Ihanasti mehevää kuhaa grillistä

Aikomukseni oli valmistaa viime viikonloppuna kuharullia, mutta kesken alkuvalmisteluiden sainkin päähänpiston kypsentää kuhan grillissä yhdessä sopivien höysteiden kanssa. Se oli aivan mahtava idea. Kuhasta tuli niin mehevän maukasta, ettei paremmasta väliä. Uudet siiklit sipulivoissa olivat itseoikeutettu kuhan lisuke tähän aikaan kesästä.

 

 

Kuha höysteineen muhi valmiiksi 1,7 litran reiättömässä foliovuoassa, jonka vuorasin leivinpaperilla. Näin ei ollut pelkoa, että ainekset palaisivat vuoan pohjaan kiinni. Sen sijaan vuoan pohjalle muodostui ihanasti hapokasta herkullista lientä, joka kävi ihan kastikkeesta.

 

Kuhaa grillissä

2:lle

 

400 g nahatonta kuhafileetä

hienoa merisuolaa

mustapippuria

rasia (250 g) kirsikkatomaattia

½ sitruunan mehu

kunnon loraus hyvää oliiviöljyä

50 g kreikkalainen valkosipuli tuorejuustoa (muukin maku käy)

tilliä

 

(Tämä kuhafilee oli valmiiksi ruodoton, mutta poista tarvittaessa ruodot. Kuhafileiden koko vaihtelee. Olin tilannut 400 g, ja sen verran kaupasta tuli, yhtenä kappaleena. Leikkasin fileen kuuteen osaan.)

Lado kuhafileet tai annospalat vuokaan leivinpaperin päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla. En mitannut suolan ja pippurin määrää, kunhan vain ripottelin suolaa tasaisesti mutta kevyesti kullekin palalle. Samoin pippuria pyöräytin myllystä niin, että kaikkien kalojen päällä näkyi kevyesti myös mustia pisteitä. Sekä suolaa että pippuria voi lisätä myös valmiin kalan pinnalle, eli mieluummin ensin vajarit kuin överit. Muista siis maistaa lopussa. Itse lisäsin hieman suolaa vielä ennen tarjoilua.

Ripottele huuhdellut kirsikkatomaatit vuokaan sinne tänne kalojen ympärille. Purista sitruunasta mehua niin kaloille kuin tomaateillekin. Lorauta myös oliiviöljyä kaikille aineksille, ihan vain vapaalla kädellä, ohuena nauhana pullosta valuttaen. Lusikoi nokareet tuorejuustoa kuhafileiden päälle.

Laita vuoka grilliin. Kypsennysaika on täysin riippuvainen grillistä ja sen tehosta. Tämä satsi kypsyi puoliteholla olevassa kaasugrillissä 10-15 minuuttia. Valele kuhapaloja muutaman kerran kypsymisen aikana vuoan pohjalle kertyvällä herkullisella liemellä. Näet kyllä, kun kuha alkaa olla kypsä. Muista tarkistaa suola. Ripottele pinnalle tilliä ennen tarjoilua.

 

 

Roseeviini on oiva kesäviini, ja sopii hyvin monenlaisten ruokien seuraksi. Tai ihan sellaisenaan. Tällä kertaa valikoitui pöytään tämä alla olevan kuvan viini, joka on kuulemma ollut hyvin suosittu. Maistui myös meille. Se osui ja upposi jotenkin ihan erityisen hyvin tämän ruoan seurana.

 

 

Lauantaina sää suosi vielä sen aikaa, että saimme syötyäkin terassilla. Ihanalta maistui, niin kesä kuin kesäinen ruoka, viinistä puhumattakaan. Radio soitteli mukavaa musiikkia, mikä antoi osansa hyvää fiilikseen. Hyvää tämä olisi ollut ilman musiikkiakin. Ruoka ja juoma ovat nimittäin silloin taatusti hyviä, kun hymyilen joka suupalalle ja kulaukselle. Näin kävi tälläkin kertaa.

