Myöhäisherännäisen lehtikaalisipsit (ja vähän pizzajuttujakin)

Viime viikolla katselin tv:stä Neljän tähden illallinen -ohjelmaa ja kyseessä oli Saana Akiolan kokkausvuoro. Hän valmisti alkuruoaksi lehtikaalisipsejä jonkin dipin kera. En muista enää mitä se dippi oli. Huomioni veikin lehtikaalisipsit, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä olen voinut välttyä niiden tiedostamiselta. Ohjelman jälkeen nimittäin googlailin lehtikaalisipsejä, ja niitähän on näköjään valmistettu jo vuosikaudet! Ne ovat olleet trendikkyytensä huipulla ehkä vuoden 2013 tienoilla, päätellen siitä, että googlen 10 ensimmäisen hakutuloksen joukossa on muutama postaus juurikin tuolta vuodelta. No jo oli minunkin aika bongata ne, ja heti seuraavana viikonloppuna niitä mökillä testata.

Googlailun perusteella perusohje näytti kaikilla olevan liki sama: puhdistus, silppuaminen, pyöräytys oliiviöljyssä, maustaminen pienellä määrällä suolaa ja sitten uuniin. Tässä yksi näistä perusohjeista. Minä lisäsin omaan versiooni aavistuksen sitruunaisuutta. Valmistin nämä sipsit hieman epäluuloisesti, mutta turhaan. Olivat aivan mahtavan hyviä, ja niihin tuli toden totta ihan himo.

Lehtikaalisipsit

(2:lle)

1 pss (200 g) lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunaoliiviöljyä

¼ tl suolaa

sitruunasormisuolaa viimeistelyyn

1.

Huuhtele ja kuivaa lehtikaalin lehdet ja irrota puiseva varsi. Revi lehdet pienemmiksi.

2.

Laita pienityt lehdet kulhoon ja lorauta päälle oliiviöljyä. Kannattaa kokeilla myös maustettuja oliiviöljyjä, niillä saa sipseihin mukavia vivahde-eroja. Ripottele joukkoon suolaa. Sitä kannattaa laittaa varovasti, koska sormisuolalla saa tarvittaessa lisää suolaisuutta. Möyhi lehtikaalin palasia niin, että kaikki pinnat saavat öljystä ja suolasta osakseen.

Menossa uuniin.

3.

Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, puolivälissä käännellen. Laita sipsit tarjoiluastiaan ja maista. Jos suolaa kestää vielä lisätä, ripottele sipseille sormisuolaa maun mukaan.

Tulossa uunista.

Luin jostakin lehtikaalisipsipostauksesta, että ko. tekijällä oli vaikeuksia saada sipsejä kulhoon asti, kun hupenivat hyvää tahtia jo suoraan pelliltä suuhun. No samoin meinasi käydä meillekin. Ensimmäisen rapean sipsin suuhun laitettuani oli todella vaikeaa pitää niistä näppejä erossa. Enpä todellakaan olisi uskonut, millaisia herkkupaloja nämä ovat. No, sain laitettua niitä tarjoiluastiaankin asti, mutta taisi tuo astia tyhjentyä vallan vartissa.

Nämä olivat taatusti terveellisempiä kuin tavalliset sipsit, tosin ei meillä tavallisia sipsejä tule juuri koskaan syötyäkään. Niitä eksyy meille oikeastaan vain silloin, kun olen miehen kanssa ruokakaupassa. Silloin tällöin hän tekee kaupassa katoamistempun, ja tiedän aina mistä hänet löydän… olut- ja sipsihyllyjen luota totta kai!

Näin terveellisesti siis lauantai-iltana herkuttelimme. Perjantai-iltana meillä olikin astetta tukevampi hiukopala. Silloin tein mökille tultuamme perinteiset mökkipizzat, jotka ovat ihan älyttömän hyviä. Helppoja ja nopeita myös, kun teen ne valmispohjille milloin milläkin täytteillä. Tässä linkissä näet kirjoituksen joistakin aiemmin tekemistäni mökkipizzoista.

Perjantaipizzat menossa uuniin.

Tällä kertaa laitoin valmiiden pizzapohjien päälle Mutti-pizzakastiketta, joka on tosi hyvä valmiskastike. Kahdelle pizzalle käytin yhteensä puoli tölkillistä. Pyöräytin kastikkeen päälle muutaman kierroksen pippurimyllystä. Seuraavaksi ripottelin kerroksen juustoraastetta, ja sen päälle pizzamaustetta. Varsinaiseksi täytteeksi heittelin tällä kertaa kylmäsavulohta, sinihomejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Pizzat kypsyivät 250-asteisen uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Helppoa kuin heinänteko.

Nam, nam...

Laitoin pizzojen ohella tarjolle myös rucolaa, tabascoa ja valkosipulimurskaa oliiviöljyssä, jotka kaikki täydensivät pizzat makuhermoja hiveleväksi. Olipahan meillä taas herkut.

