Rennoin jouluaatto ikinä

Felices fiestas täältä aurinkoiselta Aurinkorannikolta! Nyt se on koettu, että joulu voi todellakin olla suloinen ja jouluinen myös rennosti ottaen. Tänä vuonna joulunpyhät ajoittuivat siten, että pitkästä aikaa oli mahdollista ottaa tässä kohti parin viikon irtiotto arjen kiireistä. Pari aiempaa Espanjan joulua antoivat jo luvan odottaa rentoa joulua, mutta tämä joulu ylitti kaikki odotukset. Enpä muista aiemmin istuskelleeni jouluaattoiltapäivänä kaikessa rauhassa rannalla. Normijouluina niihin aikoihin olen ollut tiiviisti keittiössä, ja kivaahan sekin on. Tällä kertaa kuitenkin käytin tuon ajan katselemalla merta samalla samppanjaa siemaillen ja Youtubesta joululauluja soitellen.

Oli meillä jouluaattona yksi aikataulutettu ohjelmanumero, joka katkaisi hetkeksi terassilla päivänpaistattelun. Seurasimme nimittäin loma-asunnon sohvalla istuen joulurauhan julistusta, joka lähetettiin Suomen Turusta. Nykytekniikalla tuonkin lähetyksen seuranta oli mahdollista liki reaaliaikaisesti. Tähän hetkeen olimme varanneet mm. glögiä, pateella päällystettyjä keksejä sekä täsmäannokset joulutorttuja, joita olimme ehtineet jo ennen joulua syödä sen verran paljon, että yhtään enempiä torttuja emme ole sen koommin kaivanneet.

Joulurauhan julistuksen jälkeen jatkoimme pihalla istuskelua, kunnes päätimme siirtää leirimme lähirannalle. Pyyhkeet ja hieman evästä mukaan, ja menoksi. Mukaan lähtivät loput pateenapit sekä muutama siivu mielettömän ihanaa tryffelijuustoa. Paikalliset marketit olivat ladanneet tiskit täyteen herkkuja, joista olimme joulun kunniaksi valinneet muutamia makupaloja.

Rannalla kuuntelimme valikoituja joululauluja: Feliz Navidad (Jose Feliciano), Oi Jouluyö (Pentti Hietanen), Ave Maria (Luciano Pavarotti) jne. Olihan meillä ihanat musiikit ja jouluinen mieli. Kerrankin ehdimme oikein keskittymään musiikin kuunteluun. Lähdimme rannalta, kun päivä alkoi viiletä. Tähän aikaan vuodesta se tapahtuu jo iltapäivän aikana.

Seuraavaksi olikin vuorossa aattopäivän pääateria, tosin vaikea sanoa, mikä osa siitä oli sitä pääateriaa. Söimme nimittäin hitaasti, aina välillä taukoja pitäen. Ensimmäiseksi nautimme Jamon Ibericoa, jonka lähikaupan lihamestari oli taidolla meille leikannut.

Kinkkujen jälkeen laitoin lämpimän ruoan uuniin. Kaikki valmistui yhtä aikaa samalla pellillä. Perunaa, bataattia, kesäkurpitsaa, suippopaprikaa, kokonaisia valkosipulinkynsiä… Näille lorautin päälle oliiviöljyä, ja hiukkasen hunajaa. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Laatikkoja emme kaivanneet, niistäkin olimme jo osamme kotimaassa saaneet. Lihapuolesta vastasi mehevät kananfileet, jotka maustoin pollomausteella, suolalla ja pippurilla. Maun viimeisteli Jamon Serrano, jota kääräisin pollojen ympärille. Täällä kananfileet ovat todella muhkeita, joten pidin pellillistä 200-asteisessa uunissa n. 45 minuutin ajan.

Menossa uuniin...

Tulossa uunista...

Lämpimän ruoan kypsyessä uunissa askartelimme kuorellisten keitettyjen jättikatkarapujen parissa. Nekin tulivat suoraan marketin herkkutiskiltä, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta, kuin vain panna ne tarjolle yhdessä sitruunoiden kanssa. Pinnalle heittelin hieman merisuolaa. Nämä olivat ihan loistoyksilöitä, ihanan meheviä.

Samaan aikaan kantautui uunista ihania tuoksuja, ja oli aika siirtyä seuraavan lajin pariin. Kananfileet kasvisten kera olivat oikein maukkaita, mutta ymmärsimme silti syödä niitä kohtuudella. Kiva niin. Olimme saaneet ystävältämme lahjaksi valkosuklaalla maustettua joulusinappia, joka maistui mainiolle maalaiskinkun kanssa. Näin pääsimme kinkunkin makuun.

Tarkoitus oli syödä vielä juustoja jälkkäriksi, mutta koska ilta oli vielä nuori, säästimme juustot iltapalaksi. Tässä kohtaa riitti jälkiruoaksi kupilliset espressoa sopivan avecjuoman kera.

Joulukuusi vaihtoi väriä.

