Kaikkien aikojen kiusaus

Meidän mökkikausi alkaa yleensä silloin, kun muut lopettelevat omaansa. Olemmekin nyt valmistelemassa omaa mökkikauttamme täällä Pyhätunturin lataamossa. Sen kunniaksi halusin tehdä jotain oikein hyvää, ja samalla kodikasta ruokaa. Kummallakin on tehnyt jo pitkään mieli erästä herkkua, jonka kehittelin nuorena vaimona todella kauan sitten. Kokkailutaitoni olivat silloin vielä orastavassa vaiheessa. Jotkut kokeiluni olivat aivan kammottavia, toiset taas olivat heti syntyessään klassikkoainesta. Klassikoksi päätyi myös tämä kiusaus, joka aikoinaan syntyi siten, että kaapista löytyi tonnikalapurkki ja jääkaapista kimpale kinkkua. Muistan miettineeni, että voikohan kalaa ja lihaa yhdistää. Päätin että voi. Olimme myös juuri kuulleet valkosipuliperunoista. Se oli kuumin uutuus niihin aikoihin. Niinpä nekin tulivat tavallaan päätyneeksi mukaan tähän ruokaan, joka on eräänlainen sekoitus valkosipuliperunoita ja kinkku-tonnikalakiusausta.

Koska oli lauantai, ja mukava mieli mökkikauden avauksesta, aloitin ruoan valmistuksen laittamalla ensin mukavaa musiikkia stereoista soimaan. Tätä ruokaa tehdessä musiikki ei uppoa liesituulettimen hurinaan. Seuraavaksi kokille lasi cavaa, ja sitten pääsin itse asiaan, eli raaka-aineita käsittelemään. Tapanani on aina ensin pilkkoa kaikki pilkkomista vaativat raaka-aineet. Sen jälkeen itse kokkaaminen käy kuin tanssi. Itse asiassa taisin muutaman tanssiaskeleenkin kokatessani ottaa, tarttuvimpiin kertosäkeisiin laulamalla mukaan liittyen. Tanssivan ja laulavan kokin pitää vain olla varovainen puukon kanssa heiluessaan.  Tämä ruoka pitääkin tehdä nimenomaan hyvällä fiiliksellä ja kiireettömästi kokkailusta nautiskellen. 

Tavallisesta kinkkukiusauksesta tämän erottaa paitsi tonnikala, myös käsityö. Tähän en koskaan käytä valmista peruna-sipulisekoitusta, vaan aina oikeita sopivasti jauhoisia perunoita, jotka suikaloin itse. Toki voit oikaista tämän teossa käyttämällä pakastealtaasta löytyviä peruna-sipulisuikaleita, ja varmaan ihan hyvää tulee niinkin, mutta sama asia se ei ole. Kokeile vaikka, niin huomaat eron. Itse suikaloidut perunat säilyttävät hyvin rakenteensa. Tämän ruoan teossa käytän suikalointiin yleiskonetta (valkosipuliperunat viipaloin käsin), joten nopeasti ja helposti valmistuvat nämäkin suikaleet. Otin ajan. Yhden perunakilon kuorimiseen minulta meni viisi ja puoli minuuttia. Karkealla suikaleterällä suikalointiin meni yksi minuutti ja 20 sekuntia. Kaiken tämän tein normaalitahdilla. Siinä ajassa otin myös kolme valokuvaa. Perunat oli siis käsitelty vähemmässä kuin seitsemässä minuutissa. Maku ja rakenne korvaavat ne minuutit moninkertaisesti. Perunoiden käsittely kannattaa jättää viimeiseksi valmisteluista, koska suikaloidut perunat tummuvat nopeasti. Eli pilkoin ensin kaikki muut raaka-aineet, ja kun perunatkin oli suikaloitu, pääsin heti vuokaa täyttämään.

Kinkku-tonnikalakiusaus 4:lle

1 kg sopivasti jauhoisia perunoita

1 sipuli

10 valkosipulinkynttä

400 g saunapalvikinkkua palana (tässäkin itse suikaloitu on paras)

1 prk tonnikalaa (esim. Abba tonnikalapalat hyviä)

suolaa

mustapippuria

6 dl kuohukermaa (älä kauhistu, nimittäin jos vuoka on laakea, ”häviää” kerma jonnekin)

Kypsennä 225 C uunissa noin 1 tunti.

Menossa uuniin...

Silppua sipuli. Kuori valkosipulinkynnet, ja litistä ne veitsen lappeella. Näin ne ”heräävät eloon” ja valmistautuvat antamaan kaikki arominsa ruokaan. Silppua valkosipulinkynnet. Suikaloi kinkku. Tarkkaile vatia, koska ainakin meillä osa suikaleista päätyy ohikulkevien näpistäjien suuhun. Saattaahan toki olla, että kokkikin nappaa oman osuutensa. Kuori ja suikaloi perunat. Voitele vuoka ja levitä pohjalle perunoita. Päälle suolaa ja pippuria sekä kumpaakin sipulisilppua. Seuraavaksi kinkkusuikaleita ja tonnikalaa. Ja sama uudelleen niin kauan kuin raaka-aineita riittää. Laitoin ensin 5 dl purkillisen kuohukermaa. 45 minuutin kohdalla se oli johonkin hävinnyt, joten lisäsin vielä 1 dl kermaa. Tunnin ja 5 minuutin kohdalla maistoin ruokaa, ja kypsää  oli.

