Muistojen jauheliha-perunalaatikko

 

Eräänä päivänä tyttäreni soitti minulle ja huomautti, että blogissani ei ole jauheliha-perunalaatikkoa. Hän aikoi valmistaa sitä perheelleen ruoaksi, ja olisi halunnut tarkistaa ohjeen blogista. Minun piti hetken aikaa kaivella muistini lokeroista, ennen kuin muistin mistä ruoasta oli kyse. Tehtävähän sitä sitten oli. Ja nyt olen hämmästynyt, kuinka olin tuon ruoan olemassaolon voinut unohtaakaan. Sitähän tein tosiaankin monet monituiset kerrat, kun lapsemme olivat vielä lapsia ja valmistin ruokaa joka ikinen päivä. Silloin tuli käytyä läpi kaikki perinteiset kotiruoat, tämä ruoka muiden muassa. Minun jauheliha-perunalaatikkoni erosi kuitenkin perinteisestä versiosta siten, että valmistin tämän ruoan aina lihaliemeen (enkä munamaitoon). Niin tein nytkin, ja ai että tulikin tätä ruokaa tehdessä ja syödessä monta ihanaa muistoa mieleen.

 

 

Jauheliha-perunalaatikko

4:lle

 

2 rkl voita

1 sipuli

400 g naudan jauhelihaa

jauhelihamaustetta

paprikajauhetta

suolaa

mustapippuria

10 perunaa (n. 800 g)

2 porkkanaa

6 dl lihalientä

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

 

Kuori ja silppua sipuli, ja kuullota sipulisilppu voissa. Lisää jauheliha ja paista se kauniin ruskeaksi. Mausta jauheliha jauhelihamausteella ja paprikajauheella. Rouhaise sekaan myös hieman mustapippuria ja suolaa. Muista kuitenkin, että lihaliemessä on suolaa ja liemeen tulee myös maustepippureita. Jauhelihan pitää kuitenkin maistua hyvältä jo sellaisenaankin, ja perunat joka tapauksessa häivyttävät suolaisuutta. Hyvä muistisääntö on myös se, että suolaa on aina helppo lisätä valmiiseenkin ruokaan, pois ottaminen onkin jo toinen juttu.

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Lado ne vuokaan kerroksittain jauhelihan kanssa. Mausta perunakerrokset kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

 

 

Lisää vuokaan lihaliemi, laakerinlehdet ja maustepippurit. Nostele lusikalla perunoita niin, että laakerinlehdet ja pippurit valuvat nesteen sekaan.

 

 

Laita vuoka 225 C asteisen uunin keskitasolle noin tunniksi. Ruoka on valmista, kun perunat ovat kypsät.

 

 

Ai että oli hyvää. Ihan sujuvasti (jostain selkärangasta vissiin) tuli esiin myös vanha tapani sörssätä perunoita liemeen.

On se vain jännä, miten joku ruoka voi herättää paljon muistoja. Tätä kotiruokaa syödessäni näin ihan elävästi mielessäni meidän lapsukaisemme siinä pöydän ympärillä. Pyrimme aina arkipäivisin syömään päivällisen yhdessä koko perheen kesken (viikonloppuisin söimme muutkin ateriat yhdessä). Ne olivat tärkeitä hetkiä, joiden aikana oli hyvän ruoan äärellä mukava vaihtaa itse kunkin päivän kuulumiset.

 

 

Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta, ja joskus (onneksi harvoin) kävikin niin, että me vanhemmat erehdyimme ruokailun aikana käsittelemään jotain akuuttia ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kuulustelemaan asianomaista. Virhe! Paha virhe! Onneksi aika nopeasti opimme, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Ruokahetket oli parasta säilyttää ihan vain ruokailua, viihtymistä ja yleistä ajatustenvaihtoa varten. Muiden asioiden käsittelyyn lanseerasimme erikseen koolle kutsuttavat ”perhepalaverit”, jotka pidettiin yleensä olohuoneessa mukavasti istuen tai lojuen, käsiteltävät asiat halki jutellen. Yleensä nämä palaverit päättyivätkin onnistuneesti halauksiin. Ihania muistoja nekin.

