Lubina al horno eli espanjalainen meribassi uunissa

 

Kalaa, kalaa, kalaa…. sitä tulee täällä Välimeren rannalla syötyä usein, ja mitä erilaisimmissa muodoissa. Ruokakauppojen kalatiskit ovat upeita meren antimia pullollaan. Tällä kertaa nuo kalatiskien ihailut ovat kylläkin jääneet lähinnä muistojen varaan, koskapa koronasyistä ruokaostoksemme ovat tapahtuneet täälläkin pääasiassa verkossa. Myös tämä lubina tuli verkko-ostosten mukana. Se oli kalatiskillä käsitelty fileiksi asti, aivan kuten täydentävien tietojen kentässä valitsinkin.

 

 

Lubina al horno

3-4:lle

 

3 suurta perunaa

1 suuri sipuli

1 suuri paprika (vastaa 2-3 tavallisen kokoista)

2 dl valkoviiniä

½ sitruunan mehu

hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

200 C uunissa 30 min

 

reilu 1 kg lubinaa (meribassia) fileenä (tai esim. siikaa)

suolaa

mustapippuria

hyvää oliiviöljyä

 

200 C uuniin vielä 8-10 minuutiksi

 

Kastike kalan päälle:

 

hyvää oliiviöljyä

3 valkosipulinkynttä

1 kuivattu cayenne

2 dl kalalientä

1 rkl vinaigretteä (tässä Vinagre de Jerez Reserva)

½ sitruunan mehu

2 dl persiljasilppua

 

Kuori ja viipaloi perunat ja sipulit, saavat olla reiluja viipaleita. Huuhtele ja suikaloi paprika. Olin aikonut käyttää tähän sekä punaista että vihreää paprikaa, mutta nähtyäni kuinka suuri (470 g!) punainen paprika oli, päätin sen riittävän.

 

Voitele uunivuoka ja levitä sen pohjalle sipulit ja paprikat. Mausta ne suolalla ja pippurilla.

 

 

Lisää perunat ja mausta nekin suolalla ja pippurilla. Kaada valkoviini tasaisesti vuokaan. Lisää puolikkaan sitruunan mehu ja reilusti oliiviöljyä. En mitannut, mutta lorauttelin aika reilulla kädellä niin, että kaikki raaka-aineet saivat osansa öljystä ilman, että kuitenkaan uisivat öljyssä. Laita vuoka 200 C uuniin puoleksi tunniksi.

 

 

Tarkista puolen tunnin kuluttua perunoiden kypsyys, ja sekoittele perunat, sipulit ja paprikat keskenään sekaisin. Perunalajikkeista ja siivujen paksuudesta riippuen kypsymisaika vaihtelee. Perunoiden pitäisi kuitenkin olla jo liki kypsiä, ennen kuin niiden päälle lisätään nopeasti kypsyvät kalat.

 

 

Lisää kalafileet kasvisten päälle. En ole tavannut Suomen ruokakaupoista lubinaa, mutta esim. siika käy tähän aivan yhtä hyvin. Mausta myös kalafileet suolalla ja pippurilla, ja pirskottele kalojenkin pinnalle hieman oliiviöljyä. Laita vuoka takaisin uuniin, ja jatka paistamista, kunnes kalat ovat kypsiä. Näiden fileiden osalta se tarkoitti 10 minuuttia.

 

 

Kalojen ollessa vuoassa ehdit hyvin tekemään kastikkeen, joka lusikoidaan vuokaan kalojen päälle. Kuumenna pannu ja kuullota siinä viipaloituja valkosipulinkynsiä yhden kuivatun chilin kanssa. Varo polttamasta valkosipulia.

 

 

Lisää pannulle kalaliemi, vinaigrette ja puolen sitruunan mehu. Kiehauta pari minuuttia. Lisää silputtu persilja. Kun sekä perunat että kalat ovat kypsiä, valele persiljakastike kalojen päälle.

 

 

Näillä aineksilla syntyy herkullistakin herkullisempi välimerellinen kalaruoka, jonka maut ovat suorastaan suloiset. Sopivasti hapokastakin tämä on.

 

 

Lubina al horno on tosiaankin hyvin tyypillinen paikallinen ruoka. Me olemme tällaisia osa-aikapaikallisia, mutta täällä ollessamme pyrimme nauttimaan täysillä paikallisen keittiön antimista, niin kotona kuin paikallisten suosimissa ravintoloissakin.

