Meripasta maistuu aina, myös tapanina

Joulu tuli ja meni herkkuineen. Joka vuosi niitä herkkuja odotetaan, ja niistä nautitaan. Mutta aivan samoin joka vuosi tulee meillä aina tapaninpäivänä stoppi jouluruoille. Silloin pitää saada jo jotain aivan muuta. Tuo muu on monesti pasta, johon yhdistetään joulukattauksista jääneitä herkkuja. Tänä jouluna onnistuin varaamaan kaikkea juuri sopivasti, joten mitään meidän jouluherkuista ei tarvinnut jatkojalostaa. Niinpä tämän vuoden tapaninpäivän pasta koostuikin aineksista, jotka kuuluvat kaappiemme perusvarastoon. Kätevää.

Meripasta

4-5:lle

400 g spagettia tms. pastaa

vettä

suolaa

oliiviöljyä (ja/tai simpukkatölkin öljyä)

1 suuri sipuli

5 valkosipulinkynttä

1 kahvikupillinen valkoviiniä

1 kahvikupillinen vahvaa kanalientä

½ sitruunan mehu

3,3 dl kuohukermaa

mustapippuria

Maizena suurustetta (”vaaleille kastikkeille ja keitoille”)

2 pss pakastekatkarapuja

1 säilyketölkillinen simpukoita (tässä Pirkka Parhaat savustettuja simpukoita öljyssä)

parmesaania (2 dl raastettuna + tahko pöytään raastimen kera)

pastan keitinlientä

(suolaa, jos tarpeen)

1 puntti persiljaa

Kannattaa aina ensin esivalmistella tarvittavat raaka-aineet esille, sitten kokkaaminen sujuu kuin tanssi.

1.

Ota katkaravut huoneenlämpöön sulamaan, ja sitten kun ovat sulia, valuta ne myös.

2.

Jos käytät öljyssä säilöttyjä simpukoita, valuta öljy talteen. Siitä voi käyttää pari ruokalusikallista sipulien kuullotukseen.

3.

Kuori ja silppua sipulit ja annostele valkoviiniä kuppiin.

4.

Keitä vahvaa kanalientä yhden fondin tai kuution verran. Kupillinen yleensä riittää, mutta joskus voi tulla tarve lisätä nestettä, joten älä heitä loppua pois. Ja jos sitä ei tarvittukaan kupillista enempää, lopun kanaliemen voit vaikka juoda pois ”alkukeittona”, tai myöhemmin iltateen korvikkeena.

5.

Purista puolikkaasta sitruunasta mehut talteen.

6.

Silppua persilja. Raasta parmesaanista 2 dl ja laita lopputahko parmesaania pöytään raastimen kanssa. Sitä voi kukin lisätä makunsa mukaan pasta-annokselleen.

7.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä. Valmista kastike pastan kiehuessa. Jos kastikkeen teko on vielä kesken, kun pasta on kypsää, ota pasta kuitenkin pois tulelta ja valuta se (mutta älä huuhtele!). Varo tekemästä pastasta ylikypsää. Muista ottaa keitinvettä talteen vaikka motillisen verran.

8.

Kuumenna pinnoitettu suuri pata (siinä pitää mahtua sekoittamaan pasta ja kastike sekaisin) ja kuullota siinä sipulisilppu simpukkatölkin öljyssä ja/tai oliiviöljyssä. Kun sipulit alkavat olla pehmeitä, lisää valkosipulit. Valkosipulin kanssa pitää muistaa olla varuillaan, ettei se pala, siksi se kannattaa lisätä vasta tässä vaiheessa.

9.

Lisää valkoviini, kanaliemi ja sitruunan mehu ja anna kastikkeen kiehua kunnolla poristen muutaman minuutin ajan. Lisää kerma ja mustapippuri, ja kiehuttele kastiketta edelleen, kunnes kerma hieman sakeuttaa lientä. Ei haittaa, vaikkei kunnolla sakeaa olekaan, Maizena hoitaa loput minuutissa. Mutta ennen Maizenan sirottelua, muista tarkistaa maku.

10.

Kun kastikkeen maku ja koostumus on kohdillaan (pitää olla paksuhkoa), lisää katkaravut ja simpukat. Kuumenna kastike uudelleen kiehuvaksi ja poreilevaksi, ja sitten sen pitäisi ollakin valmista. Katkarapuja ei saa kiehuttaa liikaa, etteivät ne sitkisty. Tarkista kuitenkin, että myös katkaravut ovat kuumia.

11.

Kaada valutettu pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita. Lisää myös raastettu parmesaani, vaikkeivät italialaiset parmesaania merellisissä pastoissaan käytäkään. Meillä se on kuitenkin ihan luvallista.

12.

Jos seos tuntuu kuitenkin liian nestemäiseltä, lisää sekaan pastan keitinvettä ja anna kiehua, kunnes seos sakeutuu. Se tapahtuu nopeasti. Joku ehkä ihmettelee, että mitä, lisää vettä, jos on jo muutenkin liian nestemäistä! Mutta se on kuitenkin niin, että vasta keitinvedessä oleva tärkkelys sitoo ja sakeuttaa kastikkeen ja pastan täydellisesti yhteen.

13.

Lisää persiljasilppua valmiin pastan joukkoon, ja sekoita.

Tapanani on pyöräyttää vielä lautasannoksenkin päälle hiukan mustapippuria myllystä. Myös parmesaani raastimen kera on hyvä lisä pöytään.

Aih ja voih, olipas taas ihanaa. Tämän pastan raaka-aineet eivät paljon kaappitilaa vie. Edullistakin tämä ruoka on, ja ennen kaikkea mukavan kodikasta syötävää. Jos simpukat tökkivät, jätä ne pois. Se on juurikin niin yksinkertaista. Jos taas saat käsiisi tuoreita kuorellisia pikkusimpukoita, käytä ihmeessä niitä, ne antavat pastaan ihan oman glamourinsa. Täällä pohjoisen perukoilla joudun kuitenkin tyytymään säilöttyihin tai pakastettuihin simpukoihin, ja sekin on ihan okei.

Pinaatti-katkarapupastaa Pil Pilin makumaailmalla

Pastaa teki mieleni mun, eikä kumma, onhan edellisestä pastapäivästä kulunut jo ihmeen kauan aikaa. Sitä ei selitä oikeastaan mikään muu kuin grillikausi siihen kuuluvine herkkuineen. Nyt sitä pastaa sitten taas sai, ja se pääsikin oikein pyhäpäivän ruoaksi. Tuossa hetkessä halusin pastaan hiukan särmää, joten maustoin sen Pil Pil -katkarapujen henkeen.

Pinaatti-katkarapupasta

(3:lle)

250 g tagliatellea

pari rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

½ -1 tuore punainen chili

½ kahvikupillista valkoviiniä

2 rkl sitruunan mehua

3,3 dl kuohukermaa

½ kasvisliemikuutiota

1 pss katkarapuja

(vaaleaa Maizenaa)

1 pss (80 g) kotimaista babypinaattia

mustapippuria

suolaa (tarvittaessa)

n. kahvikupillinen pastan keitinvettä

parmesaania

1.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, mutta kannattaa laittaa pasta kiehumaan vasta kun kastikkeen ainekset on esikäsitelty ja pääset sitten suoraan kastiketta tekemään. Säästä vajaa motillinen keitinvettä loppuvaiheita varten. Minä käytin keitinvettä noin puoli kahvikupillista, mutta sitä voi helposti mennä enemmänkin.

2.

Huuhtele babypinaatit ja valuta ne. Tarvittaessa linkoa tai taputtele kuivemmiksi.

3.

Silppua sipulit ja chili ja kuullota ne oliiviöljyssä, mutta lisää valkosipuli näistä viimeisenä, ettei se pääse palamaan. Poltettu valkosipuli maistuu kamalalta. Minä käytin tähän kokonaisen chilin, mutta jos et ole kovin sinut chilin kanssa, laita vain puolikas. Voit jättää sen toki kokonaan poiskin, mutta jos sen teet, tarkista kaipaako kastike jotain muuta maustetta.

4.

Lisää valkoviini ja sitruunan mehu, ja anna niiden porista pari minuuttia. Lisää sitten kerma ja kiehuta. Murenna palanen kasvisliemikuutiosta liemen sekaan ja jatka kiehuttamista. Pyöräytä sekaan myös mustapippuria. Kun kastikkeen koostumus tuntuu sopivan vahvuiselta (kerma saostuu aika nopeasti), lisää joukkoon katkaravut. Jäisenä, tai hiukan sulaneena, ei niin väliä. Jos kastike tuntuu liian löysältä, voit ripotella sekaan myös vaaleaa Maizenaa, joka suurustaa kastikkeen minuutissa haluamaasi paksuuteen.

5.

Kun katkaravut ovat kuumenneet, tarkista kastikkeen maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Sekoita babypinaatit kastikkeen joukkoon. Tässä vaiheessa jaksan aina ihmetellä, että mihin ne kaikki pinaatit häviävät, vaikka ensin niitä on valtavalta näyttävä määrä. Osaisikohan joku selittää tämän ilmiön?

6.

Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen ja raasta sekaan hieman parmesaania.

7.
Parmesaania voit toki raastaa vielä lautasellekin pastan päälle. Samoin pari pyöräytystä pippurimyllystä antaa hyvän loppusilauksen.

Voi kun oli hyvää, etten sanoisi ihan sikahyvää. Jotenkin tuntui, että katkaravutkin maistuivat aivan erityisen ihanilta. Tämä sekoitus vain toimii. Toki chili on sellainen, että sen määrässä kannattaa seurata omia mieltymyksiään. Se mikä on sopivasti yhdelle, voi olla jo aivan liikaa toiselle. Itse asiassa minäkään en pidä liian chilisistä ruoista, mutta näihin Pil Pil -johdannaisiin chiliä kaipaan.

Tämä pasta oli myös sopivan vahvistava ruoka juuri tuolle päivälle, koska olo oli hiukkasen väsynyt edellisillan juhlien jäljiltä. On se jännä, että aamuyön pikkutunteina ei väsyttänyt lainkaan, hyvin jaksoi silloin vanhakin riekkua mukavien ihmisten kanssa. Chilisellä ja valkosipulisella (niistä se Pil Pil -mielleyhtymä), sekä pinaattisella katkarapupastalla pyhitetty lepopäivä oli siis ihan hyvä veto siihen kohtaan.

Ps.

Tässä linkissä on aiemmin postaamani "Pil Pil -johdannaispasta", jonka tein ilman pinaattia ja kermaa. Ihan älyttömän hyvää oli sekin.

Katkarapupastaa Pil Pil

Eilen oli taas sellainen tilanne, että golfkierroksen päätteeksi oli erittäin hyvä nälkä, eikä näin lomalla ja etenkään helteisenä päivänä huvittanut kauaa keittiössä seisoskella. Pakastimesta löytyi katkarapuja, jotka ovat yksi lemppareistani. Niistä saa monenlaista hyvää, ja vieläpä nopeasti.  Tällä kertaa halutti pastaa. Olen tehnyt useampaa eri versiota katkarapupastasta, mutta eilen tein ehkä yksinkertaisinta niistä, Pil Pil –pastaa. Pil Pil tulee meillä ruoan nimeen silloin, jos pääraaka-aineet ovat katkarapu, valkosipuli ja chili. 

 

Laitoin pelaamasta tultuamme ensitöikseni pastaveden kiehumaan, ja kiehumista odotellessa söimme edellispäivän tähteistä pikaisesti kyhätyt alkusalaatit terassilla. Lisäsin vihersalaattiin (salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja fetaa) lämminsavulohen jämät ja nokareet aivan ihanaa chili-aiolia sekä tilliä. Yritän joskus toisella kertaa muistella, miten tuon chili-aiolin tein, ja jakaa sitten ohjeen eteenpäin. Se oli ihanaa.  En vain tullut sitä tekovaiheessa kirjanneeksi ylös. Ja se syntyi, kuten ruokani yleensäkin, välillä maistellen ja jotakin taas lisäten. Mahtava yhdistelmä tuli noista jämistä tällä lailla savulohisalaatiksikin muunnettuna.

Kun iso kattilallinen reilusti suolattua pastavettä kiehui, oli aika alkaa katkarapupastan tekoon. Se syntyi kahdeksassa minuutissa. Salaisena aseenani oli aina lomakeittiöihinkin mukanani kulkevat kuivatut chilit, jotka ovat sopivan tulisia. Toki voit käyttää myös tuoreita chilejä, tosin niillä tulee miedompi tulisuus. Tähän kahden hengen annokseen laittaisin 1-1,5 tuoretta punaista chiliä viipaloituna.

Katkarapupastaa Pil Pil

(2:lle)

spagettia n. 180-200 g

oliiviöljyä

1 pieni kesäsipuli

2 valkosipulinkynttä silputtuna

3 pientä kuivattua chiliä

vajaa kahvikupillinen valkoviiniä

puolikkaan sitruunan mehu

¼ - ½ kalaliemikuutiosta (maistele!) tai vaikkapa hieman kalakastiketta

kuivattua tai tuoretta persiljaa (minulla oli kuivattua mukana)

1 pss katkarapuja

Ota pastan keittämisen lopussa talteen hieman pastan keitinvettä!

mustapippuria

parmesaania

Laita spagetit kiehumaan. Nämä kypsyivät 8 minuutissa. Sillä välin silppua sipulit ja kuullota sipulia ja chilejä oliiviöljyssä. Lisää valkosipulisilppu, mutta älä anna palaa. Lisää valkoviini, sitruunan mehu, palanen kalaliemikuutiosta tai kalakastiketta, ja persiljat. Kiehuttele, kunnes pasta on liki kypsää. Lisää katkaravut vasta kun pasta on siinä kunnossa, että sen voi valuttaa. Kun katkarapukastike kiehuu taas katkarapujen lisäyksen jälkeen, on aika lisätä spagetit ja sekoittaa. Tarvittaessa lisää pastan keitinvettä. Jos pastassa on liikaa nestettä, voit jo tässä vaiheessa raastaa sekaan parmesaania. Se imaisee liiat nesteet pois. Pastanhan ei ole tarkoitus uida kastikkeessa, vaan riittää, että ihana kastike imeytyy pastaan. Annostele pasta lautasille, ja pyöräytä myllystä pippuria ja raasta pinnalle parmesaania. Minulla sattui olemaan rucolaa, joten lisäsin sitäkin pinnalle.

Yksinkertaista ja todella hyvää! Ei aina tarvitse kermojen kanssa läträtä, eikä se kerma tähän Pil PIl –ideaan oikeastaan sopisikaan. Pastatyypeistä ehkä kaikkein mieluiten käyttäisin tähän ruokaan Bavette-pastaa, joka on ikään kuin litistetty versio spagetista. Siinä maku tarttuu pastaan vielä paremmin kuin spagetissa, mutta ihan loistavan hyvää tämä spagettiversiokin oli. 

Kuudennen peräkkäisen päivän golfkierroksen, tämän aterian ja saunan jälkeen olo oli aika autuas. Yritin alkaa kirjaa lukemaan, mutta torkahdin varmaan ensimmäisellä aukeamalla. Viereisessä laiskanlinnassa oli yhtä kypsä tapaus. Telkkarin katselu sujui mukavasti silmät kiinni.