Himottava fenkolimuhennos uunilohen petinä

Minuun iski fenkolin himo. Jostakin se hyppäsi, eikä jättänyt rauhaan, vaan fenkoli oli lisättävä seuraavan kauppakorin ostoslistalle. Ilman sen suurempaa suunnitelmaa päätin yhdistää fenkolin tavalla tai toisella niin ikään kauppalistalla olleen lohen kanssa. Mieleeni tuli lisätä listalle vielä pussillinen varsiparsakaalia. Näiden kaikkien liitto osoittautui suorastaan ihastuttavaksi, ja ateria valmistui helposti, kuin myös kohtuullisen nopeasti. Annoslohet olivat uunissa 10 +15 minuuttia, joista 15 minuutin pätkälle liittyivät lohen seuraan myös varsiparsakaalit, fenkolimuhennoksen hautuessa samaan aikaan kasarissa.

 

 

Fenkolimuhennos

2:lle

 

1 rkl voita

1 salottisipuli (tai 2 pientä)

1 suuri fenkoli

ripaus hienoa merisuolaa

toinen ripaus mustapippuria

½ (n. 25 g) pienestä kaprispurkista

¾ dl valkoviiniä

2 dl ruokakermaa

¼ kalaliemikuutiosta

¼ tilliruukusta

 

 

Kuori ja silppua salottisipuli. Pese fenkoli, ja poista siitä kanta ja vihreät osat. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. Katko pisimmät siivut vähän lyhyemmiksi. Silppua tilli.

Kuullota sipulisilppu voissa. (Myös öljy käy tietysti oikein hyvin, mutta minun vaistoni halusi tähän muhennokseen aavistuksen voin aromia.) Lisää fenkolisiivut, ja jatka kuullottamista, kunnes fenkoli hieman pehmenee. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

 

 

Lisää kaprikset, ja valkoviini. Kiehuttele pari minuuttia, kunnes valkoviini on liki haihtunut. Lisää kerma ja murenna joukkoon aavistus liemikuutiosta (tai lorauta sekaan vähän fondia). Muhennos on valmis, kun kerma on saostunut. Tarkista maku, ja lisää tillisilppu. Kun ainekset oli pilkottu jo valmiiksi ennen kokkaamisen aloitusta, oli tämän muhennoksen valmistusaika kaikkiaan 15 minuuttia. (Juuri sen saman ajan, kuin myös varsiparsakaalit yhdessä lohen kanssa olivat uunissa.)

 

 

Fenkolimuhennos valmistui siis liedellä kasarissa, mutta annoslohet ja varsiparsakaalit kypsensin kätevästi uunissa. Maustoin lohet hienolla merisuolalla ja mustapippurilla, ja laitoin ne 200 C uunin keskitasolle 10 minuutiksi. Sillä välin huuhtelin ja siistin varsiparsakaalit, ja maustoin ne kulhossa. Mausteeksi meni hyvä loraus oliiviöljyä, pari ruokalusikallista hunajaa sekä muutama pyöräytys suola- ja pippurimyllyistä. Sitten hellästi kunnon sekoitus niin, että kaikki varsiparsakaalien pinnat saivat osansa mausteista ja nesteistä.

 

 

Kun lohet olivat olleet 10 minuuttia uunissa, lisäsin pellille varsiparsakaalit. Asettelin myös sitruunasiivut lohipalojen päälle. Sitten pelti takaisin uuniin, ja aloin tuon postauksen alussa kerrotun fenkolimuhennoksen tekoon.

 

 

Vartin päästä uunissa oli valmista settiä, ja seuraava vaihe oli annosten kasaus. Repäisin jäljellä olevasta tillipuskasta vielä parit tillihaituvat kalan päälle.

 

 

 Tämä oli kyllä niin ihana setti, että ei paremmasta väliä.

 

 

Olimme Espanjassa (josta kotiuduimme noin viikko sitten) syöneet niin valtavasti meren herkkuja ja valkolihaisia kaloja, että kotiin palattuamme meni noin viikon päivät, ennen kuin halutti taas kalaa. Ja vaihteeksi lohta sittenkin. Tämä aromaattinen fenkolimuhennos nosti uunilohen aivan uudelle tasolle, ja samalla syntyi uusi lempparilisuke kalalle.

