Juhlakauden mäti-perunaveneet, ja muut hyvät herkut

Itsenäisyyspäivä on minulle yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä, ja sen viettoon on meillä muodostunut muutamia perinteitä, joista pidän mielelläni kiinni. Ennen kuin on aika sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalle, nautimme tavanomaista juhlavamman aterian lähimpien kesken. Tuo ateria on aina hyvin suomalainen. Olen jo monena itsenäisyyspäivänä koonnut alkupalat suurelle Aalto-vadille.

Itsenäisyyspäivä, jos mikä, on hyvä ajankohta ottaa nuo vadit hyötykäyttöön. Alkupalavadilla on yleensä aina graavikaloja ja poroa jossakin muodossa, ja lisäksi joku ”vuoden yllätys”. Tänä itsenäisyyspäivänä huomion veivät mätiperunat, jotka olivatkin jymymenestys. Ne ovat aivan ihastuttavia pikkusuolaisia! Ne sopivat täydellisen hyvin myös joulun ajan juhlapöytiin. Tein mätiperunat puikuloista, sen maukkaampia perunoita ei taida näin talviaikaan ollakaan.

Mäti-puikulaveneet

puikulaperunoita

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

vuorisuolaa viimeistelyyn

smetanaa

punasipulia (+ aavistus valkoviinietikkaa)

mätiä (tässä kirjolohen mätiä)

Ainesten määristä sen verran, että meillä oli reilusti alkupaloja, joten varasin tätä tarkoitusta varten jokaiselle (meitä oli viisi) vain yhden kokonaisen perunan (= yhteensä 10 puolikasta). Siihen määrään meni smetanaa yksi 120 g purkillinen, punasipulia n. ¼ normaalikokoisesta ja mätiä vajaa 100 g purkillinen. Perunoita paahdoin kerralla koko pellillisen, osa niistä päätyi alkuruokaveneiksi ja loput söimme sellaisenaan pääruoan yhteydessä.

1.

Käsittele ensiksi punasipuli. Kuori ja silppua punasipuli erittäin pieneksi silpuksi. Laita sipulisilppu kulhoon, ja lorauta sekaan pieni määrä valkoviinietikkaa (1 pieni punasipuli ja 1 tl valkoviinietikkaa). Sekoita sipulisilppu, ja laita se muiden valmisteluiden ajaksi jääkaappiin makuuntumaan ja makeutumaan.

2.

Harjaa perunat kunnolla puhtaiksi ja huuhtele ne (minä harjaan perunat aina juoksevan veden alla), ja poista mahdolliset tummat täplät juuresharjan terävällä osalla. Halkaise perunat pitkittäissuunnassa ja laita puikulanpuolikkaat kulhoon. Kaada niille oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin. Tämä maustaminen ja sekoittaminen kannattaa tehdä pariin kertaan, jotta kaikki pinnat saavat varmasti osansa öljystä ja mausteista.

3.

Levitä perunanpuolikkaat leivinpaperin päälle uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Tärkeää on, että perunat ovat irti toisistaan. Näin niistä tulee ihanan rapeakuorisia. Paahda 200-225 C -asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarkista perunoiden kypsyys, ja jatka tarvittaessa paahtamista. Pyöräytä kypsien perunanpuolikkaiden pinnalle hiukan vuorisuolaa. Anna jäähtyä.

4.

Levitä perunanpuolikkaan leikkauspinnalle smetanaa, ja ripottele smetanan päälle punasipulisilppua. Rouhi smetanan ja punasipulin päälle hieman mustapippuria. Lusikoi mätiä kaiken kruunuksi. Itsenäisyyspäivän kunniaksi koristelin mätiperunat minikokoisilla Suomen lipuilla.

Kalaisalle vadille pääsi mäti-puikulaveneiden lisäksi graavikirjolohta, kylmäsavukirjolohta, kylmäsavuhaukea ja savumuikkuja.