Ilta jatkui lahjojen jaolla, sekä edelleen musiikkia kuunnellen ja mukavia jutellen. Kävimme vielä iltakirkossakin eräällä naapurikaupungin aukioista, jonne paikallinen suomalainen seurakunta oli järjestänyt perinteikkään lyhyen hartaushetken. Kynttiläkirkoksikin sitä kutsutaan. Myös meillä oli kynttilät mukanamme. Enkeli taivaan kajahti ilmoille komeasti yhteislauluna. Aukion väriä vaihtava joulukuusi sai myös ansaitsemansa huomion.

Joulukuusen sisällä.

Hartausretken jälkeen olikin aika käydä varsinaisen jälkiruoan, eli juustojen kimppuun. Olin ottanut ne huoneenlämpöön ennen kirkkoaukiolle lähtöä. Seuraksi rypäleitä, persimoneja ja viikunahilloa, sekä lahjaksi saatua portviiniä.

Olo oli oikein onnellinen. Myös jouluinen. Puutarhureiden pihalle asettelemat jouluvalot saivat myös oman huomionsa. Niitä jaksamme ihailla ilta illan jälkeen aina pimeän tultua.

Myös ympärillä oleva kaunis luonto jaksaa aina vain hämmästyttää, niin päivällä kuin illallakin.

Tästä jouluaatosta jäi aivan erityisen hyvä olo. Oli ihanaa vain keskittyä olennaiseen, eli rauhoittumiseen ja yhdessäoloon.

   

Espanjalainen uunimunakas, tai ainakin uunimunakas Espanjassa

Täällä yhdistetyllä lomalla ja etätyöjaksolla etelän auringon alla oli viime viikko aika työntäyteinen. Toki golfaamaankin kerran ehdimme. Viikonloput ovat täälläkin enimmäkseen työstä vapaata, joten silloin otimme rennosti. Lauantaina en poistunut lainkaan omaa pihaa kauemmaksi. Lähietäisyydellä olisi ollut toinen toistaan mukavampia rantakuppiloita, mutta mukavuus vei voiton. Oli ihanaa olla laiskana uikkareissa koko pitkä päivä. Jopa niin laiskana, että kaunistautuminenkin sujui siten, että meikkinä toimi aurinkolasit ja kampauksena hellehattu. Jääkaapista löytyi tarpeeksi raaka-aineita ruokaisan uunimunakkaan tekoon.

Uunimunakas Jamon Serrano

(pääruoaksi 2:lle, tai iltapalaksi 4:lle)

3 kananmunaa

½ dl kermaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 tl kuivattuja yrttejä (esim. Provencen sekoitusta)

Riko kananmunat kulhoon ja lisää kerma, suola, pippuri ja yrtit. Vispaa kevyesti sekaisin.

4 keitettyä perunaa

1 pieni sipuli

voita tai öljyä

aavistus suolaa ja pippuria

Viipaloi keitetyt perunat, ja silppua sipuli. Paista niihin pannulla kiva väri. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä perunasipulit uunivuokaan leivinpaperin päälle. Kaada munakasseos tasaisesti perunoiden päälle.

1 suuri tomaatti (tai 2 pientä)

aavistus suolaa

oreganoa

parmesaania

Viipaloi tomaatti ja levitä viipaleet seoksen päälle. Myös tomaatit tarvitsevat oman kevyen suolauksensa. Ripottele tomaateille vielä oreganoa ja raastettua parmesaania.

8 siivua Jamon Serrano -kinkkua

Viimeistele vuoka ilmakuivatuilla kinkuilla.

Paista 210 C asteessa n. 20 minuuttia, tai kunnes munakasseos on kunnolla hyytynyt.

Ei pidä kauhistua, vaikka suolaa tässä vähän joka välissä laitetaankin. Sitä laitetaan kuitenkin vain aavistus kerrallaan. Jokainen näistä raaka-aineista tarvitsee sopivan suolansa maistuakseen edukseen. Suolaton munakas ei maistu miltään. Suolan kanssa ei siis pidä olla turhan varovainen, mutta ei sen kanssa pidä liioitellakaan, koska ilmakuivattu kinkku on suolaista. Eli otapa tästäkin nyt sitten selvää. Tässäkin varmaan pätee eräs mottoni, jota hoen monessa yhteydessä: kohtuus kaikessa!

Tarjoile vaikkapa raikkaan salaatin kanssa. Omat kaappivarantoni olivat sen verran huvenneet, että salaattina toimi ihan pelkkä kuutioitu tuorekurkku, jonka pyöräytin pikku lirauksessa oliiviöljyä. Pyöräytin sillekin myllystä ihan vähän suolaa ja pippuria.

Kirjoitin ohjeeseen, että levitä ainekset leivinpaperin päälle. Se on vasta jälkiviisautta. Minä vain voitelin vuoan, ja munakasseos tarttui aika hyvin pohjaan kiinni. Kyllä ne palaset siitä sitten irtosivat, mutta tällaisina epämääräisen muotoisina. Eli jos kauniita paloja haluat, niin kannattaa todellakin käyttää leivinpaperia. Maku oli kuitenkin näinkin tehtynä bueno.