Kukkakaalikeitto kuin unelma

Mitä tulee, jos kukkakaalisosekeitto viimeistellään tryffeliöljyllä ja parmesaanilla? Ainakin tällä kertaa siitä tuli niin hyvä keitto, että ihan itsekin häkellyin. Ruokaseuralaiseni tiivisti omat ajatuksensa sanoen, että ”tämähän menisi jo hienostoravintolassakin”. Ehkä niinkin. Itse asiassa tämä keitto sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se on mitä ihanin alkuruoka juhlavammalle aterialle, mutta yhtä lailla se on ihan täydellinen pääruoka, jos tekee mieli samettista sosekeittoa. Tällä kertaa se nautittiin kotikeittiössä lounassoppana.

Tryffeli-parmesaani-kukkakaalisosekeitto

pääruoaksi 4-5:lle

alkuruoaksi 6-7:lle

loraus oliiviöljyä

1 suuri tai 2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 puikulaperunaa (tai mitä vain jauhoista perunalajia)

1 reilun kokoinen kukkakaali

1 l vettä

2 kana-annosfondia

aavistus mustapippuria

2 dl paksumpaa ruokakermaa

2 dl raastettua parmesaania

Viimeistelyyn:

persiljasilppua

parmesaanilastuja

tryffeliöljyä

mustapippuria

1.

Kuori ja silppua sipulit. Huuhtele ja paloittele kukkakaali. Kuori ja kuutioi perunat.

2.

Kuumenna pinnoitettu kattila ja lorauta siihen oliiviöljyä (sitä meni ehkä noin 2 rkl verran). Kuullota sipulit öljyssä. Lisää perunat ja jatka kuullotusta. Lisää vielä kukkakaalin nuputkin ja pyörittele kaikki sekaisin vielä hetken kuullotellen.

3.

Lisää vesi ja fondit sekä aavistus pippuria (ihan vain pari kolme pyöräytystä myllystä). Anna keiton kiehua, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet. Tämä vie n. 15-20 minuuttia.

4.

Raasta parmesaani karkeaksi raasteeksi. Keiton kiehuessa voit valmistella myös keiton koristeet jo valmiiksi annostelua odottamaan, eli silppua persiljaa lautaselle tai kippoon, ja sekoita siihen parmesaanilastuja. Minä höyläsin juustolastut ihan perunankuorimaveitsellä. Itse raastettu ja höylätty parmesaani on monin verroin parempaa, kuin valmiiksi käsitellyt ja pussitetut.

5.

Lisää ruokakerma, ja kiehauta. Lisää myös parmesaaniraaste ja kiehuttele sen aikaa, että juusto sulaa keiton sekaan. Maista onko suolaa sopivasti, ja lisää tarvittaessa (minä en kaivannut tähän lisäsuolaa).

6.

Soseuta keitto. Siirsin kypsän keiton teräskattilaan (jotta pinnoitettu kattilani ei kärsisi) ja soseutin siinä keiton sauvasekoittimella. Voit ihan hyvin käyttää myös blenderiä. Jos keitto tuntuu liian ohuelta, suurusta keitto helposti vaalealla Maizenalla. Minä en käyttänyt suurustetta, vaan tällä setillä tuli heti valmiiksi sopivan paksuinen soppa. Jos taas keitosta tulee liian paksua, lisää vähän vettä, kanalientä tai kermaa. (Jos vettä, niin muista tarkistaa maku, ettei keitto laimennut liikaa!)

7.

Annostele keitto lautasille, ja laita keiton keskelle persilja-parmesaanilastu-keko. Tiputtele keon ympärille tryffeliöljyä joko ohuiksi koristekiemuroiksi tai -täpliksi.

8.

Keitto oli kyllä kaunis jo näinkin, mutta minusta tuntui, että jotakin vielä puuttui. Niinpä pyöräytin vielä kevyet mustapippurit keiton pinnalle. Bingo! Nyt olin tyytyväinen.

