sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Bolognan ruokamuistoja

Teimme keskikesällä matkan Italian ruokapääkaupunkiin, Bolognaan. Matka oli kaikin puolin ihana, olihan se juhla(lahja)matka mieheltäni, aiemmin keväällä täyttyneiden pyöreiden vuosieni johdosta. Mies oli päättänyt, että intohimoisesti ruokaan suhtautuvana pitäisin Bolognasta, ja oikeassahan hän oli. Ravintolavalinnat mies jätti minulle, koska kuulemma löydän aina parhaat paikat. Matkasta kuultuani aloin tavoilleni uskollisena välittömästi tutkia Bolognan ravintolatarjontaa, mutta aika pian nostin kädet pystyyn. Harvoin törmään sellaiseen runsaudenpulaan, kuin mikä Bolognan ruokaravintoloiden osalta vallitsee. Löysin toinen toistaan parempia ravintoloita, joista en osannut valita. Piti siis sellainenkin ihme kokea.

Sitten sattuikin niin, että nappivalinta-hotellistamme (Hotel Touring Bologna) tiedusteltiin muun viestinnän yhteydessä, haluammeko heidän tekevän meille pöytävarauksia. Kiitos mielellään, kunhan vain tietäisimme mihin. Sattuisiko olemaan suosituksia? Niitä todellakin oli, mukaan lukien henkilökunnan jäsenten omia lempipaikkoja, mikä oli ihan parasta. Siitäpä vain valitsemaan parhaiten väreilevät, ja hotellin henkilökunta teki meille varaukset ennakkoon. Ja hyvä oli, että tekivät. Useimpiin näistä ravintoloista emme olisi mahtuneet ilman pöytävarausta. Toki jätimme tilaa myös spontaaneille ratkaisuille, jotka myös olivat kaikin puolin onnistuneita. Lounasaikaan haukkasimme sitä sun tätä siellä, missä milloinkin satuimme olemaan.

Päivän aktiviteettien ja illallisen välissä oli hyvä rauhoittua ja virkistyä hetki hotellissa, vaikkapa terrakottakattonäkymiä ihaillen, samalla Aperol Spritz -aperitiiveja siemaillen. Olin haaveillut hotellista, josta on näkymä terrakottakattojen ylle, ja sekin haaveeni toteutui tällä lahjamatkalla. Tuota näkymää katsellessani kuulin mielessäni Tuure Kilpeläisen laulavan Rakastan sua niin et se sattuu -lauluaan: ”… Me nähdään terrakottakatot, vasten laajaa maisemaa…”. Pian laulu ei kuulunut vain mielessäni, vaan soittelimme sitä Googlen kätköistä uudelleen, ja taas uudelleen, tuota uskomatonta kattonäkymää samalla ihastellen. Ihana muisto sekin.

 

Hotel Touring Bolognan kattoterassilla.

 

Mutta nyt on aperitiivit nautittu, ja on ruoan aika. Heittelen tähän seuraavaksi mieleenpainuvimpia ruokamuistoja puhelimeni kätköistä. Juu, otan edelleen kaikki kuvat kännykällä. Bolognan ensimmäiset ruokakuvat olen ottanut kohta hotelliin majoituttuamme. Olimme perillä illalla, ja lentokoneessa oli tarjoiltu kylmä salaattiateria. Meillä alkoi siis olla jo kova nälkä, joten ruokaa piti saada nopeasti. Ilmiselvästi pizzan paikka. Pyysimme hotellin vastaanotosta koordinaatit hyvään pizzapaikkaan, jonne olisi lyhyt matka. Vastaus löytyi ihan kulman takaa, siellä olisi ravintola Corten (Via Garibaldi n. 5/H, 40124 Bologna), jossa respan nuori herra kertoi käyvänsä myös itse mielellään. Saavuimme Corteniin juuri oikeaan aikaan, ja saimme hullun tuurilla viimeisen vapaan ulkopöydän. Otimme pizzat La Marghe (= aina hyvä Margherita) ja Ultimo Bacio (sis. mm. salsicciaa, punasipulia ja oliiveja), ja vaihdoimme puolivälissä. Näin kumpikin sai maistaa kumpaakin pizzaa. Todella hyvää. Vakuuttava alku ruokamatkalle. Tänne yritimme myöhemminkin päähänpistosta, mutta ei puhettakaan, että ilman pöytävarausta olisimme sinne mahtuneet.

