Lomakokin helpot ja herkulliset pastat

Aina jossakin vaiheessa Espanjan lomaa tulee hetki, jolloin on ihan pakko saada pastaa. Se on mukavaa vastapainoa kaikille paikallisille herkuille. Tällä lomalla olen tehnyt kaksi kertaa pastaa, ja kummallakin kertaa tein sen sitä kautta, missä aita oli matalin. Se on ihan sallittua. Hyödynsin siis valmispestoja, jotka olivat kylläkin erittäin hyviä pestoja. Ostin kaksi erilaista punapestoa (paikallisissa kaupoissa ei punapestoja juurikaan ole, mutta eräästä saksalaisesta kaupasta niitä löysin), joista toisessa oli aurinkokuivatun tomaatin lisäksi sieniä ja jopa tryffeliä (valmistettu Espanjassa!). Se pesto pääsi ensimmäiseksi kokeiluun, oltuamme täällä reilun viikon ajan.

Pasta syntyi todella helposti. Laitoin pastaveden kiehumaan ja huuhtelin ja puolitin sillä välin pari kourallista kirsikkatomaatteja. Silppusin myös muutaman oksan persiljaa.

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan, ja kauhaisin kattilasta kupillisen keitinvettä odottamaan loppusilausta. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä, ja kuullottelin siinä kirsikkatomaatteja hetken verran. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kattilaan purkillisen tuota herkullista pestoa ja lämmitin sen yhdessä tomaattien kanssa. Sekoitin joukkoon valutetun pastan ja pari lorausta pastan keitinvettä. Viimeiseksi heitin sekaan persiljasilpun.

Tässä vaiheessa oli hyvä tarkistaa suola ja pippuri, ja sitten pasta oli valmis annosteltavaksi. Raastoin pinnalle paikallista juustoa. Parmesaani sopii tähän tietysti myös paremmin kuin hyvin.

Tämä pasta oli siis todellakin sellaista ”helpolla hyvää” -lomapastaa. Toki voit tehdä peston myös itse, mutta tällä kertaa tämä valmispesto kelpasi meille erittäin hyvin.

Tein toisen lomapastan eilen, melkein kolme viikkoa täällä oltuamme. Se syntyi tilanteessa, kun olimme lähdössä myöhään iltapäivällä golfia pelaamaan, ja sitä ennen pitäisi syödä jotain. Kaapista löytyi sopivasti pussinpohjallinen tagliatellekeriä, ja se toinen pestopurkki oli vielä käyttämättä. Tämä pesto sisälsi punaista chiliä ja ricottajuustoa. Resepti oli vielä helpompi kuin tuo edellinen. Keitin pastat ja otin keitinvettä talteen. Sekoitin puoli purkillista pestoa valutetun pastan joukkoon. Viimeistelin pastan sekoittamalla keitinvettä pastan joukkoon kattilan poristessa kuumalla levyllä. Pinnalle basilikaa, parmesaania ja mustapippuria, siinä se oli.

Annos oli juuri sopivan kokoinen varhaiseksi lounaaksi, ehkä noin puolikas normiannoksesta. Jaksoimme siten vielä pelatakin. Toki pelin aikana söimme tällaiset paahdetut ja täytetyt eväsleivät (tonnikalaa, cocktailkurkkuja ja manchegoa), jotka puolitin veitsellä kahteen osaan leikaten. Laitoin kummankin puolikkaan omaan kääröönsä, ja siten oli helppo syödä eväsleivät pienemmissä erissä kesken peliä.

Leivät oli tietysti pakattu kylmäkallen kanssa bägeihin, joten ne säilyivät freeseinä koko helteisen kierroksen ajan. Päivä oli mitä sopivin golfille, auringonpaisteen ohella meitä hemmotteli ihanan lämmin tuuli. Tänään olemmekin sitten vain laiskotelleet, toki hyvässä ruoassa olemme tänäänkin pysyneet. Siitä lisää myöhemmin.