 

 

Lohipelti – koko ateria yhdellä pellillä

Tämä viime viikonloppuna valmistamani lohiruoka syntyi helposti uunissa, kaikki ainekset sulassa sovussa samalla pellillä. Sillä aikaa kun uuni teki hommia, minä sain rauhassa pötkötellä sohvalla lukemassa. No okei, kypsymisen puolivälissä kävin lisäämässä pellille lisää tavaraa. Sitten taas pääsin lukemaan, ja samalla tuoksuttelemaan uunista tulevia ihania tuoksuja. Näin rennosti voi ottaa silloin, kun kaikki ainekset on esikäsitelty valmiiksi. Se on muuten juuri se tapa, miten tykkään kokata. Käsittelen aina ensin tarvittavat raaka-aineet valmiiksi, jolloin kokkaamisen voi tehdä rauhassa fiilistellen. Kirjoitan ohjeen kuitenkin siihen järjestykseen, kuin miten tämä ruoka on hyvä tehdä, jos et esikäsittele kaikkia aineksia etukäteen.

Lohipelti puikuloilla ja kasviksilla

(4:lle)

800 g lohifilee

sitruunamehua

suolaa

1 prk (150 g) creme fraiche

70-80 g tomaattipyreetä

sitruunapippuria

suolaa

tillisilppua 

sitruunaviipaleita

8 keskikokoista puikulaperunaa

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

2 paprikaa (eri värejä)

1 kesäkurpitsa

suolaa

mustapippuria

chili-valkosipulioliiviöljyä

tilliä

Paistoajat 200 C uunin keskitasolla:

- lohi ja perunat 40 minuuttia

- kasvikset puolivälissä mukaan 20 minuutiksi

1.

Huuhtele ja kuivaa lohi. Nypi pois ruodot. Laita uunipellille leivinpaperi, ja nahkapuoli alaspäin oleva lohi keskelle peltiä. Purista lohelle sitruunasta mehua ja ripottele pinnalle hieman suolaa.

2.

Sekoita tomaattipyree creme fraicheen ja mausta seos sitruunapippurilla ja suolalla. En mitannut mausteita, joten maistele itse sopiva suolan määrä. Laita ensin vähän, ja jos tarvii lisää, niin laita enemmän. Sitruunapippuria kannattaa myös lisätä varoen, se on isossa määrin hieman pistävää. Lisää tillisilppua (laitoin n. 1/3 tillipuntista) tahnaan ja levitä tahna kauttaaltaan lohen päälle. Asettele päällimmäiseksi muutama siitruunaviipale.

3.

Kuori perunat, tai jos kuori on siisti, riittää pelkkä pesu.  Paloittele perunat 2-3 osaan ja laita ne kulhoon. Mausta perunat suolalla, pippurilla ja pyöräytä ne vielä oliiviöljyssä. Kaada perunat väljästi lohen ympärille, jättäen tilaa myöhemmin lisättäville kasviksille.

4.

Laita pelti uuniin 20 minuutiksi.   

5.

Pese paprikat ja kesäkurpitsa. Halkaise paprikat ja poista kanta, siemenet ja sisustan valkoiset säikeet. Paloittele reiluiksi paloiksi. Kuutioi kesäkurpitsakin reiluiksi lohkareiksi. Laita kasvikset kulhoon ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Lorauta joukkoon öljyä, ja sekoita hyvin. Lisää kasvikset pellille lohen ympärille, perunoiden joukkoon. Paista vielä 20 minuuttia.

6.

Lisää valmiin ruoan päälle tilliä. Nyt ei nipoteta, joten nekin voi laittaa tällä lailla reilulla mitalla katkottuina, ja niitä voi siitä annokseensa ottaa ken haluaa. Ken ei halua, työntää tillinoksan syrjään.

Tämä oli sellaista takuuvarmaa ja takuuhyvää kotiruokaa. Lisuke (kasvikset) olivat jo ruoassa itsessään mukana, mutta kun mökin kaapista löytyi purkillinen sinappista kurkkusalaattia, laitoin sitäkin tarjolle. Sopi muuten itse asiassa aika hyvin settiin.

