Vuoden perjantaipizzat ja hyvän mielen pizzaperjantait

 

Aika monena perjantaina on tänäkin vuonna tullut tehtyä perjantaipizzaa, jota pikapizzaksikin voi hyvällä syyllä kutsua. Perjantaipizzat syntyvät helposti ja nopeasti, sopivissa kohdissa oikoen. Oikominen on ihan sallittua, ja pikapizzan kohdalla jopa olennaista. Herkullisen perjantaipizzan tekoon ei juuri varttia kauempaa saa menemään. Pizzat ehtii mainiosti valmistella uunikuntoon siinä samalla, kun uuni lämpenee. Uuni hoitaa hommansa 250 C -asteessa täytteistä riippuen 5-8 minuutissa. Jos ei tämä ole pikaruokaa, niin ei sitten mitään. Sen lisäksi nämä ovat ihan sairaan hyviä. Tällaisen kun saa uunista suoraan kuumana lautaselle, niin sen rinnalla kalpenee moni noutopizza, joiden pohjat tahtovat sitkistyä jo ennen kuin pizzalaatikoiden kanssa ehtii kotiin asti.

 

Palvikinkku-vuohenjuusto-tuore(kirsikka)tomaatti-villirucola

 

 

Esittelen nyt tämän kuluneen vuoden 2020 perjantaipizzamme. Pohjana niissä kaikissa on kaupan pakastekaapin valikoimaan kuuluvat Pirkka-pizzapohjat (4 kpl/pss). Nämä pohjat ovat osoittautuneet hyviksi paitsi koostumukseltaan, myös mitoiltaan. Paitsi että yksi "lätty" on juuri sopivan kokoinen yhdelle henkilölle, mahtuu yhdelle pellille (juuri ja juuri) kaksi pizzapohjaa. Kiertoilmauuni-asetuksilla valmistuu kerralla peräti neljä pizzaa (kahdella pellillä) yhtä aikaa suht samanveroisiksi paistuneina. Kastikkeita ja täytteitä voikin sitten vaihdella mielialan ja kaapin sisältöjen mukaan. Kaikkien aikojen suosikkiperjantaipizzani näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa. Täytteenä siinä on palvikinkkua, vuohenjuustoa, tuoretomaattia ja valmiin pizza päälle villirucolaa. Siitäpä on paha panna paremmaksi. Aika lähelle ovat nämä muutkin nyt esittelemäni pizzat päässeet, ja kaikille näistä on ollut aina tilauksensa ja paikkansa.

Mutta kuinka tuo herkullinen pizza valmistetaan? Homma menee näin. Laita uuni kuumenemaan 250 C -asteeseen (kiertoilmauunin asteet n. 230), ja aseta pizzapohjat uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä pizzapohjille tomaattikastike, reunoja myöten. (Säästetään se reunojen vapaaksi jättäminen vain artesaanipizzoille.) Jos syöjiä on useampi, Mutti pizzakastike (valmiina tölkissä) on hyvä valinta. Silloin ei tule hävikkiä. Jos teen pizzat vain meille kahdelle, käytän kastikkeeksi ketsuppia, joka on muutenkin mainettaan parempi  pizzakastike. Usko pois, se toimii! Ketsupista tulee pieni makeus, joka on vain hyvä. Ketsupin päälle ripottelen puristettua valkosipulia maun mukaan, yleensä kahdelle pohjalle menee ainakin 3 kynttä. Muutama pyöräytys mustapippuria kuuluu asiaan, ja ripaus pizzamaustettakin on paikallaan jo tässäkin kohtaa, ja myöhemmin vähän lisää.

 

 

Sitten on juustoraasteen vuoro. Juustoraasteen laatu vaihtelee ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Usein sieltä löytyy myös ihan perjantaipizzoja varten varattuja juustoraastepusseja, yleensä mozzarellaa, pizzajuustoa tai emmentaalia. Yksi 150 g juustoraastepussi on juuri sopiva määrä kahdelle tämänkokoiselle lätylle. Juustoraasteen päälle tulee seuraava kevyt kerros pizzamaustetta.

 

 

Sitten onkin jo varsinaisten täytteiden vuoro, ja sen suhteen on vain mielikuvitus rajana. Yleisesti sanoisin, että ei kannata liioitella täytteiden kanssa. Täytteitä on sopivasti, jos pystyt erottamaan silmällä mitä kaikkea pizzassa on. Näin kaikki täytteet pääsevät kypsymään tasaisesti ja lopputulos on paitsi maukas, myös kaunis. Jos haluat pizzaasi tuoretomaattia, suosittelen halkaistuja kirsikkatomaatteja. Tavallisista (suurista) tomaattisiivuista tulee helposti liikaa nestettä pizzan pinnalle. Tapanani on ripotella pizzamaustetta vielä sinne täytteiden väliinkin. Pizzan päällä mausteet helposti korventuvat, eikä pizzamauste ole siinä kohtaa enää välttämätön, jos vain pohja ja juusto on maustettu hyvin.

