Loman puolivälijuhlan pekoni-sienipasta

Tämänkertaisen postauksen myötä palaan jo viikko sitten päättyneen loman tunnelmiin. Tämän tarinan ajankohtana on kaksiviikkoisen golflomamme puoliväli, joka oli lauantai. Tuo päivä oli helteinen ja takana oli juuri päättynyt huisin hauska pelikierros ystävien kanssa. Olen aika kunnianhimoton golfaaja, minulle siinä lajissa tärkeintä onkin ulkoilu ja liikunta, parhaimmillaan tutussa kivassa porukassa. En ihan heti keksi, kuinka muuten tulisin lähteneeksi noin neljäksi tunniksi ulos kävelemään ja tekemän siinä samalla erinäisiä huiskimisia ja kyykistelyitä jne. Mukavan kierroksen jälkeen oli ihanaa ruokailla lämpimällä terassillamme, vielä oli kesääkin jäljellä.

 

 

Tuona lauantaina oli tunnelma muutenkin erityisen rento. Tänä vuonna jouduimme olosuhteiden pakosta ottamaan työt ihan konkreettisesti mukaamme, niinpä meidän ja golfbägien lisäksi kohteeseen matkasi myös erityinen valikoima toimistokoneita ja -välineitä. Edeltävän viikon olimme tehneet töitä päivittäin aina ennen ja/tai jälkeen golfkierroksen, mutta tuossa kohti oli kyseessä viikonloppu. Saatoimme keskittyä vain golfaamaan ja nauttimaan elämästä. Siinä oli tarpeeksi hyvä syy korkata lomalle mukaan ottamamme samppanjapullo, ja avata toiseksi viimeinen Pata Negra -kinkkupaketti, joita helmikuussa toimme Espanjasta mukanamme. Emmepä silloin arvanneet, että seuraavat pari Espanjan matkaa tulevat perutuiksi. Nähtäväksi jää, milloin sinne taas pääsemme. Siihen saattaa mennä vielä aikaa. Tulemmekin säästelemään sitä viimeistä kinkkupakkaa johonkin vastaavaan erityishetkeen aina niin kauan, kuin vain pakkauksen päiväykset sallivat.

 

 

Pekoni-sienipasta

 

4-5:lle

 

400 g pastaa (tässä farfallea)

hyvin suolattua keitinvettä

1 pkt (150 g) pekonia

3 valkosipulinkynttä

1 pienehkö sipulinippu varsineen

300 g sieniä (tässä säilöttyjä kantarelleja ja herkkusieniä)

4 dl kuohukermaa

kanafondia max. 1 annoskuutio (lisäile pikkuhiljaa, maistellen)

mustapippuria

persiljaa

parmesaania

 

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ennen kuin valutat pastan, ota talteen kupillinen keitinvettä. Tuolla keitinvedellä voit ihan lopussa säädellä pastan koostumusta. Se tarvittaessa ”sitoo” muut maut paremmin pastaan kiinni.

 

 

Pilko pekonit ja laita ne kylmään kastikekasariin. Laita levy päälle, ja paista pekonit liki kypsäksi. Lisää silputut sipulit sekä puhdistetut ja pilkotut (jos tuoreita) tai valutetut (jos säilöttyjä) sienet ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja sienet kevyesti paistuneet.

Lisää kerma ja fondia, jos tarpeen. Pekoni on suolaista, mutta sienet ovat hyviä imemään makuja, joten todennäköisesti sitä fondiakin tarvitaan ainakin puolikkaan napin verran. Maistellen sen määrä selviää. Mausta mustapippurilla. Anna kastikkeen porista, kunnes pasta on al denteä (= sopivasti kypsää) ja kastike valmista.

Sekoita valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Lisää tarvittaessa hieman keitinvettä. Viimeistele annokset persiljalla ja raastetulla parmesaanilla.

 

 

Paistoin pastalle kaveriksi patongin, sellaisen kaupan esipaistetun. Olin ottanut mukaani myös herkkukaupasta ostetun purkillisen tapenadea. Nyt oli juuri oikea aika avata sekin käyttöön.

 

 

Tämä pasta-ateria sopi tuohon päivään kuin nenä päähän. Hyvää mieltä riitti sen myötä vielä jälkipeleillekin. Tein pastaa tarkoituksella tällaisen reilun satsin. Näin meillä oli seuraavan päivän pelin jälkeen jo valmis ruoka loma-asunnon jääkaapissa odottamassa mikroon pääsyä. Sekin tuntui luxukselta.

