sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Tähtihetkiä Ljubljanassa – Restaurant Strelec

Matkoista on iloa pitkäksi aikaa. Ennen matkaa on mukavaa tutustua ennakkoon kohteen tarjontaan, nykyisillä tiedonhakuvälineillä se on kovin helppoa. Tässä ja nyt -nautinnot puolestaan koetaan itse matkalla. Jos matka elämyksineen on ollut onnistunut, tulee ainakin minulla elettyä muistoissani matkaa uudelleen ja uudelleen. Samoin on parhaiden ravintolakokemusten kanssa, ne jäävät talteen jonnekin tuonne mielen sopukoihin. Sieltä ne aina välillä putkahtelevat esiin jonkin asian (tuoksu, ruokalaji, musiikki jne.) laukaisemana. Ljubljanan linnan tornissa sijaitsevassa Ravintola Strelecissä (Grajska planota 1, 1000 Ljubljana, Slovenia) koimme sellaisia tähtihetkiä, että sen illallisen tulen varmasti muistamaan niin kauan, kuin muistini ylipäätänsä pelittää.

Ljubljanan linna sijaitsee vanhankaupungin ylle kohoavan kukkulan huipulla, joten näköalat ravintola Strelecistä ovat huimat. Meille oli varattu ikkunapöytä, josta avautuva näkymä imaisi katseemme koko pitkän illallisen ajan.

 


 

Ljubljanan matkamme oli juhlamatka, joka meidän piti tehdä jo vuonna 2020 olleiden miehen pyöreiden vuosien kunniaksi. Samoin tämä illallinen oli tarkoitus toteuttaa jo silloin. Se oli syntymäpäivälahja, jonka valloittavat tyttäremme porukoineen (näin he kutsuivat onnittelukortissa itseään) ostivat isälleen, kun kuulivat meidän matkasuunnitelmista. Onneksi tuo lahja oli kahdelle hengelle, niin minäkin pääsin mukaan 😉 No, matka lykkääntyi sattuneista syistä useampaankin otteeseen. Matkustimme Ljubljanaan vasta kaksi vuotta myöhemmin, lentolipuilla numero neljä.

 


 

Tämä kyseinen syntymäpäivälahja oli yhdeksän lajin illallinen kahdelle. No, lajeja oli kyllä loppujen lopuksi ainakin 12. Ihan alkuun saimme parit keittiön tervehdykset. Tässä niistä ensimmäinen. Kirsikoita, oletan. Väärin. Nuo kirsikoiksi naamioituneet olivat mitä ihanimpia kanapateepalleroita. Silmää voi näköjään hämätä helpostikin, mutta maku kertoo totuuden.

 

Osa ensimmäisestä keittiön tervehdyksestä. Oli siinä muutakin.

 

Ennen kuin varsinainen menu alkoi, saimme vielä toisenkin keittiön tervehdyksen. Kuulemma toinen kokki olisi kovin mustasukkainen, jollei saisi myös omaa terveistään meille tarjolle. Nämä amuse-bouchet todellakin herättivät huomiomme ja ruokahalumme. Ne myös kertoivat meille, että nyt olemme huippuelämysten äärellä, todennäköisesti Ljubljanan parhaassa ravintolassa.

 

Toinen keittiön tervehdys

 

Huipputaso näkyi kaikessa, myös huolella valitussa henkilökunnassa. Miten voikaan palvelu olla niin loppuun asti hiottua, kohteliasta ja sulavaa, olematta silti lainkaan jäykkää ja pokkuroivaa. Tykkäsin. Toiveemme oli täytetty jo ennen kuin huomasimme mitään toivoakaan, ja keskusteluja sävytti mukavasti myös huumori ja oivaltava tilannekomiikka. Huippulaatua kaikki tyynni. Erittäin positiivinen yllätys oli se, kuinka rennolla, mutta silti huomaavaisella tyylillä kaikki tapahtui.

