Paahdettu viinirypäle- ja parsasalaatti

 

Parsakausi on siinä vaiheessa, että kotimaan parsoja saamme vielä odotella, mutta eurooppalaista parsaa on jo hyvin tarjolla. Niitä kotimaan parsoja odotellessa olen tehnyt jo useampaankin kertaan monenlaista hyvää näistä tuontiparsoista. Tämä parsasalaatti hurmasi meidät vappupäivän lounaalla, eikä kumma. Paahdetut viinirypäleet toivat siihen oman herkullisen lisänsä.

 

 

Paahdettu viinirypäle- ja parsasalaatti

 

1 pss salaattia (tässä jääsalaattia)

2 avokadoa

1 puntti vihreää parsaa

½ rasiaa tummia siemenettömiä viinirypäleitä

1 halloumijuusto

1-1,5 rkl seesaminsiemeniä

oliiviöljyä

½ sitruunaa

suolaa (hienoa merisuolaa ja sormisuolaa)

pippuria

 

Napsauta parsoista kuivat päät pois. Huuhtele ja tarvittaessa kuori tyvestä alaspäin. Laita parsat uunipellille leivinpaperin päälle, mutta jätä tilaa myös viinirypäleille. Pirskottele parsoille oliiviöljyä, ja mausta hienolla merisuolalla. Pyöräytä sekaan myös mustapippuria myllystä. Pyörittele parsoja niin, että öljyä, suolaa ja pippuria tulee kaikille pinnoille.

Huuhtele viinirypäleet ja irrota ne varsistaan kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja mausta merisuolalla. Pyörittele viinirypäleitä kulhossa. Kaada maustetut rypäleet uunipellille, missä parsat niitä jo odottavat. Laita pelti 200 C uuniin n. 15 minuutiksi.

 

 

Valuta, kuivaa ja kuutioi halloumi. Kuumenna paistinpannu ja lorauta pannulle vähän oliiviöljyä. Lisää halloumikuutiot ja ripottele niiden päälle seesaminsiemenet. Paista, kunnes näyttävät kauniilta. Jätä paistelut halloumit sivuun odottamaan niiden lisäämistä salaattiin yhdessä parsojen ja viinirypäleiden kanssa.

Tee salaattipohja. Pese ja linkoa salaatti, ja revi se salaattivadille. Halkaise avokadot ja poista kivi. Koverra avokadojen hedelmäliha ruokalusikalla pois kuorestaan, ja viipaloi ne. Levitä avokadoviipaleet salaattipedille. Pirskottele salaatin ja avokadojen päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunan mehua, joka myös estää avokadoa tummumasta. Heittele sekaan pari hyppysellistä sormisuolaa ja pyöräytä terästys mustapippurimyllystä.

 

 

Nyt salaatin perusta on valmis. Kun parsat ja viinirypäleet ovat paahtuneet, lisää ne salaatin päälle. Mietin hetken, paloittelenko parsat vai lisäänkö ne kokonaisia. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Molempi parempi. Heittele sekaan myös seesaminsiemenillä kuorrutetut halloumipalat. Paljostako vetoa, että muutama juustopalanen lipsahti jo omaan suuhunkin niiden salaattiin pääsyä odotellessa?

 

 

Ai että oli hyvää. Olisi maistunut ihan sellaisenaankin, mutta erityisen hyvältä tämä salaatti maistui grillattujen broilerivartaiden kanssa. Ja tuo paahdettujen viinirypäleiden ja halloumijuuston liitto on ihan taivaasta!

 

 

Tervetuloa kesä, ja ihanat salaatit! Grilliherkuista puhumattakaan.

 

 

 

Rosada kohtasi chorizon

Olen muutamana päivänä lepotuolissa aurinkovarjon alla pohtinut, että mitähän syntyisi, jos tutustuttaisin chorizon valkolihaiseen kalaan. Päätin selvittää asian. Ajatuksenani oli valmistaa merluzaa (kummeliturskaa) chorizokuorrutuksella. Kalatiskin herra kertoi kuitenkin, että tänään on rosadakala muy bueno. Sitä sitten. Valkoista sekin. Ja varsin kelpo yhdistelmä siitä syntyikin. Luulisin, että melkeinpä mikä tahansa valkolihainen kala käy tähän ohjeeseen, Suomessa kokeilisin tähän turskaa.

Rosadalle en keksi suomennosta. Se on yksi tyypillisimmistä kaloista täällä Andalusiassa. Tavallisimmin se valmistetaan joko ”a la plancha” (paistettuna) tai ”rosada alioli” (friteerattuna, annoksen keskellä aiolia). Tänään rosada sai siis uuden kokemuksen. Se valmistui uunissa chorizokuorrutuksen alla. Seuraksi ohuita parsoja, jotka tulivat Granadasta, puolentoista tunnin ajomatkan päästä. Lähiruokaa siis.

Rosadafileen lisäksi tarvittavat ainekset:

1 chorizopallo (tuoretuotetta)

1 paahtoleipäsiivu

1 sitruuna

suolaa

mustapippuria

1-2 valkosipulinkynttä

nippu persiljaa

neljännes parmesaanista

nippu parsaa

Levitä kalafileet leivinpaperin päälle uunipellille. Purista niiden päälle sitruunan mehua. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja paloittele tuorechorizo. Suomesta tuoreversiota on joskus vaikea löytää, joten kestomakkarakin käy. Kypsennä chorizopalaset tilkassa oliiviöljyä. Lisää kuutioitu paahtoleipä, tai mikä tahansa tähteeksi jäänyt leipäsiivu. Lisää leipäpalat pannulle chorizojen ollessa liki kypsät. Leipäpalat imevät kaikki chorizosta irronneet mehut talteen. Paahda pari minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Laita sitten chorizot ja leivät leikkuriin ja pyöräytä pienemmäksi. Lisää leikkuriin myös pienityt valkosipulit, persiljat ja parmesaanit sekä loraus oliiviöljyä. Lisää pikkuisen suolaa ja mustapippuria. Pyöräytä sopivan rouheiseksi massaksi, ei ihan sileäksi. Levitä rouheinen tahna paloitellun tai kokonaisen kalafileen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, riippuen fileiden paksuudesta. Ota uunista ulos ihanan rapeakuorista ja maukasta kalaa.

