Burrataa ja mehustettuja kirsikoita à la Glorian ruoka&viini

Glorian ruoka&viini numero 5/2024 on aivan erityisen inspiroiva. Ruokahalu kasvoi sitä lukiessa. Rakastuin tuon nimenomaisen julkaisun artikkeleista erityisesti kahteen tiettyyn reseptiin. Toisen niistä (Provencen pihvi ja Sauce vierge -kastike) tallensin jo edellisessä postauksessani blogiin talteen. Tällä kertaa tallennan myös sen toisen ihastuttavan reseptin. Harvemmin jaan täällä muiden reseptejä. Nyt on kuitenkin otettava varman päälle, että löydän jatkossakin nämä kaksi ohjetta, kun mieleni niitä taas tekevi. Tässäpä siis myös tämä toinen ihastukseni, Burrataa ja mehustettuja kirsikoita. Aah!

 

 

Burrataa ja mehustettuja kirsikoita

4 annosta / 20 min + maustuminen 30 min

 

4 dl kirsikoita

3 rkl sherryviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

4 burrataa

 

KORISTELUUN

versoja tai basilikan lehtiä

 

1. Huuhdo kirsikat, poista kivet ja viipaloi kirsikat.

2. Sekoita kulhossa etikka, öljy, sokeri ja mausteet. Kääntele kirsikat kastikkeessa ja anna maustua huoneenlämmössä 30 minuuttia.

3. Murra burratat varovasti halki ja laita annoslautasille. Jaa päälle kirsikkaseos ja koristele versoilla. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Vinkki! Ripottele burratan päälle halutessasi hieman sumakkia.

 

 

Seurasin ohjetta muutoin aika tarkasti, mutta koska meitä ja burratojakin oli vain kaksi, puolitin ohjeen määrät. Tai näin oli tarkoitukseni. Taisi kuitenkin käydä niin, että kirsikoita luiskahti kulhoon vähän enemmän kuin 2 dl. Niinpä vaistoni pyysi lisäämään kulhoon muitakin aineksia samassa suhteessa puolitetun ohjeen mittoihin lisäten. Ei se ole niin justiinsa.

 

 

Tämä annos veti ihan herkäksi. Siitä löytyi paitsi lumoavaa kauneutta, myös burratan hemmottelevaa kermaisuutta ja kirsikoiden raikasta makeutta. Aika monta burrata-annosta olen elämäni aikana syönyt, mutta tämä versio sykähdytti aivan erityisen paljon. Niin hyvää ja kaunista.

 

 

Provencen pihvi ja Sauce vierge -kastike à la Glorian ruoka&viini

Glorian ruoka&viini -lehden nro 5/2024 kannessa komeili upeannäköinen pihviannos. Se oli sykähdyttävän kaunis annos. Pakkohan siitä oli siis oma toisintoni tehdä. Tai oikeastaan, minä tein vain esivalmistelut kastikkeineen. Miehen tehtäväksi tuli grillata pihvit täydellisen meheväksi, ja näin tapahtui. Noudatin tällä kertaa tavoistani poiketen melkeinpä kirjaimellisesti ohjetta, joka on luettavissa ko. lehden sivulla 3. Tallennan sen myös tähän blogiin talteen sanasta sanaan sellaisenaan, mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä pois ottamatta. Näillä ohjein syntyy virkistävän erilainen, ja samalla niin mahtavan mehevä pihviannos, josta riittää nautintoa myös näköaistille.

 

 

Provencen pihvi ja Sauce vierge -kastike

4 annosta / 25 min

 

1 rkl ranskalaista kuivayrttiseosta (esim. provencale)

1 ½ tl suolaa

½ - 1 tl mustapippuria myllystä

4 (à 200 g) naudan entrecôte-pihviä

 

SAUCE VIERGE -KASTIKE

4-5 (500 g) kypsää tomaattia

1 valkosipulinkynsi

1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna

(esim. basilikaa, rakuunaa,

lehtipersiljaa, ruohosipulia)

10 kivetöntä kalamata-oliivia

1 rkl sitruunamehua

¾ dl oliiviöljyä

2 tl worcesterkastiketta

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

 

1. Sekoita yrttimauste, suola ja mustapippuri yhteen, ja hiero seos pihvien pintaan. Anna pihvien maustua huoneenlämmössä muiden valmisteluiden ajan.

2. Puolita tomaatit ja poista kanta sekä siemenet. Leikkaa tomaatit kuutioiksi ja laita ne kulhoon. Hienonna valkosipulinkynsi ja yrtit. Paloittele oliivit ja purista tarvittava määrä sitruunamehua. Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.

3. Grillaa pihvit haluttuun kypsyyteen. Medium-kypsän pihvin saat paistamalla kuumassa grillissä noin 2 minuuttia molemmin puolin. Anna pihvien vetäytyä halutessasi hetki foliossa. Tarjoa pihvit sauce viergen kanssa.