Sitten itse annoksiin. En edes yritä kertoa mitä kaikkea mikäkin ruokalaji sisälsi, tai miten ne oli tehty. Voin vain yrittää arvailla kaikkia niitä tekniikoita, mitä eri ruokalajien valmistuksessa on mestarillisesti käytetty. Minun tietämykselläni arvailen noita tekniikoita kuitenkin vain pääni sisällä. Annokset olivat kunnioitusta herättäviä, osin suorastaan mykistäviä. Niinpä nimeänkin nämä annokset yksinkertaisesti vain pääraaka-aineen nimellä. Ensimmäisenä varsinaisena lajina tuli Herne.

 

Herne

 

Herneeseen liittyi hauskahko sattumus. Taas kerran tein mitä ajattelin, enkä ajatellut mitä tein. Nimittäin, meiltä oli tiedusteltu tarkoin mahdolliset ruoka-allergiat. Olin kertonut olevani allerginen tuoreelle omenalle (ei ollut sesongissa, joten sitä ei olisi muutenkaan ollut tarjolla) sekä tuoreelle herneelle. Ennen Herne-lajin tarjoilua vannoin, että annos on ok, jos herneet on jollain lailla kypsennetty. Söin annoksen hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen meistä huolehtinut tarjoilija tuli tarkistamaan, olenko varmasti okei. No, kävi niin, että minulle ominainen spontaani hulluttelunhaluni sai minusta taas vallan. Otin yks kaks itseäni kurkusta kiinni, tukehtuvaa teeskennellen. Käyttäydy nainen! Ajattelin heti sen tehtyäni. Enkö ikinä opi käyttäytymään ikäni edellyttämällä tavalla!?! No en, turha edes toivoa sellaista. Onneksi tarjoilijamme oli samalla aaltopituudella, ja saimme tuosta spektaakkelista kunnon naurut. Näin oli viimeisetkin tunnelmankevennykset tehty.

Illallinen oli niin pitkä (virallisesti 9 lajia), että en ala joka ruokalajia kommentoimaan. Kuvat puhukoot puolestaan. Nämä annokset olivat taidetta. Kauniita katsella, ja liki hartautta herättäviä syödä. Tässä niitä tulee, olkaa hyvät.

 

Tartar

 

Kukkakaali ja tryffeli

 

Sipuli

 

Parsa

 

Viinipaketti oli taiten valittu, kaikki viinit tietysti Slovenian omaa tuotantoa. Viinit tarjoiltiin mielenkiintoisten taustatietojen kera. Yllättävää oli se, että valkoviineillä mentiin melkein koko menu. Punaviiniä kaadettiin lasiin vasta ennen toista pääruokaa, jonka nimeksi annoin Venison. Oliko se sitten hirveä, peuraa vai kaurista, en tiedä, mutta erinomaista se oli. Tätä annosta edeltävä ensimmäinen pääruoka oli ällistyttävän täydellistä vaaleaa kalaa. Sen kuvan jätin tästä postauksesta pois, kun olin ehtinyt syödä siitä jo parit haarukalliset, ennen kuin muistin sen kuvata. Taas kerran siis toimin ennen kuin ajattelin.

 

Venison

 

Seuraavaksi oli vuorossa jälkiruoat, joita ennen pidimme henkilökunnan ehdotuksesta pienen jaloittelutauon. Huomaavaisuus huipussaan. Olimme kyllä jo pienen jaloittelun tarpeessakin. Ensimmäinen jälkiruoka oli ehkä tähänastisen elämäni paras jälkiruoka. Tässä se on, Seljankukka. Raikas ja marjaisa. Sen tarjoili meille karismaa säteillen itse Chef Igor Jagodic.

 


 

Chef tarjoili meille myös toisen jälkiruoan, jonka ristin Banaaniksi. Jaksaa jaksaa, vielä jaksaa…

 

Banaani

 

Itse asiassa siinäkään ei vielä ollut kaikki, vaan lasku tuotiin tällaisten osin uunituoreiden minikakkujen kera. Huh huh, vaikka makeat menevätkin eri vatsaan, niin aloimme jo tuntea itsemme Michelin-ukoksi. Mikäs sen sopivampaa, kun ravintolan ovenpieltä koristi useampi laadusta kertova kyltti, niiden joukossa punainen laatta, jossa teksti Michelin 2021.

