Juhannuspäivän nektariini-mozzarellasalaatti

Onpahan ollut erikoinen kesäkuu säiden suhteen ainakin täällä napapiirin korkeuksilla. Elämme nyt kesäkuun loppusuoraa, ja olemme tähän mennessä tarjenneet ruokailla pihapöydän äärellä vasta kaksi kertaa. Jälkimmäinen noista kahdesta kerrasta osui onneksemme juhannuspäivälle. Otimmekin sitten tuosta kauniista päivästä kaiken irti. Vietimme sen suurelta osin tuulensuojaisella, aurinkoisella terassillamme musiikkia kuunnellen ja/tai lueskellen. Ruoan valmistukseen käytimme mahdollisimman vähän aikaa. Sen sijaan itse ruokailu tapahtui hitaasti, jokaisesta suupalasta nautiskellen.

Kaikki tärkeimmät, perinteiset juhannusherkut oli tullut nautittua jo juhannusaattona yhdessä perheen kanssa. Juhannuspäivänä olimme siis vapaat sooloilemaan ruokalajien osalta ihan senhetkisten mielihalujemme mukaan. Söimme kahdessa erässä, välillä kunnolla taukoa pitäen ja taas uutta ruokahalua kasvattaen. Alkajaisiksi valmistin meille mehukkaan, makuaisteja hivelevän nektariini-mozzarellasalaatin jamón serranolla. Se valmistui hetkessä ja niin helposti, että reseptin kirjoittaminen on tavallaan turhaa. Tallennan sen kuitenkin tänne talteen vinkiksi tulevia vastaavia hetkiä varten.

 

 

Nektariini-mozzarellasalaatti jamón serranolla

2 lautasannosta

 

3 nektariinia

2 palloa bufala-mozzarellaa (tässä Pirkka Parhaat)

laadukasta oliiviöljyä

ripaus suolaa

mustapippuria

muutama siivu jamón serranoa (tai parmankinkkua)

kourallinen basilikan lehtiä

 

Huuhtele ja lohko nektariinit lautasille. (Tai tarjoiluvadille, jos niin on mukavampi.)

Valuta mozzarellapusseista neste pois, ja kuivaa mozzarellat kevyesti talouspaperilla taputellen. Revi mozzarellapalloja hiukan, ja laita revityt pallot lautasen keskelle.

Lorauta annoksille sinne tänne ihan reilulla kädellä hyvää oliiviöljyä. Pyöräytä myllystä sekaan hiukan suolaa ja mustapippuria.

Asettele annosten päälle ilmakuivattuja kinkkusiivuja. Viimeistele basilikan lehdillä. Nauti.

 

 

Ai että maistui ihanalta, niin tämä salaatti kuin myös terassielämä. Samaa voi sanoa viinistä, joksi tuohon hetkeen valikoitui Domäne Wachau Grüner Veltliner Federspiel Terrassen 2024. Itse asiassa se oli vallan mainio paritus niin tälle alkusalaatille, kuin pienen tauon jälkeen valmistetulle pääruoallekin.

 

 

Pääruoaksi grillasimme yhteistyöllä (minä hoidin esivalmistelut ja mies grillasi) jättikatkarapuja, jotka nautimme aiolin ja grillissä paahdetun leivän kera. Nämä nimenomaiset katkaravut kulkevat meillä nimellä Rakkausruoka, ja se on yksi niitä ruokia, joita on tehtävä joka kesä. Mutta vain kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä, kun ne voidaan myös nauttia ulkona.

 

 

 

Rakkausruoan ohjeen, ja selityksen noin imelälle ruoan nimelle löydät mm. tämän linkin takaa blogipostauksestani. Vuosien saatossa olemme kuitenkin ko. postauksesta poiketen siirtyneet grillaamaan katkaravut grilliparilan sijaan foliovuoassa, jolloin katkaravut pysyvät myös ulkonäöllisesti siistimpinä ja kauniimpina.

 

 

 

 

 

 

 

Parmanpatongit

Niin se viikko taas vilahti, ja vilkas viikko olikin. Mutta nyt on viikonloppu, ja aika hengähtää. No, järjestin sitten pientä suursiivoilua viikonlopun ratoksi, ettei vain päästä laiskistumaan. Perjantai-ilta otettiin kuitenkin vielä rennosti. Silloin ehdin ensimmäistä kertaa viikkoon tekemään keittiössä vähän jotain muutakin, kuin pelkästään aamiaista tai iltapalaa. No eipä tämänkään tekemiseen kovin kauaa mennyt. Vähällä vaivalla ja ajankäytöllä syntyivät nämä aina niin herkulliset, uunissa paistetut Parmanpatongit.

 

 

Olen tehnyt Parmanpatonkeja aina silloin tällöin marraskuusta 2005 asti (tarkistin reseptistä julkaisupäivän), jolloin näitä valmistettiin Ruokala.tv:ssä. Printtasin silloin netistä ohjeen talteen, reseptin tekijäksi mainitaan Sirkka Knuutila. Ohjeesta tulee patongin puolikkaat neljälle, mutta eilen tein vain puolitetun annoksen, eli yhden patongin puoliksi kahdelle. Kuvatkin ovat siis kahden hengen annoksesta. Alle kirjoittamani raaka-aineet noudattelevat aika lailla alkuperäisohjetta. Määriä olen muunnellut sen mukaan, kuin olen ne omassa keittiössäni vuosien saatossa eniten oman suun mukaisiksi havainnut. Tarkoittaa lähinnä kinkun määrän tuplaamista.