 

 

Poronpaistikääryleet paahdetuilla puikuloilla ja rosépippuri-jallukastikkeella

Voi miten ihanaa onkaan mennä omalle pakastimelle, ja valikoida sieltä sillä kertaa kutsuvin porokimpale työstettäväksi. Ihmeen pitkäksi aikaa riittää syötävää puolikkaasta poronvasasta, jonka olen jo aiemmin ostanut sinne pakkaseen suoraan poromieheltä, lihat toiveeni mukaisiin kertapakkauksiin käsiteltyinä. En tiedä kertooko se sitten kiireisestä elämästä, vai mistä, mutta jännästi sieltä pakastimesta häipyvät aina ensimmäiseksi fileepakkaukset. Fileethän ovat varsinaista ”pikaruokaa”.

Tällä kertaa ajatukseni oli tehdä porokääryleitä, ja arvoin hetken sisäpaistin ja kulmapaistin välillä. Koska tuolloin oli sunnuntai, eikä ollut kiirettä minnekään, valitsin kulmapaistin, joka vaatii reilusti pidemmän haudutusajan tullakseen herkullisen mureaksi. Porokääryleiden seuraksi paahdoin uunissa Lapin puikulaperunoita ja varsiparsakaalia eli broccolinia. Rosépippurit ja Jaloviina-terästys nostivat kastikkeen seuraavalle tasolle. Om ja nom.

Sain aikoinaan poronlihojen mukana Paliskuntain yhdistyksen kokoaman reseptivihkosen nimeltään Poronliha – puhtaasti parasta. Tuosta vihkosesta löytyi myös porokääryle-resepti, jonka pohjalta aloin työstämään omia kääryleitäni. Enhän minä siinä(kään) ohjeessa pysynyt, vaan intouduin inspiroimaan muutamissa kohdin. Kirjoitankin ohjeen siten, kuinka minä nämä kääryleet valmistin.

Poronpaistikääryleet

(4:lle)

600 g poron kulmapaisti

suolaa

mustapippuria

80 g sinihomejuustoa

150 g pekonia

3 laakerinlehteä

5 dl lihalientä

Kastikkeeseen:

paistoliemi

1 rkl Jaloviinaa

1,5 dl kuohukermaa

2 tl rosépippuria

(lisäsin loppusuoralla 1 dl vettä)

(Maizenaa, jos tarpeen)

1.

Poista lihasta kalvot. Tämän työn tein aika tarkasti.

2.

Leikkaa paisti n. 1 cm vahvuisiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet työlaudalle. Voit suojata laudan leivinpaperilla. Nuiji viipaleet ohuiksi kaksinkertaisen kelmun läpi.

3.

Mausta viipaleet kevyesti suolalla ja pippurilla. Murenna sinihomejuusto, ja ripottele juustoa nuijitun lihan toiseen päähän. Kääri lihaviipale rullalle (juustopäästä aloittaen) siten, että juustot jäävät rullan sisään. Aseta liharulla pekoniviipaleen päähän, ja kieritä pekoni tasaisesti lihapötkylän ympärille. (Alkuperäisen ohjeen mukaan pekoni levitetään nuijitun lihan päälle, ja kääritään rullalle siten, että pekoni rullautuu sinne liharullan sisään. Minulla pisti kuitenkin tässä kohtaa hanttiin, koska pelkäsin pekonin jäävän siellä lihan sisällä pehmoiseksi ja ehkä hieman sitkaaksikin, ja minä halusin rapeaa pekonia. Toisaalta toivoin pekonin suojaavan lihaa kuivumiselta, minkä se tekikin. Kyseessähän oli kulmapaisti, joka vaatii suht pitkän haudutusajan ollakseen ihanan mureaa.)

4.

Paista pekoniin käärittyjä pororullia voissa kuumalla pannulla, kunnes pekoni on saanut rapeutta ja väriä. Tämä kannattaa tehdä pienemmissä erissä, jota pannu pysyy kuumana. Laita paistetut rullat voideltuun uunivuokaan.

5.