 


 

Näin ehti ikkunanäkymä vaihtua illallisen aikana useampaankin kertaan. Illallisen päätteeksi taivas oli pimeä, mutta alhaalla loisti tuikkiva Ljubljana.

 


 

Ljubljanan linnan alueelle voi tulla monella eri tavalla, ylämäkeen kävellen, autolla tai funikulaarilla. Valitsimme jälkimmäisen. Hetkessä olimme vaivattomasti kukkulan huipulla linnan muurien sisällä. Olimme etukäteen ajatelleet kävelevämme alas, itse asiassa olisimme varmaan helpostikin vyöryneet niine mahoinemme aina linnakukkulan juurella olevaan hotelliin asti. Kello oli kuitenkin jo paljon, kun illallista lopettelimme. Ruokailimme peräti kokonaista 3,5 tuntia! Päätimme kävelyn sijasta pyytää henkilökuntaa tilaamaan meille taksin. Ja niin olimme muutamassa minuutissa takaisin hotellissamme.  Mutta sitä ennen vielä taksin luo kävellessä Ljubljana by night -ihastelua linnan tornista.

 


 

Hieno kokemus uskomattoman upeassa ravintolassa. Lämmin kiitos teille rakkaat lapset porukoinenne, kun meidät Streleciin ohjasitte ja kustansitte. Onpahan taas, mitä muistella.

 

 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Illallinen puun alla – TaBar, Ljubljana, Slovenia

 

Kävimme viime kuussa Ljubljanassa pienellä lomasella. Kerroin edellisessä postauksessani hotellista, jossa siellä asuimme. Nyt on ravintoloiden vuoro. Olimme Ljubljanassa täysin ulkoruokinnassa, ihan kirjaimellisestikin ajateltuna. Onnistuimme saamaan terassipaikat ihan jokaisesta ravintolasta, missä vierailimme. Kyllä siitä nautti, etenkin, kun matkalle lähtiessämme oli kotipaikkakunnalla Rovaniemellä kesä vasta tuloillaan. Kerron ensimmäiseksi ravintolasta, joka oli itselleni etukäteistutkimusten perusteella suurin mysteeri. Kyseessä on TaBar, Ribji trg 6, 1000 Ljubljana, Slovenia.

 


 

TaBar oli minulle mysteeri siksi, että heidän kotisivuillaan ei ollut nähtävillä menua, enkä sitä muualtakaan löytänyt. Sen sijaan Google löysi toinen toistaan ylistävämpiä arvosteluja tästä tapas-henkisestä ravintolasta. Yleensä haluan tietää etukäteen, mitä on tarjolla, mutta tällä kertaa päätimme antaa TaBarille mahdollisuuden yllättää meidät. Emme kylläkään valinneet yllätysmenua (tarjolla oli sekä six courses että nine courses menut), vaan valitsimme pöytätabletin virkaa toimittaneelta menulta mieleisemme. Kuulimme, että kaikki annokset ovat jaettavissa, ja että annokset ovat sen kokoisia, että niitä kannattaa tilata heti muutama. Valinta vei aikaa, etenkin kun pöytäämme tuotu ”leipäkori” vihjasi tulevasta. Nyt emme olleet ihan tavallisen äärellä.

 


 

Menu oli erittäin pelkistetty. Se jakautui osioihin Cured meat, Bread & butter, Cold, Warm, Bar snacks, Cheese ja Sweet. Cheese-osiosta tilasimme annoksen ’Grilled young matured cheese Orešnik / caviar’. Tällaisen saimme. Mielenkiintomme oli herätetty.

 


 

Seuraavaksi pöytään kannettiin ’Chicken pate’. Tässä vaiheessa luovuimme edes yrittämästä kuvitella etukäteen, minkälaisia annoksia tulimme tilanneeksi. Tästä lajista minulla oli ajatuksena kipollinen tahnamaista seosta. Voi kuinka suppeasti ajattelinkaan! Nämä pateepallerot olivat jotakin aivan taivaallisen maistuvaa. Taidetta! Sitähän ruoanvalmistus parhaimmillaan on. Nämä suorastaan sulivat suuhun.

