Vuoden perjantaipizzat ja hyvän mielen pizzaperjantait

 

Aika monena perjantaina on tänäkin vuonna tullut tehtyä perjantaipizzaa, jota pikapizzaksikin voi hyvällä syyllä kutsua. Perjantaipizzat syntyvät helposti ja nopeasti, sopivissa kohdissa oikoen. Oikominen on ihan sallittua, ja pikapizzan kohdalla jopa olennaista. Herkullisen perjantaipizzan tekoon ei juuri varttia kauempaa saa menemään. Pizzat ehtii mainiosti valmistella uunikuntoon siinä samalla, kun uuni lämpenee. Uuni hoitaa hommansa 250 C -asteessa täytteistä riippuen 5-8 minuutissa. Jos ei tämä ole pikaruokaa, niin ei sitten mitään. Sen lisäksi nämä ovat ihan sairaan hyviä. Tällaisen kun saa uunista suoraan kuumana lautaselle, niin sen rinnalla kalpenee moni noutopizza, joiden pohjat tahtovat sitkistyä jo ennen kuin pizzalaatikoiden kanssa ehtii kotiin asti.

 

Palvikinkku-vuohenjuusto-tuore(kirsikka)tomaatti-villirucola

 

 

Esittelen nyt tämän kuluneen vuoden 2020 perjantaipizzamme. Pohjana niissä kaikissa on kaupan pakastekaapin valikoimaan kuuluvat Pirkka-pizzapohjat (4 kpl/pss). Nämä pohjat ovat osoittautuneet hyviksi paitsi koostumukseltaan, myös mitoiltaan. Paitsi että yksi "lätty" on juuri sopivan kokoinen yhdelle henkilölle, mahtuu yhdelle pellille (juuri ja juuri) kaksi pizzapohjaa. Kiertoilmauuni-asetuksilla valmistuu kerralla peräti neljä pizzaa (kahdella pellillä) yhtä aikaa suht samanveroisiksi paistuneina. Kastikkeita ja täytteitä voikin sitten vaihdella mielialan ja kaapin sisältöjen mukaan. Kaikkien aikojen suosikkiperjantaipizzani näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa. Täytteenä siinä on palvikinkkua, vuohenjuustoa, tuoretomaattia ja valmiin pizza päälle villirucolaa. Siitäpä on paha panna paremmaksi. Aika lähelle ovat nämä muutkin nyt esittelemäni pizzat päässeet, ja kaikille näistä on ollut aina tilauksensa ja paikkansa.

Mutta kuinka tuo herkullinen pizza valmistetaan? Homma menee näin. Laita uuni kuumenemaan 250 C -asteeseen (kiertoilmauunin asteet n. 230), ja aseta pizzapohjat uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä pizzapohjille tomaattikastike, reunoja myöten. (Säästetään se reunojen vapaaksi jättäminen vain artesaanipizzoille.) Jos syöjiä on useampi, Mutti pizzakastike (valmiina tölkissä) on hyvä valinta. Silloin ei tule hävikkiä. Jos teen pizzat vain meille kahdelle, käytän kastikkeeksi ketsuppia, joka on muutenkin mainettaan parempi  pizzakastike. Usko pois, se toimii! Ketsupista tulee pieni makeus, joka on vain hyvä. Ketsupin päälle ripottelen puristettua valkosipulia maun mukaan, yleensä kahdelle pohjalle menee ainakin 3 kynttä. Muutama pyöräytys mustapippuria kuuluu asiaan, ja ripaus pizzamaustettakin on paikallaan jo tässäkin kohtaa, ja myöhemmin vähän lisää.

 

 

Sitten on juustoraasteen vuoro. Juustoraasteen laatu vaihtelee ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Usein sieltä löytyy myös ihan perjantaipizzoja varten varattuja juustoraastepusseja, yleensä mozzarellaa, pizzajuustoa tai emmentaalia. Yksi 150 g juustoraastepussi on juuri sopiva määrä kahdelle tämänkokoiselle lätylle. Juustoraasteen päälle tulee seuraava kevyt kerros pizzamaustetta.