 

 

Villi veikkaukseni on, että tämä Sauce vierge -kastike toimii oikein hyvin myös esim. kalan tai kanan kyljessä. Tulen ottamaan sen omaan ohjelmistooni erilaisia grilliruokia täydentämään, niin kertakaikkisen ihanaa se oli.

 

 

Juustoinen porkkana-perunasosekeitto

Tämä keitto syntyi tilanteesta, jolloin jotain piti tehdä ruoaksi, mutta jääkaapissa oli aika avaraa. Kyllähän me kaikki tiedämme, että näyttää se jääkaappi sitten kuinka tyhjältä tahansa, niin aina löytyy aineksia ateriaan, kun vain hetkeksi pysähtyy pohtimaan. Yleensä ainakin kuivakaapin kätköistä syntyisi montakin ruokalajia, mutta tällä kertaa vastaus löytyi vihanneslaatikoista. Siellä oli vajaa pussillinen perunoita ja porkkanoita, ja kaiken huipuksi vielä sipulikin. Ja kun minulla oli jo muutaman päivän tehnyt kovasti mieli keittoa, oli menuvalinta helppo. Kasvissosekeittoa!

 

 

Juustoinen porkkana-perunasosekeitto

4:lle

 

700 g sopivasti jauhoisia perunoita

350 g porkkanoita

1 suuri sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

1,3 l vettä

2.5 kasvisfondinappia

pari puristusta sitruunasta

30 viherpippuria murskattuna

2 tl hienonnettuja timjamin lehtiä (kuivattukin käy)

150 g valkosipulituorejuustoa (muukin käy, tai voi jättää poiskin)

yrttejä koristeluun (esim. persiljaa tai lehtipersiljaa)

 

Kuori, huuhtele ja paloittele perunat ja porkkanat. (Palojen muodolla ei ole juurikaan väliä, koska soseeksi menevät kuitenkin. Toki samankokoiset kuutiot takaavat tasaisen kypsymisajan.) Kuori ja silppua sipulit. Murskaa viherpippurit morttelissa. Riivi timjamista lehtiä, ja hienonna ne.

Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot ja jatka kuullottamista muutaman minuutin verran. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää fondit ja tilkkanen sitruunan mehua. (Jääkaappimme vihanneslaatikossa oli yhden sitruunan kanta, jonka mehut puristin tähän hapoksi. Muu osa sitruunasta oli mennyt viikonloppuna geetee-cocktailien koristeiksi 😉) Lisää viherpippurit ja timjami. Keitä, kunnes perunat ja porkkanat ovat täysin kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto nokareina, kuumenna ja keitä edelleen, kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai viherpippuria. Koristele annokset yrteillä, minä koristelin persiljalla.

Tarjoa leivän kanssa.

 

 

Minä paahdoin keiton seuraksi ruisleipää. Voitakin leiville sipaisin, mutta se suli saman tien lämpimän leivän päälle. Ihanalta maistuivat niin keitto kuin ruisleipäkin. Aitoja, hyviä makuja.

 

 

Kevytmielisesti tehty ilotytön pasta

Tässä eräänä päivänä sain idean tehdä pasta alla puttanescaa (ilotytön pastaa), joka syntyy vähistä aineksista, nopeasti, ja on syntisen hyvää. Luulin, että kaapistamme löytyisi pieni purkillinen sardelleja, joka on yksi puttanescapastan ainesosa. Itse asiassa aika oleellinen sellainen. No eipä löytynytkään. Ajatus ei silti antanut rauhaa, joten käynnistin operaatio sardellien metsästyksen. Tutkittuani kolmen pienemmän kohtuullisen hyvän kaupan, ja paikkakunnan kahden suurimman marketin valikoimat päätin etsinnän tuloksettomana. Täysi turhautuminen tuli siinä kohti, kun yhdessä suuressa kaupassa sardellipurkkeja tiedustellessani sain vastaukseksi ”sardelleja… en ole ikinä kuullutkaan”. No ei sitten tehdä puttanescapastaa, ajattelin.

Mutta eihän se niin mene, jos on kerran päähänpinttymän saanut. Sadattelin miehelle asiaa. Hän realistina kysyi, että no miksi et tee anjoviksista? Vastasin, että eihän niistä voi tehdä, eivät ole sama asia. Piste. Suomessa, kuin myös laajemmin Pohjoismaissa ”anjovikset” ovat kilohailia. Sen sijaan Välimeren maissa ”anchovy” tarkoittaa sardellia. Eroa on myös maussa ja rakenteessa. Mutta totta puhuen, kyllähän niissä on sen verran paljon samaa makumaailmaa, että kannattaisikohan kuitenkin kokeilla, tuumin. Tuumasta toimeen. Jos jossakin, niin kyllä kai nyt ainakin ilotytön pastan tekemisessä kevytmielisyys sallitaan. Kuka kieltää? Niin justiinsa, ei kukaan. Minun keittiöni, minun kokeiluni. Kokeiluun alkaessani jupisin vielä, että haetaan pizzat, jos lopputulos tökkii. Pizzat jäivät hakematta, kevytmielisyys kannatti.