 


 

Myös seuraavat kaksi lajia saivat meidät ällistelemään TaBarin kokkitiimin innovatiivisuuta ja kekseliäisyyttä. Kumpikaan näistä annoksista ei ruokalistalla kerrottuna valmistanut meitä siihen, mitä eteemme ilmestyi. Ensin ‘Brioche / queen scallop / horseradish’. Heh heh, ja me valintaa tehdessämme pohdimme kovasti, että montakohan kampasimpukkaa annokseen kuuluu, miettien, kuinka helposti annos on jaettavissa. Tämän nähtyäni lopetin kaiken pohtimisen. Keittiössä oltiin selvästikin ihan eri levelillä kuin minun rajoittuneessa ajattelussani.

 


 

Ja sitten se seuraava, erittäin häkellyttävä laji, ‘Cauliflower / saffron / cuttlefish’. Huhhahhei, jos olisin nähnyt annoksen siitä mitään tietämättä, olisin luullut sitä lakritsilla raidoitetuksi jälkiruoaksi. Maistaminen kuitenkin todisti, että kyseessä on todellakin herkullistakin herkullisempi kukkakaali, jolle sekä sahrami että mustekalan muste antoivat omat vivahteensa ja leimansa.

 


 

Seuraava laji oli kutakuinkin sellainen, kuin olin etukäteen kuvitellutkin. Otimme niitä heti kaksi kappaletta, ikään kuin pääruoaksi, kummallekin omansa. Kyseessä oli TaBurger. Herkullista edelleen.

 


 

Viinilista oli varsin kattava, ja kaikki viinit olivat slovenialaisia. Viinit oli osastoitu seuraavasti: white, orange ja red. Maistoimme lasilliset joka väriä. Sloveniassa yksi annos viiniä on 10 cl, joten kolmekaan lasillista ei ole vielä puolta pullollista. Näin itselleni perustelin.

 


 

Jälkiruoaksi tilasimme tuttuun tapaamme vain espressot ja sen seuraksi paikallista digestiiviä. Myös väkevien annoskoko on Sloveniassa pienempi kuin meillä Suomessa, ollen 3 cl. Se ei kylläkään ole lainkaan huono asia, sillä tuokin määrä täytti mainiosti sille kuuluvan tehtävän. Mutta eihän se jälkiruoka vielä tähän jäänytkään, vaan tarjoilijamme halusi tarjota meille pienen makean nimeltään TaPop. Ja ihanaa, että halusi, muuten olisimme jääneet tätäkin ihastuttavan raikasta jälkiruokakokemusta vaille. Pähkinäisen kuorrutuksen sisältä paljastui jäätelöpallo.

 


 

Wau, mikä dinneri. Ja wau, mikä paikka. Pöytävaraus on aivan ehdoton, yhtään vapaata paikkaa ei ollut.  Toki myös hyvällä tuurilla, juuri oikeaan ajankohtaan osuen voi saada pöydän ilman varausta. Näin näinkin tapahtuvan joillekin onnekkaille, jotka osuivat paikalle juuri, kun yksi pöytä tyhjeni. Minä olin varannut pöytämme jo Suomesta käsin. Olin toivonut pöytää ulkoa varjon alta. Ihastuttavan varjon saimmekin. Ruokailimme tämän puun alla. Onneksi ymmärsin nostaa välillä katseen ruoasta myös yläilmoihin.



 

Jos Ljubljanaan joskus tiesi vie, mene ihmeessä testaamaan tätä ravintolaa. Voin lämpimästi suositella TaBaria kaikille teille, jotka rakastatte korkealuokkaisista raaka-aineista tehtyä hyvää ja mielenkiintoista ruokaa, mutta pidätte silti rentoudesta. Koska rento TaBar on, ihan kuten kotisivuillaan lupaavatkin: ”So you love fine dining but don’t feel like putting on your shiny shoes?” Juuri näin. Nostan kuvitteellista hattua TaBarille.