 

Parmanpatongit

4:lle

 

2 kpl esipaistettua patonkia

1-2 rkl oliiviöljyä

8-10 siivua parmankinkkua

2-3 tomaattia

2 mozzarella palloa (bufala parasta)

sormisuolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa (n. 20 lehteä)

 

Halkaise patongit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Voitele öljyllä. Täytä patongin pohjaosat seuraavasti. Ensin reilut viipaleet parmankinkkua.

 

 

Seuraavaksi viipaloidut tomaatit.

 

 

Levitä tomaattien päälle viipaloitu mozzarella. Ripottele mozzarellalle hiukan sormisuolaa ja pippuria. Lisää myös suikaloidut basilikan lehdet.

 

 

Laita patongin kansipuolikas täytteiden päälle, ja purista kevyesti kasaan. Näin kansi pysyy parhaiten paiston ajan patongin päälle. Voit myös tukea patongit esim. foliosta taitelluilla ”seinäkkeillä”. Toisaalta, jos kansi valahtaa uunissa alas, ei sekään ole vakavaa. Nosta se vain sitten takaisin täytteiden päälle, edelleenkin kevyesti painaen.

 

 

Paista 220 C uunin keskiosassa n. 12-15 minuuttia. Kun patonki on kauniin värinen, ota pelti pois uunista.

Tarjosin nämä Parmanpatongit raikkaan vihersalaatin kanssa. Salaatissa oli jääsalaattia, avokadoa ja vielä vähän basilikaa. Puristus sitruunasta ja pirskotukset oliiviöljypullosta kuuluvat aina asiaan, kuin myös ripaus suolaa ja pippuria.

 

 

Ruokajuomana meillä oli itseoikeutetusti lasilliset punaviiniä. Jos ei patonki ja punkku sovi yhteen, niin mikä muu muka. Etenkin perjantai-iltana.

 

 

Ai että, pitäisi kaivella useammin noita vanhoja reseptimappeja. Sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä aarteita, jotka ovat vain jostakin kumman syystä unohtuneet uusien keksintöjen ja löytöjen alle.

 

 

 

Mozzarellaa ja paahdettuja tomaatteja

Terveiset edelleenkin täältä Andalusiasta. Siinä syy, miksi blogipostauksia on tullut viime viikkoina hiukan verkkaiseen tahtiin. Hyvässä ruoassa olemme kuitenkin pysyneet, niin ulkoruokinnassa kuin kotonakin. Lomakokkailuni noudattelee pitkälti periaatetta ’helposti hyvää’, josta ei juuri blogimateriaalia kerry. Aina silloin tällöin kuitenkin jokin noista helpoista ja hyvistä on niin onnistunut keksintö, että haluan sen muillekin saman tien jakaa. Eräs noistä oli tämä lämmin mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista, jonka nautimme eilen lounaaksi.

Mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista

2:lle

200 g kirsikkatomaatteja (eri värejä)

2 valkosipulinkynttä

hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 pallo bufala mozzarellaa

punasipulia (muutama ohut rengas)

basilikaa kourallinen

Huuhtele tomaatit ja laita ne uuninkestäviin annoskippoihin. Silppua sekaan valkosipulinkynnet. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225 C asteisessa uunissa n. 10-15 min.

Heilauta uunista otettuja kippoja niin, että tomaatit ja niiden myötä kaikki maut pyörähtävät vielä kunnolla sekaisin. Anna jäähtyä muutaman minuutin verran.

Revi mozzarella tomaattien päälle. Pirskottele vielä juustollekin muutama pisara oliiviöljyä, ja pyöräytä kierrokset suola- ja pippurimyllystä. Lisää muutama ohuen ohut punasipulirengas annoksen päälle ja koristele basilikalla. Isot basilikanlehdet kannattaa repiä pienemmiksi, mutta pienet lehdet voi laittaa ihan sellaisenaan.

Tarjoile tämän salaatin lisäksi vaikkapa tuoretta patonkia ja pestoa.

Tällaista helposti hyvää siis tällä kertaa. Annoskippoihin muodostui mehukasta nestettä paitsi oliiviöljystä, myös tomaateista. Siinä herkullisessa liemessä oli ihanaa dipata patonkia. Itse asiassa jopa paloittelin pari ohutta patonkisiivua liemeen mukaan. Tyylihän on vapaa, eikö niin.

Idean tähän salaattiin sain tästä alla olevasta burrata-tomaattisalaatti -kuvasta, jonka tyttäreni lähetti minulle WhatsAppin välityksellä Singaporesta. Kyllä, taidamme olla koko perhe hiukkasen ruokaorientoituneita, ja mielellämme ilahdutamme toinen toisiamme kuvilla ruoista, jotka ovat sykähdyttäneet mukavasti. Joskus ne kuvat inspiroivat jopa kokeilemaan jotain samaa. Tällä kertaa kuitenkin ajatukseni harhautui valmistamaan salaatista lämpimän version. Ja kun burrataa ei ollut saatavilla, käytin mozzarellaa.

Näin tämäkin kaukaa saapunut kuvaviesti päätyi inspiraation kautta toteutukseen saakka, omalla twistilläni kylläkin. Mukava päivä muutenkin.

PS.

Jos pidit tätä yllä kertomaani ohjetta kiinnostavana, saatat ehkä pitää myös tämän linkin ohjeesta. Sieltä löytyy ihan huikean hyvä Vappu Pimiän ohjeen innoittama tomaatti-mozzarellasalaatti, jonka tosin sillä kertaa tein burratasta.