Hullaantunut tomaateista

Terveiset täältä Alboráninmeren rannalta, eli Välimeren läntisimmästä osasta! Tämä vuosi on käynnistynyt kummallisten säiden vallitessa. Värjöttelimme alkuvuoden Suomen Lapin pakkasissa. Helmikuun alussa siirryimme harvinaisen epävakaiseen Espanjaan, jossa pienemmät tai suuremmat myräkät ovat seuranneet toinen toisiaan aina tulostamme asti. Laskeuduimme tänne Leonardon puhkuessa. Viime viikolla uhkaili Therese, tosin sen vaikutukset jäivät onneksi näillä tienoin kohtuullisen lieviksi. Mutta kun ajatellaan, että myrskyjä on riittänyt aina L:stä T:hen, niin ihan mahtavilta ovat tuntuneet ne päivät, jolloin olemme voineet nauttia täysillä ulkoilmaelämästä patiolounaineen.

Nämä erityisen mehevät, tonnikalalla rikastelut tomaattisalaatit (kummallekin omansa) nautimme juuri tuollaisen erityisen kauniin päivän lounaaksi. Olin silloin hullaantunut tomaateista.

 

 

Ja mikäpä on hullaantuessa, kun ruokakaupan tomaattihyllyt näyttävät tältä. Kaikkea on, ja joka lajia.

 

 

Ostin tuolla kertaa kolmenlaisia tomaatteja. Niistä yksi laji oli varsinainen kruununjalokivi. Ihan aiheesta tällä tomaatilla on upea nimikin, Rosa de la Reina, eli Kuningattaren ruusu. Tämä tomaatti oli hyvin suuri. Yhdestä tomaatista riitti hyvin kahdelle.

 

 

Kohtelin Kuningattaren ruusua kunnioituksella (pesin hellästi raikkaalla vedellä, poistin kannan ja viipaloin), ja annoin sen loistaa lounaan kruununa. Tämän suuren tomaatin lisäksi tarvittiin vain lasipurkillinen erittäin laadukasta tonnikalaa, kunnon loraus hyvää oliiviöljyä, pyöräytykset suolaa ja mustapippuria, ja pieneksi hapoksi puristus sitruunasta tai muutama pisara viinietikkaa. Hienonsin kaksi valkosipulinkynttä pieneen tilkkaan oliiviöljyä, ja lusikoin ne sinne tänne tomaattien päälle. Viimeistelin annokset basilikasilpulla. Aah!

 

  

Koska kyseessä oli maanantai, oli tarkoitukseni nauttia lounas kuplivan veden kanssa. Sitten totesin, että syntihän se olisi. Kyllä kuningatar vaatii seurakseen lasin valkoviiniä. Palaset paahdettua maalaisleipää täydensi hienosti ja riittävästi nautinnon.

 

 

Tämäntyyppinen tomaattisalaatti löytyy yleensä myös paikallisten, perinteistä andalusialaista keittiötä edustavien ravintoloiden listoilta. Ansaitusti. Monesti yksinkertainen on parasta, jos raaka-aine on kohdillaan. Ja kun se on, se myös loistakoon.

 

 

PS.

Huomasin juuri, että edellisestä varsinaisesta blogipostauksestani on jo vierähtänyt aikaa. Toki Instagram-tilini (@lentavatsardiinit) on elänyt tuonkin ajan sitäkin aktiivisemmin. Nyt kuitenkin tämä tomaatti näköjään hullaannutti minut niin, että se sai runosuoneni sykkimään vielä instamittaisia julkaisujakin vuolaammin.

 

 

 

Lumoava Burrata-Caprese (ja mitkä tomaatit!)

Eräänä päivänä lähikaupan vihannesosastolla silmiini osui niin erikoisen näköiset tomaatit, että niitä oli ihan pakko ostaa. Jatkoin matkaa juustotiskille, ja kun näin siellä nesteessä kelluvat burrata-pallot, oli homma selvä. Tekisin niistä ja noista erikoisista tomaateista Caprese-tyylisen salaatin. Perinteisesti tämä salaatti tehdään mozzarellasta ja tomaatista, mutta ei tästä versiostakaan voinut tulla muuta kuin hyvää. Tai no tuli siitä jotain muuta, nimittäin taivaallista.