 

 

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Ljubljanan lomamme lintukoto, Lesar Hotel Angel

Terveiset Ljubljanasta, josta kotiuduimme eilen. Tämä matka oli monen mutkan takana. Ensimmäinen yritys oli lähteä sinne vuonna 2020 miehen täyttäessä pyöreitä, matka oli minun lahjani hänelle. Juuri kun olin sinetöinyt huolella tehdyn hotellivalintani ja jo maksanutkin huoneen ennakkoon, alkoi maailmalta kuulua kummia. Pian elimme keskellä pandemiaa, ja sitten ei juuri kukaan matkustanutkaan juuri mihinkään. Siirsimme ensin varauksen seuraavaan syksyyn, mutta tilanne ei ollut sen parempi silloinkaan, joten lentovarauksemme peruuntui jo toistamisen. Saimme hotellista pitkään voimassa olevan voucherin maksamalleni summalle, joten jäimme odottamaan aikaa parempaa. Kaksi vuotta ja kolme peruuntunutta lentoa myöhemmin sekin aika lopulta koitti. Neljäs lentovaraus toden sanoi.

Ljubljana valikoitui matkakohteeksi useastakin syystä. Siellä emme olleet ennen käyneet, ja toisaalta kaupunki kuulosti juuri sopivan kokoiselta rentoon lomailuun. Hotellivalintojani on hieman vaikea selittää, koska ne pohjautuvat yleensä intuitioon. Puhun nyt siis lomahotelleista, joissa on tarkoitus keskittyä olennaiseen, eli elämästä nauttimiseen. Hotelli voi olla suuri tai pieni, kunhan homma toimii ja sijainti on helppo. Saatan tutkia ja vertailla hotelleja päiväkaupalla, ja aina sieltä tavalla tai toisella erottuu jokin hotelli muista. Tämä valintani oli selvä sillä hetkellä, kun näin kuvia Lesar Hotel Angelin Penthouse-huoneesta, jossa on myös yksityinen piha. Saatoin jo melkein nähdä meidät siellä virkistymässä kaupunkiseikkailujemme tauoilla.

 


 

Muitakin hyviä perusteluita löytyi, mm. keskeinen sijainti Ljubljanan historiallisessa vanhassa kaupungissa. Siitä huolimatta hotelli sijaitsee rauhallisella paikalla Linnavuoren ja LJjubljanica-joen välissä (Gornji trg 7, 1000 Ljubljana). Koko tämä alue on rauhoitettu autoilta, mikä toi lisää leppoisuutta kohteeseen.

 


 


 

Lesar Hotel Angelin yleisilme on kodikas ja viimeistelty. Yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota joka tilassa. Käytävän varrella olevissa ikkunoissa on hauskasti esillä hotellin nimikkokissoja, ja pitihän minunkin yksi kissa ostaa itselleni matkamuistoksi. Niitä myydään hotellin vastaanotossa.

 


 

Kaunista on myös hotellin piha-alueella. Välillä sinnekin kurkimme, ja mm. ruusuja ihailimme.

 


 

Hotellin huoneisiin päästäkseen täytyy kiivetä parit portaat, hissiä ei ole. Liikuntaesteiset voivat siis kohdata tässä hotellissa haasteita. Itse otin portaikot mahdollisuuksina kunnon kohennukseen, tosin ei niitä niin hirveän paljon kuitenkaan ollut. Yhdet vähän pidemmät ja toiset lyhyemmät.  Kauniita katsella ja kulkea molemmat.

 


 


 

Lesar Hotel Angel on pieni boutique-hotelli, jossa on vain 12 huonetta. Meidän huoneemme oli huone numero 12. Sen huoneen oven avattuamme emme olleet kuitenkaan vielä perillä, vaan vielä oli yhdet portaat noustavana (kahdessa edellisessä kuvassa tosin portaat laskeuduttavana, ulos menossa).

 


 

Siihenpä ne kapeat käytävät ja portaikot sitten loppuivatkin, ja löysimme itsemme todella tilavasta (58 m²) ja kauniisti sisustetusta kahden hengen huoneesta, joka kutsui niin viihtymään kuin lepäämäänkin. Mistään ei kuulunut mitään, joten yöunetkin olivat taatut.

 


 


 

Takkakin löytyi, tosin sitä ei hellesäällä kaivattu.