Tyytyväinen oli myös suuni. Tämä oli uskomattoman ihanaa keittoa. Samettisen pehmeää, mutta silti makumaailmaltaan rikasta. Kaunista myös. Sekin on tärkeä pointti, koska ensinhän sitä syö aina silmillään. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä keitto on myös hyvin edullista.

Sitruksinen rucolasalaatti vie ajatukset New Yorkiin

No nyt sitä sai! Nimittäin ruukkurucolaa lomakeskuksen lähikaupasta. Aiemmalla kauppareissulla sitä ei ollut (tuskailinkin tätä asiaa edellisessä postauksessani), ja jouduin tyytymään valmiiksi käsiteltyyn, pussitettuun versioon. Ruukkurucola on paljon pehmeämmän makuinen, ja siksi parempi. No nyt kun sitä taas oli, nappasin yhden ruukullisen ostoskärryyn. Päätin saman tien tehdä tätä ihanan pirteää rucolasalaattia, joka on ihan täydellinen lisäkesalaatti. Erittäin helppotekoinenkin se on.

Rucolasalaatti

(2:lle lisäkesalaatiksi)

1 ruukullinen villirucolaa

oliiviöljyä

pari puristusta sitruunasta

mustapippuria

suolaa

parmesaania

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä (tai mantelirouhetta)

1 rkl suolasitruunahippuja (tai raastettua sitruunan kuorta)

Katkaise rucolat lehtien alapuolelta ja laita ne vartiksi kylmään veteen likoamaan. Tämä kikka pehmentää maun täydelliseksi. Siivilöi rucolat salaattilinkoon ja linkoa ne kuiviksi. Jos sinulla ei ole salaattilinkoa, voit kuivata rucolat vaikka keittiöpyyhkeellä taputellen. Levitä rucolat laakealle vadille.

Pirskottele rucoloille oliiviöljyä ja purista niille sitruunasta mehua. Pyöräytä rucolat kevyesti sekaisin, jotta öljy ja sitruuna jakautuvat tasaisesti. Tarkoitus ei ole, että salaatti lilluu nesteessä, eli eipä sitten läträtä sen öljyn kanssa.

Mausta salaatti parilla kolmella pyöräytyksellä suola- ja pippurimyllystä ja raasta pinnalle parmesaanihuntu. Parmesaania saa olla ihan reilusti.

Paahda pinjansiemenet (tai mantelirouhe, jota minä käytin tällä kertaa, kun lomakeittiön kaapissa ei ollut pinjansiemeniä) kuivalla pannulla ja ripottele ne salaatin päälle. Jos sinulla sattuu olemaan suolattuja sitruunoita, silppua siitä pieniä palasia ja ripottele nekin salaatin päälle. Myös hyvin pestyn tuoreen sitruunan raastettu kuori käy. Sen sekoittaisin kuitenkin ensin oliiviöljyn sekaan. Toki jo pelkkä sitruunasta puristettu mehukin riittää, eli sitruunan kuorta (suolattua tai tuoretta) ei ole välttämätöntä lisätä.

Tämä salaatti on yksi lempisalaateistani. Se toimii erittäin hyvin esim. grillipihvin seuralaisena, kuten meillä eilen. Itse asiassa tämä salaatti toimii minkä vain lihan, tai vaikka kanan tai kalan seuralaisena.

Idean tähän salaattiin sain muutama vuosi sitten New Yorkissa ollessamme. Illastimme eräässä Tom Colicchion ravintoloista, Craft nimeltään, ja heidän listallaan oli tämäntyyppinen rucolasalaatti. Tarvittavat ainekset olen analysoinut ihan itse, eli voi olla, että tämä salaatti ei ole ihan klooni tuolle kuuluisan ravintolan salaatille. Illallinen Craftissa oli muuten yksi vaikuttavimmista ravintolakokemuksista koskaan, kaikki palikat olivat niin sanotusti kohdillaan. Ja mikä parasta, vaikka ravintola on ilmeisen tasokas, olivat he onnistuneet pitämään tunnelman rentona. Jos sinne päin matka käy, tätä ravintolaa voin todellakin suositella.