Paholaisen pastaa ja broileria

Tässä tulee vielä yksi kurkistus menneeseen pääsiäisviikonloppuun. Tämän makeantulisen pasta-aterian vuoro oli välilauantaina. Ja oli ihan hilkusta kiinni, että tämän tekeminen jäi väliin. Tuo laiska välilauantai oli nimittäin päivä, jolloin minulla oli lopultakin aikaa perehtyä instagramin saloihin, ja sinnepä instan maailmaan sujahti silloin myös Lentävät sardiinit -blogini (@lentavatsardiinit).  Uppouduin sinne somen syövereihin niin, että en lainkaan huomannut ajan kulkua. Vasta kun perhe alkoi hienovaraisesti vihjailla nälästään, oli minun irrottauduttava hetkeksi somen saloista.  Onneksi olin valinnut sille päivälle suht nopean ja helpon ruoan. Ihmeen hyvää tästä paholaisen pastan ja broilerin kombosta tulikin, vaikka ateria syntyi vain toisella kädellä tehden. Toinen käsi räpläsi ahkerasti puhelinta.

Toisaalta on ihan hyvä, että välillä ehtii tulla kunnon nälkä. Eikä perheellä todellisuudessa mitään hätää ollutkaan, olimmehan aiemmin päivällä paistaneet välipalamakkarat kodassa, ulkoilun ohessa.

Paholaisen pastaa ja broilerinfileitä

(3-4:lle)

4 maustettua broilerin fileetä

pastaa 300 g

loraus öljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 kesäkurpitsa

1 tuore punainen chili

suolaa

mustapippuria

paholaisenhilloa maun mukaan (tässä n. 150 g)

3,3 dl kuohukermaa

(kanafondista vajaa kahvilusikallinen)

pastan keitinvettä

parmesaania

Ota broileripaketit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen niiden valmistusta. Nämä broilerinfileet olivat valmiiksi persilja-valkosipulimaustettuja, mutta jos ostat maustamattomia, mausta haluamillasi mausteilla. Valmistin broilerit pakkauksen ohjeen mukaan, eli ensin ruskistus kuumalla pannulla, ja sitten 180 C-asteiseen uuniin 20-25 minuutiksi.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuori ja silppua sipulit. Pese ja kuutioi kesäkurpitsa. Pese ja silppua chili. Poista chilin siemenet, paitsi jos haluat todella tulista ruokaa. Helppo tapa poistaa siemenet on rullailla chiliä hetki käden alla (käytä talouskäsineitä, muuten tunnet chilin poltteen siellä, mihin ikinä käsilläsi kosketatkaan) leikkuulautaa vasten. Leikkaa sitten chilistä kanta pois ja laita chili pystysuoraan aukko leikkuulautaa vasten. Kopistele chiliä leikkuulautaan, ja siemenet tippuvat pois. Nyt chili on valmis silputtavaksi.

Tarkista pastan keittoaika pakkauksesta ja valmista kastike pastan kiehuessa. Kuumenna öljy padassa. Lisää sipulisilppu ja kuullottele sitä pari minuuttia. Valkosipulisilppu kannattaa lisätä vähän myöhemmin, koska se palaa helposti. Lisää myös kesäkurpitsapalat ja chilisilppu. Mausta nämä kaikki suolalla ja pippurilla, ja kuullottele jälleen pari minuuttia. Lorauta sekaan kerma ja kiehuta. Lisää paholaisen hilloa pikku hiljaa, välillä maistellen, jotta ruoasta ei tule liian tulista. Ei ole tarkoitus, että suusta lentää lieskat tätä syödessä.

Muista siis maistella!  Itse kaipasin vielä aavistuksen verran jotain syvyyttä, joten lisäsin ihan vähän kanafondia. Se oli juuri se piste iin päälle. Kun kerma on tarpeeksi sakeentunut, on kastike valmis. Ota pastakattilasta talteen kupillinen keitinvettä, saat sillä loppuvaiheessa viimeisteltyä koostumusta. Valuta pasta, ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Lisää tarvittaessa keitinvettä. Keitinvesi nappaa kastikkeen mukavasti pastaan kiinni. Jos jostakin syystä tuntuu liian löysältä, voit raastaa hiukan parmesaania kastikkeen sekaan. Se imaisee osaltaan kosteutta itseensä. Nauti pasta broilerinfileiden kanssa.