 

 

Harmoninen kokonaisuus, totta tosiaan. Tykkäsin, nam. Tämä oli hyvä päätös kesän ensimmäiselle pitkälle lämpimälle jaksolle. Seuraavaa jo odotellen.

 

 

 

 

Älyttömän hyvä ja helppo mansikkakakku (kananmunaton)

Pätsy on leiponut, rasti seinään! Sitä tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin tällöin saan jostakin päähänpiston, tai oikeammin pakkomielteen leipoa. Tällä kertaa minulla iski ennen juhannusta ihan hillitön mansikkakakun himo. Sitä ei ole aiemmin tapahtunut, vaikka mansikat muodossa tai toisessa kuuluvatkin aina juhannukseemme. Koska tiesin yhden juhannusaaton vieraistamme suosivan kananmunatonta ruokavaliota, piti minun turvautua perinteisen, äidiltäni opitun sokerikakkupohjaohjeen sijaan Googlen apuun. K-Ruoka -sivustolta löytyi nopeasti tällainen helppoakin helpompi kananmunaton kakkupohjan ohje, josta mm. siirappi teki todella mehevän ja maukkaan.

 

 

Helppo marjakakku, kananmunaton

12 palaa

 

Pohja

100 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 ½ dl maustamatonta jogurttia tai piimää (tässä kreikkalaista jogurttia)

1 dl siirappia

 

Kuorrutus

2 dl vispikermaa

1 prk (200 g) maustettua rahkaa, makuna sitruuna

 

Pinnalle

Kauden tuoreita marjoja tai hedelmiä.

(Tässä kakussa oli päällä kunnon keko mansikoita. Ostin mansikoita torilta 3 x 250 g rasioissa, josta määrästä muutama mansikka meni suuhun, ja loput kakun päälle ja reunoille.)

 

Valmistus

 

1

Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohjalle ja voitele reunat.

 

2

Sulata rasva ja annan sen hieman jäähtyä. Sekoita vehnäjauhot, sokeri, sooda ja vaniljasokeri keskenään. Lisää jogurtti tai piimä, siirappi ja rasva. Sekoita ainekset puuhaarukalla tai kaapimella juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Anna jäähtyä.

 

3

Vaahdota kerma. Lisää rahka. Levitä kuorrutus ilmavasti kakun päälle. (Jätä reunat ilman kuorrutusta.) Koristele kakku runsaalla määrällä tuoreita marjoja tai hedelmiä. Anna maustua noin tunti ennen tarjoamista.

 

K-Ruoka -sivuston ohje sisälsi vielä vinkin: Voit leipoa pohjan etukäteen ja pakastaa sen heti tuoreena.

 

 

Kakku oli todellakin mitä maukkain. Voin vilpittömästi sanoa, että se oli paras koskaan valmistamistani kakuista. Tosin niitä ei ole monta 😉 Mutta kun olen myös sitä mieltä, että tämä kakku oli yksi maukkaimmista ikinä maistamistani, niin se lienee jo painavampi argumentti. Mikä parasta, tämä ohje on todellakin niin naurettavan helppo, että jopa tällainen tosi harvakseltaan leipoja sai kokea onnistumisen tunteen. Nautimme kakun juhannusaaton perinteisen aterian jälkiruoaksi kahvin ja Limoncellon kera. Aah…

 

 

Mieleni tekee jo tehdä uusi kakku. Haluaisin kokeilla, minkälainen kakku syntyy, jos pohjaan lorauttaa myös hieman tuota jumalten juomaa, Limoncelloa. Kakun päälle voisin heitellä erivärisiä marjoja, ja vielä hunnuksi murustettua marenkia. Juhannusaattonakin minulla halutti koristella kakku marengilla, mutta siihenpä se idea kananmunattomuudesta olisi sitten vesittynytkin. Tosin kuulin myöhemmin, että marenkiakin voi kuulemma valmistaa kananmunattomana, kikherneliemestä. Kyllä ihminen on kekseliäs.