Pienemmälle Aalto-vadille viipaloin lämminsavustettua poroa, joiden seuraksi tarjosin karpalohyytelöä. Oi joi miten hyviä nämä porotkin olivat! Alkupalojen seuraksi tarjosin sienisalaattia, joka tasapainotti mukavasti makuja.

Pääruoaksi tarjosin ahvenkukkoa, joka matkusti meille pikakyydillä suoraan Kuopiosta. Kukko oli todella suussa sulavaa, ja silavatkin olivat kohdillaan. Jos ahvenissa oli ruotoja, ei niitä tuntunut, eikä näkynyt. Tämän helpompaa ei voisi pääruoan teko olla. Kukko lämpeni uunissa miedoissa asteissa, ja jo aiemmin kypsyttämäni perunat liittyivät kukon seuraan lämpenemään, kun pääruoan valmistumiseen oli aikaa vajaat puoli tuntia. Tähän tarvittiin seuraksi vain aiolia ja raikasta salaattia.

Aioli

2 dl hyvää majoneesia

2-3 valkosipulin kynttä

4 tl sitruunan mehua

pari pyöräytystä suolaa

aavistus sokeria

pari pyöräytystä mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset sekaisin, ja laita aioli jääkaappiin. Aioli kannattaa valmistaa jo heti ensi toimina, näin maku ehtii tasaantua.

Näin juhlistimme 102-vuotiasta Suomea. Jälkiruoka noudatteli myös suomalaista linjaa. Se ansaitsee kuitenkin oman postauksensa, vaikka tuo herkku kovin yksinkertaista olikin. Siitä lisää tuonnempana.

Itsenäisyyspäivän muita ohjelmanumeroita olivat perinteisten musiikkiesitysten kuuntelu. Näitä ovat aina ainakin Veteraanin iltahuuto, Jääkärimarssi ja Finlandia. Joka ikinen kerta ne vetävät mielen herkäksi ja silmät kosteiksi. Itsenäisyyspäivän viimeinen ohjelma on joka vuosi Linnan juhlat (jälleen kerran vain television kautta). Meillä on upea presidenttipari, joiden järjestämiä juhlia on aina ilo seurata. Ja ennen kaikkea, meillä on hyvä maa, Suomi. On onni olla suomalainen, ja sitä kyllä kelpaakin juhlistaa.

Taianomaisen hyvä poropata

Viime sunnuntai oli pitkästä aikaa rauhallinen kotipäivä, ja silloin oli aikaa kaikessa rauhassa muhittaa herkullistakin herkullisempi poropata sunnuntaiateriaksi. Aika olikin ainoa, mitä alkuvalmisteluiden jälkeen tarvittiin. Kunhan sain padan uuniin asti, valmistui se siellä melkeinpä itsestään. Ja voi mitä tuoksuja sieltä uunista leijailikaan! Ne lupasivat paljon, ja lupaukset myös täyttyivät. Tämä pata veti jopa minutkin suorastaan mykäksi, niin hartaasti ja keskittyneesti jokaista suupalaa makustelin. Mies sai sanotuksi sentään, että voi herran jestas. Tämä poropata oli kerta kaikkiaan herkullista, etten sanoisi suorastaan taianomaisen hyvää.

Padan pääraaka-aine löytyi kotipakasteesta. Olin viime talvena ostanut pakkaseen puolikkaan poronvasan (sopivina pakkauksina), ja niitä peruja sieltä löytyi vielä muutamia nyssäköitä. Olen aiemmin tehnyt suunnilleen tällaista pataa hirven paistista, mutta päätin nyt rohkeasti kokeilla tehdä samalla taktiikalla, mutta pidemmällä kypsytysajalla padan poron lavasta. Lavan esikäsittely oli toki työläämpää kuin paistin, koska lavassa on huomattavasti enemmän kalvoja. Niitä poistaessani kiitin itseäni, kun olimme ymmärtäneet lähteä edellisen illan hauskoista juhlista kulkematta jatkojen kautta. Kuntoni oli siis ihan hyvä, eikä ähertäminen kalvojen kanssakaan saanut minua tuntemaan oloani heikoksi. Kalvojen poistoon tarvittiin terävä veitsi, ja sillä sitten pikkuhiljaa viiltelin kalvoja irti, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Tarkkaa työtä taisin tehdäkin, koska pataruokaa syödessämme oli joka ikinen poropalanen erittäin murea.

