Burrataa ja mehustettuja kirsikoita à la Glorian ruoka&viini

Glorian ruoka&viini numero 5/2024 on aivan erityisen inspiroiva. Ruokahalu kasvoi sitä lukiessa. Rakastuin tuon nimenomaisen julkaisun artikkeleista erityisesti kahteen tiettyyn reseptiin. Toisen niistä (Provencen pihvi ja Sauce vierge -kastike) tallensin jo edellisessä postauksessani blogiin talteen. Tällä kertaa tallennan myös sen toisen ihastuttavan reseptin. Harvemmin jaan täällä muiden reseptejä. Nyt on kuitenkin otettava varman päälle, että löydän jatkossakin nämä kaksi ohjetta, kun mieleni niitä taas tekevi. Tässäpä siis myös tämä toinen ihastukseni, Burrataa ja mehustettuja kirsikoita. Aah!

 

 

Burrataa ja mehustettuja kirsikoita

4 annosta / 20 min + maustuminen 30 min

 

4 dl kirsikoita

3 rkl sherryviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

4 burrataa

 

KORISTELUUN

versoja tai basilikan lehtiä

 

1. Huuhdo kirsikat, poista kivet ja viipaloi kirsikat.

2. Sekoita kulhossa etikka, öljy, sokeri ja mausteet. Kääntele kirsikat kastikkeessa ja anna maustua huoneenlämmössä 30 minuuttia.

3. Murra burratat varovasti halki ja laita annoslautasille. Jaa päälle kirsikkaseos ja koristele versoilla. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Vinkki! Ripottele burratan päälle halutessasi hieman sumakkia.

 

 

Seurasin ohjetta muutoin aika tarkasti, mutta koska meitä ja burratojakin oli vain kaksi, puolitin ohjeen määrät. Tai näin oli tarkoitukseni. Taisi kuitenkin käydä niin, että kirsikoita luiskahti kulhoon vähän enemmän kuin 2 dl. Niinpä vaistoni pyysi lisäämään kulhoon muitakin aineksia samassa suhteessa puolitetun ohjeen mittoihin lisäten. Ei se ole niin justiinsa.

 

 

Tämä annos veti ihan herkäksi. Siitä löytyi paitsi lumoavaa kauneutta, myös burratan hemmottelevaa kermaisuutta ja kirsikoiden raikasta makeutta. Aika monta burrata-annosta olen elämäni aikana syönyt, mutta tämä versio sykähdytti aivan erityisen paljon. Niin hyvää ja kaunista.

 

 

Kotipation Ensalada de Atún con Aguacate

Loma lähenee loppuaan. Reissun viimeisen kunnon aterian nautimme luonnollisesti siinä kaikkien aikojen kantapaikassamme, missä kaikki Andalusian herkut ovat parhaimmillaan. Kirjoitan siitä vähän myöhemmin. Nyt kerron toisesta suuresta nautinnostamme, kotipatiolounaasta. Sekin on ihan luxusta, kun saa olla uikkareissa koko päivän, eikä tarvitse laittautua ihmisten ilmoille sopivaan kuosiin. Auringossa löhöilyn lomassa vain piipahdus keittiöön, ja sopivasti raikas ja sopivasti suolainen kesäpäivän salaattilautanen on valmis.

Paikallinen tonnikala on todella herkullista. Valikoimaa löytyy niin minitölkeistä jättitölkkeihin, kuin myös tällaisia lasipurkkiversioita, joihin olen erityisen ihastunut. Mahtavia tonnikalalohkoja oliiviöljyssä. 

Lisäksi löytyi vielä juuri sopivassa kypsyysasteessa olevia avokadoja. Myönnän olevani sellainen, joka huolella tunnustelee avokadosta erinäisiä asioita ennen ostopäätöstä. Ensiksi painelen hyväksi arvioimaani avokadoa kevyesti tyvestä. Jos pinta antaa hieman periksi, eikä sormi uppoa avokadoon liiaksi, ollaan jo aika lähellä täydellistä. Viimeisin tarkistus tapahtuu irrottamalla pieni kanta. Jos kannan alta paljastuva väri on kaunis vaalea, se on sitten minun avokadoni.  Niiden ja tonnikalan lisäksi löytyi kotoa sekä pepinokurkku että suuri, mehukas tomaatti.

Myös kapriksia ja kananmunia löytyi, ja sitruunoitahan meillä onkin aina. Enää kaivattiin vain hyvää juustoa. Yksi suosikki sinihomejuustoni on Bavaria Blu, jota on aina meidän lomalähikaupan juustotiskillä. Sitäkin olin ostanut jo edellisellä kauppareissulla. Tämä juusto on erinomaisen makuista, sopivan pehmeää ja suolaista. Näillä eväillä olikin salaattilautanen jo viittä vaille valmis. Enää puuttui vain loraus hyvää oliiviöljyä, puristus sitruunasta sekä pyöräytykset suola- ja pippurimyllyistä.

Jälkiruoaksi söimme tuoreita kirsikoita. Ihanan makeita ja maukkaita. Niitä riitti popsittavaksi vieläpä illan auringonlaskupiknikillekin. Joitakin vuosia sitten täällä samassa paikassa keräsimme kylmälaukun täyteen herkkuja, ja lähdimme etsimään sopivaa rantakaistaa, jossa ihailla auringonlaskua. Emme ottaneet huomioon, että silloin oli sunnuntai, jolloin paikalliset täyttivät rannat myöhään iltaan saakka. Kyseessä ei myöskään ollut ihan tavallinen sunnuntai, vaan jokin erityinen pyhä, jolloin myös sisämaasta saapui väki sankoin joukoin rannalle täydellisine varusteineen, grillit mukaan lukien. Kiertelimme silloin kylmälaukun kanssa rantaa edes takaisin, sopivan väljää rantakaistaa vaanien. Ainoa vapaa paikka oli erään rantaravintolan edessä, johon emme kuitenkaan viitsineet omien eväiden leiriä pystyttää. Niinpä saavuimme pikniklaukkumme kanssa takaisin omalle pihalle, ja nautimme siinä kotinurmikolla ikimuistoisen hauskan piknikaterian.

Tällä kertaa meillä oli parempi tuuri. Löysimme oman rauhallisen rantapaikkamme, missä saimme skoolata rauhassa hyvälle lomalle ja kauniille maisemille. Katselimme kirsikoista, manchegosta ja cavasta nauttien, kun aurinko laski vuorten taa.