 

 

Ilotytön pasta kevytmielisesti

4:lle reilut annokset

 

400 g spagettia

mereltä maistuva, eli kunnolla merisuolalla maustettu keitinvesi

 

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 tlk ”anjoviksia” (nettopaino 79 g)

1 kuivattu (pieni) chilipalko

2 dl valkoviiniä

1 tlk (70 g) tomaattipyretta

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

4 rkl pieniä kapriksia

1,5 dl kivettömiä kalamataoliiveja

mustapippuria

(suolaa)

persiljaa

(parmesaania)

 

Keitä spagetti sopivan kypsäksi hyvin suolatussa vedessä (katso paketista keittoaika). Ota varalta talteen motillinen keitinvettä. Valuta pasta, mutta älä huuhtele. Valmista pastan kiehuessa kastike.

Kuori ja silppua valkosipulit. Saksi tai leikkaa anjovisfileet pienemmiksi. (Jos satut löytämään oikeita sardellifileitä, niin niitä riittää ehkä 8 kpl. Sardellifileitä myydään sekä pienissä lasipurkeissa, että säilykkeenä. Täkäläisiä, miedommalta maistuvia ”anjoviksia” tarvittiin koko pieni tölkillinen, ennen kuin olin tyytyväinen umamiin. Mutta olinpa kuitenkin.) Mittaa muutkin ainekset lisäysvalmiiksi. Silppua persilja. Itse kokkailu sujuu näppärästi, kun valmistelut on tehty etukäteen.

Kuullota valkosipuleita hetki oliiviöljyssä, mutta varo polttamasta. Lisää anjovikset, ja jatka kuullottamista varovaisella lämmöllä 4-5 minuutin ajan. Lisää chilipalko ja valkoviini, ja nosta lämpöä niin, että valkoviini alkaa porista. Lisää joukkoon tomaattipyre ja tomaattimurska. Anna porista toiset viitisen minuuttia.

Lisää joukkoon kaprikset ja oliivit. Pyöräytä sekaan muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa (minä en kokenut tarvetta lisätä sitä). Lisää myös persiljasilppu, mutta säästä siitä pieni osa annosten koristeluun.

Kun kastike maistuu hyvältä, sekoita valutettu pasta kastikkeeseen. Lisää tarvittaessa tilkka etukäteen talteen otettua keitinvettä, kastikkeen pastoineen edelleen liedellä poristessa. Keitinvesi sitoo kastikkeen pastaan. Annostele pasta lautasille, ja koristele annokset persiljalla.

 

 

 

Tiedän kyllä, että italialaiset eivät perinteisesti käytä parmesaania kalaa ja mereneläviä sisältävien pastojen kanssa. Minäkin punnitsin asiaa hetkisen ääneen miettien. Parmesaanillako, vai ilman sitä… Mieheltä löytyi ratkaisu tähänkin asiaan. Hän sanoi, että emme ole nyt Italiassa, eikä hän näe keittiössämme yhtään italialaista, joten anna mennä vain. Kun nyt kerran kevytmielisiksi alettiin, niin ollaan sitten kunnolla huikentelevaisia, ajattelin, ja raastoin hyvät keot parmesaania annoksille. Ja hetken päästä vielä uudelleenkin. Ai että oli hyvää, kelpasi meille nämä kevytkenkäisetkin versiot.

 

 

PS.

Tulipa tässä vielä mieleen yksi sattumus vuosien takaa. Se ei liity tähän pastaan oikeastaan mitenkään muuten, kuin ainoastaan esimerkkinä siitä, että ihan aina ei ole viisasta kokeilla korvaavaa vaihtoehtoa. Tai ainakin kannattaa ensin miettiä ja tutkia asia huolella läpi. Vuonna yks ja kaks kävi nimittäin niin, että meiltä oli konetiskiaine päässyt loppumaan. Koneen täytyttyä likaisista astioista pitelin sitten kädessäni tavallista (käsin tiskaukseen tarkoitettua) Fairy-pulloa, ja pohdiskelin, että voisikohan sitä laittaa tiskikoneeseen. Blondina päättelin, että no tiskiaine kuin tiskiaine, eiköhän se toimi. Toimihan se siihen asti, kunnes tiskikone ykskaks sammui. Menin katsomaan, mikä sille tuli. Avasin luukun, ja jestas sentään! Humps! Keittiöön vyöryi koneesta vaahtoa, jota oli muodostunut niin paljon, ettei kone pystynyt enää toimimaan. Sitä vaahtoa vain tuli ja tuli, ja sitä lapioitiin lattialta, pitkään. Naurettiin, ja taas lapioitiin. Että voikin niin pienestä pesuainemäärästä muodostua niin käsittämättömän paljon vaahtoa! En suosittele kokeilemaan.