Hullaantunut tomaateista

Terveiset täältä Alboráninmeren rannalta, eli Välimeren läntisimmästä osasta! Tämä vuosi on käynnistynyt kummallisten säiden vallitessa. Värjöttelimme alkuvuoden Suomen Lapin pakkasissa. Helmikuun alussa siirryimme harvinaisen epävakaiseen Espanjaan, jossa pienemmät tai suuremmat myräkät ovat seuranneet toinen toisiaan aina tulostamme asti. Laskeuduimme tänne Leonardon puhkuessa. Viime viikolla uhkaili Therese, tosin sen vaikutukset jäivät onneksi näillä tienoin kohtuullisen lieviksi. Mutta kun ajatellaan, että myrskyjä on riittänyt aina L:stä T:hen, niin ihan mahtavilta ovat tuntuneet ne päivät, jolloin olemme voineet nauttia täysillä ulkoilmaelämästä patiolounaineen.

Nämä erityisen mehevät, tonnikalalla rikastelut tomaattisalaatit (kummallekin omansa) nautimme juuri tuollaisen erityisen kauniin päivän lounaaksi. Olin silloin hullaantunut tomaateista.

 

 

Ja mikäpä on hullaantuessa, kun ruokakaupan tomaattihyllyt näyttävät tältä. Kaikkea on, ja joka lajia.

 

 

Ostin tuolla kertaa kolmenlaisia tomaatteja. Niistä yksi laji oli varsinainen kruununjalokivi. Ihan aiheesta tällä tomaatilla on upea nimikin, Rosa de la Reina, eli Kuningattaren ruusu. Tämä tomaatti oli hyvin suuri. Yhdestä tomaatista riitti hyvin kahdelle.

 

 

Kohtelin Kuningattaren ruusua kunnioituksella (pesin hellästi raikkaalla vedellä, poistin kannan ja viipaloin), ja annoin sen loistaa lounaan kruununa. Tämän suuren tomaatin lisäksi tarvittiin vain lasipurkillinen erittäin laadukasta tonnikalaa, kunnon loraus hyvää oliiviöljyä, pyöräytykset suolaa ja mustapippuria, ja pieneksi hapoksi puristus sitruunasta tai muutama pisara viinietikkaa. Hienonsin kaksi valkosipulinkynttä pieneen tilkkaan oliiviöljyä, ja lusikoin ne sinne tänne tomaattien päälle. Viimeistelin annokset basilikasilpulla. Aah!

 

  

Koska kyseessä oli maanantai, oli tarkoitukseni nauttia lounas kuplivan veden kanssa. Sitten totesin, että syntihän se olisi. Kyllä kuningatar vaatii seurakseen lasin valkoviiniä. Palaset paahdettua maalaisleipää täydensi hienosti ja riittävästi nautinnon.

 

 

Tämäntyyppinen tomaattisalaatti löytyy yleensä myös paikallisten, perinteistä andalusialaista keittiötä edustavien ravintoloiden listoilta. Ansaitusti. Monesti yksinkertainen on parasta, jos raaka-aine on kohdillaan. Ja kun se on, se myös loistakoon.

 

 

PS.

Huomasin juuri, että edellisestä varsinaisesta blogipostauksestani on jo vierähtänyt aikaa. Toki Instagram-tilini (@lentavatsardiinit) on elänyt tuonkin ajan sitäkin aktiivisemmin. Nyt kuitenkin tämä tomaatti näköjään hullaannutti minut niin, että se sai runosuoneni sykkimään vielä instamittaisia julkaisujakin vuolaammin.

 

 

 

”Tämähän se vasta hyvää on” -burratasalaatti

Tämän taivaallisen ihanan nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatin (tai oikeastaan salaatit) valmistin Vuokatin Katinkullassa, missä golflomailimme kaksi edellistä viikkoa. Iloksemme myös muutamat ystävämme lomailevat/pelailevat samoilla viikoilla samassa paikassa. Heidän kanssaan on vuosien mittaan muodostunut kivoja traditioita yhteisten pelien ympärille. Ensimmäisen viikon pelikavereiden kanssa olemme jo vuosikaudet viettäneet yhtenä iltana/lomaviikko yhteistä iltaa lautasen äärellä. Kokkivuoro ja siten myös illanviettopaikka vaihtuu vuorovuosin. Tällä kertaa vuoro oli meillä. Burratasalaatti käynnisti aterian.