 

Pidin paljon myös huoneen lukuisista mukavista yksityiskohdista, kuten tyynyröykkiöistä, tai vaikkapa tästä kynttilämerestä.

 


 

Myös kylpyhuone on poikkeuksellisen suuri, ja sieltä löytyy eri puolilta huonetta niin kylpyamme kuin sadevesisuihkukin. Kerrankin tilava ja falskaamaton suihkukaappi! Ihanan pehmeitä, valkoisia pyyhkeitäkin on mittava valikoima. Myös pihakäyttöön omansa, jos niin tuntuu hyvältä.

 


 


 

Ai niin, se piha! Tähän yksilölliseen huoneeseen kuuluu tosiaan oma suojainen 45 m² kalustettu terassi. Se on uskomattoman ihana keidas keskellä vanhaa kaupunkia. Sinnekään ei kuulunut muuta kuin lintujen laulua, josta syystä nimesin sen meidän lintukodoksemme. Tai no kuuluihan sinne myös kirkon kellot, mutta eivät nekään öisin soineet, ja muina aikoina ne toivat omaa tunnelmaa.

 

 


 

Tuolla terassilla oli ihanaa haistella aamuisin ilmaa. Samoin se kutsui meitä päivän eri käänteissä virkistymään. Se oli suorastaan valloittava.

 


 

Omalla terassilla oli mieluisaa nauttia aperitiivit ennen illalliselle lähtöä, kuin myös yömyssyt ennen nukkumaan menoa.

 


 

Illallisesta puheen ollen, tässä hotellissa ei ole ravintolaa, mutta emme sitä kyllä kaivanneetkaan. Ljubljanassa on poikkeuksellisen hyvä ravintolatarjonta (kerron niistä myöhemmin), ja hotellin välittömässä läheisyydessäkin on ravintoloita todella mistä valita. Sen sijaan vastaanoton yhteydessä on baari, josta saa ostaa olutta, viiniä ja perusdrinkkejä (kuten G&T ja Aperol Spritz), jos niitä kaipaa. Illalliselta palatessa meidän oli syytä olla omavarainen yömyssyjen suhteen, koskapa vastaanotto oli mennyt aina kiinni meidän ollessa illallisella. Hotellin ulko-ovi avautuukin vain asukkaille kunkin omilla kulkukorteilla.

Aamiaistarjoilu hotellin kauniissa bar/loungessa kuitenkin on, ja hyvä onkin. Ainakin me löysimme siitä kaikkea, mitä kaipasimme. Aamiainen on buffetissa (myös tilauksesta huoneeseen), mutta kunkin omien toiveiden mukainen kahvi (minulla cappuccino) tarjoillaan pöytään. Koska huoneita on tosiaan vain 12, ei aamiaisella ollut koskaan ruuhkaa. Toisinaan olimme siellä jopa ihan vain keskenämme.

 


 


 


 

Mitäpä vielä voisin kertoa… No ainakin sen, että saimme pelkästään hyvää ja avuliasta palvelua kaikissa matkamme vaiheissa, niin varauksen ajankohtaa parin vuoden ajan siirrellessä, kuin sitten lopulta paikan päälläkin koettuna. Sinne lopulta päästyämme saatoimme paikalla olleen henkilökunnan kanssa todeta, että vihdoinkin!

Koimme lomallamme (joka oli muuten ensimmäinen oikea loma vuosikausiin) monenlaista kivaa. Ja mikä tärkeintä, myös synttärisankari kahden vuoden takaa oli lahjaansa (kohde, hotelli, ravintolat jne.) tyytyväinen. Kertoi minun olevan velho löytämään ihanimmat hotellit ja parhaat ravintolat. No onhan siinä jotain perääkin ;) Tulen kirjoittamaan ravintoloista vielä erikseen. Tässä postauksessa keskityin tähän, mistä kaikki alkoi, onnistuneeseen hotellivalintaan.

Tällä erää päätän siis näihin sykähdyttäviin tunnelmiin...

 


 

Ljubljana, ja Lesar Angel Hotel, kohtelitte meitä hyvin!