perjantai 11. marraskuuta 2022

Aurinkoinen avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti


Aurinkoa päivään salaatin muodossa! Siitäköhän mahtoi olla kyse, kun sain inspiraation tähän salaattiin. Tai sitten tämä ilmentää kaipuuta takaisin Espanjan auringon alle. Siellä vietimme koko lokakuun, ja vielä muutaman päivän sen päällekin. Niin tai näin, mutta ihanan aurinkoiselta tämä avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti näyttää. Maku puolestaan on yhtä aikaa ihanasti suolainen ja makea. Parempi siis kirjata inspiraation tuloksena syntynyt ohje muistiin.

 


 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti

4:lle

 

1 ruukku friseesalaattia (mikä tahansa salaattilaji käy)

1 syöntikypsä mango

2 pientä syöntikypsää avokadoa (tai yksi suuri)

puristus sitruunaa avokadoille

200 g kylmäsavulohta siivuina

 

Kastike:

3 rkl hyvää oliiviöljyä

1 rkl sitruunan mehua

1 rkl Dijon-sinappia (tässä hunajaversio, mutta myös kokojyvä-Dijon voisi olla kiva)

1 tl hunajaa

ripaus suolaa

 

Sekoita kastikkeen ainekset hyvin sekaisin. (Minä käytin pientä käsivispilää.) Anna kastikkeen makuuntua sillä välin, kun valmistat salaatin.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Levitä se pediksi salaattivadille.

Kuutioi mangon hedelmäliha. Googlesta löytyy hyvät ohjeet kirjoittamalla hakukenttään esim. ”mangon käsittely”. Levitä kuutiot salaattipedille.

Halkaise avokadot ja poista avokadoista kivi. Irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan. Se käy helposti liu’uttamalla ruokalusikkaa kuoren ja avokadon lihan välissä. Viipaloi kuoresta irrotettu avokado, ja purista viipaleille vähän sitruunan mehua. Asettele avokadoviipaleet tasaisesti salaatille mangokuutioiden oheen.

Jos kylmäsavulohisiivuihin on jäänyt tummaa ainesta (se on kalan lihasta), viillä ne kohdat pois. Sinänsä nuo lihasosat ovat ihan syötäviä, mutta maistuvat kitkerältä ja näyttävät rumalta. Tämä on tosin makuasia, mutta ainakin minä poistan ne aina. Pyörittele lohisiivut rulliksi tai nyyteiksi, yhdestä siivusta saa hyvinkin kaksi rullaa. Asettele rullat sinne tänne salaatin muiden ainesten päälle.

Sekoita salaatinkastiketta vielä pieni hetki, ja lusikoi kastike tasaisesti salaatin päälle.

 


 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti toimii ihan sellaisenaankin, mutta meillä tämä ihanuus pääsi viime sunnuntaina alkuruoaksi pienten rieskaleipästen kera. Pääruoka oli sen verran heviä kamaa, että kaipasin alkuruoaksi jotain raikasta ja hedelmäistä. Sitä tämä juurikin oli, ja myös paljon enemmän. Niin, se hevi pääruoka oli miehen kestotoiveruokaa, poronkäristys-valkosipuliperunapaistosta. Nam.

 


 

Olipas meillä hyvät kotiintuloherkut lämpimästä Espanjasta kotiuduttuamme. Etenkin, kun tuli vielä se aurinkokin tuotua näin aurinkoisen salaatin muodossa mukanamme tänne koleaan pohjoiseen. Päivänvaloa meillä on näinä aikoina vain reilut kuusi tuntia (auringonnoususta auringonlaskuun), mutta näillä mennään. Lumi tuo tietysti aikanaan myös valoa tälle kansalle, joka (lumen tuloon asti) pimeydessä vaeltaa.

 

 

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

Viinitilalla Bolognan kukkuloilla kesällä kerran

Näin syksyn tullen on ihanaa muistella kesällä koettuja tapahtumia. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli keskikesän juhlan aikaan sijoittuva matkamme Bolognaan, Italiaan. Siltä(kin) reissulta jäi monta kaunista muistoa. Yksi reissun ainutlaatuisimmista kokemuksista oli vierailu Manaresi Agricoltura e vini -viinitilalla Bolognan kukkuloilla. Vietimme siellä juhannusaattoillan, ei keskiyön aurinkoa, vaan satumaisen upeaa auringonlaskua ihaillen, ja samalla hyviä viinejä maistellen.

 


 

Toki tuota nautinnollisinta ajanvietettä edelsi tutustuminen viinitilan toimintaan. Esittely alkoi kävelyllä viiniköynnösten keskellä, rypäleterttuja tutkien.  

 


 

Nämä tertut saivat vielä kasvaa, sadonkorjuun aika olisi vasta syksyn tullen. Toki Fabio-isäntämme esitelmöi meille, mitä sadonkorjuun aikaan tulisi tapahtumaan. Ja mitä kaikkea tapahtuu siinä välillä, kun rypäleet on kerätty ja korkitetut viinipullot saavat etikettinsä.

 


 

Vierailumme osui todella kuumaan aikaan, mittarin noustessa päivittäin +30-40 -asteen välimaastoon. Tämä näkyi tietysti myös maaperässä. Kuivaa oli.