 

 

Itse asiassa tarkoitukseni oli tehdä samanlaiset nektariini-mozzarellasalaatit, kuin mitä juhannuspäivänäkin tein. Kirjoitin niistä silloin tämän linkin jutun.  Hyvin samantapaiset salaatit näistä tulikin, mutta muutaman (3) muutoksen myötä oikeastaan vieläkin paremmat. Nimittäin…

Kaupasta ei ko. päivänä löytynyt bufalamozzarellaa. Hetken tenkkapoon jälkeen bongasin kuitenkin kaupan juustohyllyltä neljä palloa burrataa (muutos nro 1). Vielä parempaa, ajattelin. Ja juuri meille neljälle sopiva määrä. Ihan kuin enne. Nappasin ne kaikki. Ihanan kermaisesta burratasta inspiroituneena ostin vielä myös paikkakunnan tuoreita mansikoita (muutos nro 2), joilla tuo juhannuspäivän salaatti päivittyi ihan uudelle tasolle. Kolmannen muunnoksen alkuperäiseen suunnitelmaani toi loma-asunnon kylmäkaapissa olleet kaksi tosi pientä kevätsipulia (muutos nro 3) varsineen. Pienen pohdinnan (sopiiko vai eikö) jälkeen päätin käyttää nekin illan aterioihin. Kannatti.

Listaan seuraavaksi, mitä kaikkea tämänkertaisiin nektariinipohjaisiin salaatteihin tuli.

 

Nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatti

4:lle

 

2 kevätsipulin tyviosaa (normaalikokoisia)

loraus punaviinietikkaa

ripaus sokeria

4 nektariinia

4 kourallista mansikoita

4 palloa burrataa

reilut loraukset hyvää oliiviöljyä

suolaa myllystä

mustapippuria myllystä

120 g Prosciutto di Parma -kinkkua

12 tuoretta basilikan lehteä (tai useampi, jos pieniä)

 

Misasin ennen vieraiden tuloa kaikki ainekset valmiiksi omiin kulhoihinsa tai lautasillensa, ja laitoin ne tuorekelmulla peitettyinä jääkaappiin odottamaan myöhemmin tapahtuvaa annosten kasausta. Misaukset tein näin:

1) Avasin ensimmäiseksi prosciuttopaketit. Kokemus on opettanut, että viipaleet saa helpommin irroteltua, kun paketti on ensin ehtinyt olla auki noin vartin verran.

2) Huuhtelin ja kuivasin kevätsipulit. Viipaloin niiden tyviosat ohuiksi viipaleiksi. Laitoin ne pieneen kulhoon ja kaadoin sekaan lorauksen punaviinietikkaa ja ripauksen sokeria, ja sekoitin. Minun kevätsipulini olivat todella pieniä. Niitä olisi kahden sijaan voinut olla vaikka jokaista annosta varten omansa, eli neljä. Ne toivat salaattiin ihanasti yllättävän makuelämyksen ja tekstuurin. No, niillä mentiin, mitä oli. Sipulien varret silppusin eri kippoon odottamaan pääruoan tarjoilua. Koristelisin niillä grillatut uudet perunat.

3) Huuhtelin, kuivasin ja lohkosin nektariinit.

4) Huuhtelin ja kuivasin kevyesti mansikat, ja irrotin niistä kannat. Halkaisin mansikat 2-4 osaan

5) Irrottelin prosciuttosiivut toisistaan. Minulla oli 2 pkt (à 70 g), joista käytin näihin neljään annossalaattiin paria siivua vaille kummatkin pakkaukset.

 

Kasasin annokset vasta vieraiden tultua. Se kävi mukavasti alkucavoja siemaillen, ja samalla vieraiden (= ystävien) kesken rupatellen. Ja kun ainekset oli jo valmiiksi esikäsitelty, hoitui homma nopeasti.

Kasaus sujui näin:

Laitoin yhden kevyesti taputellen kuivatun burratapallon kullekin neljälle annoslautaselle. Ripottelin burratan ympärille tasaisesti nektariini- ja mansikkalohkoja sekä pikkelöityjä sipulirenkaita. Näille kaikille reilut loraukset oliiviöljyä sinne tänne, kuin myös pienet rouhaisut suolaa ja pippuria. Prosciuttosiivut asettelin silmää miellyttäviin paikkoihin, samoin basilikan lehdet.

 

 

Ai jai, ihanaa oli, vaikka itse sanonkin. Raikasta, mutta silti ihanan täyteläistä erilaisten makuelämysten kera. En muuttaisi mitään muuta, kuin mitä jo tuolla misausten 2)-kohdassa sipuleista totesinkin. Hyvää oli toki näinkin.