 

 

Gnocchivuoka Sinisestä (lahja)Lenkistä

HK Sininen Lenkki täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Onnea HK Blöö! Helmikuun alussa HKScan Suomi järjesti tämän aiheen tiimoilta Lenkkiliven, johon minäkin osallistuin ihan Espanjasta asti. Onneksi on livelähetykset, jotka yhdistävät ihmisiä läheltä ja kaukaa. Myöhemmin sain kotiini tuotenäytteinä neljä erilaista Sinistä Lenkkiä, joista yksi oli juhlavuoden kunniaksi kehitetty HK Sininen Lenkki Aura. Mukana seurasi myös useampi vedet kielelle nostava resepti. Eräänä kiireisenä päivänä innostuin kokeilemaan tätä gnocchivuokaa. Resepti olisi varmasti ollut jo sellaisenaankin mainio, mutta ainesten sekaan heittämäni hävikkiuhan alla olleet kaprikset antoivat myös oman pikantin lisänsä ruokaan. Lisäisin ne jatkossakin reseptiin.

 

 

Kirjaan gnocchivuoan ohjeen tähän aivan kuten se oli saamaani reseptiin kirjoitettu. Omat kommenttini tai lisäykseni kerron suluissa.

 

Gnocchivuoka Sinisestä Lenkistä

(4:lle)

 

1 pkt HK Sininen Lenkki Aura sinihomejuusto 500 g

500 g perunagnoccheja (tässä Rummo)

500 g valmista arrabbiatakastiketta (löysin vain 400 g purkin, hyvin riitti)

2 palloa mozzarellaa (tässä 2 pkt Pirkka Parhaat Mozzarella di Bufala Campanaa)

3 kpl tomaatteja

rouhittua mustapippuria

(2 rkl pieniä kaprismarjoja)

(lisukkeeksi 1 pss kotimaista babypinaattia)

 

Voitele uunivuoka rypsiöljyllä. Kuori ja viipaloi lenkki (minä myös hieman ruskistin lenkkiviipaleita, koska halusin viipaleisiin krouvimpaa tuntumaa). Lohko tomaatit ronskeiksi paloiksi. Revi mozzarellat paloiksi. Yhdistä kaikki ainekset (myös kaprikset) vuokaan ja mausta rouhitulla mustapippurilla. Jätä parisenkymmentä makkaraviipaletta vuoan päällimmäiseksi. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Tarjoa raikkaan vihersalaatin kera. (Vihersalaattina minulla oli kotimaista Piltin Puutarhan babypinaattia, joka on superhyvää. Aivan eri ihanaa, kuin ulkomailta tuodut babypinaatit.)

 

 

Huomaan, että tulin tässä samalla mainostaneeksi yhden, jos toisenkin valmistajan tuotteita. Tein sen vilpittömästi halusta laittaa hyvä sana ja vinkki kiertämään, kukaan ei ole pyytänyt minua näitä mainostamaan, enkä pyynnöstä niin tekisikään. Tinkimätön periaatteeni on kirjoittaa nimeltä mainiten vain tuotteista, joista itse pidän, ja nimenomaan omasta vapaasta tahdostani sittenkin. Ainakin toistaiseksi bloggaaminen on minulle rakas harrastus, eikä tapa ansaita elanto. Lenkki toki oli ilmaiseksi saatu, mutta ainoastaan hyvä tuote ja tässä tapauksessa myös erittäin käyttökelpoinen arkiruokaresepti saivat minun sormeni tanssimaan näppäimistöllä. Tämän reseptin halusin ehdottomasti itselleni talteen, ja samalla näpyttelyllä sen helposti jaan muillekin kiinnostuneille.

 

 

Mielenkiintoisia reseptejä tuli mukana muitakin, joista ainakin Meksikon Pikajunaa aion kokeilla itsekin. Nähtäväksi jää, onko ohje niin hyvä, kuin mitä kuvittelen. Tätä gnocchivuoan ohjetta voin kyllä vilpittömästi suositella kaikille makkaran ystäville. Itse asiassa luulen, että tällä ohjeella tehty ruoka haalii myös uusia makkararuokien ystäviä. Jotenkin niin onnistunut yhdistelmä se on!