Tein tätä ruokaa tarkoituksella koko pellillisen, vaikka olimme kaksin. Petasin sillä itselleni seuraavaksi päiväksi täydellisen lukurauhan mökin aurinkoisella pihalla. Kun nälkä koitti, oli ruoka jo mikroa vaille valmis.

Näin se käy laiskottelu kätevästi, kun vähän ennakoi. Hyvää ruokaa saimme siis toisenakin päivänä, ja ihan ilman ponnisteluja. Toivotankin teille kaikille oikein levollista, ja muutenkin mukavaa pääsiäisen aikaa!

Janssonia ja punajuurilisuketta talon tapaan

Voi että minulla on haluttanut Janssonin kiusausta jo pitkään, mutta aina sen valmistaminen on saanut väistyä jonkun muun ruoan tieltä. Viime viikonloppuna sitä pitkästä aikaa tein, ja silloin se pääsikin viikonlopun pääateriaksi, sunnuntailounaalle. Janssonin kiusauksen kanssa tarjotaan usein etikkapunajuuria, mutta minulla on tapana niiden sijaan tarjota lisukkeeksi paahdettuja punajuuria. Pidän niistä paljon enemmän kuin etikkapunajuurista.  Vielä kun ne uunissa paahdetut punajuuret sekoitetaan yhteen tuoreiden babypinaattien kanssa, niin jo on hyvä lisuke ruoalle kuin ruoalle. Koko komeuden kruunaa tillivinegretti, jolla saa tehtyä hauskat tilliraidat niin Janssonin kuin lisukkeenkin pinnalle.

Teen Janssonin kiusauksen mieluusti oikeista perunoista, käsin suikaloiden. Siinä ei mene juuri kauempaa, kuin mitä menisi yleiskoneen käyttövalmiiksi asentamiseen, vaikka se keittiön työtasolla koko ajan onkin.  Toki olen joskus käyttänyt tähän ruokaan myös valmista perunasipulisekoitusta, mutta kyllä parasta tulee tällä lailla perunoidenkin osalta itse tekemällä. Maussa ja koostumuksessa sen eron huomaa. Kokeile vaikka. Pussiperunat muusaantuvat helposti, kun taas itse suikaloidut perunat säilyttävät hyvin muotonsa ja rakenteensa.

Aloitin ruoan valmistuksen tekemällä tillivinegretin. Se kävi hyvin helposti. Laitoin astiaan laiskasti silputun tillipuntin. Lisäsin kaikki muutkin aineet ja sekoitin ne kaikki yhdessä sauvasekoittimella hyvin sekaisin. Laitoin tillivinegretin jääkaappiin odottamaan kiusauksen ja punajuurien kypsymistä.

Tillivinegretti

1 ruukku tilliä

1 dl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

Janssonin kiusaus

4:lle

2 sipulia

1 kg perunoita

2 prk anjovisfileitä liemineen

1 ruukku tilliä

aavistus suolaa perunoille

mustapippuria

n. 5 dl kuohukermaa (tässä oli 2 + 3,3 dl eli 5,3 dl)

190 C kiertoilmauunissa 1 h 10 minuuttia (tällä kermamäärällä)

Silppua sipulit ja kuullota niistä kitkeryydet pois. Kuullottaminen kannattaa todellakin tehdä, maun vuoksi. Kuori ja suikaloi perunat. Silppua tilli.

Laita voideltuun uunivuokaan kerros perunasuikaleita (1/3 perunoista). Mausta perunat pienellä määrällä suolaa. Anjovisfileet ovat suolaisia, mutta peruna tarvitsee silti oman suolansa, tosin vähäisen määrän. Pyöräytä perunoille myös pippuria. Lisää puolet sipulisilpusta. Avaa anjovistölkit, ja leikkaa anjovikset pituussuunnassa kahtia. Lisää puolet anjoviksista ensimmäisen kerroksen päälle. Säästä liemi.