Valmista on!

Tämä retroruoka maistuu kyllä joka kerta ihan taivaallisen hyvältä. Se tuo myös aina muistoja menneisyydestä. Lisukkeetkin tälle ovat aina samat, keitettyjä kananmunia ja pieni tuoresalaatti. Tällä kertaa kahden hengen lisukesalaattiin tuli 1 avomaankurkku, 6 Dunne-tomaattia  ja ½ purkkia raejuustoa. Ruokajuomaksi kivennäisvettä.

Syötyämme laitoin loput ruoat talteen kahdelle lautaselle ja kun ne olivat jäähtyneet, siirsin ne jääkaappiin. Siinäpä meille on hyvä lähtöateria (mikron kautta) huomisten ulkoilujen päätteeksi. Mukavaa lauantaiehtoota ja viikonloppua itse kullekin!

Kotipation Ensalada de Atún con Aguacate

Loma lähenee loppuaan. Reissun viimeisen kunnon aterian nautimme luonnollisesti siinä kaikkien aikojen kantapaikassamme, missä kaikki Andalusian herkut ovat parhaimmillaan. Kirjoitan siitä vähän myöhemmin. Nyt kerron toisesta suuresta nautinnostamme, kotipatiolounaasta. Sekin on ihan luxusta, kun saa olla uikkareissa koko päivän, eikä tarvitse laittautua ihmisten ilmoille sopivaan kuosiin. Auringossa löhöilyn lomassa vain piipahdus keittiöön, ja sopivasti raikas ja sopivasti suolainen kesäpäivän salaattilautanen on valmis.

Paikallinen tonnikala on todella herkullista. Valikoimaa löytyy niin minitölkeistä jättitölkkeihin, kuin myös tällaisia lasipurkkiversioita, joihin olen erityisen ihastunut. Mahtavia tonnikalalohkoja oliiviöljyssä. 

Lisäksi löytyi vielä juuri sopivassa kypsyysasteessa olevia avokadoja. Myönnän olevani sellainen, joka huolella tunnustelee avokadosta erinäisiä asioita ennen ostopäätöstä. Ensiksi painelen hyväksi arvioimaani avokadoa kevyesti tyvestä. Jos pinta antaa hieman periksi, eikä sormi uppoa avokadoon liiaksi, ollaan jo aika lähellä täydellistä. Viimeisin tarkistus tapahtuu irrottamalla pieni kanta. Jos kannan alta paljastuva väri on kaunis vaalea, se on sitten minun avokadoni.  Niiden ja tonnikalan lisäksi löytyi kotoa sekä pepinokurkku että suuri, mehukas tomaatti.

Myös kapriksia ja kananmunia löytyi, ja sitruunoitahan meillä onkin aina. Enää kaivattiin vain hyvää juustoa. Yksi suosikki sinihomejuustoni on Bavaria Blu, jota on aina meidän lomalähikaupan juustotiskillä. Sitäkin olin ostanut jo edellisellä kauppareissulla. Tämä juusto on erinomaisen makuista, sopivan pehmeää ja suolaista. Näillä eväillä olikin salaattilautanen jo viittä vaille valmis. Enää puuttui vain loraus hyvää oliiviöljyä, puristus sitruunasta sekä pyöräytykset suola- ja pippurimyllyistä.

Jälkiruoaksi söimme tuoreita kirsikoita. Ihanan makeita ja maukkaita. Niitä riitti popsittavaksi vieläpä illan auringonlaskupiknikillekin. Joitakin vuosia sitten täällä samassa paikassa keräsimme kylmälaukun täyteen herkkuja, ja lähdimme etsimään sopivaa rantakaistaa, jossa ihailla auringonlaskua. Emme ottaneet huomioon, että silloin oli sunnuntai, jolloin paikalliset täyttivät rannat myöhään iltaan saakka. Kyseessä ei myöskään ollut ihan tavallinen sunnuntai, vaan jokin erityinen pyhä, jolloin myös sisämaasta saapui väki sankoin joukoin rannalle täydellisine varusteineen, grillit mukaan lukien. Kiertelimme silloin kylmälaukun kanssa rantaa edes takaisin, sopivan väljää rantakaistaa vaanien. Ainoa vapaa paikka oli erään rantaravintolan edessä, johon emme kuitenkaan viitsineet omien eväiden leiriä pystyttää. Niinpä saavuimme pikniklaukkumme kanssa takaisin omalle pihalle, ja nautimme siinä kotinurmikolla ikimuistoisen hauskan piknikaterian.

Tällä kertaa meillä oli parempi tuuri. Löysimme oman rauhallisen rantapaikkamme, missä saimme skoolata rauhassa hyvälle lomalle ja kauniille maisemille. Katselimme kirsikoista, manchegosta ja cavasta nauttien, kun aurinko laski vuorten taa.