”Tämähän se vasta hyvää on” -burratasalaatti

Tämän taivaallisen ihanan nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatin (tai oikeastaan salaatit) valmistin Vuokatin Katinkullassa, missä golflomailimme kaksi edellistä viikkoa. Iloksemme myös muutamat ystävämme lomailevat/pelailevat samoilla viikoilla samassa paikassa. Heidän kanssaan on vuosien mittaan muodostunut kivoja traditioita yhteisten pelien ympärille. Ensimmäisen viikon pelikavereiden kanssa olemme jo vuosikaudet viettäneet yhtenä iltana/lomaviikko yhteistä iltaa lautasen äärellä. Kokkivuoro ja siten myös illanviettopaikka vaihtuu vuorovuosin. Tällä kertaa vuoro oli meillä. Burratasalaatti käynnisti aterian.

 

 

Itse asiassa tarkoitukseni oli tehdä samanlaiset nektariini-mozzarellasalaatit, kuin mitä juhannuspäivänäkin tein. Kirjoitin niistä silloin tämän linkin jutun.  Hyvin samantapaiset salaatit näistä tulikin, mutta muutaman (3) muutoksen myötä oikeastaan vieläkin paremmat. Nimittäin…

Kaupasta ei ko. päivänä löytynyt bufalamozzarellaa. Hetken tenkkapoon jälkeen bongasin kuitenkin kaupan juustohyllyltä neljä palloa burrataa (muutos nro 1). Vielä parempaa, ajattelin. Ja juuri meille neljälle sopiva määrä. Ihan kuin enne. Nappasin ne kaikki. Ihanan kermaisesta burratasta inspiroituneena ostin vielä myös paikkakunnan tuoreita mansikoita (muutos nro 2), joilla tuo juhannuspäivän salaatti päivittyi ihan uudelle tasolle. Kolmannen muunnoksen alkuperäiseen suunnitelmaani toi loma-asunnon kylmäkaapissa olleet kaksi tosi pientä kevätsipulia (muutos nro 3) varsineen. Pienen pohdinnan (sopiiko vai eikö) jälkeen päätin käyttää nekin illan aterioihin. Kannatti.

Listaan seuraavaksi, mitä kaikkea tämänkertaisiin nektariinipohjaisiin salaatteihin tuli.

 

Nektariini-mansikka-prosciutto -burratasalaatti

4:lle

 

2 kevätsipulin tyviosaa (normaalikokoisia)

loraus punaviinietikkaa

ripaus sokeria

4 nektariinia

4 kourallista mansikoita

4 palloa burrataa

reilut loraukset hyvää oliiviöljyä

suolaa myllystä

mustapippuria myllystä

120 g Prosciutto di Parma -kinkkua

12 tuoretta basilikan lehteä (tai useampi, jos pieniä)

 

Misasin ennen vieraiden tuloa kaikki ainekset valmiiksi omiin kulhoihinsa tai lautasillensa, ja laitoin ne tuorekelmulla peitettyinä jääkaappiin odottamaan myöhemmin tapahtuvaa annosten kasausta. Misaukset tein näin:

1) Avasin ensimmäiseksi prosciuttopaketit. Kokemus on opettanut, että viipaleet saa helpommin irroteltua, kun paketti on ensin ehtinyt olla auki noin vartin verran.

2) Huuhtelin ja kuivasin kevätsipulit. Viipaloin niiden tyviosat ohuiksi viipaleiksi. Laitoin ne pieneen kulhoon ja kaadoin sekaan lorauksen punaviinietikkaa ja ripauksen sokeria, ja sekoitin. Minun kevätsipulini olivat todella pieniä. Niitä olisi kahden sijaan voinut olla vaikka jokaista annosta varten omansa, eli neljä. Ne toivat salaattiin ihanasti yllättävän makuelämyksen ja tekstuurin. No, niillä mentiin, mitä oli. Sipulien varret silppusin eri kippoon odottamaan pääruoan tarjoilua. Koristelisin niillä grillatut uudet perunat.

3) Huuhtelin, kuivasin ja lohkosin nektariinit.

4) Huuhtelin ja kuivasin kevyesti mansikat, ja irrotin niistä kannat. Halkaisin mansikat 2-4 osaan

5) Irrottelin prosciuttosiivut toisistaan. Minulla oli 2 pkt (à 70 g), joista käytin näihin neljään annossalaattiin paria siivua vaille kummatkin pakkaukset.

 

Kasasin annokset vasta vieraiden tultua. Se kävi mukavasti alkucavoja siemaillen, ja samalla vieraiden (= ystävien) kesken rupatellen. Ja kun ainekset oli jo valmiiksi esikäsitelty, hoitui homma nopeasti.

Kasaus sujui näin:

Laitoin yhden kevyesti taputellen kuivatun burratapallon kullekin neljälle annoslautaselle. Ripottelin burratan ympärille tasaisesti nektariini- ja mansikkalohkoja sekä pikkelöityjä sipulirenkaita. Näille kaikille reilut loraukset oliiviöljyä sinne tänne, kuin myös pienet rouhaisut suolaa ja pippuria. Prosciuttosiivut asettelin silmää miellyttäviin paikkoihin, samoin basilikan lehdet.

