muhittaa herkullistakin herkullisempi poropata sunnuntaiateriaksi. Aika olikin ainoa, mitä alkuvalmisteluiden jälkeen tarvittiin. Kunhan sain padan uuniin asti, valmistui se siellä melkeinpä itsestään. Ja voi mitä tuoksuja sieltä uunista leijailikaan! Ne lupasivat paljon, ja lupaukset myös täyttyivät. Tämä pata veti jopa minutkin suorastaan mykäksi, niin hartaasti ja keskittyneesti jokaista suupalaa makustelin. Mies sai sanotuksi sentään, että voi herran jestas. Tämä poropata oli kerta kaikkiaan herkullista, etten sanoisi suorastaan taianomaisen hyvää.

Padan pääraaka-aine löytyi kotipakasteesta. Olin viime talvena ostanut pakkaseen puolikkaan poronvasan (sopivina pakkauksina), ja niitä peruja sieltä löytyi vielä muutamia nyssäköitä. Olen aiemmin tehnyt suunnilleen tällaista pataa hirven paistista, mutta päätin nyt rohkeasti kokeilla tehdä samalla taktiikalla, mutta pidemmällä kypsytysajalla padan poron lavasta. Lavan esikäsittely oli toki työläämpää kuin paistin, koska lavassa on huomattavasti enemmän kalvoja. Niitä poistaessani kiitin itseäni, kun olimme ymmärtäneet lähteä edellisen illan hauskoista juhlista kulkematta jatkojen kautta. Kuntoni oli siis ihan hyvä, eikä ähertäminen kalvojen kanssakaan saanut minua tuntemaan oloani heikoksi. Kalvojen poistoon tarvittiin terävä veitsi, ja sillä sitten pikkuhiljaa viiltelin kalvoja irti, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Tarkkaa työtä taisin tehdäkin, koska pataruokaa syödessämme oli joka ikinen poropalanen erittäin murea.

Pätsyn paras poropata

(6:lle)

3 sipulia

4 valkosipulin kynttä

4 porkkanaa (tässä erivärisiä)

voita

1,5 kg poron (tai hirven) paistia tai lapaa

suolaa

mustapippuria

5 dl lihalientä

pari kunnon lorausta soijaa

2,5 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

1 prk (250 g) Koskenlaskija Ruoka & Dippi chili juustokastiketta

Kuori sipulit ja porkkanat. Lohko sipulit, silppua valkosipulit ja paloittele porkkanat reiluiksi paloiksi. Laita kasvikset voideltuun pataan.

Kuutioi poronliha. Jos käyttämässäsi ruhonosassa on kalvoja, poista ne ensin terävällä veitsellä. Ruskista kuutioitu poronliha pienissä erissä voissa. Mausta suolalla ja pippurilla, mutta muista, että myös lihaliemi ja soija tuovat pataan suolaisuutta. Lisää ruskistetut lihat kasvisten joukkoon ja sekoita kaikki sekaisin.

Keitä lihaliemi ja lisää se pataan. Lisää myös soija, punaviini ja laakerinlehdet. Laita pata 170-asteiseen uuniin ja hauduta kansi päällä pari kolme tuntia riippuen mitä lihaa käytät. Minä käytin lapaa, ja muhitin pataa ensin kolme tuntia. Kannattaa maistella esimerkiksi tunnin välein.

Nyt on aika lisätä juusto.

Kun liha on mureaa, lisää juustokastike. (Valitsin tarkoituksella chilillä maustetun juustokastikkeen, koska arvelin sen tuovan mukavaa kontrastia, jonka se tekikin.) Laita pata uuniin vielä puoleksi tunniksi, mutta älä laita enää kantta päälle. Tässä vaiheessa nostin uunin lämpötilan 200-asteeseen, koska lisäsin puikulaperunat uuniin paahtumaan viimeisen 30 minuutin ajaksi. Muista tarkistaa poropadan suola ennen tarjolle panoa.

Paahdetut puikulaperunat syntyvät helposti siten, että hyvin pestyt perunat halkaistaan pituussuunnassaan ja laitetaan ne kulhoon, jossa ne maustetaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Sitten sekoitus, jotta kaikki pinnat saavat osansa mausteista.

