Viime lauantaina tanssimme vanhemman tyttäremme häitä suuressa
hirsipirtissä, ja tuota rakkauden juhlaa makustelen mielessäni vieläkin. Häät
olivat aivan ihanat, täynnä lämpöä ja lempeä. Myös puheet olivat ihastuttavia,
sopivasti liikuttavia, hauskojakin. Sekä kaaso että bestman oli taiten valittu,
ja kiitos heidän, kisailut yms. ohjelmat loistivat poissaolollaan. Niiden
sijaan saimme todella nauttia sekä hyvästä juhla-ateriasta, että niiden lomaan
sopivasti ripotelluista puheista ja musiikkiesityksistä. Meitä hellittiin niin
piano-, viulu- kuin kitaramusiikillakin. Taisi siellä bongorummutkin erästä
esitystä kitaroiden lisäksi säestää. Osa esityksistä sai meidät nauramaan
hauskoille sanoituksilleen. Osa puolestaan nostatti käsivarret kananlihalle
ihan vain olemalla niin koskettava ja vaikuttava esitys. Myös miekanpoltto-rituaali
loi aivan erityislaatuista hohtoa iltaan. Tunnelma oli siis käsinkosketeltavan
lämmin, ajoittain jopa taianomainen. Voisinpa sanoa, että olin morsiamen äitinä
tuon kaiken takana, mutta ei. Nuoret halusivat järjestää juhlat itse, ja suoda
meille vanhemmille nautinnon olla kutsuvieraana paikalla. Mitä ihmettä, emmekö
saakaan järjestää tyttäremme häitä. Noin mietin, kun aikoinaan tulevista
juhlista kuulimme. Ja sormeni vallan syyhysivät päästä suunnittelemaan juhlia.
Kun viidennen kerran olin tarjoutunut edes jotakin tekemään, sain lopulta
sitten kunniatehtävän. Minulta tilattiin häiden myöhäisiltapalalle lihapullia.
Yes!
Otin kunniatehtävän ilolla vastaan. Se olikin hyvin valittu
tehtävä minulle. Pyörittelin lihapullia pakkaseen valmiiksi yhteensä neljänä
päivänä. Noista jokaisena päivänä, lihapullia pyöritellessäni kävin
ajatuksissani läpi tyttäreni elämää tähän asti. Se olikin varsinainen muistojen
helminauha, toinen toistaan mukavampia muistoja. Tuoreimmissa muistoissa oli jo vävykin mukana. Olen siitäkin onnellisessa asemassa, että olen saanut
oikean toivevävyn, juuri sellaisen, jonka anoppi haluan olla. Mielelläni ja
lämpimin ajatuksin siis pyörittelin nekin lihapullat, joiden kohdalla ajattelin
vävyäni. Joka ikinen kerta lihapullia tehdessäni olin sytyttänyt myös kynttilän
juhlistamaan tätä tärkeää kunniatehtävää.
Onnellisen anopin lihapullat
(n. 90 kpl)
4 pientä sipulia (n. 300 g)
oliiviöljyä
2 tl soijaa
3,3 dl kuohukermaa (laktoositon)
1,5 dl korppujauhoja
2,5 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta (dulce, tuotu Espanjasta, mutta
tavallinenkin käy)
1,5 tl jauhettua maustepippuria
8 pyöräytystä mustapippuria
2 tl suolatonta jauhelihamaustetta
1 kg naudan jauhelihaa (rasvaa < 10 %, lähiruokaa)
Silppua sipuli tosi pieneksi. Minä käytin pientä sähköistä
silppuria. Kuullota sipulisilppu oliiviöljyssä makeaksi ja pehmeäksi. Mausta se
soijalla. Sekoittele ja kuullottele vielä hetki.
Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Lisää mausteet ja
sekoita. Lisää jauheliha ja kääntele kaikki ainekset sekaisin.
Lihapullataikinan pitää jäädä kuohkeaksi, joten älä vatkaa liikaa. Riittää,
että kaikki on kunnolla sekaisin.
Pyörittele oliiviöljyssä kostutetuin käsin (tai oikeastaan
keittiöhansikkain) cocktailkokoisia pyöryköitä ja laita ne uunipellille
leivinpaperin päälle. Lihapullan muodon ei tarvitse olla liian säntillinen.
Paista lihapullia 225 C -asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.
Uunista oton jälkeen anna lihapullien levähtää pari
minuuttia, ja pyörittele niitä sitten hellästi leivinpaperille valuneissa
herkullisissa nesteissä. Näin nesteetkin tulevat talteen mehevöittämään pullia.
Tein lihapullat tilauksesta kananmunattomina. Epäilin hieman etukäteen,
kuinkahan pysyvät kasassa, mutta turhaan. Hyvin pitivät kuosinsa.
Koitapas olla tässä vaiheessa napsimatta kypsiä lihapullia.
Minulla ei onnistunut. Jännästi myös mieskin ilmestyi tuolloin hellan ääreen
norkoilemaan, ja kyllä näin livahtavan muutaman pullan hänenkin suuhunsa.
Onneksi tein tämän satsin neljään kertaan, joten lihapullia riitti vielä
juhlakansallekin. Ja hyvin näyttivät maistuvan.
Olin minä näiden lihapullien varjolla saanut jujutettua
itselleni isommankin vastuualueen. Sain lopulta järjestää koko iltapalan!
Pirtin emännät toki iltapalan lämmittivät ja tarjolle asettelivat, mutta minä
olin saanut toimittaa iltapalatarjottavat pirtin keittiöön. Ja olen siitä
kovasti onnellinen. Aiemmin syödyn juhla-aterian aikana en olisi uskonut, että saman
vuorokauden puolella tulee uudestaan nälkä. Niin siinä vain kuitenkin kävi,
että kun olimme riemumielin innolla aikamme tanssineet (osa korkkarit seinänviereen
jaloista pois potkaisseena), ja kun keittiöstä alkoi tulvia
iltapalavalmisteluiden tuoksuja, tuli juhlaväelle uusi nälkä. Iltapala saikin
epäilyistäni huolimatta hyvän vastaanoton. Tarjolla oli lihapullien lisäksi salaattia,
sekä ratatouillepyöryköitä ja kasvisrullia niille sopivin kastikkein. Näiden
lisäksi herkuttelimme vielä juustoilla viikunahillon, keksien, persimonien ja
rypäleiden kera.
Pari muutakin vastuualuetta saimme sitten ”lahja hääparille”
-verukkeella itsellemme napattua, kuten juomatarjoilun ja paikan koristelun
tunnelmavaloin. Ja se teki meidät hyvin onnelliseksi. Onneksemme myös hääpari
oli ”lahjaansa” tyytyväinen. Ja sehän se kaikkein tärkeintä olikin.
Näin saivat kaksi onnellista toisensa. He oikein säteilivät
onnea, minkä katseleminen teki äidin ja anopin sydämelle hyvää. Toivonkin
heille paljon rakkautta, viisautta ja yhteistä tahtoa läpi elämän.
PS. Morsiamen kertomus onnen päivästään löytyy Hevostilan emäntä -blogista, tästä linkistä.