 

 

Ai jai, ihanaa oli, vaikka itse sanonkin. Raikasta, mutta silti ihanan täyteläistä erilaisten makuelämysten kera. En muuttaisi mitään muuta, kuin mitä jo tuolla misausten 2)-kohdassa sipuleista totesinkin. Hyvää oli toki näinkin.

Pääruoan osaset olin myös misannut jo grillivalmiiksi jääkaappiin. Joten alkuruoat nautittuamme pidimme pienen teknisen tauon. Sen aikana siivosin alkuruoka-astiat tiskikoneeseen, ja katoin nopeasti pöydän pääruokaa varten. Ehdin vielä hengailemaan myös grillin äärelle muiden vahtiessa siellä pääruoan valmistumista. Kun kaikki oli huolella esivalmisteltu, valmistui tuo pääruoka vartissa.

 

 

Pääruoaksi meillä oli ihanasti mehevää Kainuun kuhaa grillistä. Se ohje löytyy blogista parin vuoden takaa, löydät sen tästä linkistä. Mukautin sen nyt isommalle väkimäärälle. Kuhan kypsyessä ruskistui grillissä omassa vuoassaan kauniisti jo aiemmin päivällä keittämäni uudet siiklit. Ne misausvaiheessa mainitsemani sipulinvarret päätyivät siis näiden herkkuperunoiden koristeiksi.

 

 

Jälkiruoaksi maistelimme hieman juustoja, kullekin juustolle sopivan makuparin kera. Parmesaanille hunajaa, Creamy blue sinihomejuustolle viikunahilloa ja Viinitarhurin juustolle ohuita ruiskeksejä. Amarone-punaviini oli itseoikeutettu valinta juustojen kylkeen, koska niin on meillä tapana. Rakastan amarone-punaviinejä.

 

 

Se oli mukava ilta hyvässä seurassa jälleen kerran. Ruokakin tuntui olleen kaikkien mieleen. Seuraavana päivänä tapasimme taas reippaina tee boxilla, eli golfkierroksen lähtöpaikalla. Kaukaa viisaasti olimme valinneet sille päivälle hieman tavanomaista myöhäisemmän lähtöajan, koska tunnettuahan on, että kalaruoka väsyttää.

 

 

 

Bistrosalaatti sopii sekä pääruoaksi että lisukkeeksi

Viime kuussa vierailimme Vilnassa, ja siellä ihastuin valtavasti Bistro18 -nimiseen ravintolaan. Söin siellä pääruoaksi salaattia, joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Niin hyvää se oli, että minun oli ihan pakko tehdä siitä oma toisintoni. Tai siis enhän minä tiedä, miten tämä salaatti valmistettiin tuolla ihanassa ravintolassa, mutta päättelin sen valmistuneen jotensakin seuraavaksi kertomallani tavalla.

Bistrosalaatti

2:lle

hiukan vajaa ruukullinen kolmen salaatin sekoitusta

oliiviöljyä

vadelmavinegrettiä (esim. valkoviinietikka käy myös)

vuorisuolaa

mustapippuria

parmesaania

14 miniluumutomaattia

6 siivua prosciuttoa

2 broilerin rintafileetä (nämä olivat persilja-valkosipuli -maustettuja)

Pese miniluumutomaatit ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele tilkassa oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paista puoli tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön otettuihin broilerin fileisiin pinnat kuumalla pannulla. Jos käytät maustamattomia broilereita, mausta ne lempimausteillasi. Laita fileet toiseen uunivuokaan ja kypsennä 180-asteisessa uunissa yhdessä tomaattien kanssa n. 20-25 minuuttia.

Pese ja linkoa salaatti. Revi se kulhoon. Pirskottele salaatille oliiviöljyä ja vinegrettiä (tai viinetikkaa). Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Raasta salaatille parmesaania. Määrää en punninnut, mutta seuraava kuva kertoo silmämääräisesti, kuinka paljon parmesaania laitoin. Sitä saa olla siis ihan reilu keko.

Sekoita parmesaani hyvin salaatin sekaan. Huomaat, että sinne se vain häviää.

Annostele salaatit lautasille.

Lisää salaatin päälle ihanan mehukkaat paahdetut tomaatit. Ne todellakin kannattaa paahtaa, maku on aivan eri kuin suoraan pakasta salaattiin lisätyillä tomaateilla.

Pyöräytä ohuet prosciuttosiivut rullalle ja lisää ne salaatin päälle.

Voit syödä salaatin tällaisenaankin, kuten minä nautin sen siellä Vilnassa. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla tätä salaattia broilerinfileiden lisukkeena, ja todellakin toimi mainiosti niinkin.

Ai että oli hyvää ja helppotekoista ruokaa! Tämän salaatin nimi voisi ihan hyvin olla Prosciutto-salaatti, mutta minulle se taitaa olla nyt ja aina tästä eteenkin päin Bistrosalaatti. Todennäköisesti tulen myös joka kerta tätä salaattia syödessäni muistelemaan tuota ihanaa ravintolaa.