 

Chili-herkkusienipasta, yksinkertaisesti huippua!

Tässä taas yksi niistä lempipastoistani, jotka eivät oikeastaan näytä yhtään miltään, mutta maku hipoo täydellisyyttä. Yleensäkin olen pastojen kanssa sitä oppikuntaa, jonka pastat eivät ui sooseissa. Toki kostuketta pitää olla, mutta sen tarkoitus on tarrautua pastan pintaan antaen sille täyteläisen maun. Tässä asiassa ihan yksinkertainen apu ja kikka kolmonen on pastan keitinveden käyttö pastan ja ”kastikkeen” yhdistämisvaiheessa. Keitinvettä sekaan heittelemällä maut nappaavat pastaan kiinni, ja siitä tulee juuri sopivan kosteaa ja makoisaa.

Ajelimme sunnuntai-iltapäivänä mökiltä kotiin. Koska kotiin tullessamme olisi jo varmasti nälkä, olin valinnut siihen hetkeen tämän helpon herkun. Tähän tarvittavat ainekset löytyivät osin perusvarastosta, ja muutkin raaka-aineet olivat sellaisia, että pärjäsivät ihan hyvin täällä kotona meidän mökillä ollessamme. Halusin nauttia täysillä tämän herkullisen pastan mausta, joten lisukepuoli jäi ihan vain leipään ja levitteeseen.  Esipaistettu ciabatta oli siis näin reissusta tuleville oiva apu. Paistoin sen nopeasti uunissa, ja kas, pian meillä leijaili vastaleivotun leivän tuoksu. Ciabattan levitteen nappasin kotiin tullessamme kulmakaupasta. Sepäs olikin varsin mainio tuote, ja ihan uusi minulle. Levitteen seassa oli paahdettuja siemeniä. Todella maukasta.

Chili-herkkusienipasta

(3:lle)

300 g fusillipastaa (tai jotain muuta)

(vettä ja suolaa keittämiseen, kumpaakin reilusti)

2 rkl voita

loraus oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

1 rasia (200 g) herkkusieniä

suolaa

mustapippuria

100 g parmesaania

persiljaa

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja valmistele raaka-aineet. Sipulit ja chili silpuksi ja vaikka pullasudilla puhdistetut herkkusienet viipaleiksi. Raasta myös parmesaani ja silppua persilja. Mausta kiehuva vesi suolalla. Lisää pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan kiehuessa kuullota sipulit ja chili voin ja oliiviöljyn seoksessa. Lisää herkkusieniviipaleet ja sekoittele välillä, kunnes niiden olomuoto on muuttunut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pasta alkaa olla kypsää, ota talteen n. 3 dl keitinvettä.

Valuta pasta, mutta älä missään nimessä huuhtele sitä. Siihen pitää jäädä ”pitoa” pintaan. Sekoita pasta sieniseokseen pannun/padan ollessa kuumalla levyllä, samalla keitinvettä vähän kerrallaan mukaan lisäten. Keitinvesi ”häviää” aika nopeasti, jättäen pastaan ihanan tahmean pinnan.

Lisää parmesaanit pastan joukkoon ja sekoita. Tarvittaessa lisää vielä keitinvettä.

Viimeistele pippurilla ja persiljalla. Voit ripotella parmesaania vielä lautasannoksillekin.

Aah, yksinkertaista, ja niin hyvää!

Jos tämä ruoka olikin hieman rusehtavan sävyinen, oli ajomatkamme pääväri sininen. Tai oikeastaan alussa se oli sinivalkoinen. Näpsin vauhdissa muutaman kuvan, koska tuo näkymä kosketti minua. Kuinka kaunista tuolla mökkitiellä Pyhän ja Luoston välillä onkaan.

Aurinko tosiaan jo vilahtelee, mutta ei vielä kovin korkealla. Seuraava kuva on napattu hetkeä myöhemmin, kun Luosto-tunturi on jo jäänyt taakse ja lähestymme Torvista. Niin jäi aurinkokin sinne Luoston huipun taakse, Pyhän ja Luoston väliin. Kaunis on silti tämäkin maisema, ja karuudessaan vaikuttava.