 

 

Sitten onkin jo varsinaisten täytteiden vuoro, ja sen suhteen on vain mielikuvitus rajana. Yleisesti sanoisin, että ei kannata liioitella täytteiden kanssa. Täytteitä on sopivasti, jos pystyt erottamaan silmällä mitä kaikkea pizzassa on. Näin kaikki täytteet pääsevät kypsymään tasaisesti ja lopputulos on paitsi maukas, myös kaunis. Jos haluat pizzaasi tuoretomaattia, suosittelen halkaistuja kirsikkatomaatteja. Tavallisista (suurista) tomaattisiivuista tulee helposti liikaa nestettä pizzan pinnalle. Tapanani on ripotella pizzamaustetta vielä sinne täytteiden väliinkin. Pizzan päällä mausteet helposti korventuvat, eikä pizzamauste ole siinä kohtaa enää välttämätön, jos vain pohja ja juusto on maustettu hyvin.

 

Ennen uunia.

 

Rucolaa päälle, ja valmista on.

 

Pizzapohjapakkauksen ohjeen mukaan pizzoille riittää 5 minuuttia 250 C -asteisessa uunissa. Ehkä meidän uunimme on normaalia tehottomampi, tai sitten laitan kuitenkin suositeltua enemmän täytettä, mutta itse pidän näitä pizzoja uunissa noin 8 minuutin ajan. Tarkkaile kypsymistä. Olipa pizza sitten itse tehty tai noutopizza, valitsen veitseksi mieluiten sahalaitaisen pihviveitsen. Sillä leikkaa helpoiten. Myös pizzaravintolassa ilahdun, jos näen kattauksessa pihviveitsen.

 

 

Seuraavaksi kuvakooste meidän perjantaipizzoista kuluneen vuoden varrelta. Niihin jokaiseen liittyy mukavia muistoja. Ihan tässä jo nälkä tulee näitä katsellessa:

 

Surf & Turf, eli Salami-katkarapu-aurajuusto

 

 

Pekoni-babypinaatti-kananmuna

 

Paiston pekonit etukäteen, ja käytin pinaatitkin nopeasti samalla pannulla.

 

Ennen uunia.

 

Syömään!

 

Porosalami-leipäjuusto-aurajuusto-tuoretomaatti

 

 Ennen uunia...

 

...ja valmiin pizzan päälle lakkahilloa.

 

 

Sardiini-tonnikala-tuoretomaatti-villirucola

 

 

Prosciutto-kananmuna

 

 

Palvikinkku-herkkusieni

 

 

Katkarapu-kapris-tuoretomaatti

 

Näin kylki kyljessä ne nätisti paistuvat.

 

Parmankinkku-tuoretomaatti-mozzarella (burrataa!)

 

Ennen uunia...

 

 

... ja uunin jälkeen basilikaa koko komeudelle.

 

 

Hyviä pöytämausteita pizzoille ovat esim. tabasco (muutama tippa tekee terää), chili-valkosipuli-oliiviöljy (pikku pirskotus sinne tänne), sweet chili -kastike ja oregano. Valkosipulin ystävät ilahtuvat pöydässä pikkukiposta, johon on puristettu valkosipulinkynsiä oliiviöljyn sekaan. Samaan seokseen voi lisätä myös oreganoa, niin tulee sekin siinä samalla. Myös villirucola on usein nähty lisuke meidän pizzapöydässämme.

Tämä kummallinen vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja hyvä niin. Jospa seuraava vuosi on parempi meistä jokaiselle. Mutta on tässäkin vuodessa ollut puolensa, varsinkin pizzaperjantaisin. Monta mukavaa hetkeä on näidenkin pizzojen äärellä vietetty yleensä samalla mukavaa musiikkia kuunnellen, ja maailmaa parantaen. Sillä kombolla pääsee helposti viikonloppumoodille, ja maailmakin on hetken verran parempi.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2021! Tuokoon alkava vuosi kaikkea hyvää tullessaan!

 

 

Myöhäisherännäisen lehtikaalisipsit (ja vähän pizzajuttujakin)

Viime viikolla katselin tv:stä Neljän tähden illallinen -ohjelmaa ja kyseessä oli Saana Akiolan kokkausvuoro. Hän valmisti alkuruoaksi lehtikaalisipsejä jonkin dipin kera. En muista enää mitä se dippi oli. Huomioni veikin lehtikaalisipsit, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä olen voinut välttyä niiden tiedostamiselta. Ohjelman jälkeen nimittäin googlailin lehtikaalisipsejä, ja niitähän on näköjään valmistettu jo vuosikaudet! Ne ovat olleet trendikkyytensä huipulla ehkä vuoden 2013 tienoilla, päätellen siitä, että googlen 10 ensimmäisen hakutuloksen joukossa on muutama postaus juurikin tuolta vuodelta. No jo oli minunkin aika bongata ne, ja heti seuraavana viikonloppuna niitä mökillä testata.