Lisää vuokaan laakerinlehdet ja lihaliemi. Minulla oli ihan tavallista lihalientä, mutta riistaliemi käy tietysti myös.  Laita vuoka 150 C -asteiseen uuniin n. 2-2,5 tunniksi. (Maistoin kääryleestä pienen siivun yhden tunnin kohdalla, eikä liha vielä silloin ollut tarpeeksi mureaa.) Kääntele rullia ja valele niitä vuoassa olevalla nesteellä noin puolen tunnin välein.

6.

Nosta lihakääryleet syrjään, ja kaada vuoassa oleva neste paistokasariin. Lisää Jaloviina ja kiehauta. Lisää myös kerma ja kevyesti rouhitut rosépippurit. Anna kiehua, kunnes kastikkeen koostumus on mieluisa. Jos kastike on liian paksu tai suolainen, lisää vettä. Jos kastike on liian löysä, lisää maizenaa, se saostaa minuutissa. Tarkista maku.

7.

Kun kastike on valmis, lisää porokääryleet paistokasariin ja kuumenna vielä hetki.

8.

Tarjoa poronpaistikääryleet esim. uunissa paahdettujen puikulaperunoiden ja kasvisten kanssa.

Paahdetut puikulaperunat ja broccolinit

Halkaise pestyt perunat ja laita ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Pyöritä maut sekaisin, ja levitä puikulat uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200 C -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Lisää niinikään oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa pyöritellyt broccolinit viimeiseksi 10-15 minuutiksi uunipellille yhdessä perunoiden kanssa.

Erittäin hyvää, ellei täydellistä! Saattoi tämä olla täydellistäkin. Pakasteesta löytyi vielä viime vuoden puolukoita, joita makeutin parilla lusikallisella puolukkahilloa. Puolukka on aina hyvä pororuoan täydentäjä.

Porokääryleet valmistuvat huomattavasti nopeammin, jos vaihdat kulmapaistin vaikkapa sisäpaistiin. Voi olla, että uunivaiheen voi silloin jopa ohittaa, ja sopivaan mureusasteeseen päästäkseen saattaa pintapaistetuille kääryleille riittää pelkkä kasarissa lihaliemessä haudutus n. 15-30 minuutin ajan.  Kun kääryleet tuntuvat mureilta, on aika lisätä jallu, kerma ja rosépippuri ja kiehutella vielä, kunnes sakeus on sopiva. Korostan, että tämän viimeisen kappaleen ohje on ihan vain arvelua. Joku päivä sen kyllä testaan, koska pakasteeseen jäi vielä sisäpaistikimpale. Jos nämä kulmapaistista valmistetut kääryleet olivat näin hyviä, niin kuinkahan hyviä sisäpaistista tuleekaan. Se jää nähtäväksi. Mieskin kommentoi vielä näitä syödessään, että ei haittaa vaikka teet jo pian näitä lisää.

Wokattuja kasviksia ja broileria. Nam!

Työviikko on taas vilahtanut siihen malliin, että juuri kun oli maanantai, onkin jo perjantai. Ja nyt on jo lauantaiaamu, ja minulla on vielä kertomatta, miten helposti valmistui viime sunnuntain pääateria! Nukuimme sunnuntaiaamuna myöhään, kuin pienet possut. Vapaapäivinä, ja etenkin mökillä on ihana herätä hitaasti. Niinpä aamiainenkin oli aika myöhään, josta taas aiheutui se, että lounasaikaan emme olleet vielä nälkäisiä. Päätimmekin valmistaa sunnuntaiaterian vasta kotona, puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Menun suunnittelu oli jäänyt viikon kiireiden vuoksi hataralle pohjalle. Kasviksia oli kuitenkin runsaasti, ja olin varannut myös paketillisen broilerin fileitä ja ajatellut, että ehkä keksin niistä jotain. Niin kuin keksinkin. Ne kaikki päätyivät lautaselle wokkipannun kautta. Viikonlopun herkuttelun jälkeen kasvikset olivat ihan riittävä lisä broilerille. Ja wokattuina todella makoisa lisä olivatkin.