 


 

Toisena iltana illastimme Trattoria del Rosson terassilla, osoite Via Augusto Righi 30, 40126 Bologna. Jaoimme alkuun raikkaan Caprese con Burrata -annoksen. Pääruoaksi ruksimme kumpikin ”Must-eat in Bologna” -listaltamme Lasagne alla Bologneset. Ruoka oli mainiota. Salamannopea palvelu oli aavistuksen verran häiritsevää. Asian kääntöpuoli oli se, että olimme hyvissä ajoin takaisin hotellilla, ja ehdimme nauttia vielä helteisessä säässä kävelyllä ansaitut oluet hotellimme kattoterassilla, ennen kuin oli aika vetäytyä levolle.

 


 


 

Sitten olikin Ristorante Da Cesarin (Via de’ Carbonesi 8, 40123 Bologna) vuoro. Tämä oli ainoa ravintola, missä söimme sisällä. Onneksi ravintolassa oli toimiva ilmastointi. Pidin kovasti Da Cesarin tunnelmasta kattoparruista roikkuvine kuparipannuineen. Tällä kertaa jaoimme alkuun vadillisen suussasulavaa prosciuttoa, annoksen nimi oli tarkalleen ottaen ” Prosciutto Romagnolo stagionato 24 mesi al sale di Cervia”. En ole eläissäni syönyt niin ihanaa prosciuttoa. Omiksi annoksiksi valitsimme ilmeisesti taas annoskateuden pelossa (tai sitten meillä vain on niin sama maku) Tagliatelle alla Bologneset. Toinen ruksi "Must-eat in Bologna” -listalle. Nam.

 


 


 

Seuraavaan ateriaamme Bolognassa vierähti aikaa juhannusaaton viinitilavierailun ja seuraavan päivän Firenzen matkan verran, mutta pian olimme taas takaisin Bolognassa. Sillä kertaa illallispaikkamme oli kirkkoaukion laidalla oleva Ristorante Cesarinan terassi osoitteessa Via Santo Stefano 19/B, 40125 Bologna. Ravintolaan päästyämme meinasin kyllä ensin ottaa vähän takapakkia, kun näin, kuinka hienosti tarjoilijat olivat pukeutuneet. Heidän työasunsa oli tumma puku, valkoinen paita ja kaulassa mirri eli rusetti. Pikainen katsaus omaan settiin, ja päätin tennarieni olevan tarpeeksi trendikkäät tähänkin paikkaan. Olivathan ne sentään hohtavan valkoiset. Olen niin "hieno nainen", että minulla on päivätennarit ja iltatennarit, hih hih. No, onneksi emme antaneet ensivaikutelman hämätä, vaan nautimme Cesarinassakin upean illallisen hyvän, ja (tarjoilijoiden pukukoodista huolimatta) mutkattoman palvelun kera. Totesin hiljaa mielessäni myöhemmin parin arvokkaan näköisen seurueen saapuessa paikalle, että he ehkä meistä poiketen odottavatkin tuollaista pukeutumista tarjoilijoilta. Mutta se ruoka! Sen takiahan me sinne menimme. Tällä kertaa jaoimme kaiken, oli se sitten sovinnaista tai ei. Vitello Tonnato, Cotoletta alla Bolognese (Must-eat -listalle taas ruksi!) ja Insalata Mista. Salaatin söimme sentään italialaisittain oikeaoppisesti pääruoan jälkeen, jolloin sen uskotaan tekevän hyvää ruoansulatukselle. Herkullista kaikki tyynni.

 

Vitello Tonnato

 

Cotoletta alla Bolognese

 

Insalata Mista

 

Tällä erää viimeisen ateriamme Bolognassa söimme lounasaikaan, koska olimme lähdössä alkuillasta kohti Suomea. Vuorossa oli ravintola Vicolo Colombina, osoitteessa Vicolo Colombina 5/B, 40124 Bologna. Aah, jo pelkästään tämä näkymä kujan päästä sai meidät huokaisemaan tyytyväisyydestä.

 


 

Meille oli varattu jälleen toiveemme mukaisesti ulkopöytä markiisin alta. Jaoimme alkulistalta kevyimmältä kuulostavan annoksen (en muista annoksen nimeä, ja listakin näyttää vaihtuneen sitten vierailumme), jossa pääosassa oli taivaallisen makuiseksi marinoitu ja grillattu suikaloitu kesäkurpitsa vihreän salaatin kera. Annos ei näyttänyt kummoiselta, mutta salaattiin oli taiottu uskomattoman ihana maku. Etenkin kesäkurpitsan maku sai melkein kyyneleet silmiini.