 

 

Lubinalla vuosi pakettiin

Hyvää uutta vuotta! Vuosi vaihtui täällä Andalusiassa oikein mukavissa olosuhteissa. Aurinko on jaksanut paistaa ihan joka päivä. Olemme siis voineet nauttia täysillä ulkoilmaelämästä. Blogien seuraaminen, saati oman blogin kirjoittaminen on jäänyt minimiin. Istahdan nyt kuitenkin hetkeksi koneen ääreen kertomaan meidän viime vuoden viimeisestä kotiruoasta. Olemme syöneet täällä paljon kalaa ja äyriäisiä eri muodoissaan, ja tässä taas yksi versio: lubinaa (meribassia), perunoita ja parsaa.

Paikallisten markettien kala- ja äyriäistiskit ovat normaalistikin aivan uskomattomia, mutta nyt joulun ja uuden vuoden aikaan ne ovat olleet aivan huippuunsa viritettyjä. Tällä kertaa meillä halutti ihan perinteistä uunikalaa. Kamppailin doradan ja lubinan välillä. Päädyin lubinaan, koska yksi lubinoista näytti juuri täydellisen kokoiselta kolmelle hengelle. Sitä se olikin.

 

 

Kalamestari siivosi kalan valmiiksi, joten siitä oli helppo alkaa valmistaa ruokaa. Heittelin sen pinnoille (sisälle ja ulos) suolaa ja pippuria. Täytin kalan sitruunaviipaleilla ja tillinipulla. Viilsin kalan nahkaan muutaman viillon, ja työntelin niihinkin sitruunaviipaleita.

Viipaloin muutaman perunan vuoan reunoille, samoin palasen sipulia. Sipulit ovat täällä niin suuria, että vajaakin sipuli riittää yhteen ruokaan. (Käärin loput sipulista tiukasti tuorekelmuun, ja siten se säilyy kylmäkaapissa hyvin päivän pari.) Perunoille heitin myös suolaa ja pippuria. Lorautin niille vielä kupillisen valkoviiniä ja hyvän lorauksen oliiviöljyä. Vielä hiukan persiljaa, ja sitten vuoka 190-asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Käänsin kalan paiston puolessa välissä.

Paistoaika riippuu kalan osalta sen koosta. Jos kala on suuri, kannattaa perunat asetella paksummin useampaan kerrokseen, jotta ne eivät kypsy liian nopeasti. Tämä oli 1,2 kg painoinen lubina ja perunat olivat parissa kolmessa kerroksessa.

 

Ruoan lisukkeeksi olin ostanut puntin vihreää parsaa. Huuhtelin ja osittain kuorin ne. Napsautin varret poikki siitä kohti, mistä ne halusivat katketa. Puristin parsoille sitruunaa ja lorautin hieman oliiviöljyä ja pyöräytin niitä pari minuuttia kuumassa grillipannussa. Raastoin valmiiden parsojen päälle hieman parmesaania.

Kala oli kypsää, kun nahka irtosi helposti. Irrotinkin sen ennen syömään alkamista. Lisäsin parsat kalan ympärille, perunoiden päälle. Ja ei kun syömään.

Tällä pärjäsimme hyvin iltamyöhään, jolloin hyvästelimme vanhan vuoden ja otimme uuden vuoden vastaan ystäviemme ja naapuriemme kesken tien toisella puolella, eli ihan melkein tässä pihapiirissä. Rypäleetkin olimme muistaneet ostaa mukaan otettavaksi. Niitä syötäisiin keskiyöllä cavalla alas huuhdellen.

Pakkaus kertoo, monelleko riitää vuodenvaihteen rypäleiksi.

Marketissa oli varauduttu uuden vuoden rypäleiden kysyntään. Rypäletiski oli valtaisa. Tarjolla oli sekä tavallisia rypälepakkauksia, että valmiita 12 rypäleen settejä. Paikallisen tavan mukaanhan kullakin vuoden 12 viimeisellä kellonlyömällä syödään 1 rypäle. Olen kuullut useamman version, miksi näin. Itse olemme omaksuneet sen version, että seuraavasta vuodesta tulee onnekas, jos onnistuu syömään nuo 12 rypälettä tukehtumatta. Ja jos päällä (alla) on vielä punaiset alusvaatteet, on seuraava vuosi onnekas myös rakkauden suhteen. Ennen uutta vuotta paikalliset markkinat ovatkin täynnä punaisia alusvaatteita myyviä kojuja.

Kukaan meistä ei tukehtunut, ja oli muutenkin mukavaa. Paikan isäntä oli järjestänyt näyttävän ilotulituksen, jota seurasimme turvallisesti yhdessä rykelmässä toisiamme halaillen ja ¡Feliz año nuevo! -toivotuksia toivotellen.