Pätsyn paras poropata

(6:lle)

3 sipulia

4 valkosipulin kynttä

4 porkkanaa (tässä erivärisiä)

voita

1,5 kg poron (tai hirven) paistia tai lapaa

suolaa

mustapippuria

5 dl lihalientä

pari kunnon lorausta soijaa

2,5 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

1 prk (250 g) Koskenlaskija Ruoka & Dippi chili juustokastiketta

Kuori sipulit ja porkkanat. Lohko sipulit, silppua valkosipulit ja paloittele porkkanat reiluiksi paloiksi. Laita kasvikset voideltuun pataan.

Kuutioi poronliha. Jos käyttämässäsi ruhonosassa on kalvoja, poista ne ensin terävällä veitsellä. Ruskista kuutioitu poronliha pienissä erissä voissa. Mausta suolalla ja pippurilla, mutta muista, että myös lihaliemi ja soija tuovat pataan suolaisuutta. Lisää ruskistetut lihat kasvisten joukkoon ja sekoita kaikki sekaisin.

Keitä lihaliemi ja lisää se pataan. Lisää myös soija, punaviini ja laakerinlehdet. Laita pata 170-asteiseen uuniin ja hauduta kansi päällä pari kolme tuntia riippuen mitä lihaa käytät. Minä käytin lapaa, ja muhitin pataa ensin kolme tuntia. Kannattaa maistella esimerkiksi tunnin välein.

Nyt on aika lisätä juusto.

Kun liha on mureaa, lisää juustokastike. (Valitsin tarkoituksella chilillä maustetun juustokastikkeen, koska arvelin sen tuovan mukavaa kontrastia, jonka se tekikin.) Laita pata uuniin vielä puoleksi tunniksi, mutta älä laita enää kantta päälle. Tässä vaiheessa nostin uunin lämpötilan 200-asteeseen, koska lisäsin puikulaperunat uuniin paahtumaan viimeisen 30 minuutin ajaksi. Muista tarkistaa poropadan suola ennen tarjolle panoa.

Paahdetut puikulaperunat syntyvät helposti siten, että hyvin pestyt perunat halkaistaan pituussuunnassaan ja laitetaan ne kulhoon, jossa ne maustetaan oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Sitten sekoitus, jotta kaikki pinnat saavat osansa mausteista.

Menossa uuniin...

Maustetut perunanpuolikkaat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle siten, että perunat eivät kosketa toisiaan. Näin niistä tulee ihanan rapeita. Vielä pieni pyöräytys suolaa perunoiden pinnalle, ja sitten tosiaankin pelti 200-asteiseen uuniin 30 minuutiksi.

Tarjosin lisäksi Aura-punajuurilootaa, jota myös löytyi vielä rasiallinen pakastimen kätköistä. Nostin rasian aamulla pakkasesta sulamaan, ja työnsin sen parin voilastun ja kermatilkan kera yhtä aikaa perunoiden kanssa uuniin kuumenemaan. Sinne meni viimeinen rasia pakkasesta, ja hyvä niin, koska pianhan onkin taas aika tehdä sitä lisää. Tämä punajuuriloota kuuluu meidän joulupöytämme vakiolajeihin. Löydät tuon mainion jouluisen punajuurilaatikon ohjeen tästä linkistä.

Niin, ja kun pororuoasta on kyse, niin olihan meillä vielä yksi lisuke, puolukkahillo. Se vain sopii niin valtavan hyvin yhteen poron kanssa.  