Wokattuja kasviksia ja broileria

oliiviöljyä

450 g broilerinfileitä (merisuola-chili -maustettuja) itse suikaloituina

currya vähän

tulista (”pikanttia”) paprikajauhetta vielä vähemmän, n. ¼ kahvilusikasta

porkkanoita (pussissa oli jäljellä arviolta 300 g) kuorittuina ja viipaloituina

1 sipuli silputtuna

4 valkosipulinkynttä silputtuna

2 tl inkivääritahnaa

suippopaprikaa 150 g renkaina

varsiparsakaalia 250 g hiukkasen katkottuina

½ dl soijaa (vähäsuolaista)

(½ dl vettä)

Yllä kerroinkin jo valmiiksi, miten kasvikset esikäsittelin. Yhteistä niin porkkanoille, paprikoille kuin varsiparsakaalille on, että huuhtelen ne aina ennen käsittelyä. Latasin tähän kuvaan ainekset, joita luulin tähän käyttäväni. (Minulla on tapana esivalmistella kaikki tarvittavat raaka-aineet ennen kuin alan kokata. Sillä tavalla kokkaus sujuu kätevästi.) Kaikkea muuta käytinkin, paitsi suolaa ja pippuria ei tarvittu lainkaan. Raaka-aineista itsestään yhdessä inkiväärin ja soijan kanssa tuli herkullinen setti. Ainekset lisäsin wokkiin reseptin järjestyksessä, hitaimmin kypsyvät ennen nopeasti kypsyviä.

Suolaa ja pippuria ei tarvittukaan. Kaikki muut päätyivät wokkiin.

Kuumenna wokkipannu. Kaada pannuun tilkka öljyä, ja kuumenna sekin. Lisää broilerinsuikaleet  ja wokkaile ne liki kypsiksi. Lisäsin broilereille makua currylla ja pienellä määrällä Espanjasta tuotua tulista paprikajauhetta (chilijauhe voisi olla vastaava suomalainen versio). Jos käytät maustamattomia broilereita, mausta myös suolalla. Lisää porkkanaviipaleet ja pyörittele pari minuuttia.

Lisää sipulit ja inkivääritahna. Tuore inkivääri raastettuna on toki vieläkin parempaa, mutta sitä minulla ei nyt ollut. Sen sijaan inkivääritahnaa pidän jääkaapissa juuri tällaisia hetkiä varten, kun valmistan ruokaa inspiraation ohjaamana. Voi miten mieletön tuoksu inkivääristä tuleekaan.

Lisää sitten paprikat ja viimeiseksi varsiparsakaalit eli broccoliinit, jotka eivät vaadi kuin parin minuutin kypsennyksen, jos sitäkään.

Lisää soija vähän kerrallaan, välillä maistellen. Laimenna tarvittaessa vedellä. Soijan (ja oikeastaan inkiväärinkin) kanssa on vähän sellaista hakuammuntaa, milloin on oikea määrä. Totesin tämän asian miehellenikin, joka puolestaan totesi, että ”hyvin olet ampunut”.  Osui siis nappiin, onneksi. Helposti voisi toisinkin käydä. Liialla soijalla saa aterian kuin aterian pilattua ylisuolaiseksi.

Kasvisten osalta tykkään, että niihin jää hieman rouskuteltavaa. Tätä ruokaa ei ole siis tarkoitus muhitella pehmoiseksi, vaan nopeasti kuumassa pannussa wokata ainekset maistuvaksi kokonaisuudeksi. Tarkkaa kypsennysaikaa en osaa tämän paremmin sanoa. Eli ota tuostakin nyt sitten selvää. Mutta se on selvää, että broileri on ainoa, mikä todella vaatii kypsennyksen.

Paistetut kananmunat leivän päällä tekivät aamiaisesta ruokaisan.

Pitkään nukutun yön jälkeen, myöhäisellä aamiaisella olivatkin aamiaisleivät sen verran tuhdimmat, että jaksoimme odottaa ruokaa aina kotiin asti. Ajomatkan aikana hiipi sopivasti nälkä, ja sitten kotona jaksoimme taas nauttia hyvällä ruokahalulla hyvästä, ja mukavalla tavalla kevyestä broileriateriasta.Tuosta määrästä olisi voinut riittää 3-4:llekin, etenkin jos lisäksi olisi ollut vaikkapa leipää. Siksipä en kehtaakaan sanoa, kuinka meillä kävi. Kuiskaan sen tähän.... söimme tuon kaiken ihan kaksistaan.