Hullaantunut tomaateista

Terveiset täältä Alboráninmeren rannalta, eli Välimeren läntisimmästä osasta! Tämä vuosi on käynnistynyt kummallisten säiden vallitessa. Värjöttelimme alkuvuoden Suomen Lapin pakkasissa. Helmikuun alussa siirryimme harvinaisen epävakaiseen Espanjaan, jossa pienemmät tai suuremmat myräkät ovat seuranneet toinen toisiaan aina tulostamme asti. Laskeuduimme tänne Leonardon puhkuessa. Viime viikolla uhkaili Therese, tosin sen vaikutukset jäivät onneksi näillä tienoin kohtuullisen lieviksi. Mutta kun ajatellaan, että myrskyjä on riittänyt aina L:stä T:hen, niin ihan mahtavilta ovat tuntuneet ne päivät, jolloin olemme voineet nauttia täysillä ulkoilmaelämästä patiolounaineen.

Nämä erityisen mehevät, tonnikalalla rikastelut tomaattisalaatit (kummallekin omansa) nautimme juuri tuollaisen erityisen kauniin päivän lounaaksi. Olin silloin hullaantunut tomaateista.

 

 

Ja mikäpä on hullaantuessa, kun ruokakaupan tomaattihyllyt näyttävät tältä. Kaikkea on, ja joka lajia.

 

 

Ostin tuolla kertaa kolmenlaisia tomaatteja. Niistä yksi laji oli varsinainen kruununjalokivi. Ihan aiheesta tällä tomaatilla on upea nimikin, Rosa de la Reina, eli Kuningattaren ruusu. Tämä tomaatti oli hyvin suuri. Yhdestä tomaatista riitti hyvin kahdelle.

 

 

Kohtelin Kuningattaren ruusua kunnioituksella (pesin hellästi raikkaalla vedellä, poistin kannan ja viipaloin), ja annoin sen loistaa lounaan kruununa. Tämän suuren tomaatin lisäksi tarvittiin vain lasipurkillinen erittäin laadukasta tonnikalaa, kunnon loraus hyvää oliiviöljyä, pyöräytykset suolaa ja mustapippuria, ja pieneksi hapoksi puristus sitruunasta tai muutama pisara viinietikkaa. Hienonsin kaksi valkosipulinkynttä pieneen tilkkaan oliiviöljyä, ja lusikoin ne sinne tänne tomaattien päälle. Viimeistelin annokset basilikasilpulla. Aah!

 

  

Koska kyseessä oli maanantai, oli tarkoitukseni nauttia lounas kuplivan veden kanssa. Sitten totesin, että syntihän se olisi. Kyllä kuningatar vaatii seurakseen lasin valkoviiniä. Palaset paahdettua maalaisleipää täydensi hienosti ja riittävästi nautinnon.

 

 

Tämäntyyppinen tomaattisalaatti löytyy yleensä myös paikallisten, perinteistä andalusialaista keittiötä edustavien ravintoloiden listoilta. Ansaitusti. Monesti yksinkertainen on parasta, jos raaka-aine on kohdillaan. Ja kun se on, se myös loistakoon.

 

 

PS.

Huomasin juuri, että edellisestä varsinaisesta blogipostauksestani on jo vierähtänyt aikaa. Toki Instagram-tilini (@lentavatsardiinit) on elänyt tuonkin ajan sitäkin aktiivisemmin. Nyt kuitenkin tämä tomaatti näköjään hullaannutti minut niin, että se sai runosuoneni sykkimään vielä instamittaisia julkaisujakin vuolaammin.

 

 

 

Mozzarellaa ja paahdettuja tomaatteja

Terveiset edelleenkin täältä Andalusiasta. Siinä syy, miksi blogipostauksia on tullut viime viikkoina hiukan verkkaiseen tahtiin. Hyvässä ruoassa olemme kuitenkin pysyneet, niin ulkoruokinnassa kuin kotonakin. Lomakokkailuni noudattelee pitkälti periaatetta ’helposti hyvää’, josta ei juuri blogimateriaalia kerry. Aina silloin tällöin kuitenkin jokin noista helpoista ja hyvistä on niin onnistunut keksintö, että haluan sen muillekin saman tien jakaa. Eräs noistä oli tämä lämmin mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista, jonka nautimme eilen lounaaksi.

Mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista

2:lle

200 g kirsikkatomaatteja (eri värejä)

2 valkosipulinkynttä

hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 pallo bufala mozzarellaa

punasipulia (muutama ohut rengas)

basilikaa kourallinen

Huuhtele tomaatit ja laita ne uuninkestäviin annoskippoihin. Silppua sekaan valkosipulinkynnet. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225 C asteisessa uunissa n. 10-15 min.

Heilauta uunista otettuja kippoja niin, että tomaatit ja niiden myötä kaikki maut pyörähtävät vielä kunnolla sekaisin. Anna jäähtyä muutaman minuutin verran.

Revi mozzarella tomaattien päälle. Pirskottele vielä juustollekin muutama pisara oliiviöljyä, ja pyöräytä kierrokset suola- ja pippurimyllystä. Lisää muutama ohuen ohut punasipulirengas annoksen päälle ja koristele basilikalla. Isot basilikanlehdet kannattaa repiä pienemmiksi, mutta pienet lehdet voi laittaa ihan sellaisenaan.

Tarjoile tämän salaatin lisäksi vaikkapa tuoretta patonkia ja pestoa.

Tällaista helposti hyvää siis tällä kertaa. Annoskippoihin muodostui mehukasta nestettä paitsi oliiviöljystä, myös tomaateista. Siinä herkullisessa liemessä oli ihanaa dipata patonkia. Itse asiassa jopa paloittelin pari ohutta patonkisiivua liemeen mukaan. Tyylihän on vapaa, eikö niin.

Idean tähän salaattiin sain tästä alla olevasta burrata-tomaattisalaatti -kuvasta, jonka tyttäreni lähetti minulle WhatsAppin välityksellä Singaporesta. Kyllä, taidamme olla koko perhe hiukkasen ruokaorientoituneita, ja mielellämme ilahdutamme toinen toisiamme kuvilla ruoista, jotka ovat sykähdyttäneet mukavasti. Joskus ne kuvat inspiroivat jopa kokeilemaan jotain samaa. Tällä kertaa kuitenkin ajatukseni harhautui valmistamaan salaatista lämpimän version. Ja kun burrataa ei ollut saatavilla, käytin mozzarellaa.

Näin tämäkin kaukaa saapunut kuvaviesti päätyi inspiraation kautta toteutukseen saakka, omalla twistilläni kylläkin. Mukava päivä muutenkin.

PS.

Jos pidit tätä yllä kertomaani ohjetta kiinnostavana, saatat ehkä pitää myös tämän linkin ohjeesta. Sieltä löytyy ihan huikean hyvä Vappu Pimiän ohjeen innoittama tomaatti-mozzarellasalaatti, jonka tosin sillä kertaa tein burratasta.

Suussasulavat parmesaaniperunat

Eräänä päivänä Espanjassa teki kaikkien ihanien merellisten herkkujen jälkeen mieli kotoisaa, hieman lihaisaa ruokaa. Sen piti olla kuitenkin sellaista ruokaa, jonka tekemiseen ei tuhraantuisi kovin paljon aikaa. Jääkaapista löytyi pussillinen perunoita ja avattu parmesaanitahko. Ajatus kirkastui heti ne nähtyäni, parmesaaniperunoita ja jotain muuta hyvää lisäksi olisi päivän menu.

Olin ostanut edellisellä kauppareisulla tuote-esittelijän maistattamia laadukkaasta lihasta muotoiltuja minijauhelihapihvejä. Lisäksi jääkaapista löytyi pari paprikaa ja punasipuleita. Paikallisia ihania tomaatteja pöydällä onkin aina. Näistä kaikista syntyisi maukas lisuke parmesaaniperunoille. Vai kumpihan se lisuke nyt olikaan, nuo kaikki muut, vai parmesaaniperunat? Nämä parmesaaniperunat ovat niin mielettömän ihania, että jos niistä puhutaan vain lisukkeena, on se väärin niitä kohtaan.

Pätsyn parmesaaniperunat

perunoita (määrä syöjien mukaan, tässä 6 pienehköä perunaa 2:lle)

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

parmesaania

Pese perunat huolellisesti. Kuoriminen on tarpeetonta, jos perunat ovat siistejä. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Voit toki käyttää mandoliinia tms. apuvälinettä, mutta nopeasti perunat viipaloituvat ihan veitselläkin, kuten minä tein. Levitä perunaviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta niille ihan reippaalla kädellä oliiviöljyä, joskaan niiden ei kuitenkaan tarvitse uida öljyssä (ota nyt sitten tästäkin selvää!). Mausta perunaviipaleet suolalla ja pippurilla.

Raasta maustettujen perunaviipaleiden päälle reilusti parmesaania. Tarkista että jokainen perunasiivu saa omat parmesaanihippunsa.

Laita perunat 210 C -asteiseen uuniin n. 30 minuutiksi. Lisää paiston puolivälissä vielä uusi kerros parmesaania. Tarkista perunoiden kypsyys, uunien tehot vaihtelevat. Kun ovat kypsiä, raasta vielä hiukan parmesaania valmiiden perunoiden päälle.

Perunoiden kypsyessä valmistelin aterian muut osaset. Kuutioin ihanan kypsät tomaatit ja maustoin ne hyvällä oliiviöljyllä sekä suolalla ja pippurilla. Kuullotin ja haudutin kasvikset samassa hyvässä oliiviöljyssä, ja maustoin ne suolalla ja pippurilla sekä pienellä määrällä Sherry vinegaria (mikä vain viinietikka käy). Paistoin pikkupihvit parissa erässä ja maustoin myös ne suolalla ja pippurilla.

Kun kaikki oli valmista, lisäsin pihvit kasvisten päälle. Siirsin valmiit parmesaaniperunat tarjoiluvuokaan ja heitin niiden pinnalle hiukan ruohosipulia, kun sitäkin sattui olemaan. Ja siinä se oli, herkullinen kotiruoka ihanien merellisten aterioiden vastapainoksi. Ihana setti pation varjossa, mutta lupaan näiden perunoiden maistuvan aivan yhtä ihanilta paikasta riippumatta.

Nämä parmesaaniperunat sopivat täydellisesti myös esimerkiksi uunilohen kylkeen, jolloin koko ateria valmistuu samalla uunipellillä. Tässä blogin arkistosta löytyvässä postauksessa on yksi mainio tapa valmistaa ja nauttia parmesaaniperunoita lohen kanssa. Tuolla tavalla parmesaaniperunat saavat vielä oman arominsa lohesta.

Suosittelen kokeilemaan näitä herkkuperunoita, joko lohella tai semmoisenaan. Jos maltat viipaloida perunat tarpeeksi ohuiksi, tulee niistä ihanan rapeita (ei tarkoita kärtsännyttä!), ja samaan aikaan ihan suussasulavia. Niin tai näin, suorastaan syntisen hyviä ovat.