Huikean hyvä pyhäpäivän setti tämä totta totisesti oli. Ja suurimmalta osin lähiruokaa myös, porokin on saanut stressittömänä kirmailla Lapin kauniissa maisemissa. Aika jännä juttu muuten, sunnuntaina tuota ruokaa syödessämme kuului sattumalta kesken aterian radiosta laulu, jonka varmaan aika moni tietää: ”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton…” Siihen on helppo yhtyä, kun katselee esim. ihan näitä meidän oman pihan satupuita, joita ihastelin poropadan muhiessa uunissa.

Juuri nyt luonto on kauneimmillaan. Kaamoksesta ei ole tietoakaan, aurinkokin paistelee vielä muutaman tunnin päivässä laittaen samalla pakkaslumiset puut, pensaat ja pihat kimmeltämään. Mikä olisi ollutkaan parempi päivä poropadalle, kuin kaunis talvipäivä kimmeltävine lumipeitteineen.

Poronpaistikääryleet paahdetuilla puikuloilla ja rosépippuri-jallukastikkeella

Voi miten ihanaa onkaan mennä omalle pakastimelle, ja valikoida sieltä sillä kertaa kutsuvin porokimpale työstettäväksi. Ihmeen pitkäksi aikaa riittää syötävää puolikkaasta poronvasasta, jonka olen jo aiemmin ostanut sinne pakkaseen suoraan poromieheltä, lihat toiveeni mukaisiin kertapakkauksiin käsiteltyinä. En tiedä kertooko se sitten kiireisestä elämästä, vai mistä, mutta jännästi sieltä pakastimesta häipyvät aina ensimmäiseksi fileepakkaukset. Fileethän ovat varsinaista ”pikaruokaa”.

Tällä kertaa ajatukseni oli tehdä porokääryleitä, ja arvoin hetken sisäpaistin ja kulmapaistin välillä. Koska tuolloin oli sunnuntai, eikä ollut kiirettä minnekään, valitsin kulmapaistin, joka vaatii reilusti pidemmän haudutusajan tullakseen herkullisen mureaksi. Porokääryleiden seuraksi paahdoin uunissa Lapin puikulaperunoita ja varsiparsakaalia eli broccolinia. Rosépippurit ja Jaloviina-terästys nostivat kastikkeen seuraavalle tasolle. Om ja nom.

Sain aikoinaan poronlihojen mukana Paliskuntain yhdistyksen kokoaman reseptivihkosen nimeltään Poronliha – puhtaasti parasta. Tuosta vihkosesta löytyi myös porokääryle-resepti, jonka pohjalta aloin työstämään omia kääryleitäni. Enhän minä siinä(kään) ohjeessa pysynyt, vaan intouduin inspiroimaan muutamissa kohdin. Kirjoitankin ohjeen siten, kuinka minä nämä kääryleet valmistin.

Poronpaistikääryleet

(4:lle)

600 g poron kulmapaisti

suolaa

mustapippuria

80 g sinihomejuustoa

150 g pekonia

3 laakerinlehteä

5 dl lihalientä

Kastikkeeseen:

paistoliemi

1 rkl Jaloviinaa

1,5 dl kuohukermaa

2 tl rosépippuria

(lisäsin loppusuoralla 1 dl vettä)

(Maizenaa, jos tarpeen)

1.

Poista lihasta kalvot. Tämän työn tein aika tarkasti.

2.

Leikkaa paisti n. 1 cm vahvuisiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet työlaudalle. Voit suojata laudan leivinpaperilla. Nuiji viipaleet ohuiksi kaksinkertaisen kelmun läpi.

3.