 

Ennen uunia.

 

Rucolaa päälle, ja valmista on.

 

Pizzapohjapakkauksen ohjeen mukaan pizzoille riittää 5 minuuttia 250 C -asteisessa uunissa. Ehkä meidän uunimme on normaalia tehottomampi, tai sitten laitan kuitenkin suositeltua enemmän täytettä, mutta itse pidän näitä pizzoja uunissa noin 8 minuutin ajan. Tarkkaile kypsymistä. Olipa pizza sitten itse tehty tai noutopizza, valitsen veitseksi mieluiten sahalaitaisen pihviveitsen. Sillä leikkaa helpoiten. Myös pizzaravintolassa ilahdun, jos näen kattauksessa pihviveitsen.

 

 

Seuraavaksi kuvakooste meidän perjantaipizzoista kuluneen vuoden varrelta. Niihin jokaiseen liittyy mukavia muistoja. Ihan tässä jo nälkä tulee näitä katsellessa:

 

Surf & Turf, eli Salami-katkarapu-aurajuusto

 

 

Pekoni-babypinaatti-kananmuna

 

Paiston pekonit etukäteen, ja käytin pinaatitkin nopeasti samalla pannulla.

 

Ennen uunia.

 

Syömään!

 

Porosalami-leipäjuusto-aurajuusto-tuoretomaatti

 

 Ennen uunia...

 

...ja valmiin pizzan päälle lakkahilloa.

 

 

Sardiini-tonnikala-tuoretomaatti-villirucola

 

 

Prosciutto-kananmuna

 

 

Palvikinkku-herkkusieni

 

 

Katkarapu-kapris-tuoretomaatti

 

Näin kylki kyljessä ne nätisti paistuvat.

 

Parmankinkku-tuoretomaatti-mozzarella (burrataa!)

 

Ennen uunia...

 

 

... ja uunin jälkeen basilikaa koko komeudelle.

 

 

Hyviä pöytämausteita pizzoille ovat esim. tabasco (muutama tippa tekee terää), chili-valkosipuli-oliiviöljy (pikku pirskotus sinne tänne), sweet chili -kastike ja oregano. Valkosipulin ystävät ilahtuvat pöydässä pikkukiposta, johon on puristettu valkosipulinkynsiä oliiviöljyn sekaan. Samaan seokseen voi lisätä myös oreganoa, niin tulee sekin siinä samalla. Myös villirucola on usein nähty lisuke meidän pizzapöydässämme.

Tämä kummallinen vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja hyvä niin. Jospa seuraava vuosi on parempi meistä jokaiselle. Mutta on tässäkin vuodessa ollut puolensa, varsinkin pizzaperjantaisin. Monta mukavaa hetkeä on näidenkin pizzojen äärellä vietetty yleensä samalla mukavaa musiikkia kuunnellen, ja maailmaa parantaen. Sillä kombolla pääsee helposti viikonloppumoodille, ja maailmakin on hetken verran parempi.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2021! Tuokoon alkava vuosi kaikkea hyvää tullessaan!

 

 

Unesta hypännyt savulohipizza bianco

Terveiset mökiltä. Täällä taas akkuja ladataan. Maassa on erittäin ohut, mutta kuitenkin valkoinen kerros lunta. Pienikin määrä valaisee kivasti. Pari astetta pakkasta ja kaunis luonto houkuttelevat ulkoilemaan, mutta kerron ensin eilisestä iltapalastamme. Perjantai-illan iltapala on yksi osa vapaalle siirtymisen riiteistä. Se on yleensä aina jotain parempaa ja täyteläisempää, kuin muina iltoina. Sitä alan yleensä suunnitella jo viimeistään puolen viikon maissa. Menneellä viikolla mietin jonakin iltana nukkumaan mennessäni, että mikähän maistuisi perjantaina. Nukahdin kesken ajatuksen, ja aamulla sängystä noustuani oli ensimmäinen ajatukseni pizza bianco. En tiedä mistä se tuli, koska en ole sitä koskaan tehnyt enkä ole sitä viime aikoina edes missään nähnyt. En ole koskaan sitä edes kaivannut. Siitä tuli kuitenkin sen sortin pakkomielle, että kokeiltavahan sitä oli.

Mutta ennen kuin menen biancopizzan yksityiskohtiin, en malta olla kertomatta aperitiiveista. Mökille ajellessamme selailin pelkääjän paikalla kännykästäni uusia blogeja.  Silmiini osui Campasimpukan tekemät Limoncello <3 Gin –juomat, joista ei voinut olla innostumatta. Kumpaakin noista ed. mainituista juomista löytyy aina meidän baarikaapista. Itse asiassa Limoncelloa kutsun jumalten juomaksi, ja GT toimii aina, kun on drinkin paikka ja aika. Nuo Campasimpukan juomat jäivät takaraivoon, niinpä niitä oli tehtävä heti kun mökille perille pääsimme. Orvokit meiltä toki puuttuivat, ja sodavedenkin korvasin tonicilla, mutta ihan kivat juomat tuli näinkin. Kiitos vinkistä. Noiden jälkeen oli hyvä alkaa rennolla otteella pizzojen tekoon. Levännytkin olin autossa, koska ehkä puolivälissä matkaa torkahdin, ja havahduin hereille vasta kääntyessämme mökkitielle. Lepo teki hyvää, takana oli helkutinmoinen viikko kiire- ja painemittarilla mitattuna. Mutta siitäkin selvittiin.