Googlailun perusteella perusohje näytti kaikilla olevan liki sama: puhdistus, silppuaminen, pyöräytys oliiviöljyssä, maustaminen pienellä määrällä suolaa ja sitten uuniin. Tässä yksi näistä perusohjeista. Minä lisäsin omaan versiooni aavistuksen sitruunaisuutta. Valmistin nämä sipsit hieman epäluuloisesti, mutta turhaan. Olivat aivan mahtavan hyviä, ja niihin tuli toden totta ihan himo.

Lehtikaalisipsit

(2:lle)

1 pss (200 g) lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunaoliiviöljyä

¼ tl suolaa

sitruunasormisuolaa viimeistelyyn

1.

Huuhtele ja kuivaa lehtikaalin lehdet ja irrota puiseva varsi. Revi lehdet pienemmiksi.

2.

Laita pienityt lehdet kulhoon ja lorauta päälle oliiviöljyä. Kannattaa kokeilla myös maustettuja oliiviöljyjä, niillä saa sipseihin mukavia vivahde-eroja. Ripottele joukkoon suolaa. Sitä kannattaa laittaa varovasti, koska sormisuolalla saa tarvittaessa lisää suolaisuutta. Möyhi lehtikaalin palasia niin, että kaikki pinnat saavat öljystä ja suolasta osakseen.

Menossa uuniin.

3.

Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, puolivälissä käännellen. Laita sipsit tarjoiluastiaan ja maista. Jos suolaa kestää vielä lisätä, ripottele sipseille sormisuolaa maun mukaan.

Tulossa uunista.

Luin jostakin lehtikaalisipsipostauksesta, että ko. tekijällä oli vaikeuksia saada sipsejä kulhoon asti, kun hupenivat hyvää tahtia jo suoraan pelliltä suuhun. No samoin meinasi käydä meillekin. Ensimmäisen rapean sipsin suuhun laitettuani oli todella vaikeaa pitää niistä näppejä erossa. Enpä todellakaan olisi uskonut, millaisia herkkupaloja nämä ovat. No, sain laitettua niitä tarjoiluastiaankin asti, mutta taisi tuo astia tyhjentyä vallan vartissa.

Nämä olivat taatusti terveellisempiä kuin tavalliset sipsit, tosin ei meillä tavallisia sipsejä tule juuri koskaan syötyäkään. Niitä eksyy meille oikeastaan vain silloin, kun olen miehen kanssa ruokakaupassa. Silloin tällöin hän tekee kaupassa katoamistempun, ja tiedän aina mistä hänet löydän… olut- ja sipsihyllyjen luota totta kai!

Näin terveellisesti siis lauantai-iltana herkuttelimme. Perjantai-iltana meillä olikin astetta tukevampi hiukopala. Silloin tein mökille tultuamme perinteiset mökkipizzat, jotka ovat ihan älyttömän hyviä. Helppoja ja nopeita myös, kun teen ne valmispohjille milloin milläkin täytteillä. Tässä linkissä näet kirjoituksen joistakin aiemmin tekemistäni mökkipizzoista.

Perjantaipizzat menossa uuniin.

Tällä kertaa laitoin valmiiden pizzapohjien päälle Mutti-pizzakastiketta, joka on tosi hyvä valmiskastike. Kahdelle pizzalle käytin yhteensä puoli tölkillistä. Pyöräytin kastikkeen päälle muutaman kierroksen pippurimyllystä. Seuraavaksi ripottelin kerroksen juustoraastetta, ja sen päälle pizzamaustetta. Varsinaiseksi täytteeksi heittelin tällä kertaa kylmäsavulohta, sinihomejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Pizzat kypsyivät 250-asteisen uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Helppoa kuin heinänteko.

Nam, nam...

Laitoin pizzojen ohella tarjolle myös rucolaa, tabascoa ja valkosipulimurskaa oliiviöljyssä, jotka kaikki täydensivät pizzat makuhermoja hiveleväksi. Olipahan meillä taas herkut.