sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Pikamatka Kalliosta Kreikkaan keskellä Helsingissä hummailua

Viime viikonloppuna sattui ja tapahtui, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Perjantai-ilta oli eittämättä yksi elämämme tähtihetkistä, saimme tuolloin osallistua tyttäremme valitun karonkkaan. Ilta oli suorastaan satumainen kaikkine vaiheineen, tunnelman ollessa alusta loppuun asti aivan erityisen lämmin ja mukava. Järjestelyt onnistuivat kaikin puolin täydellisesti. Ravintola Zhèn (Eteläinen Makasiinikatu 4, 00130 Helsinki) kattoi eteemme häikäisevän upean kiinalaisen illallisen juhlajuomineen. Jatkot kuuluvat karonkoissa itseoikeutetusti asiaan, ja jatkojen pitopaikaksi oli varattu Bar Mate (Pieni Roobertinkatu 9, 00130 Helsinki). Kyseessä oli siitä harvinaiset jatkot, että porukka ja porukkahenki säilyi jatkoillakin yhtenäisenä. Maistelimme upeita cocktaileja ja juttelimme mukavia, ja sitten alkoikin olla jo Tuhkimon (tällä kertaa prinssinsä kera) aika lähteä unten maille tyytyväinen hymy huulillaan.

Aamulla Tuhkimo sai huomata, että ikä ei tule yksinään. Taika oli hävinnyt, ja Tuhkimoa väsytti. Onneksi ainoa lukittu asia päivän ohjelmassa oli illaksi tehty pöytävaraus trendikkäässä Kalliossa sijaitsevaan Taverna Zorbakseen (Läntinen Brahenkatu 4, 00510 Helsinki). Päivä kuluikin siten enimmäkseen edellisen illan sykähdyttäviä juhlia muistellessa. Kävelyä harrastimme niin Helsingin keskustassa kuin illansuussa myös Kalliossa. Kun pöytävarauksen ajankohta lopulta lähestyi, väsytti Tuhkimoa jo oikein kunnolla, ja viimakin vinkui korvissa ja tuuli tuiversi hiuksissa. Lähestyessämme illan ravintolavalinnan oletettua sijaintipaikkaa katse kiinnittyi kutsuvana tuikkiviin valoihin. En heti ymmärtänyt niitä Zorbaksen valoiksi, koska jotenkin hassusti mielikuvissani odotin sinivalkoista sisäänkäyntiä. No, hyvältä näytti tämäkin sisäänkäynti, ei muuta kuin viimasta pois ja ovesta sisään. Ja kas, yhtäkkiä olimmekin keskellä sinivalkoista Kreikkaa. Talo oli täynnä lämpöä, ihania tuoksuja, puheensorinaa ja kreikkalaista musiikkia. Niin kävi, että hetkessä vanhakin taas nuortui, ja oli valmis hyppäämään makumatkalle Kreikkaan.

 

Taverna Zorbas

 

Sisään mennessämme Zorbas oli aivan täynnä, ja odottelimme pienen hetken pian vapautumassa olevaa pöytäämme. Siinä oli hyvää aikaa antaa katseen kierrellä ympäri ravintolasalia. Tuli todella nostalginen olo. Nuo kaikki vaasit, vadit ja muut rekvisiitat… Juuri sellaisia, kuin aikoinaan Kreikassa. Samantapaisia tuli silloin myös matkamuistomyymälöistä kotiinkin osteltua. Kaiken tämän sitoi yhteen juuri se oikea musiikki.

 

 



 

Olin aivan fiiliksissä. Alkujuomalistaa silmäillessäni tuli pakottava tarve tilata virkistävät ouzot. Edellisestä ouzolasillisesta olikin vierähtänyt aika monta vuotta.¨

 

Jamas!

 

Osa seurueesta oli vasta saapumassa, joten meillä oli hyvin aikaa tutustua ruokalistaan. Sieltä löytyi kaikki vanhat tutut, joita aina aikoinaan Kreikassakin nautimme. Kun saimme tiedon, että vielä puuttuvat henkilöt viivästyvät (itsestään riippumattomista syistä) edelleen, päätimme jo maistella paria laatua alkupaloja. Tzatziki ja saganaki, niillä meidän illallisemme aina Kreikassakin käynnistyivät.

 

Tzatziki

 

Saganaki

 

Loppuseurueen saapuessa tilasimme lisää alkupaloja, ja pöytään kannettiin myös paistettuja mustekalarenkaita, Kalamarakia. Yllätyin, kun seurueen junioritkin napsivat niitä hyvällä ruokahalulla suihinsa.