Unesta hypännyt savulohipizza bianco

Terveiset mökiltä. Täällä taas akkuja ladataan. Maassa on erittäin ohut, mutta kuitenkin valkoinen kerros lunta. Pienikin määrä valaisee kivasti. Pari astetta pakkasta ja kaunis luonto houkuttelevat ulkoilemaan, mutta kerron ensin eilisestä iltapalastamme. Perjantai-illan iltapala on yksi osa vapaalle siirtymisen riiteistä. Se on yleensä aina jotain parempaa ja täyteläisempää, kuin muina iltoina. Sitä alan yleensä suunnitella jo viimeistään puolen viikon maissa. Menneellä viikolla mietin jonakin iltana nukkumaan mennessäni, että mikähän maistuisi perjantaina. Nukahdin kesken ajatuksen, ja aamulla sängystä noustuani oli ensimmäinen ajatukseni pizza bianco. En tiedä mistä se tuli, koska en ole sitä koskaan tehnyt enkä ole sitä viime aikoina edes missään nähnyt. En ole koskaan sitä edes kaivannut. Siitä tuli kuitenkin sen sortin pakkomielle, että kokeiltavahan sitä oli.

Mutta ennen kuin menen biancopizzan yksityiskohtiin, en malta olla kertomatta aperitiiveista. Mökille ajellessamme selailin pelkääjän paikalla kännykästäni uusia blogeja.  Silmiini osui Campasimpukan tekemät Limoncello <3 Gin –juomat, joista ei voinut olla innostumatta. Kumpaakin noista ed. mainituista juomista löytyy aina meidän baarikaapista. Itse asiassa Limoncelloa kutsun jumalten juomaksi, ja GT toimii aina, kun on drinkin paikka ja aika. Nuo Campasimpukan juomat jäivät takaraivoon, niinpä niitä oli tehtävä heti kun mökille perille pääsimme. Orvokit meiltä toki puuttuivat, ja sodavedenkin korvasin tonicilla, mutta ihan kivat juomat tuli näinkin. Kiitos vinkistä. Noiden jälkeen oli hyvä alkaa rennolla otteella pizzojen tekoon. Levännytkin olin autossa, koska ehkä puolivälissä matkaa torkahdin, ja havahduin hereille vasta kääntyessämme mökkitielle. Lepo teki hyvää, takana oli helkutinmoinen viikko kiire- ja painemittarilla mitattuna. Mutta siitäkin selvittiin.

Savulohipizzaa bianco

2 pyöreää pizzapohjaa

Pizzakastike, jonka päättelin menevän jotenkin näin:

200 g ranskankermaa

½ sitruunan kuori

3-4 puristettua valkosipulinkynttä

mustapippuria pari pyöräytystä

hyppysellinen sokeria

(aavistus suolaa, riippuen täytteistä)

1 tl oreganoa

2 dl raastettua parmesaania

150 g kylmäsavulohta

basilikaa

oliiviöljyä (itse käytin valkosipulilla ja chilillä maustettua, tavallinenkin käy)

(lisää halutessasi parmesaania ja mustapippuria myös valmiin pizzan päälle)

 

Mökillä minulla on aina pakkasessa pienehköjä yhden hengen pizzapohjia. Sinä voit tehdä ne itse, tai käyttää omia lempipizzapohjiasi. Sekoita ranskankermaan hyvin pestystä sitruunasta raastettua kuorta sekä mausteet. (Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, jos pizzan päälle tulee myös parmesaania ja kylmäsavulohta, kuten minulla. Ne ovat jo itsessään sen verran suolaisia, että laitoin suolaa vain aavistuksen, ja hyvä niin.) Levitä seos pizzapohjille. Makuasia, levitätkö reunoja myöten, vai jätätkö reunaan tyhjää. Minä toimin tässä(kin) asiassa vastoin gurujen ohjeita, ja levitän kastikkeen aina reunoja myöten.  Ripottele raastettu parmesaani pizzakastikkeen päälle. Lisää kylmäsavulohet pinnalle ja laita pizzat 250 C uuniin 7 minuutiksi. Uunien tehot vaihtelevat. Valmiiden pizzojen päälle hulautin hieman maustettua oliiviöljyä, siitä tuli mukavasti topia (Jyrki Sukulan lanseeraama nimitys kärjestä Toivo Kärjen mukaan). Pinnalle lisäsin silputtua basilikaa. Rakastan basilikan tuoksua, se on ihan huumaava.

Täytyy tunnustaa, että olen aina ollut hiukan skeptinen näitä valkoisia pizzoja kohtaan. Eiväthän ne mitään pizzoja ole. No ehkä eivät olekaan sanan alkuperäisessä, tai yleisimmin ymmärretyssä merkityksessä, mutta paikkaansa ajavat nämäkin. Ja onhan aina ihmisiä, jotka eivät esim. voi syödä tomaattia. Nämä ovat silloin oikein hyvä vaihtoehto tavalliselle pizzalle. Olin kyllä itse epäileväinen vielä siinäkin vaiheessa, kun otin pizzoja uunista. Valmistelin jo miestäni ajatuksella takkalenkistä, jos nämä eivät ole hyviä. No eipä tarvinnut lenkkipakettia avata.