 


 

Tietämykseni ei riitä kertomaan, mitä kaikkea tällainen kuivuus vaatii viinintuottajalta, saati miten se vaikuttaa satoon. Onneksi nämä Bolognan kukkuloiden rinteet tarjoavat kuitenkin suojaisampia ja viileämpiä paikkoja viiniköynnöksille.

 


 

Myös köynnöksiä harvennettaessa jätettävä lehvästö suojaa rypäleitä auringolta. Äkkikatsomalta näyttikin, kuin rypäleitä ei olisi lainkaan, mutta siellä ne kasvoivat lehvästöjen suojassa. Kauniita terttuja.

 


 

Käveltyämme hyvän tovin rinteillä viiniköynnösten keskellä siirryimme viinitilan päärakennuksen alakertaan, missä tuotantotilat olivat. Näimme, missä rypälelaatikot otetaan vastaan, ja missä rypäleitä sen jälkeen käsitellään. Viini kypsytetään käyttötarkoituksensa mukaan joko tammitynnyreissä tai terästankeissa.

 


 


 

Tässä meillä demonstroidaan jo sitä vaihetta, kun viini on pullotettu ja korkitettu, ja pulloihin liimataan etiketit.

 


 

Seuraavaksi viinipullot pakataan laatikoiden suojiin, ja laatikot varastoidaan odottamaan kaupankäyntiä, ja viinin pääsyä nautiskelijoiden ruokapöytiin.

 


 


 

Sitten olikin aika päästä itse asiaan, eli viinien maisteluun. Yläterassi siellä jo meitä kutsuvasti odotti. Tällä kertaa ei viinin matka nautiskelijoiden pöytään ollut sen pidempi, kuin alatasanteelta ylätasanteelle.

 


 

Ilta oli todella lämmin ja tuulinen. Seurueeseemme kuului Fabio, talon kissan, meidän (mieheni ja minä) lisäksi kolme hollantilaista nuorta naista, sekä yksi nuoripari Yhdysvalloista. Yhteistuumin kannoimme pitkän pöydän terassin kulman taakse, missä tuuli oli yhä vilvoittava, mutta ei vaarantanut viinilasien pystyssä pysymistä. Tosin tämän tastingin kaadot olivat sen verran reiluja, että ehkä lasit olisivat muutenkin pysyneet pystyssä, ainakin ajoittain.

 


 


 

Fabio hieman pahoitteli tilan suojaisan sivustan vanhojen pikkurakennusten ulkonäköä ja epäkuvauksellisuutta verrattuna suoraan Bolognan rinteille antavan suuren terassin näkymille, mutta minä löysin kyllä valtavasti kauneutta myös tästä tuulensuojapaikasta.

 


 


 

Toki suurimman osan kuvista otimme kukin rinteiden ja viiniköynnösten suuntaan. Niitä riitti silmänkantamattomiin.

 


 

Maistelimme neljää erilaista viiniä. Kahta valkoista, yhtä roseeta ja yhtä punaista. Jätän niiden tarkemman analysoinnin tekemättä. Riittänee, että kerron niiden kaikkien olleen aivan erinomaisia. Olisin voinut ostaa alkajaisiksi kutakin laatikollisen, mutta lentomatkustaminen ei sallinut minun tehdä sitä.

 


 


 

Toki makuun toi varmasti oman säväyksensä se, että nautimme viinin juuri siellä, mistä se oli peräisin. Siitä huolimatta rakastin niitä kaikkia. Olen toisinaan aika ranttu viinien, erityisesti punaviinin suhteen. Näistä viineistä löysin vain miellyttäviä tuntemuksia.

 


 

Ilta jatkui vapaamuotoisesti seurustellen ja tunnelmasta sekä näköaloista nauttien. Meillä löytyi heti yhteinen sävel Seattlesta (Washingtonista) tulleen aivan ihastuttavan, ja omista ihanista amerikanserkuistani niin monella tavalla muistuttavan nuorenparin kanssa. Jatkoimme itse asiassa heidän kanssaan samalla kyydillä vielä takaisin Bolognaankin. Manaresin viinitila oli muuten kätevän lähellä Bolognaa, alta puolen tunnin matkan päässä. Saatoimme näköalaterassilta jopa nähdä joitakin Bolognan nähtävyyksiä, kuten ylväänä kukkulan päällä siintävän San Luca pyhäkön. Mutta eipäs mennä nyt sinne, vaan ihaillaan vielä tovi tätä henkeäsalpaavan kaunista auringonlaskua, minkä Bolognan kukkulat ja Manaresin viinitila meille juhannusaattona tarjoili.

 


 

Voi mikä ihana ilta tuo olikaan. Kannatti luottaa taas vaistoon, sillä valitsin paikan täysin vaistonvaraisesti. Tämä ei ollut mikään virallinen retki, mihin myytiin lippuja, vaan paikalla olijat olivat olleet itse yhteydessä viinitilalle sopiakseen audienssista. Siellä kyllä järjestetään aika-ajoin virallisiakin retkiä, myös illallisen kera. Kannattaa pitää Manaresi-nimi mielessä.