 

Kalamarakia

 

Pääruoaksi tilasimme osa ”paperilammasta” (Arnaki Kleftiko), ja loput joko kanasouvlakia (Souvlaki Kotopulo) tai härkäsouvlakia (Souvlaki Moshari). Minä valitsin tuon viimeisimmän. Jestas kuinka hyvää kaikki oli! Varmasti osansa elämykseen teki myös Zorbaksessa vallitseva kiva, lämmin tunnelma, mutta kyllä minä erinomaisen ruoan tunnistan niiden ohikin. Rekvisiitasta johtuen Zorbaksessa ei tarvinnut edes laittaa silmiä kiinni kuvitellakseen olevansa Kreikassa. Kaikki oli kohdillaan, makua myöten.

 

Viinikin Kreikan matkoilta tuttu 😍

 

Souvlaki

 

Zorbaksen ovesta ulos astuessamme yksi meistä sanoi ”Tänne haluan uudelleenkin!”. Siihen oli helppo yhtyä. Sitten vielä kaihoisan tyytyväinen katse ruudun takaa…

 


 

Näin alkoi lauantai-iltakin olla pulkassa. Oli aika siirtyä takaisin hotellille, tyytyväisinä ja virkistyneinä, aivan kuin taas yhdellä ihanalla matkalla käyneenä.

PS. Tämä postaus on kirjoitettu ainoastaan hyvän fiiliksen innoittamana. Ravintolalaskukin on ihan itse maksettu.

 

perjantai 11. marraskuuta 2022

Aurinkoinen avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti


Aurinkoa päivään salaatin muodossa! Siitäköhän mahtoi olla kyse, kun sain inspiraation tähän salaattiin. Tai sitten tämä ilmentää kaipuuta takaisin Espanjan auringon alle. Siellä vietimme koko lokakuun, ja vielä muutaman päivän sen päällekin. Niin tai näin, mutta ihanan aurinkoiselta tämä avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti näyttää. Maku puolestaan on yhtä aikaa ihanasti suolainen ja makea. Parempi siis kirjata inspiraation tuloksena syntynyt ohje muistiin.

 


 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti

4:lle

 

1 ruukku friseesalaattia (mikä tahansa salaattilaji käy)

1 syöntikypsä mango

2 pientä syöntikypsää avokadoa (tai yksi suuri)

puristus sitruunaa avokadoille

200 g kylmäsavulohta siivuina

 

Kastike:

3 rkl hyvää oliiviöljyä

1 rkl sitruunan mehua

1 rkl Dijon-sinappia (tässä hunajaversio, mutta myös kokojyvä-Dijon voisi olla kiva)

1 tl hunajaa

ripaus suolaa

 

Sekoita kastikkeen ainekset hyvin sekaisin. (Minä käytin pientä käsivispilää.) Anna kastikkeen makuuntua sillä välin, kun valmistat salaatin.

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Levitä se pediksi salaattivadille.

Kuutioi mangon hedelmäliha. Googlesta löytyy hyvät ohjeet kirjoittamalla hakukenttään esim. ”mangon käsittely”. Levitä kuutiot salaattipedille.

Halkaise avokadot ja poista avokadoista kivi. Irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan. Se käy helposti liu’uttamalla ruokalusikkaa kuoren ja avokadon lihan välissä. Viipaloi kuoresta irrotettu avokado, ja purista viipaleille vähän sitruunan mehua. Asettele avokadoviipaleet tasaisesti salaatille mangokuutioiden oheen.

Jos kylmäsavulohisiivuihin on jäänyt tummaa ainesta (se on kalan lihasta), viillä ne kohdat pois. Sinänsä nuo lihasosat ovat ihan syötäviä, mutta maistuvat kitkerältä ja näyttävät rumalta. Tämä on tosin makuasia, mutta ainakin minä poistan ne aina. Pyörittele lohisiivut rulliksi tai nyyteiksi, yhdestä siivusta saa hyvinkin kaksi rullaa. Asettele rullat sinne tänne salaatin muiden ainesten päälle.

Sekoita salaatinkastiketta vielä pieni hetki, ja lusikoi kastike tasaisesti salaatin päälle.

 


 

Avokado-kylmäsavulohi-mangosalaatti toimii ihan sellaisenaankin, mutta meillä tämä ihanuus pääsi viime sunnuntaina alkuruoaksi pienten rieskaleipästen kera. Pääruoka oli sen verran heviä kamaa, että kaipasin alkuruoaksi jotain raikasta ja hedelmäistä. Sitä tämä juurikin oli, ja myös paljon enemmän. Niin, se hevi pääruoka oli miehen kestotoiveruokaa, poronkäristys-valkosipuliperunapaistosta. Nam.

 


 

Olipas meillä hyvät kotiintuloherkut lämpimästä Espanjasta kotiuduttuamme. Etenkin, kun tuli vielä se aurinkokin tuotua näin aurinkoisen salaatin muodossa mukanamme tänne koleaan pohjoiseen. Päivänvaloa meillä on näinä aikoina vain reilut kuusi tuntia (auringonnoususta auringonlaskuun), mutta näillä mennään. Lumi tuo tietysti aikanaan myös valoa tälle kansalle, joka (lumen tuloon asti) pimeydessä vaeltaa.