Joka ikinen kerta tuolla kiireen rajan tuolla puolen ajaessamme jaksan ihailla näitä ja muitakin näkymiä. Niitä katsellessa sielu kummasti rauhoittuu.

Broileripekoni-herkkusienipasta

Yleensä suunnittelen kauppalistan hyvin tarkkaan, mutta viikonlopuille tulee silti silloin tällöin ostettua liikaa raaka-aineita. Viime viikonloppuna jäi käyttämättä broileripekonipaketti. Olin kuvitellut paistavani ne pekonit kiireettömän ja vähän tavallista runsaamman aamiaisen herkkupalaksi. No mutta kuinkas sitten kävikään… Nukuimme pitkälle aamupäivään asti. Oli vissiin univelkoja. Kun päivä oli herätessämme jo niin pitkällä, päätimme suosiolla tyytyä suppeampaan aamiaiseen, ettei koko päivä menisi ihan syömiseksi. Pian olisi lähtö makkaranpaistoretkelle, enkä halunnut päivän pääateriankaan menevän liian myöhäiseksi. Nyt viikolla alkoi tuon broileripekonipaketin päivämäärä poltella näpeissä, joten johonkin se olisi käytettävä, ettei hävikkiä syntyisi. Koskapa kaapista löytyi juuri sopivasti parin pussinpohjan verran pennepastaa,  päätin ujuttaa broileripekonin pastaan.

Oletteko muuten kokeilleet broileripekonia tavallisen pekonin sijasta? Se on ihan hyvä tuote. Kevyempää kuin possun pekoni, mutta silti hyvää.

Broileripekoni-herkkusienipasta

(3:lle)

250 g pastaa

tilkka öljyä

1 pkt broileripekonia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rs herkkusieniä

suolaa

mustapippuria

2-3 dl kermaa (laitoin 3,3 dl kuohukermaa)

6 tippaa tabascoa

parmesaaniraastetta 1 dl kastikkeeseen + pinnalle lisää

(pastan keitinvettä)

rucolaa

  

Kannattaa yrittää ajoittaa niin, että pasta on kypsää siinä kohti kun kastike on valmis. Toimin itse siten, että laitan ensin veden kiehumaan, ja alan sitten pilkkomaan ainekset. Kun pasta menee kiehumaan, pääsen suoraan kastiketta tekemään. Tällä tavalla toimien valmistuvat sekä pasta että kastike suht yhtä aikaa, jolloin ne ovat parhaimmillaan sekoitettavaksi keskenään.

 

Keitä pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä. Tässä kohti ei todellakaan kannata pelätä suolaa, niin epäilyttävältä kuin runsas suola kuulostaakin. Silppua sipulit. Harjaa sienistä mahdolliset multapaakut pois, ja viipaloi sienet. Suikaloi pekonisiivut. Kuumenna kattila (pinnoitettu) ja lisää tilkka öljyä sekä broileripekonit. Paista pekonia minuutti pari. Lisää sipulit ja sienet. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma ja anna porista, kunnes koostumus on oikea, eli hieman saennut. Vahvista makua tabascotipoilla, ja sekoita. Tuo määrä tabascoa ei varsinaisesti maistu, mutta antaa tarvittavan ”kärjen”.  Lisää 1 dl raastettua parmesaania ja kiehauta. Sekoita pasta kastikkeeseen. Lorauta sekoitusvaiheessa tilkka pastan keitinvettä (otan aina pastankeiton loppuvaiheessa kupillisen talteen) viimeistelemään koostumuksen. Tarkista maku, ja täydennä tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Raasta annosten päälle parmesaania ja koristele rucolalla.

Tällä viikolla puhutaan paljon ruokahävikistä. Minun keittiössäni taitaa olla hävikkiviikot koko ajan. Pyrin nimittäin aina parhaani mukaan siihen, ettei mitään ruokatarpeita pitäisi heittää haaskiin. Mieluummin vaikka ostan pikkuisen jotain lisää, jotta saan valmistettua käyttöikänsä loppusuoralla olevasta raaka-aineesta herkullisen aterian. Tällä kertaa ostin ateriaa varten rucolaa, sieniä  ja kermaa, ja niistä ja broileripekonista syntyi hyvältä maistuva pasta. Pastat ovatkin juuri sellaisia, mihin voi helposti käyttää monenlaisia hävikkiuhan alla olevia raaka-aineita.