Tämä oli hurjan hyvää, mutta samalla kaukana italialaistyyppisestä pastasta. Rakastan pastoja, ja enimmäkseen teenkin juuri sen tyyppisiä pastoja, kuin mitä olen Italiassa tottunut syömään. Tästä pastasta puolestaan tuli mieleeni Amerikka, koska siellä minulle on tarjoiltu juuri tämäntyyppisiä makeantulisia ruokia. Tosin broilerit ovat siellä olleet tavalla tai toisella kuorrutettuja. Minulle nyt kuitenkin riitti ”kuorrutukseksi” pelkkä parmesaani, jota kukin sai pöydässä raastaa annoksensa päälle juuri sen verran kuin hyvältä tuntui.

Kun tämä ateria oli syöty, pääsin rauhassa taas tutustumaan instan ihmeelliseen maailmaan. Sehän onkin varsin vilkas maailma. Totesin, että täälläkö kaikki ovatkin. Tällä viikolla olen vain tehnyt niin pitkiä työpäiviä, että instan selailu on jäänyt vähemmälle. Enköhän kuitenkin ehdi sinnekin kurkata taas tässä illan mittaan.

Siskonmakkarapasta, toivelistan hitti

Tässä viikolla tein siskonmakkarapastaa, joka on aivan käsittämättömän hyvää. Se on yksi mieheni kestotoiveista, jos toiveruokia kyselen. Alun perin (joitakin vuosia sitten) inspiroiduin tekemään tätä siskonmakkarapastaa, kun näin Aki Wahlmanin sitä tv:ssä tekevän, olisikohan kyseessä ollut K-kaupan ruokaohjelma... Näytti hyvältä.  Mutta kuten yleensäkin, jos jotain ruokaa ohjeesta teen, muuntelen alkuperäistä ohjetta omien mieltymysteni mukaan. Sillä tavalla olen tästäkin ohjeesta tehnyt omiin makunystyröihini parhaiten sopivan version. Tämä siskonmakkarapasta on kyllä niin hyvää, että uskallan suositella sitä niillekin, jotka yleensä nyrpistävät nenäänsä makkaralle.

Ihan törkeän hyvää siskonmakkarapastaa

(4:lle)

350 g penneä (minulla oli kaksiväristä)

500 g siskonmakkaroita (kaupassa oli vain 300 g paketteja, joten otin niitä 2, ei ollut sekään liikaa)

oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 kuivattua chiliä (ei pakollisia)

1 tlk tomaattimurskaa (käytän aina Muttia, jos sitä vain on saatavilla)

2 tl oreganoa

½ kana- tai kasvisfondi

ripaus mustapippuria

2 dl kermaa

raastettua parmesaania

basilikaa

Laita runsas pastavesi kiehumaan. Silppua sipulit. Kuumenna oliiviöljy padassa, ja puserra siskonmakkaroista palleroita pataan. Ruskistele palleroita. Tarkista kypsennysaika pakkauksesta. Lisää sipulisilppu ja murskatut valkosipulit, sekä kuivatut chilit. Kuullota hetki, ja lisää tomaattimurska. Todennäköisesti tässä kohti pastavesi kiehuu, joten aloita pastan keittäminen pakkauksen ohjeen mukaisesti, runsaasti suolatussa kiehuvassa vedessä. Lisää kastikkeeseen mausteet ja kerma. Anna muhia sen aikaa, kun pasta kypsyy. Poista kuivatut chilit kastikkeesta (nousevat kätevästi pinnalle), suuhun joutuessaan nostattavat hiukset pystyyn. Pastan ollessa sopivan kypsää, valuta se ja sekoita kastikkeeseen. Viimeistele lautasannokset parmesaanilla ja basilikasilpulla. Laskeskelin, että aktiivista ruoanvalmistusaikaa kului n. 20 minuuttia.