 


 

Lisää kyyneleitä oli luvassa, kun saimme eteemme pääruoat. Valintamme oli (vielä kerran) Tagliatelle al ragù. Totesimme yhteen ääneen, että tähän on hyvä lopettaa. Täydellisen loman täydellisen ihana päätösateria.

 


 

Jälkiruoista en ole maininnut mitään, koska emme tainneet syödä yhden yhtä jälkiruokaa. Valintamme oli joka ilta Espresso ja Limoncello. Tämä kuva lienee pöytäliinasta päätellen Trattoria del Rossosta. Ps. Tyttäremme oli aivan järkyttynyt kuullessaan, että emme olleet syöneet Italiassa ensimmäistäkään annosta jäätelöä.

 


 

Eräänlaisesta jälkiruoasta kävivät tosin myös Bolognan porticot (katetut jalkakäytävät), joita riitti. Kävelimme niitä pitkin niskat väärinä päämme yläpuolella olevaa taidetta ihaillen. Tässäkin olemme taas tulossa joltakin ihanalta illalliselta kohti hotellia, katse tiiviisti ylös luotuna.

 


 

Kuten kuvista näkyy, ovat bolognalaiset perinneruoat kovasti lihavoittoisia. Tämä postaus ei silti kerro koko totuutta, vaan välipaloiksi / pieniksi lounaiksi söimme mieluusti muuta kuin lihaa. Meillä syödään pastaa yleensä melkeinpä viikoittain, mutta jostain kumman syystä tein kotona seuraavan kerran pastaa vasta ehkäpä pari viikkoa reissusta palattuamme. Se taas johtui enimmäkseen siitä, että Bolognassa nauttimiemme herkullisten pastojen jälkeen mikään kotipasta ei olisi tuntunut yhtä ihanalta.

Summa summarum, kaikkine elämyksineen ja kokemuksineen tämä oli upea matka, josta kiitos miehelleni! Ajatella, että vanhenemisesta voi seurata näinkin ihania asioita, kuin että pääsee esimerkiksi Bolognaan.

 

 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Grillattua nektariinia ja fetaa, muun muassa

 

Kesällä meillä kokataan enimmäkseen ulkona. Toki pienet alkuvalmistelut tehdään sisäkeittiössä, mutta itse ruoan valmistus tapahtuu pääsääntöisesti grillin äärellä. Grillin kautta pöytään kulkevat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin. Grillifetaa olen tehnyt useammalla tavalla (esim. näin), mutta tässä eräänä viikonloppuna testasin K-Ruoka -sivuston ohjetta Grillifeta ja -nektariinit. Tuoretta rosmariinia minulla ei tuona hetkenä ollut, kuivattua kylläkin, ja se antoi mukavasti makuvivahdetta. Tässä tuo mainittu ohje pienin muutoksin, eli juuri niin, kuin minä sen valmistin.

 


 

Grillifeta ja -nektariinit

4:lle

 

500 g nektariineja

1 pkt (200 g) fetaa

1-2 tl kuivattua rosmariinia (tai tuoretta 2-3 oksaa nypittynä, jos olisi ollut)

pari rkl oliiviöljyä

muutama pyöräytys mustapippurimyllystä

1 rkl hunajaa

 

1.

Huuhtele, kuivaa ja halkaise nektariinit. Poista kivet ja leikkaa nektariinit reiluiksi lohkoiksi.

 

2.

Vuoraa grillin kestävä vuoka leivinpaperilla. Nosta feta vuoan keskelle leivinpaperin päälle. Asettele nektariinit vuokaan juuston ympärille. Mausta nektariinit ja juusto rosmariinilla. Valuta päälle oliiviöljyä, ja mausta mustapippurilla.

 

3.

Paista grillissä (tai 200-asteisessa uunissa) 10-15 minuuttia, kunnes nektariinit ja juusto ovat pehmenneet. Valuta hunaja juuston ja nektariinien päälle ja jatka grillaamista vielä 2-3 minuuttia.

 


 

Suolaisen makeat grillifeta ja nektariini maistuvat sellaisenaan tai grilliruoan lisäkkeenä. Kokeile grillifetaa esimerkiksi grillatun possun tai kanan kanssa. Me grillasimme tämän herkun ohella Pimientos de Padróneita.

 


 


 

Niin ja grillasimme me myös BBQ-maustettua possun fileelankkua. Mukavan mausteinen possu, sekä Padrón-paprikat olivat riittävän tymäköitä kavereita makeille nektariineille.

 


 


 

Grillattu nektariini ja feta olivat kaiken kaikkiaan oikein kivoja grilliherkkujen lisukkeita. On mukavaa saada vaihtelua kesäkeittiön repertuaariin.