Totuuden nimissä kuitenkin, jos vierekkäin olisi joku näistä minun aiemmin tehdyistä mökkipizzoista, ja tämä unesta noussut valkoinen pizza, niin todennäköisesti valitsisin kuitenkin kestolempparini. Siinä on maukasta tomaattista pizzakastiketta ja päälle laitan palvi- tai ilmakuivattua kinkkua, tuoretomaattia, vuohenjuustoa ja rucolaa. Mutta nyt oli tarjolla vain valkoista pizzaa, joten ei tarvinnut valita. Erittäin hyvää se oli, ja todennäköisesti teen sitä vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla täytteeksi vaikkapa marinoituja punasipuleita, pekonia ja sieniä. Tämä lohi toimi todella hyvin, joten sen suhteen ei tarvitsisi muita kokeilla, muuta kuin ihan vain kokeilunhalusta. Joka tapauksessa jotain suht suolaista täytettä tällaiseen valkoiseen pizzaan laittaisin.

Pyöräytin vielä pinnallekin mustapippurimyllystä, ja parmesaaniakin ripottelin.

Näillä pizzoilla saimme mökkiviikonlopun mukavasti käyntiin. Kiireet karisivat pois jo automatkan torkkujen aikana, ja viimeistään mökin pihaan kaarrettuamme. Siinä kohti aina rauha valtaa sielun. Mukavaa ja levollista viikonloppua myös sinulle, rakas lukijani! Ja kiitos, kun jaksoit lukea hajanaiset tajunnanvirran tuotokseni tänne loppuun asti.

Pizzaperjantai

Perjantai on pizzapäivä, näin sanotaan. Silloin kun syömme pizzaa, onkin aika varmasti perjantai, ja todennäköisimmin olemme juuri saapuneet mökille. Silloin Perjantaipizzan nimi muuttuu Mökkipizzaksi, jonka voi valmistaa kevein mielin hieman oikaisemalla. Mökkipizzoihin käytän pakastettuja pizzapohjia, jotka peittelen laadukkailla, juuri siihen hetkeen sopivilla täytteillä. Jos taas teen pizzan pohjaa myöten itse, on luultavasti lauantai. Silloin pizzan nimenä on Gourmet-pizza, ja silloin missään kohtaa ei oikaista. Kerron tällä kertaa Mökkipizzasta, joka nopeudellaan ja herkullisuudellaan helpottaa siirtymistä arjen kiireistä vapaalle. Se toimii yhtä hyvin kotonakin, jos haluat nopeasti ja helposti taatusti hyvää pizzaa. Lupaan, että se on vähintäänkin yhtä maistuvaa ja parempaakin, kuin matkalla jäähtynyt ja sitkistynyt noutopizza. Kuumasta uunista suoraan lautaselle, oi joi, niin pitäisi pizza saada aina nauttia.

Pizzakastike on tärkeä osa pizzaa, mutta senkään kanssa ei mökillä turhaan nipoteta. Joskus teen kastikkeen jo kotona valmiiksi, tai sitten valmistan sen makuuntumaan heti mökille tultuamme. Ihan hyvin voin käyttää myös valmiita tomaattikastikkeita tai jopa ketsuppia (tänään käytin sitä!), joiden makeutta kannattaa taittaa vaikkapa mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä.

Omatekoiseen pizzakastikkeeseen käytän ainakin seuraavia:

paseerattua tomaattia (1/2 - vajaa tölkillinen 2-3 pyöreälle pizzalle)
tomaattipyreetä 1 rkl
valkosipulinkynsiä 1-2 kpl
kuivattuja yrttejä esim. oreganoa ja basilikaa
hyppyselliset suolaa ja sokeria
mustapippuria

Pizzakastikkeen levitän reunoja myöten. Kastikkeen päälle laitan juustoraastetta. Juustoraasteen päälle ripottelen oreganoa tai pizzamaustetta. Ja sitten lisään oman maun mukaiset täytteet.

Tarkista paistoaika pizzapohjien pakkauskääreestä. Täytteiden määrän kanssa ei pidä liioitella. Jos kuitenkin innostut laittamaan runsaammin täytteitä, tarvitaan pitempi paistoaika. Valmiin lempitäytteistäni valmistetun pizzan viimeistelen rucolalla ja lorauksella oliiviöljyä. Makuelämyksen täydentää muutama tippa tabascoa ja pari lusikallista oliiviöljyyn puserrettua valkosipulia.

Tämän perjantain Mökkipizzan ruokajuomaksi nautimme lasilliset (ja vähän toistakin) Armigero Valpolicella Ripassoa (2015). Oikein toimiva yhdistelmä.

Kännykkäkuvia selatessani huomaan, että lempitäytteeni ovat:

ilmakuivattu kinkku tai palvikinkku
kirsikkatomaatti tai tavallinen tuoretomaatti
buffalo-mozzarella tai vuohenjuusto

 

Täytteiden suhteen vain mielikuvitus on rajana. Muita hyviä täyteyhdistelmiä ovat esimerkiksi:

tonnikala, katkaravut, simpukat
savuporo, ananas, sinihomejuusto
tonnikala, salami, tuoretomaatti