Menossa uuniin...

Maustetut perunanpuolikkaat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle siten, että perunat eivät kosketa toisiaan. Näin niistä tulee ihanan rapeita. Vielä pieni pyöräytys suolaa perunoiden pinnalle, ja sitten tosiaankin pelti 200-asteiseen uuniin 30 minuutiksi.

Tarjosin lisäksi Aura-punajuurilootaa, jota myös löytyi vielä rasiallinen pakastimen kätköistä. Nostin rasian aamulla pakkasesta sulamaan, ja työnsin sen parin voilastun ja kermatilkan kera yhtä aikaa perunoiden kanssa uuniin kuumenemaan. Sinne meni viimeinen rasia pakkasesta, ja hyvä niin, koska pianhan onkin taas aika tehdä sitä lisää. Tämä punajuuriloota kuuluu meidän joulupöytämme vakiolajeihin. Löydät tuon mainion jouluisen punajuurilaatikon ohjeen tästä linkistä.

Niin, ja kun pororuoasta on kyse, niin olihan meillä vielä yksi lisuke, puolukkahillo. Se vain sopii niin valtavan hyvin yhteen poron kanssa.  

Huikean hyvä pyhäpäivän setti tämä totta totisesti oli. Ja suurimmalta osin lähiruokaa myös, porokin on saanut stressittömänä kirmailla Lapin kauniissa maisemissa. Aika jännä juttu muuten, sunnuntaina tuota ruokaa syödessämme kuului sattumalta kesken aterian radiosta laulu, jonka varmaan aika moni tietää: ”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton…” Siihen on helppo yhtyä, kun katselee esim. ihan näitä meidän oman pihan satupuita, joita ihastelin poropadan muhiessa uunissa.

Juuri nyt luonto on kauneimmillaan. Kaamoksesta ei ole tietoakaan, aurinkokin paistelee vielä muutaman tunnin päivässä laittaen samalla pakkaslumiset puut, pensaat ja pihat kimmeltämään. Mikä olisi ollutkaan parempi päivä poropadalle, kuin kaunis talvipäivä kimmeltävine lumipeitteineen.

Auralla aateloitua punajuurilootaa toivottu

Tässä sitä nyt tulee, nimittäin täydellisen hyvin jouluun sopivaa laatikkoruokaa, jota maistuu muulloinkin kuin jouluna. Viime vuosina tätä on toivottu minulta joka joulu. Mielelläni sitä aina valmistankin, koska maistuu se itsellenikin. Teen sitä aina tuplasatsin, ja pakastan sen pienemmissä erissä odottamaan sopivaa käyttötarvetta. Tämä punajuuriloota on ihan mahtava lisä joulupöytään. Joidenkin perheenjäsentemme osalta se on jo sivuuttanut suosiossa perinteiset joululaatikot. Eräs lähipiiristämme varovasti tiedustelikin, aionko tänä vuonna tehdä sitä lainkaan, koska olemme lähdössä jouluksi muualle. No toki, jos sitä kerran toivotaan. Lupasin valmistaa tätä herkkua heille joululahjaksi.

Alkuperäisen punajuuri-sinihomejuustovuoan reseptin olen bongannut K-ruoka.fi –sivustolta. Olen  muokannut reseptiä enemmän omaan makuuni muuttaen hieman osasten mittasuhteita, ja myöskin raaka-aineitten laatuja. Kirjoitan tähän reseptin siinä muodossa, kuin miten minä tämän maukkaan punajuurilootan olen tottunut valmistamaan.

Pätsyn Aura-punajuuriloota

700 g punajuuria (paino ilmoitettu bruttona, eli ennen kuorimista)

1 iso sipuli

1 dl puuroriisiä

4 dl vettä

½ tl suolaa

1 pkt (170 g) Aurajuustoa

2 dl kuohukermaa

mustapippuria 8-10 pyöräytystä

1 tl meiramia
voita vuokien voiteluun ja sipulin kuullottamiseen 

1.