Näin kätevästi voi ruokien inspiroimana matkustaa ajatuksissaan hyvien makumuistojen lähteille, ja matkoista on tällä tavoin iloa pitkään. Samalla tuli muisteltua tuota mukavaa reissua muiltakin osin. Minulla ei ole yhtä ainoaa lempikaupunkia, mutta New York on ehdottomasti yksi suosikeistani, ja sitä on aina kiva muistella. 

Hedelmäinen avokado-parsa-katkarapusalaatti

Viikonloppuna tuli taas herkuteltua oikein kunnolla. Perjantaina tuli muutamien merellisten aterioiden jälkeen sellainen tunne, että nyt on saatava oikein kunnon pihvit. Näin tapahtui. No lauantaina sitten haluttikin syödä kevyesti. Tein silloin salaatintapaisen muutamista lempiraaka-aineistani. Avokadoa, parsaa ja ikisuosikkini, eli Pil Pil -makumaailman mukaisia katkarapuja täydennettynä parmesaanilla ja päärynöillä. Napakymppi!

Avokado-parsa-katkarapusalaatti 2:lle

(ainekset tekojärjestyksessä lueteltuina)

1 puntti miniparsoja (ohuita)

oliiviöljyä

sitruunan mehua

suolaa

mustapippuria

parmesaania

oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä

½ kahvilusikallista tulista (picante) paprikajauhetta (tai cayennea)

1 pss jättikatkarapuja

2 avokadoa

sitruunan mehua

myllysuolaa ja -pippuria

1 päärynä

Viimeistelyyn:

oliiviöljyä

sitruunan mehua

parsalastuja

Huuhtele parsat ja napsauta tyvestä palaset pois. Miniparsoja ei tarvitse kuoria. Levitä parsat uunipellille leivinpaperin päälle ja mausta ne oliiviöljyllä, sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla. Pyörittele parsoja hiukan, jotta mausteet leviävät tasaisesti. Raasta parsojen päälle kunnon kerros parmesaania. Paista parsoja 210 C -asteisessa uunissa 10 minuutin ajan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Kuumenna pannu ja lorauta siihen oliiviöljyä. Kun öljykin on kuuma, lisää picante paprikajauhe (chili- tai cayennejauhe käyvät myös) ja sulatetut, talouspaperilla kuivaksi taputellut katkaravut. Tiristä pari minuuttia.

Halkaise avokadot ja poista kivi. Irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan vaikkapa ruokalusikalla. Purista avokadoille sitruunan mehua, ja paloittele puolikkaat. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kuori tai ainakin pese hyvin päärynä, poista siemenkota ja lohko päärynä palasiksi.

Kasaa ainekset tarjoiluvadille. Voit halutessasi viimeistellä koko setin pirskottamalla sinne tänne hiukkasen oliiviöljyä ja sitruunan mehua. Höylää lopuksi parmesaanilastuja salaatin päälle. Valmista on.

Ajattelin ensin keittää myös pari kananmunaa mukaan tähän salaattiin, mutta vaihdoin lennosta suunnitelmaa. Varmasti nekin tähän hyvin kävisivät, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman kevyenoloisen lopputuloksen, toki mausta tinkimättä. Itse asiassa tässä salaatissa oli niin hienoja ja herkkiä makuvivahteita, että oli ihanaa nauttia niistä ihan sellaisenaan.

Salaatin kanssa söimme muutaman patonkisiivun. Jääkaapissa oli vielä paikallista valmista alliolia (aiolia), ja se oli mukava lisä patongille.

Ruokajuomana meillä oli Albariño-rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Se on minun ehdoton lempivalkkarini täällä Espanjassa, vaikkakin se tulee luoteis-Espanjasta, eli ihan toiselta puolelta maata. Albariño on kerrassaan ihanan raikasta.

Tämä oli juuri sellainen ateria, jolle oli tuossa kohtaa tilaus. Salaatti maistui ihanalta, vei nälän, mutta toisaalta myös jätti mukavan kevyen olon. Mikäpäs kuumaan kesäpäivään sen paremmin olisi sopinutkaan.