Kuorrutetun rosadan seuraksi valmistin ohuita vihreitä parsoja. Parsanippu maksoi 0,99 euroa. Edullista ja niin hyvää. Huuhtelin ja napsautin varret poikki siitä kohti kuin ne halusivat katketa. Nämä parsat olivat niin tuoreita, että niitä ei ollut syytä kuoria. Pyörittelin niitä grillipannussa muutaman minuutin ajan oliiviöljyn kera. Puristin sekaan sitruunan mehua ja pyöräytin mukaan suolaa ja mustapippuria myllyistään. Lautasella vielä parsojen päälle loraus oliiviöljyä ja sitruunaa sekä raastettua parmesaania.

Buen provecho!

Kevättä pöydässä

Tänään kokoonnuimme paikkakunnalla olevien lähimpien kanssa yhteiselle sunnuntailounaalle, kuten meillä monesti tapana on. Tällä kertaa pöydän ympärillä oli viisi henkilöä. Koska lähiviikot olemme kuka missäkin, nostimme etukäteen maljat kahdelle äidille, yhdelle syntymäpäiväsankarille ja vieläpä vapullekin. Monen juhlan etkot siis. Menu oli keväinen, jopa lievästi kesäinen.

Savustetut kirjolohifileet

Pihalla on vielä kunnon kinokset, mutta sehän ei kalan savustusta estä. Sähkösavustimeen meni kolme kirjolohifilettä, joista nypin ensin ruodot pois. Mausteeksi puristus sitruunasta sekä suolaa ja pippuria. Savustuspöntössämme on kaksi tasoa, jotka olivat tälläkin kertaa tarpeen. Isoimman fileen laitoin omalle ritilälleen, kaksi pienempää yhteiselle ritilälle. Alusvatiin vastusten päälle savustusmestari laittoi leppäpurua sekä  kaksi sokeripalaa väriä antamaan. Savustusaika 30 minuuttia. Voi mikä tuoksu terassilla olikaan. Ihan tuoksui kesältä.

Lohi- ja poropiilot

Kalojen savustuessa nautimme lasilliset kuohuvaa pienten alkulapasten (= lappilaiset tapakset) kera. Tein lohi- ja poropiiloja. Kylmäsavulohipiilojen sisään oli kätketty leipäjuustoa. Tämän idean nappasin viime perjantaina erään yrityksen uuden toimitilan avajaisbileistä, piilonimi  omakeksimä. Yksinkertainen ja hyvä herkku. Mietin, että samalla idealla syntyisi varmaan kylmäsavuporostakin hyvä piilo, sinne siivun sisään kätkin savuporokoskenlaskijaa. Näyttivät maistuvan nämä piilot, aika pian oli jäljellä vain se pakollinen yksi tikkupala, jota kukaan ei kehdannut ottaa, ennen kuin siihen kehotin. Pakottaa ei tarvinnut sittenkään.

Keväinen parsasalaatti

Lohi- ja poropiiloja napostellessamme lohi siis savustui terassilla ja duchesseperunat (erään saksalaisen yrityksen De Luxe-tuotantoa) kypsyivät uunissa. Salaatti odotti jo pöydässä. Salaattipediksi käy mikä vain salaatti, itse sekoitin kolmea lajia. Vadin reunoille pilkoin kurkkua ja keltaista paprikaa pieniksi kuutioiksi. Keskelle kruunuksi paahdoin uunissa parsaa (ohje löytyy aiemmista parsakirjoituksistani hakusanalla parsa). Pinnalle raastoin parmesaania. Valmistin salaatille keväisen  kastikkeen klassista sitruunavinegretti-kastikeohjetta vapaasti muokaten.

Limegretti-salaatinkastike

Keväisen ruokateeman inspiroimana valmistin parsasalaatille pirteän salaattikastikkeen. Sauvasekoittimen mahtuvaan kulhoon 1 osa limen mehua (2 limeä) + 3 osaa oliiviöljyä + 2 tl dijonhunaja-sinappia + hyppyselliset suolaa ja sokeria sekä pyöräytys pippurimyllystä. Sauvasekoittimella ainekset sekaisin, jolloin väri muuttui tasaisen kauniin keltaiseksi. Kastike sai paljon kiitosta, ja kun kerroin sen olevan muunnos sitruunavinegretistä, risti tyttäreni sen limegretiksi. Siispä olkoon sen nimi tästä lähtien Limegretti.

Jälkiruoaksi keitimme kahvit ja sen seuraksi söimme minidonitseja ja minijäätelöpaloja. Niistä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta toisaalta, enpä niitä itse valmistanutkaan. 

 

Oli taas mukavatunnelmainen sunnuntailounas kolmessa polvessa. Makeasti nauraen muistelimme menneitä hauskoja hetkiä ja päivitimme myös kunkin suunnitelmat tulevalle kesälle. Pian tämäkin päivä on yksi mukava muisto lisää. Keväinen tuulahdus se myös oli ja samalla lupaus kesästä.