Voi herran jestas, miten täydellisen hyvää tämä aina on. Toisinaan käytän basilikan tilalta rucolaa, toimii yhtä hyvin.  Aterian tilaajakin antoi syömästään pastalautasellisesta kommentin: ”Huh huh, 10 + pistettä!”

Tätä ruokaa tehdessäni meillä oli  edelleen golfloma käynnissä. Tein siis pastaa suosiolla neljän hengen annoksen, ja jaoin sen suoraan neljälle lautaselle. Kahdelle niistä laitoin folion päälle, ja siirsin ne jäähdyttyään jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Tuolloin meillä oli myöhäisempi peliaika, ja sen pelin jälkeen oli ihanaa tulla loma-asuntoon, ja laittaa vain herkulliset pastalautaset mikroon. Näin saimme toiseen kertaan herkutella tällä herkullisella siskonmakkarapastalla. Olisi tätä syönyt vaikka kolmantenakin päivänä. 

Pikkulauantain kasvis-punapestopasta

Tässäpä simppeli, ja ah niin herkullinen pasta! Kasviksia, pastaa ja punapestoa. Sopii niin arkeen kuin viikonloppuunkin.  Tai vaikkapa pikkulauantaille, kuten tällä viikolla. Olen valmistanut tätä pastaa jo pitkästi toistakymmentä vuotta, ja säännöllisesti sitä on minulta uudelleen ja uudelleen toivottukin. Alkuperäisen idean olen napannut jostakin lehdestä 2000-luvun alkupuolella.

 

Alkuperäisessä ohjeessa pestoa ei sekoitettu pastan joukkoon, vaan se laitettiin erilliseen kippoon, mistä sitä sai lusikalla lisätä pastan päälle. Minä päätin sekoittaa kaikki ainekset keskenään, ja siten olen sen siitä päivästä lähtien valmistanut. Itse tehty pesto olisi tietysti parasta, mutta hyvä valmispesto käy tähän myös aivan mainiosti. Kaupan hyllyltä valitsen aina pehmeäntäyteläisen tomaatti-basilika pesto rosson.  

Ainekset:

500 g tagliatellea

tilkka oliiviöljyä

1 kesäkurpitsa

1 sipuli

½-1 tuore punainen chilipalko

suolaa

mustapippuria

2 prk punapestoa

1 pkt feta- tai salaattijuustokuutioita

Laita pastavesi kiehumaan. Pese kasvikset. Kuutioi kesäkurpitsa ja silppua sipuli sekä chili, josta poistettu siemenet. Lisää pastaveteen kunnolla suolaa ja laita pasta kiehumaan. Kuullota kasviksia pannulla, kunnes ne pehmenevät. Mausta mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Lisää pesto. Sekoita ja kuumenna. Lisää fetakuutiot ja valutettu (mutta ei huuhdeltu!) pasta. Muista ottaa talteen pastan keitinvettä, ja lisää sitä tarvittaessa. Viimeistele lautasannokset raastamalla päälle parmesaania. Pikkuisen mustapippuriakin voi vielä tässä vaiheessa pyöräyttää myllystä. Tästä annoksesta riittää kerta-annokset 5-6 henkilölle. 2-3 henkilölle voit ihan yksinkertaisesti puolittaa kaikki ainesmäärät.

Pasta, niin kuin muutkin ruoat ovat tietysti parhaimmillaan tuoreena. Nimenomaan tämä pastaruoka on kuitenkin yksi niistä, jotka eivät mainittavasti kärsi pakastamisestakaan. Siispä jos jotain jää, laitan ne kiireisen päivän varalle kerta-annoksina pakkaseen. Sitten aikanaan sulatuksen ja kuumennuksen jälkeen lisään joko ihan pikkuisen pestoa tai oliivöljyä (maustettukin voisi olla kiva) ja sekoitan.