Tomaatti-mozzarellasalaatin olen tehnyt jo vuosia Vappu Pimiän verrattoman ohjeen mukaan, tässä linkki alkuperäisohjeeseen. Se on ollut niin mainio resepti, että minulla ei ollut mitään tarvetta lähteä tälläkään kertaa sitä muuntelemaan. Balsamico oli päässyt täältä lomakeittiöstä loppumaan, joten korvasin sen ihan mielettömän ihanalla punaviinietikalla (Vinagre de Jerez RESERVA al Pedro Ximénez). Kirjoitan ohjeeseen kuitenkin alkuperäisen viinietikan, eli balsamicon.

Caprese-salaatti

1 pallo (250 g) burrataa tai 2 palloa buffalo-mozzarellaa

2 mehukasta tomaattia (tai 1 rasia kirsikkatomaatteja)

1 valkosipulinkynsi

pari kourallista basilikanlehtiä

hyppysellinen suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

4 rkl balsamicoa (tai hyvää punaviinietikkaa)

Silppua valkosipuli ja basilika pieneksi ja kaada niiden päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Huuhtele tomaatit ja paloittele ne (tai puolita kirsikkatomaatit). Levitä tomaatit lautasille.

Revi burrata- tai mozzarellapallot kahtia ja laita ne lautaselle tomaattien keskelle. Valele tomaateille basilikaseosta.

Pirskottele burratalle (tai mozzarellalle) oliiviöljyä, ja pyöräytä niille myllystä vähän suolaa ja pippuria.

Voi kuinka ihanalle tämä salaatti maistuikaan. Se sopi ihan täydellisesti mukavaan kesäpäivään. Burrata näytti aivan kermavaahdolta, ja kyllä se kermaiselta maistuikin. Se oli suorastaan suussa sulavaa.

Tuna salad ja muistoja Kreikasta

Viimeisen parin illan aikana olen lueskellut kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Kreikkaan. Johtuukohan siitä, vai mistä, mutta mieleeni on piirtynyt aina uudestaan ja uudestaan eräs makumuisto vuosikymmenten takaa Kreikasta, Kosin saarelta. Tuo matka oli elämäni ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka, jos ei Ruotsia ja Norjaa oteta lukuun. Ensimmäinen matka on varmasti aina mieleenpainuva, mutta tuohon matkaan liittyi paljon muutakin erityistä, mistä syystä se oli varsin ainutlaatuinen myös näin myöhemmin ajateltuna. Mutta se makumuisto, sehän on Tuna salad. Ja nimenomaan kreikkalaiseen jogurttiin sekoitettu tahnamainen tuna salad, jossa ei salaatinlehtiä ollut lainkaan.

Olimme tuon matkan aikoihin vielä hyvin nuoria. Valitsimme hotellivaihtoehdoista (siihen aikaan ne olivat kaikki pakettimatkoja) aika vaatimattoman, mutta hyvin siistin nuorison suosiman pienen hotellin, josta olimme kuulleet hyvää. Hotellissa oli kiva terassi, missä vieraat istahtivat tovin rannalta tullessaan ja taas illalla syömään lähtiessään. Tuolloin sattui samaan aikaan samaan hotelliin häkellyttävän samanhenkistä porukkaa, ja pian olimmekin jo tutustuneet toisiimme ja kehittäneet oman viestintäkielen... Kukin rannalta tullessaan ringautti pyörän kelloa tai vespan tööttiä, jotta muut tiesivät tulla alas, elleivät jo siellä olleet. Joinakin iltoina lähdimme jopa yli 10 hengen porukalla kaikki yhdessä syömään tai johonkin muuhun rientoon. Joskus meitä oli niin monta, että kyseisen ravintolan tuolit eivät riittäneet, vaan niitä lainattiin lisää naapurikuppilasta. Noiden rientojen lisäksi myös hotellin perhe otti meidät omakseen ja kuljetti meitä paikasta toiseen heidän omien nuortensa erilaisia esityksiä seuraamaan. Kolmeen viikkoon mahtui monenlaista actionia, mm. breakdance -kilpailu ja antiikin Kreikan jumalten esitys. Perheessä oli varsinaisia virtuooseja, täydennettynä juuri silloin lomareissulla olevilla New Yorkin serkuilla. Voi miten hauskaa meillä oli.

Vaikka hotellin asukkaat olivat liki pitäen kaikki nuoria, ei siellä ollut silti levotonta. Varsin siististi ja rauhallisesti elettiin, ketään häiritsemättä ja isäntäväkeä kunnioittaen. Osan noista lomakavereista kanssa pidimme loman jälkeen yhteyttä jonkin aikaa, toisten kanssa ei lainkaan, eräitä tapasimme sattumalta myöhemmin toisella Kreikan saarella ja todistimme siellä heidän kihlautumistaan (tutustuivat tuolla erityisellä reissulla). Hotellin ihanaa perhettä olemme tavanneet myöhemminkin, vaikkei tuota hotellia ole enää aikoihin ollutkaan. Siellä syntyi myös todellisia ystävyyssuhteita. Yhden tällaisen ystäväksi päätyneen matkatoverin kanssa innostuimme tuolloin syömään tuna saladia oikein urakalla.  Söimme sitä niin rantapäivien lounaana, kuin aika usein vielä illan viimeisenä suolapalana. Siitä tuli liki vitsi. Jos toinen halusi (taas!) sitä tunasalaattia, oli toinen aina valmis annoksen jakamaan.  Juuri eilen, reilut 30 vuotta myöhemmin, edelleen ystävinä, muistelimme vielä yhdessäkin tuota salaattia. Pakkohan sitä oli siis valmistaa.

 

Tuna salad 2:lle pääruoaksi tai 4:lle alkuruoaksi/iltapalaksi

2 prk tonnikalaa valutettuna, mutta ei rutikuivaksi puristettuna

1 pieni punasipuli pieneksi silputtuna

1-2 valkosipulinkynttä puristettuna

kourallinen (n. 12 kpl) kalamataoliiveja pilkottuina

2 rkl kapriksia (kreikkalaisia)

1-2 rkl sitruunan mehua

10 basilikan lehteä silputtuna + viimeistelyyn muutama lehti

1,5 dl kreikkalaista jogurttia (tai enemmän jos haluat löysempää)

suolaa

mustapippuria

2 tomaattia

1/3 fetatahkosta

oliiviöljyä

Sekoita yllä olevista aineksista tonnikalasta pippuriin asti kaikki sekaisin. Minä unohdin valkosipulit, mutta jos olet valkosipulin ystävä, niin kannattaa lisätä sitäkin. Tarkistele makua ja lisää suolaa ja pippuria riittävästi. Tahnan paksuutta voit säädellä kreikkalaisen jogurtin määrällä. Käyttötarpeesta riippuen valmista juoksevampaa tai tanakampaa tahnaa. Tätähän voi syödä paitsi sellaisenaan, myös leivän päällä tai pitaleivän välissä, tai sitten juoksevampana vihersalaatin ”kastikkeena”. Laita keko tonnikalasalaattia lautasen keskelle. Ympäröi keko tomaateilla, joille on hyvä ripotella sormisuolaa, jotta tomaatti antaa arominsa. Murustele feta tomaattien päälle. Ripottele basilikasilppu tomaattien ja fetojen päälle. Lorauta oliiviöljyä koko komeudelle. Laitoin vielä tunamössönkin päälle sormisuolaa.

Kuvan annos on jaettava 2 hengen iltapala.Tein kaksi tällaista vadillista.

Kun kreikkalaista jogurttia jäikin, niin päätin tehdä myös hyvin kreikkalaiset jälkkärit. Kreikkalainen jogurtti ja hunaja -yhdistelmä on yksi mieluisimmista Kreikan jälkkärimuistoista. Lisäsin noihin vielä tuoreet mansikat. Kasasin annokset siten, että pohjalle jogurttia, sitten mansikoita ja hunajaa. Ja vielä toinen kerros jogurttia ja vähän enemmän mansikoita ja hunajaa.

 

Samettisen ihanaa, kuin Kreikan samettisen lämpimät illat. Melkein kuulen korvissani myös sirkkojen laulun. Voi miten eksoottiselta sekin silloin kuulosti, ensimmäistä kertaa kuultuna. Muistan myös lentokentältä hotellille mennessämme bussin ikkunasta näkemäni tienvieren kaktukset, ja kuinka niitä ääneen ihmettelin. Muistan myös, kuinka aurinko häikäisi, kun ensikertalainen oli unohtanut aurinkolasit kotiin. Silmät kiinni kävelin ensimmäiseen aurinkolasikauppaan. Ei minun kuitenkaan tarvinnut sokkona kävellä, olin nimittäin silloin aika tuore vaimo ja silloinen ja vielä nykyisinkin rinnalla kulkeva mieheni talutti minut turvallisesti aurinkolaseja ostamaan. Oi noita muistoja.

Välimeren nakkisoppa

Eräänä kauniina ja laiskana kesäpäivänä täällä Välimeren rannalla syntyi liki vahingossa aivan ihanalta maistuva soppa. Päivä oli kuuma, eikä kukaan jaksanut lähteä kauppaan. Ravintolaankaan ei tehnyt sillä kertaa mieli. Jääkaapista löytyi pari nakkia ja perunaa. Äkkiä ajatellen niistä ei kovin kummoisia kokata. Käytettävissä oli kuitenkin myös perusmausteita sipuleineen sekä meheviä tomaatteja ja makoisia suippopaprikoita. Niinpä aika pian idea konkretisoitui herkulliseksi Välimeren nakkisopaksi. Siitä tuli niin hyvää, että se oli klassikko jo syntyessään. Siitä lähtien olen sitä joka Espanjan reissulla valmistanut siinä kohti reissua, kun rantakaloilla herkuttelu kaipaa pientä katkaisua, jotta sitä on taas kiva jatkaa. 

Aineksista sen verran, että nykyisin käytän tähän soppaan ihan koko nakkipaketin, tosin siinäkin vain kuusi ohutta nakkia. Hyvin riittävät silti ohuina viipaleina. Pääpaino on kasviksissa. Paikalliset tomaatit ja suippopaprikat ovat superihania. Niitä sujahtelee liki joka kauppareissulla ostoskärryn kyytiin. Aina niille käyttöä löytyy. Toimivat niin lisukkeina kuin pääraaka-aineenakin. Ja tomaatithan säilytetään huoneenlämmössä!

Välimeren nakkisoppa 3-4:lle

oliiviöljyä

1 pkt nakkeja ohuina viipaleina

4 perunaa pieninä kuutioina, huuhdeltuina ja talouspaperilla kuivattuina

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

2 isoa kaltattua tomaattia kuutioituna

2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallista) suikaloituina

6 dl vettä

1 kanaliemikuutio tai fondiannos

2 laakerinlehteä

kuivattuja yrttejä (tällä kertaa persiljaa)

mustapippuria

2 kuivattua chilipalkoa (tai jauhetta)

tarkista suola

cheddarkuutioita lautasella sopan sekaan

Tomaattien kalttaaminen on tosi helppoa. Viillä ristiviillot tomaattiin vastapäätä kantaa. Laske tomaatit reikäkauhalla kiehuvaan veteen siksi aikaa, että kuori alkaa irrota. Se tapahtuu hetkessä, tai ainakin minuutissa. Siirrä sitten tomaatit vähäksi aikaa jääkylmään veteen, jolloin kypsyminen loppuu. Kuori ja kuutiot tomaatit, tai kuori kyllä lähtee ihan melkein itsestäänkin. Poista puisevat kannat.

 

Kuumenna loraus oliiviöljyä pinnoitetussa kattilassa. Lisää nakit ja ruskistele niitä kevyesti hetki. Lisää sipulit ja perunat ja sekoittele hetki. Lisää tomaatit ja suippopaprikat ja sekoittele hetki. Lisää vesi ja mausteet. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mitä pienempiä perunakuutioita, sen nopeampi soppa. Tarkista maku. Lisää cheddarkuutiot pöytään, ja kukin voi lisätä niitä makunsa mukaan. Tai olla lisäämättä. Hyvää kummin vain.

Aina kun puhutaan nakeista, muistuu mieleeni yksi noloimmista nuoruusajan kokemuksistani. Olin ensimmäistä päivää kesätöissä paikallisen tavaratalon henkilökunnan kahvilassa. Päivän lounaana oli ”Nakit ja muusi”. Minun tehtäväni oli hakea suuri ja lämmin nakkikattila täynnä nakkeja alimman kerroksen ravintolasta ja tuoda se ylimmän kerroksen henkilökunnan kahvilaan. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes olin saapumassa kahvilasaliin. Nakkikattila suuruudessaan peitti näkyvyyden. Toisaalta henkilökunnan kahvilan kynnys ei ollut vielä tullut minulle tutuksi. Se oli erityisen korkea. Niinpä määränpäässä sisään astuessani jalkani kopsahti kynnykseen ja lensin tyylikkäästi pitkin pituuttani lattialle. Hetken hyytävän hiljaisuuden jälkeen uskalsin katsoa, kuinka nakeille kävi. Ihmeekseni kattila oli edelleen pystyssä pääni jatkeena, käsieni välissä. Ja kaikki nakit kattilassa visusti kannen alla! Minullekaan ei käynyt kuinkaan. Olin vain taas yhtä noloa kokemusta rikkaampi.