Mausta viipaleet kevyesti suolalla ja pippurilla. Murenna sinihomejuusto, ja ripottele juustoa nuijitun lihan toiseen päähän. Kääri lihaviipale rullalle (juustopäästä aloittaen) siten, että juustot jäävät rullan sisään. Aseta liharulla pekoniviipaleen päähän, ja kieritä pekoni tasaisesti lihapötkylän ympärille. (Alkuperäisen ohjeen mukaan pekoni levitetään nuijitun lihan päälle, ja kääritään rullalle siten, että pekoni rullautuu sinne liharullan sisään. Minulla pisti kuitenkin tässä kohtaa hanttiin, koska pelkäsin pekonin jäävän siellä lihan sisällä pehmoiseksi ja ehkä hieman sitkaaksikin, ja minä halusin rapeaa pekonia. Toisaalta toivoin pekonin suojaavan lihaa kuivumiselta, minkä se tekikin. Kyseessähän oli kulmapaisti, joka vaatii suht pitkän haudutusajan ollakseen ihanan mureaa.)

4.

Paista pekoniin käärittyjä pororullia voissa kuumalla pannulla, kunnes pekoni on saanut rapeutta ja väriä. Tämä kannattaa tehdä pienemmissä erissä, jota pannu pysyy kuumana. Laita paistetut rullat voideltuun uunivuokaan.

5.

Lisää vuokaan laakerinlehdet ja lihaliemi. Minulla oli ihan tavallista lihalientä, mutta riistaliemi käy tietysti myös.  Laita vuoka 150 C -asteiseen uuniin n. 2-2,5 tunniksi. (Maistoin kääryleestä pienen siivun yhden tunnin kohdalla, eikä liha vielä silloin ollut tarpeeksi mureaa.) Kääntele rullia ja valele niitä vuoassa olevalla nesteellä noin puolen tunnin välein.

6.

Nosta lihakääryleet syrjään, ja kaada vuoassa oleva neste paistokasariin. Lisää Jaloviina ja kiehauta. Lisää myös kerma ja kevyesti rouhitut rosépippurit. Anna kiehua, kunnes kastikkeen koostumus on mieluisa. Jos kastike on liian paksu tai suolainen, lisää vettä. Jos kastike on liian löysä, lisää maizenaa, se saostaa minuutissa. Tarkista maku.

7.

Kun kastike on valmis, lisää porokääryleet paistokasariin ja kuumenna vielä hetki.

8.

Tarjoa poronpaistikääryleet esim. uunissa paahdettujen puikulaperunoiden ja kasvisten kanssa.

Paahdetut puikulaperunat ja broccolinit

Halkaise pestyt perunat ja laita ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Pyöritä maut sekaisin, ja levitä puikulat uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200 C -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Lisää niinikään oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa pyöritellyt broccolinit viimeiseksi 10-15 minuutiksi uunipellille yhdessä perunoiden kanssa.

Erittäin hyvää, ellei täydellistä! Saattoi tämä olla täydellistäkin. Pakasteesta löytyi vielä viime vuoden puolukoita, joita makeutin parilla lusikallisella puolukkahilloa. Puolukka on aina hyvä pororuoan täydentäjä.

Porokääryleet valmistuvat huomattavasti nopeammin, jos vaihdat kulmapaistin vaikkapa sisäpaistiin. Voi olla, että uunivaiheen voi silloin jopa ohittaa, ja sopivaan mureusasteeseen päästäkseen saattaa pintapaistetuille kääryleille riittää pelkkä kasarissa lihaliemessä haudutus n. 15-30 minuutin ajan.  Kun kääryleet tuntuvat mureilta, on aika lisätä jallu, kerma ja rosépippuri ja kiehutella vielä, kunnes sakeus on sopiva. Korostan, että tämän viimeisen kappaleen ohje on ihan vain arvelua. Joku päivä sen kyllä testaan, koska pakasteeseen jäi vielä sisäpaistikimpale. Jos nämä kulmapaistista valmistetut kääryleet olivat näin hyviä, niin kuinkahan hyviä sisäpaistista tuleekaan. Se jää nähtäväksi. Mieskin kommentoi vielä näitä syödessään, että ei haittaa vaikka teet jo pian näitä lisää.