Ripottele anjovisten päälle puolet tillisilpusta. Lisää taas kerros perunoita (toinen kolmannes), ja toista sama mitä teit edellisen perunakerroksen päälle. Laita viimeiseksi loput perunoista, ja edelleen hiukan suolaa. Lisää myös pippuria.

Kaada anjovistölkkien liemet vuokaan ja lisää myös kerma. Paista, kunnes perunat ovat kypsiä, ja pinta kauniisti ruskettunut.

Paahdettuja punajuuria babypinaateilla

500 g punajuuria

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1/2 pss babypinaattia

190 C kiertoilmauunissa 50 minuuttia

Kuori punajuuret taloushansikkaat kädessä. Laita leikkuulaudan päälle leivinpaperi, ja lohko punajuuret paperin päällä. (Näin suojautumalla pysyvät sekä kädet että leikkuulauta puhtaina.) Laita punajuurilohkot vuokaan ja mausta ne oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Sekoita ja lisää vielä kerran suolaa ja pippuria. Paahda punajuuria n. 50 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä. Sekoita huuhdellut ja lingotut babypinaatit kypsien punajuurien sekaan.

Kypsensin sekä Janssonin kiusauksen että punajuuret uunin kiertoilma-asennolla. Näin sain mahtumaan kummankin vuoan yhtä aikaa uuniin. Voit toki kypsentää nämä myös tavallisessa uunissa. Uunin tehoista riippuen asteet ovat silloin 200-225 C.

Muista ottaa tillivinegretti pois jääkaapista, ja liruttele sitä annoksen päälle antamaan hauskaa ulkonäköä ja tillin makua. Tämä ei kuitenkaan ole millään muotoa välttämätöntä, ilmankin on hyvää. Kiusauksen kerrosten väleissäkin on jo tilliä. Jos haluat ruoan päälle tillivinegretin sijaan tuoretta tilliä, kannattaa se lisätä vasta valmiin ruoan pintaan. Tilli kuivuu uunissa ruoan pinnalla ollessaan.

Abba jäi nyt käyttämättä.

 

Oli aika lähellä, ettei tämä kiusaus jäänyt tekemättä. Perunat oli käsitelty ja muutkin raaka-aineet alkoivat olla jo vuokaan laittoa vaille valmiita, kun katastrofi uhkasi. Avasin jostakin syystä säilykekaapin, ja huomasin tarkoin valitsemani Abba-anjovisfileetölkit siellä. Siellä! Kuivakaapissa! Eikä jääkaapissa, missä niitä pitäisi säilyttää! Mies oli perjantaina ystävällisesti auttanut, ja tuonut ruoat kotiin, kun itse en ehtinyt kaupassa käytyäni tänne asti kurvata. Hän oli ihan ymmärrettävästi ajatellut anjovisfileiden kuuluvan samaan kaappiin, kuin esim. tonnikalatölkit. Olin siis antanut puutteelliset ohjeet. Anjovisfileet kuivakaapissa nähtyäni pääsi minulta ilmeisen kuuluva ”voi ei!”, jota mieskin säntäsi ihmettelemään. Laskin pikaisesti päässäni, ja tajusin purkkien olleen siellä lämpimässä jo kaksi vuorokautta. Aika nopeasti mies totesi, että hänpä taitaakin lähteä käväisemään kaupassa. Onneksi lähikauppa on sunnuntaisinkin auki. 

Olut on paras ruokajuoma Janssonille.

Janssonista riitti neljälle hengelle kunnon annokset, mutta koska meitä oli vain kaksi, jaoin toisen puolikkaan eväsrasioihin töihin mukaan otettavaksi. Näin lähti sitten mukavasti lounasviikkokin käyntiin hyvällä, kotitekoisella lounaalla. Samalla säästyi aikaa, kun ei tarvinnut lähteä lounasravintoloista ruokaa etsimään. Niin ja olihan tuo eväsratkaisu siinäkin mielessä hyvä juttu, että muutoin olisimme todennäköisesti santsanneet lisää, ja vielä vähän lisää. Niin hyvää se oli. 

Työpaikkalounaan lisukkeena punajuuripinaatin jämät ja tuoretta babypinaattia.