Kuori punajuuret keittiöhansikkaat kädessä. Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi monitoimikoneella. Jos punajuuret ovat kovin suuria, puolita tai pilko ne. Leikkuulauta kannattaa suojata leivinpaperilla.

2.

Silppua ja kuullota sipuli voissa. Murustele Aurajuusto.

3.

Keitä puuroriisiä suolalla maustetussa vedessä n. 10 minuuttia.

 

4.

Sekoita kasvikset, murusteltu Aurajuusto, kerma, mustapippuri ja meirami kuuman riisin joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Jos haluat pakastaa tätä ruokaa, voit kypsentää seoksen jo valmiiksi foliovuoissa. Yhdenkertaisesta määrästä tulee kaksi täyttä 0,85 litran foliovuokaa. Ne saa todella ladata kunnolla täyteen, koska seos hieman kutistuu kypsyessään. Kukkuraksi ei kuitenkaan kannata laittaa, ettei  nesteet valu reunan yli.

Menossa uuniin...

5.

Kypsennä vuokia 175-asteisen uunin alaosassa n. 1 ½ tuntia, sekoita ja tasoita vuoka kypsennyksen puolivälissä. Tarkista kypsyys ja möyhi vielä hieman pintaa. Anna vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Tai jäähdytä ja pakasta.

 

... ja uunista ulos.

Valmistan tätä aina tuplasatsin, niin eilenkin, ja talon täytti todella suloinen tuoksu. Eiliseen settiin laitoin siis 1,4 kg punajuuria, 2 sipulia jne. (Tuplaseos on helpompi sekoittaa, jos sekoitat sen kahdessa eri astiassa. Toinen vaihtoehto on sekoittaa se todella suuressa kulhossa. Tästä määrästä punajuuria tulee yllättävän paljon raastetta.) Normaalisti tästä tuplamäärästä tulee tosiaan 4 x 0,85 l vuokia, mutta nyt jaoin määrän hassunnäköisesti erikokoisiin vuokiin. Tällä toimella oli selkeä tarkoitus, koskapa kaksi vuoista päätyy yhden hengen talouteen.  

Tällaisia toivelahjoja tehdessä tulee tosi hyvä mieli, kun tietää lahjansaajien jo ihan kieli pitkällä odottavan näitä lahjojansa. Ei siis haittaa, vaikka nämä lahjat tässä paljastankin, koskapa saajat ovat jo tietoisia, että toive on käymässä toteen.

Eilen sain siis toteuttaa toiveita hyvillä mielin. Itse pääsin töistä palatessani virittäytymään jouluiseen tunnelmaan hieman erikoisella tavalla. Coca-Cola –rekka oli saapunut kaupunkiin ja se oli parkkeerannut juurikin kotimatkani varrella olevan marketin pihalle. Pitihän sitä sitten minunkin käydä ihmettelemässä. Voi hyvä tavaton, miten paljon väkeä siellä pihalla kiemurtelevassa jonossa oli seisoskelemassa. Minulle riitti pelkkä hidastettu ohiajo muutaman kuvan napaten. Mutta jo pelkästään tuon rekan näkemisestä tarttui yllättäin mukava fiilis, jotain erikoista siinä siis oli. Suorastaan sympaattiseltakin se rekka näytti.

Kotiin saavuin rekkalauluja laulellen, ihan omin sanoin ja sävelin. Kotipihalla minua tervehti tällainen satumainen näky…

Tämä pohjoisen luonto on nyt todellakin juuri niin kaunis, kuin se vain voi talvella olla. Toki kevätaurinko tuo aikanaan omaa hohtoa, mutta kyllä tämä kaamoskin on upeaa aikaa, kun sen oikein oivaltaa. Puut oksineen ovat kuin postikortista. Päivä on kovin lyhyt, mutta lyhdyt tuovat valoa ja tunnelmaa. Niin sisällä kuin ulkonakin elämme nyt kynttilöiden ja tunnelmavalojen kulta-aikaa.

Kiitos, kun vierailit blogissani. Toivon Sinulle oikein tunnelmallista joulun odotusta!