Hasselbackan parmesaaniperunat ja sikahyvä possunfilee

Tässä vielä yksi makumuisto viime pääsiäiseltä, jolloin tuli herkuteltua hieman tavanomaista paremmin. Kyseessä on viime sunnuntain ateria. Valmistin tuolloin Hasselbackan perunoita ja viljaporsaan sisäfileetä. Lisukkeiden kanssa menin helpoimman kautta, ja ne valmistuivat kätevästi perunoiden kanssa. Possu oli ollut marinadissa jo edellisillasta saakka, ja voi mikä marinadi se olikaan! Se syntyi ihan hatusta heitellen, mutta tuli sitten heiteltyä nappiosuma heti kerralla. Marinadin aineksia en tullut niitä pussiin laittaessani mittailleeksi, mutta yritän nyt vielä heitellä sieltä samasta hatusta ne mitatkin tähän ohjeeseen.

Sikahyvä porsaan sisäfilee

maustamaton viljaporsaan sisäfilee (tässä 600 g)

Marinadi:

½ dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

4 rkl soijaa

1 rkl dijon-sinappia (hunajaversio)

2 tl inkivääritahnaa

1 punainen chili silputtuna

4 valkosipulinkynttä silputtuna

rosmariinia (pari oksaa)

timjamia (muutama oksa)

hienoa merisuolaa

mustapippuria

voita

Poista porsaanfileestä valkoinen kalvo. Laita marinadin ainekset sen kokoiseen minigrip-pussiin, johon possunfilee mahtuu suoraan. Laita possu pussiin ja sulje pussi huolellisesti. Pyörittele pussia, ja possua siellä pussissa siten, että marinadin ainekset sekoittuvat hyvin, ja että possu on kauttaaltaan marinadissa. Laita pussi jääkaappiin ja anna possun marinoitua mielellään yön yli, mutta ainakin 4-5 tuntia.

Ota possupussi huoneenlämpöön n. ½ h ennen kypsentämistä. Taputtele possu kuivaksi marinadista ja mausta hienolla merisuolalla ja mustapippurilla. (Laitoin suolaa aika varovasti, koska minulla ei ollut vielä kokemuksia tuosta marinadin suolaisuudesta. Ajattelin, että suolaa voi aina lisätä, jos tarve vaatii. No ei vaatinut, vaan suolan määrä oli hyvä.) Ruskista ensin fileen pinnat kuumalla pannulla voissa ja laita filee sitten 175 C-asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi, tai kunnes sisälämpötila on 70 C-astetta. Anna fileen vetäytyä foliossa n. 15 minuuttia.

Hasselbackan parmesaaniperunat lisäkkeineen

perunoita

voita

suolaa

parmesaania

1 pss (80 g) kotimaista babypinaattia

1 rs kirsikkatomaatteja

½ rs herkkusieniä (tai vaikka enemmänkin, mutta minulla oli vain puolikas jäljellä)

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Kuori perunat ja leikkaa niihin poikittaisia viiltoja vieri viereen siten, että pysäytät veitsen, ennen kuin se osuu perunan pohjaan asti. Tässä voit käyttää apuna vaikkapa puukauhaa, johon laitat perunan viipaloinnin ajaksi. Tuolloin veitsi pysähtyy kauhan reunaan eikä siten yllä perunan pohjaan. Toinen kätevä apukeino on, että laitat syömäpuikot tai muut tikut perunan kumminkin puolin leikkuulaudalle. Tuolloin veitsi pysähtyy puikkoon, ja perunat pysyvät kasassa. Minä käytin tätä puikkokikkaa.

Laita perunat viiltopuoli ylöspäin voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele suolaa sekä perunoiden alle että ylle. Pane kunnon voinokare jokaisen perunan päälle. Tässä ei nyt kannata säästellä voita, jos hyvää haluat. Jos voin määrä hirvittää, niin laita silmät kiinni. Eihän tätä herkkua päivittäin syödä, mutta silloin kun syödään, pitää sen olla hyvää. Raasta perunoiden päälle reilusti parmesaania.

Paista perunoita uunin keski-/yläosassa 200 C-asteessa 30-40 minuuttia perunoiden koosta ja uunin tehosta riippuen. Perunat ovat valmiita silloin kun ne ovat kypsiä ja pinnasta kullanruskeita. Lisää viimeiseksi vartiksi kasvikset perunoiden väleihin. Babypinaattia, halkaistuja kirsikkatomaatteja ja lohkottuja tai viipaloituja herkkusieniä. Pirskottele kasviksille oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Raasta parmesaania sekä kasviksille, että vielä kerran myös perunoille.

Tässä ruoassa ei voi olla liikaa parmesaania. Niinpä raastoin sitä vielä täysin valmiillekin perunoille ja kasviksille. Aah mitä herkkua tämä olikaan.

Koska nämä perunat ja liha valmistuivat uunissa hieman eri asteissa, jouduin vähän taktikoimaan ajoitusten kanssa. Valmistin ensin perunat varttia vaille valmiiksi (sillä välin ruskistin porsaan), eli siihen tilaan, että oli aika lisätä kasvikset vuokaan. Otin ne siinä kohti pois uunista, ja laitoin possun vasta tuolloin kypsymään hieman alempaan lämpötilaan. Sitten kun possu meni folioon, nostin taas uunin lämpötilaa ja laitoin perunat kasviksineen uuniin 15 minuutiksi. Sen ajanhan se possun foliossa vetäytyminen otti.