Pääruoan osaset olin myös misannut jo grillivalmiiksi jääkaappiin. Joten alkuruoat nautittuamme pidimme pienen teknisen tauon. Sen aikana siivosin alkuruoka-astiat tiskikoneeseen, ja katoin nopeasti pöydän pääruokaa varten. Ehdin vielä hengailemaan myös grillin äärelle muiden vahtiessa siellä pääruoan valmistumista. Kun kaikki oli huolella esivalmisteltu, valmistui tuo pääruoka vartissa.

 

 

Pääruoaksi meillä oli ihanasti mehevää Kainuun kuhaa grillistä. Se ohje löytyy blogista parin vuoden takaa, löydät sen tästä linkistä. Mukautin sen nyt isommalle väkimäärälle. Kuhan kypsyessä ruskistui grillissä omassa vuoassaan kauniisti jo aiemmin päivällä keittämäni uudet siiklit. Ne misausvaiheessa mainitsemani sipulinvarret päätyivät siis näiden herkkuperunoiden koristeiksi.

 

 

Jälkiruoaksi maistelimme hieman juustoja, kullekin juustolle sopivan makuparin kera. Parmesaanille hunajaa, Creamy blue sinihomejuustolle viikunahilloa ja Viinitarhurin juustolle ohuita ruiskeksejä. Amarone-punaviini oli itseoikeutettu valinta juustojen kylkeen, koska niin on meillä tapana. Rakastan amarone-punaviinejä.

 

 

Se oli mukava ilta hyvässä seurassa jälleen kerran. Ruokakin tuntui olleen kaikkien mieleen. Seuraavana päivänä tapasimme taas reippaina tee boxilla, eli golfkierroksen lähtöpaikalla. Kaukaa viisaasti olimme valinneet sille päivälle hieman tavanomaista myöhäisemmän lähtöajan, koska tunnettuahan on, että kalaruoka väsyttää.

 

 

 

Chimichurri, aivan mahtava grilliruokien lisuke

Chimichurri-kastike on tosi helppo ja nopea valmistaa. Se maistuu erityisen ihanalta grillatun lihan päällä. Meillä chimichurri on vakkarilisuke, jos grillaamme esim. flank steakia tai lampaankyljyksiä. Toimii se toki muidenkin lihojen (kuten kanan) kanssa, kuin myös esim. grillattujen perunoiden tai paprikoiden pintaan siveltynä.

 

 

Chimichurri

4:lle

 

½-1 punainen chili (määrä riippuu chilin koosta, ja halutusta tulisuusasteesta)

2 valkosipulinkynttä

1 ruukku korianteria silputtuna

1 ruukku persiljaa tai lehtipersiljaa silputtuna

1 dl extra-neitsytoliiviöljyä

3 rkl punaviinietikkaa

½ tl suolaa

ripaus sokeria

 

Poista chilistä kanta ja siemenet. Kuori valkosipulinkynnet. Hienonna chilit ja valkosipulit. Silppua yrtit hienoksi silpuksi.

Kaada kulhoon oliiviöljy ja punaviinietikka. Ripottele joukkoon suola ja sokeri. Lisää hienonnetut chilit ja valkosipulit, sekä silputut korianterit ja persiljat. Sekoita kaikki hyvin.

Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa jotain ainesosista. Etenkin chilin kanssa kannattaa pitää mielessä, että chiliä on helppo lisätä, mutta vaikeampi vähentää. Kun maku on kohdillaan, laita chimichurri jääkaappiin makuuntumaan vähintään ½ tunniksi ennen tarjoamista. (Chimichurri säilyy jääkaapissa muutaman päivän.)

Näin helposti valmistui chimichurri ihan käsipelillä. Jos taas haluat hoitaa homman koneellisesti, mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta haluttuun koostumukseen.

Minulla tosin sattuu olemaan sellainen päähänpinttymä, että valkosipuli muuttuu kitkeräksi tehosekoittimella hienonnettuna. Käsittelenkin siksi valkosipulit melkein aina käsin. Siinä ne sitten menevät nopsasti samalla nuo muutkin ainekset, eikä tarvitse edes tehosekoitinta pestä. Nokkela (vai laiskako?) keinot keksii.

 

 

Laita chimichurri tarjolle pienessä kulhossa, lusikan kera. Siitä voi kukin täydentää grillattuja lihoja tms. haluamallaan märällä tuota mainiota kastiketta.

 

 

Chimichurria kannattaa todellakin kokeilla myös grillattujen uusien perunoiden kanssa. Eikä pelkästään omalla lautasella, vaan vaikkapa sekoittamalla muutaman lusikallisen vadilliseen grillattuja perunoita. Siinäpä olisi sitten taas uusi hyvä versio maukkaista perunaruoista, joko ihan sellaisenaan, tai lisukkeena.