Savulohipizzaa bianco

2 pyöreää pizzapohjaa

Pizzakastike, jonka päättelin menevän jotenkin näin:

200 g ranskankermaa

½ sitruunan kuori

3-4 puristettua valkosipulinkynttä

mustapippuria pari pyöräytystä

hyppysellinen sokeria

(aavistus suolaa, riippuen täytteistä)

1 tl oreganoa

2 dl raastettua parmesaania

150 g kylmäsavulohta

basilikaa

oliiviöljyä (itse käytin valkosipulilla ja chilillä maustettua, tavallinenkin käy)

(lisää halutessasi parmesaania ja mustapippuria myös valmiin pizzan päälle)

 

Mökillä minulla on aina pakkasessa pienehköjä yhden hengen pizzapohjia. Sinä voit tehdä ne itse, tai käyttää omia lempipizzapohjiasi. Sekoita ranskankermaan hyvin pestystä sitruunasta raastettua kuorta sekä mausteet. (Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, jos pizzan päälle tulee myös parmesaania ja kylmäsavulohta, kuten minulla. Ne ovat jo itsessään sen verran suolaisia, että laitoin suolaa vain aavistuksen, ja hyvä niin.) Levitä seos pizzapohjille. Makuasia, levitätkö reunoja myöten, vai jätätkö reunaan tyhjää. Minä toimin tässä(kin) asiassa vastoin gurujen ohjeita, ja levitän kastikkeen aina reunoja myöten.  Ripottele raastettu parmesaani pizzakastikkeen päälle. Lisää kylmäsavulohet pinnalle ja laita pizzat 250 C uuniin 7 minuutiksi. Uunien tehot vaihtelevat. Valmiiden pizzojen päälle hulautin hieman maustettua oliiviöljyä, siitä tuli mukavasti topia (Jyrki Sukulan lanseeraama nimitys kärjestä Toivo Kärjen mukaan). Pinnalle lisäsin silputtua basilikaa. Rakastan basilikan tuoksua, se on ihan huumaava.

Täytyy tunnustaa, että olen aina ollut hiukan skeptinen näitä valkoisia pizzoja kohtaan. Eiväthän ne mitään pizzoja ole. No ehkä eivät olekaan sanan alkuperäisessä, tai yleisimmin ymmärretyssä merkityksessä, mutta paikkaansa ajavat nämäkin. Ja onhan aina ihmisiä, jotka eivät esim. voi syödä tomaattia. Nämä ovat silloin oikein hyvä vaihtoehto tavalliselle pizzalle. Olin kyllä itse epäileväinen vielä siinäkin vaiheessa, kun otin pizzoja uunista. Valmistelin jo miestäni ajatuksella takkalenkistä, jos nämä eivät ole hyviä. No eipä tarvinnut lenkkipakettia avata.

Totuuden nimissä kuitenkin, jos vierekkäin olisi joku näistä minun aiemmin tehdyistä mökkipizzoista, ja tämä unesta noussut valkoinen pizza, niin todennäköisesti valitsisin kuitenkin kestolempparini. Siinä on maukasta tomaattista pizzakastiketta ja päälle laitan palvi- tai ilmakuivattua kinkkua, tuoretomaattia, vuohenjuustoa ja rucolaa. Mutta nyt oli tarjolla vain valkoista pizzaa, joten ei tarvinnut valita. Erittäin hyvää se oli, ja todennäköisesti teen sitä vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla täytteeksi vaikkapa marinoituja punasipuleita, pekonia ja sieniä. Tämä lohi toimi todella hyvin, joten sen suhteen ei tarvitsisi muita kokeilla, muuta kuin ihan vain kokeilunhalusta. Joka tapauksessa jotain suht suolaista täytettä tällaiseen valkoiseen pizzaan laittaisin.

Pyöräytin vielä pinnallekin mustapippurimyllystä, ja parmesaaniakin ripottelin.

Näillä pizzoilla saimme mökkiviikonlopun mukavasti käyntiin. Kiireet karisivat pois jo automatkan torkkujen aikana, ja viimeistään mökin pihaan kaarrettuamme. Siinä kohti aina rauha valtaa sielun. Mukavaa ja levollista viikonloppua myös sinulle, rakas lukijani! Ja kiitos, kun jaksoit lukea hajanaiset tajunnanvirran tuotokseni tänne loppuun asti.