Kyllä voin vilpittömästi suositella näitä kumpaakin herkkua joko yhdessä tai erikseen. Erikseen on tietysti helpompaa, kun ei tarvitse säätä noiden asteiden kanssa. Toisaalta pieni vaivahan se säätäminen oli. Suurin ”homma” oli pysähtyä hetkeksi miettimään mitä tekee. Tätä lautasannosta katsellessa ja makustellessa päällimmäisenä mielessä oli vain tyytyväisyys.

Mainio salaatti ja kastike vaikkapa grilliruoan kylkeen

Tänä kesänä olemme vasta aloittamassa grillikautta. Sää on ollut sellainen, että seisoskelu grillin äärellä ei ole vielä houkuttanut. Viime viikonloppunakin meidän piti grillata possun fileetä ja broccolineja, mutta valmistin possun kuitenkin uunissa. Niin oli sillä kertaa mukavampaa. (Broccolinit unohtuivat kylmäkaappiin. Niistä lisää myöhemmin.) Ateria tuntui kuitenkin kesäiseltä, olihan pöydässä ensimmäiset uudet siiklit sekä salaatti, joka on yksi meidän kestosuosikkeja grilliruoan kylkeen. Kyseessä on melonisalaatti fetalla. Siinä on sekä ihanaa hedelmäisyyttä, että täydellistä suolaisuutta. Makuhermoja hivelevä salaatinkastike viimeistelee nautinnon.

Olen tosiaankin tehnyt tätä salaattia monet, monet kerrat. Salaattilaji vaihtelee tilanteen mukaan, samoin fetan muoto. Fiiliksen mukaan joko murennan tai kuutioin fetan.  Tällä kertaa murensin sen, mutta tästä linkistä pääset viime kesänä kirjoittamaani postaukseen, jossa tämä sama salaatti on hieman eri muodossa. Se postaus kannattaa käydä lukemassa myös siitä syystä, että kerron siinä aivan mielettömän ihanasta tryffeli-kukkakaalista. Siinäpä sitä vasta nannaa olikin. Maistuisi ehkä sinullekin.

Feta-melonisalaatti

1 pss jääsalaattia

1 ruukku villirucolaa

1 minivesimeloni

1 pkt fetaa

Huuhtele ja linkoa salaatti ja rucola. Kuutioi meloni ja feta. Sekoita aineet keskenään.

Melonisalaatille täydellisesti natsaava salaatinkastike:

0,75 dl oliiviöljyä

½ dl sweet chiliä

½-1 punainen chili (siemenet poistettuna ja chili silputtuna)

½ limen mehu

hyppysellinen suolaa ja pippuria

Sekoita vispilällä kaikki ainesosat hyvin sekaisin.

Tässäpä on sellainen kombo, että pois alta. Raikas salaatti, joka käy lisukkeeksi niin lihalle kuin kalalle. Lisäksi sopivasti kärkeä sisältävä salaatinkastike, joka sopii ilman salaattiakin grilliherkkujen lisukkeeksi. Ihan täydellistä se oli myös tämän linkin mango-avokado-fetasalaatin kanssa, siinäkin salaatissa oli mukavasti hedelmäisyyttä mukana.

Tällä kertaa meillä oli pääruokana possun sisäfileetä. Filee oli valmiiksi marinoitu, pehmeä pippuri. Otin fileen huoneenlämpöön vajaata tuntia ennen, kuin aloin sitä valmistaa. Poistin kalvot ja paistoin pannulla fileen pinnat kiinni. Asetin paistomittarin ja säädin sen 70 asteeseen, ja sitten filee 175-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Käärin fileen vadin päälle folioon n. 20 minuutiksi. Siinä kohti mies tuli avuksi ja leikkasi lihan viipaleiksi (perinteisesti hänen tehtävä), ja asetteli viipaleet takaisin foliokääröön sinne valuneiden ”mehujen” päälle. Uuni oli jo sammutettu, mutta laitoin vadilla olevan käärön muutamaksi minuutiksi takaisin uuniin, kunnes oli aika laittaa lihat pöytään.

Aterian täydensi kesän ensimmäiset keitetyt siiklit, joita jo hieman alkupaloinakin graavikalan kanssa maisteltiin. Minä keitän uudet perunat aina omalla tavallani, laitan pestyt perunat saman tien kylmään veteen (ei tosiaankaan tarvitse olla kiehuvaa vettä, vaikka voihan potut sitenkin keittää). Levy päälle, ja kun alkaa kiehua, on syytä ottaa aika. Keitän näitä pienehköjä (pyydän aina pieniä, koska ne ovat parhaita) perunoita tasan 10 minuuttia siitä hetkestä, kun vesi kiehuu kunnolla. Veden maustan merisuolalla. Kun perunat ovat testatusti sopivan napakan kypsiä, tulee tärkeä osa. Kaadan veden pois, ja laitan kattilan takaisin levyn jälkilämmölle ja heitän perunoiden sekaan voinokareen. Kansi kiinni ja hieman heiluttelua, jotta kaikki potut saavat ihanan voipinnoitteen. Jos sattuu olemaan tilliä, tai kesäsipulin varsia, heitän sekaan molempia tai jompaakumpaa. Perunat voi keittää jo hyvissä ajoin, ne pysyvät lämpiminä kannen alla jälkilämmöllä. Ja jos mahdollista, niiden maku on entistäkin parempi, jos ovat saaneet levätä rauhassa kattilassa.

Jälkiruoaksi popsittiin kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat. Laitoin mansikat tarjolle kimppakulhoon, josta kotoisasti keihästimme pikkuhaarukalla omia makupaloja.

Nyt sääennuste näyttää jo kunnolla lämpenevää, tiedä vaikka ensi viikonloppuna päästäisiin jo nauttimaan grilliterassin antimista. Tosin ukkonenkin siellä jo uhkaa, joten eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa.