Paholaisen pastaa ja broileria

Tässä tulee vielä yksi kurkistus menneeseen pääsiäisviikonloppuun. Tämän makeantulisen pasta-aterian vuoro oli välilauantaina. Ja oli ihan hilkusta kiinni, että tämän tekeminen jäi väliin. Tuo laiska välilauantai oli nimittäin päivä, jolloin minulla oli lopultakin aikaa perehtyä instagramin saloihin, ja sinnepä instan maailmaan sujahti silloin myös Lentävät sardiinit -blogini (@lentavatsardiinit).  Uppouduin sinne somen syövereihin niin, että en lainkaan huomannut ajan kulkua. Vasta kun perhe alkoi hienovaraisesti vihjailla nälästään, oli minun irrottauduttava hetkeksi somen saloista.  Onneksi olin valinnut sille päivälle suht nopean ja helpon ruoan. Ihmeen hyvää tästä paholaisen pastan ja broilerin kombosta tulikin, vaikka ateria syntyi vain toisella kädellä tehden. Toinen käsi räpläsi ahkerasti puhelinta.

Toisaalta on ihan hyvä, että välillä ehtii tulla kunnon nälkä. Eikä perheellä todellisuudessa mitään hätää ollutkaan, olimmehan aiemmin päivällä paistaneet välipalamakkarat kodassa, ulkoilun ohessa.

Paholaisen pastaa ja broilerinfileitä

(3-4:lle)

4 maustettua broilerin fileetä

pastaa 300 g

loraus öljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 kesäkurpitsa

1 tuore punainen chili

suolaa

mustapippuria

paholaisenhilloa maun mukaan (tässä n. 150 g)

3,3 dl kuohukermaa

(kanafondista vajaa kahvilusikallinen)

pastan keitinvettä

parmesaania

Ota broileripaketit huoneenlämpöön puoli tuntia ennen niiden valmistusta. Nämä broilerinfileet olivat valmiiksi persilja-valkosipulimaustettuja, mutta jos ostat maustamattomia, mausta haluamillasi mausteilla. Valmistin broilerit pakkauksen ohjeen mukaan, eli ensin ruskistus kuumalla pannulla, ja sitten 180 C-asteiseen uuniin 20-25 minuutiksi.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuori ja silppua sipulit. Pese ja kuutioi kesäkurpitsa. Pese ja silppua chili. Poista chilin siemenet, paitsi jos haluat todella tulista ruokaa. Helppo tapa poistaa siemenet on rullailla chiliä hetki käden alla (käytä talouskäsineitä, muuten tunnet chilin poltteen siellä, mihin ikinä käsilläsi kosketatkaan) leikkuulautaa vasten. Leikkaa sitten chilistä kanta pois ja laita chili pystysuoraan aukko leikkuulautaa vasten. Kopistele chiliä leikkuulautaan, ja siemenet tippuvat pois. Nyt chili on valmis silputtavaksi.

Tarkista pastan keittoaika pakkauksesta ja valmista kastike pastan kiehuessa. Kuumenna öljy padassa. Lisää sipulisilppu ja kuullottele sitä pari minuuttia. Valkosipulisilppu kannattaa lisätä vähän myöhemmin, koska se palaa helposti. Lisää myös kesäkurpitsapalat ja chilisilppu. Mausta nämä kaikki suolalla ja pippurilla, ja kuullottele jälleen pari minuuttia. Lorauta sekaan kerma ja kiehuta. Lisää paholaisen hilloa pikku hiljaa, välillä maistellen, jotta ruoasta ei tule liian tulista. Ei ole tarkoitus, että suusta lentää lieskat tätä syödessä.

Muista siis maistella!  Itse kaipasin vielä aavistuksen verran jotain syvyyttä, joten lisäsin ihan vähän kanafondia. Se oli juuri se piste iin päälle. Kun kerma on tarpeeksi sakeentunut, on kastike valmis. Ota pastakattilasta talteen kupillinen keitinvettä, saat sillä loppuvaiheessa viimeisteltyä koostumusta. Valuta pasta, ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Lisää tarvittaessa keitinvettä. Keitinvesi nappaa kastikkeen mukavasti pastaan kiinni. Jos jostakin syystä tuntuu liian löysältä, voit raastaa hiukan parmesaania kastikkeen sekaan. Se imaisee osaltaan kosteutta itseensä. Nauti pasta broilerinfileiden kanssa.

Tämä oli hurjan hyvää, mutta samalla kaukana italialaistyyppisestä pastasta. Rakastan pastoja, ja enimmäkseen teenkin juuri sen tyyppisiä pastoja, kuin mitä olen Italiassa tottunut syömään. Tästä pastasta puolestaan tuli mieleeni Amerikka, koska siellä minulle on tarjoiltu juuri tämäntyyppisiä makeantulisia ruokia. Tosin broilerit ovat siellä olleet tavalla tai toisella kuorrutettuja. Minulle nyt kuitenkin riitti ”kuorrutukseksi” pelkkä parmesaani, jota kukin sai pöydässä raastaa annoksensa päälle juuri sen verran kuin hyvältä tuntui.

Kun tämä ateria oli syöty, pääsin rauhassa taas tutustumaan instan ihmeelliseen maailmaan. Sehän onkin varsin vilkas maailma. Totesin, että täälläkö kaikki ovatkin. Tällä viikolla olen vain tehnyt niin pitkiä työpäiviä, että instan selailu on jäänyt vähemmälle. Enköhän kuitenkin ehdi sinnekin kurkata taas tässä illan mittaan.

Pestobroileri - suosikkiruokaa vuosien takaa

Pestobroileria ja riisiä tuli joskus menneinä vuosia tehtyä niin paljon, että se oli syytä laittaa hetkeksi sivuun ruokalistalta, ennen kuin siihen kyllästyy. Tuo hetki pääsikin vilahtamaan niin pitkäksi, etten edes muista milloin viimeksi olen tätä ruokaa tehnyt. Jo oli siis aika tehdä sitä pitkästä aikaa. Se oli aivan yhtä hyvää kuin ennenkin. Helppoakin vielä. Nopeiden alkuvalmisteluiden jälkeen ruoka valmistuu uunissa itsekseen. Kylkeensä se tarvitsee vain keitettyä riisiä ja raikasta salaattia, ja se on siinä.

Tein ensin salaatin valmiiksi. Halusin siitä mahdollisimman raikkaan, jotta se tukee peston omaa täyteläistä makua. Ota broilerit huoneenlämpöön, kun alat tehdä salaattia.

Raikas lisukesalaatti

(4-5:lle)

1 pss jääsalaattia

1 rasia kirsikkatomaatteja

½ hunajameloni

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

salaattisiemensekoitusta

Pese, huuhtele ja linkoa salaatti. Revi se pienemmäksi laakealle salaattivadille. Teen mielelläni salaatit laakealle vadille, koska siinä ne pysyvät vettymättä tuoreina pidempään.

Pese ja halkaise kirsikkatomaatit ja ripottele ne salaatin päälle.

Poista hunajamelonin puolikkaasta ohut (kelmua vasten ollut) kerros, se on monesti hieman kuivahtanut. Kaiva lusikalla siemenet pois melonin keskeltä. Viipaloi ja viillä viipaleista kuori pois. Paloittele kuorettomat viipaleet ja lisää ne salaatin päälle.

Hetkeä ennen tarjolle menoa pirskottele salaatille hieman oliiviöljyä ja pyöräytä sille 2-3 kierrosta suola- ja pippurimyllystä. Viimeistele salaattisiemensekoituksella tai vaikkapa casheweilla. Minä aprikoin noiden kahden välillä, mutta salaattisiementen väri vei tällä kertaa voiton. Ne antoivat salaatille enemmän kontrastia. Myös silmänruoka on tärkeää, koska aina ensinhän ”syödään silmillä”.

Laita salaatti jääkaappiin odottelemaan varsinaisen ruoan valmistumista.

Pestobroilerit

(4-5:lle)

2 pkt (= 6 kpl) kevyesti marinoituja broilerinfileitä

(tai marinoimattomia, jolloin mausta ne ainakin suolalla ja pippurilla)

1 pss (80 g) babypinaattia

1 prk genovese pestoa (tai tee itse, google löytää ohjeita)

1 pss (150 g) juustoraastetta (laitoin emmentalia, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan)

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

voita vuoan voiteluun

Voitele vuoka. Huuhtele ja linkoa babypinaatit ja levitä ne vuoan pohjalle. Näyttää, että ne täyttävät vuoan, mutta ei kannata sitä hätkähtää. Antavat kyllä tietä muille aineksille, ja lopulta niitä saa jopa etsiä.

Suojaa leikkuulauta leivinpaperilla ja asettele talouspaperilla taputellut (marinadi pois!) broilerinfileet paperin päälle. Laita broilerien päälle kelmu ja nuiji fileet kelmun läpi ohuiksi leikkeiksi.

Lusikoi broilerinleikkeiden päälle kunnon nokareet pestoa ja levitä pesto veitsellä tasaisesti. Jos muistat jättää toisesta päästä osan fileetä ilman pestoa, onnistuu rullalle kääriminen siistimmin. Minä en muistanut. Tähän käytin 2/3 pestopurkista. Ripottele peston päälle juustoraastetta ja säästä osa raasteesta viimeistelyyn.

Kääri nuijitut ja täytetyt fileet rullalle ja laita rullat pinaattien päälle saumapuoli alaspäin. Voit toki kiinnittää rullat myös cocktailtikuilla, mutta itse en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Rullat pysyvät kyllä kypsyessään kiinni, kunhan ne vain makaavat sauman päällä. Pyöräytä broilereiden pinnalle vielä pippurimyllystä.

Kaada sekaan (tasaisesti joka puolelle) purkillinen kermaa ja voitele rullien pinta lopulla pestolla. Ripottele myös loput juustot broilereiden pinnalle.

Paista 200-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia, rullien paksuudesta riippuen. Nämä broilerit eivät helpolla kuivu, kun ne ovat uunissa nesteessä. Myös pestosta tulee lisää nestettä.

Näiden herkullisten pestobroilereiden seuraksi keitin siis pitkäjyväistä riisiä, jonka maustoin kevyesti suolalla.

Raikas salaatti sopi kuin nenä päähän tämän setin lisukkeeksi. Se tasapainoitti makumaailmaa niin, että pesto ei pääse liiaksi dominoimaan. Kokonaisuus olikin suorastaan herkullinen.

Erinomaisen hyvän ja kotoisan aterian jälkiruoaksi nautimme lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi runebergintortut sekä kupilliset espressoa. Tortut olivat valmiita, mutta juuri sopivan kosteita ja muutenkin hyviä.

      

Ruokahetkeämme kaunistivat ruokavieraan tuomat ihanat ruusut, joiden myötä toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Kiitos kun vierailit blogissani. Toivottavasti sait siitä jonkin käyttökelpoisen idean.

Tähdekokin onnenpäivät

Juhannukselle tuli taas varattua sen verran reilusti ruokaa, että laitoin sunnuntain menun uusiksi. Silloin minun piti tehdä pastaa, mutta tähteillä mentiin. Olivat liian hyviä hukkaan heitettäviksi. Ja toisaalta, kun suunnittelemani pasta oli sellainen, että siihen meiltä löytyy tarvikkeet milloin vain, niin ehtiihän sitä myöhemminkin tehdä. Sunnuntaina oli kahden sateisen päivän jälkeen vaihteeksi kaunis sää, joten kävimme golfaamassa. Pelin jälkeen oli mukavaa pelata jälkipelit omalla terassilla ja siinä samalla valmistui grillissä nopeasti, tähteitä hyödyntämällä maukas ateria. Kasviksia, broileria ja halloumia.

Kasvikset foliovuokaan ja vuoka grilliin on hauska tapa valmistaa kasviksia. Vuokaan voi pilkkoa ihan mitä vain kasviksia kaapista sattuu löytymään, tai mitä on ihan juuri sitä varten hankkinut. Mitä enemmän värejä, sen hauskemman näköistä tulee. Olen tehnyt tästä monta eri versiota, milloin minkäkin sesongin tuotteita hyödyntäen. Sekaan voi heitellä myös vaikka kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorineen, makeutuvat siinä oikein namipaloiksi. Kirsikkatomaatit puolestaan antavat annokseen mehukkuutta, ja kun niitäkin on saatavilla useampia värejä, syntyy niistä hauskan näköinen setti. Ja odottakaapas kun tulee kotimaisten parsa- ja kukkakaalien sesonki, nekin sopivat mainiosti tähän kasvisruokaan. Tässäpä pienenä välipalana kuva grillikasvisvuoasta viime kesän parsakaalisesongin ajoilta, ovat tässä juuri menossa grilliin…

Tämänkertaiseen grillikasvisvuokaan pilkoin seuraavanlaisia tähteitä:

3/4 kesäkurpitsaa

1 suippopaprika

½ rasiaa kirsikkatomaatteja

6 isoa herkkusientä

7 pienenpientä kypsää siikliä

Nämä kaikki laitoin sekaisin reiättömään foliovuokaan, ja hulautin valkosipuli-chili –maustettua oliiviöljyä päälle. Aika  voimakkaan makuista oli se öljy, mutta antoi tähän sopivasti särmää. Lisäksi suolaa ja pippuria, sekoitus ja vielä uudelleen suolaa ja pippuria. Vuoka grilliin 10-15 minuutin ajaksi, kypsymisaika riippuu vähän kasviksista. Tarkkaile kypsyyttä välillä. Nopeammin kypsyvät kannattaa jättää vähän isommiksi paloiksi.

Menossa grilliin

Näiden seuraksi lämmitin pikaisesti (1-2 min) grillissä edelliseltä päivältä jääneet broilerinfileet. Sivelin ne kevyesti rypsiöljyllä. Valmiiden fileiden pintaan pikkuisen sormisuolaa viimeistelyksi. Halloumisiivut raidoittuivat grillissä hauskan näköisiksi suunnilleen samassa ajassa, kuin broilerit kuumenivat. 

Edelliseltä päivältä oli jäänyt myös sipulivoikastiketta juuri sen verran, että sitä riitti kahteen kahvikuppiin. Pilkoin foliovuoassa grillatut potut pieniksi paloiksi, ja upotin ne kuppiin. Voi miten lysti olikaan sitä lusikoida, aivan pettämätön yhdistelmä nuo kaksi suomalaisen kesäkeittiön herkkua, uudet siiklit ja sipulivoikastike. Mutta varovasti pitää niitä syödä, voivat viedä kielen mennessään.

Itse asiassa, jos kelataan hieman taaksepäin, niin juhannuspäivänäkin söimme osittain tähteitä, ja hyvältä maistui. Silliä ja graavikaloja jäi juhannusaatolta juuri sopivasti kahteen juhannuspäivän alkuruokaan. Keitin vain lisäksi siiklejä ja tein uuden sipulivoikastikeen. Aattona oli omat pottunsa ja kastikkeensa, ja ne tuli sitten aattoiltana napsittua loppuun.

Pekonia ja sieniäkin jäi juhannusaatolta, joten grillasimme vielä uudetkin pekonisienet aaton vastaavien jatkumoksi. Niihin tulee suorastaan himo, eivätkä edelleenkään kaivanneet juustoa sisäänsä. Juhannuspäivän uutena raaka-aineena oli broilerin maustamattomat fileet, jotka marinoin…

2-2-2-2-2 –marinadilla, joka syntyi ”hatusta” näin:

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijaa

2 tl sitruunanmehua

2 tl kuivattua oreganoa (tuoreita yrttejä ei sattunut olemaan)

2 valkosipulinkynttä litistettynä ja silputtuna

Laitoin marinadin ja broilerin fileet samaan minigrippiin ja kääntelin pussin läpi fileitä niin, että marinadia tuli kaikille pinnoille. Annoin niiden makuuntua jääkaapissa pari tuntia, mikä on aika lailla minimi. Yön ylikään ei ole liian pitkä marinointiaika. Puoli tuntia ennen broilereiden grillaamista nostin marinadipussin huoneenlämpöön. Ennen grilliin laittoa pyöräytin fileet talouspaperin päällä, johon jäi enimmät marinadit. Lisäsin suolan ja pippurin vasta tässä vaiheessa. Broilerit kypsyivät grillissä käännellen yhteensä 10 minuuttia. Annoksen kylkeen löytyi vielä edelliseltä päivältä hyvin säilynyttä salaattia juuri sopivat määrät. 

Tällä lailla vierittämällä jäljelle jääneitä aineksia aina seuraavien päivien raaka-aineiksi syntyy ennalta suunnittelemattomia, uudenlaisia annoksia. Ja mikä parasta, mitään ei tarvitse heittää haaskiin. Ei haittaa vaikka suunnitelmat muuttuvatkin lennosta. Se kuuluu elämään.