Edellisessä postauksessani Juhannusaaton perinteiset herkut kerroin, että juhannusaaton jälkiruoka saa ihan oman juttunsa.
Niin ihana se oli ja lisäksi sisältää hauskan tarinan sijoittuen Islantiin,
johon jälkiruokavastaava tyttäreni on erityisesti ihastunut. Aina kun mahdollista, matkustaa hän sinne. Ja
näköjään tilaisuuden tullen tuo hän myös palasen Islantia meidän juhannukseemme,
paitsi islantilaisen tortun muodossa, myös ohjelmamuutoksena. Nimittäin, hänen
tullessaan meillä soi kauniit juhannusmusiikit Kesäillan valsseineen, mutta
hyvin pian soitto taukosi ja sen korvasi juuri silloin käynnissä ollut
jalkapallo-ottelu Islanti-Nigeria.
Juhannusonni-tortun alkuperäinen nimi on Hjónabandssæla, joka on
suomeksi avioliitto-onni. Alkuperäinen resepti ja siihen liittyvä hauska tarina
löytyy tyttäreni tuttavan Satu Rämön Salamatkustaja-blogista tästä linkistä: http://www.salamatkustaja.com/2017/07/paras-pikapiirakka-islantilainen.html Koska tyttäreni korvasi alkuperäisen ohjeen raparperihillon
raparperi-mansikkahillolla, ja tarjoili tortun lisäksi vielä tuoreita
mansikoita ja kermavaahtoa, muuttui jälkiruoan nimikin Juhannusonneksi.
Meidän nauttimamme Juhannusonni-torttu on valmistettu näin:
200 g sulatettua voita
2,5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl kaurahiutaleita
1,2 dl sokeria
8 kukkurallista rkl raparperi-mansikkahilloa
1. Sekoita lusikalla kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita lusikalla kuiva-aineseos voihin.
3. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle 3/4
taikinasta.
4. Sivele taikinan päälle raparperi-mansikkahilloa.
5. Ripottele loppuosa taikinaa hillokerroksen päälle.
6.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Tuoreet mansikat ja kermavaahto viimeistelivät nautinnon.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että tyttäreni leipoo mielellään ja
usein. Minä puolestani leivon vain erityisen inspiraation saatuani, eli
harvoin. Tämä torttu oli niin hyvää ja helppotekoisen oloista, että tulen
kokeilemaan sitä itsekin. Etenkin, jos tyttäreni on taas Islannissa käymässä,
eikä täällä samalla paikkakunnalla herkullisia torttuja leipomassa. Hänen
Islannin matkoistaan yms. voitte lukea blogista Retkale, jos retkielämä ja
hevoset kiinnostavat. Tosin itse niitä lukiessani yhden jutun kohdalla totesin,
että onneksi en ole tuotakaan tiennyt. Niin hurjalta erityisesti Yksin Islannissa –retki minun korviini
kuulosti. Huh huh.

