Mesón La Salina – aitoa tunnelmaa ja muy buenoa ruokaa

Sekalaisia ruokamuistoja palmujen katveesta -jutussani kerroin, että tulen tekemään eräästä ravintolasta ihan oman juttunsa. Tässä se nyt tulee. Kyseessä on yksi kestosuosikeistamme, Mesón – Asador La Salina, Avenida La Salina 28, 29640 Fuengirola. Ravintola on avattu 1995. En muista minä vuonna kävimme siellä ensimmäistä kertaa, mutta kyllä me olemme käyneet siellä syömässä jo pian 20 vuoden ajan. Koskaan tai missään emme ole saaneet parempaa Jamon Ibéricoa kuin La Salinassa. Heidän kinkkunsa on huolella valittu ja se leikataan käsin, taidolla. Seuraavat kinkut odottavat vuoroaan katosta roikkuen.

Mesón La Salina löytyy naapurikaupunkimme Fuengirolan junakadulta vuorille päin menevän Avda. La Salinan päästä. Siellä mäen päällä se kutsuvana ja kauniin keltaisena odottaa ruokailijoita. Rakennuksella on mielenkiintoinen historia. Siellä on aiemmin tuotettu suolaa, ja siitähän juontavatkin sekä kadun että ravintolan nimet. Rakennuksen kyllä erottaa, kun sille kadulle eksyy. Se huokuu tunnelmaa ja on täynnä kauniita, autenttisia yksityiskohtia.

Tämä kuva löytyi puhelimen kätköistä muutaman vuoden takaa...

Kun astut ovesta sisään, tulet tunnelmalliseen tilaan, missä katosta roikkuvat laatukinkut ja huonetta hallitsee baaritiski, jonka takaa on käynti keittiöön. Muutama ruokapöytäkin tässä salissa on. Todennäköisesti ravintolan isäntä Antonio López Molina on ystävälliseen tapaansa vastaanottamassa ja tervehtimässä tulijoita. Hänen vaimonsa Maria Dolores Feo tarkistaa keittiöstä lähtevät ruoka-annokset, jotka Executive Chef Pedro González joukkoineen on taikonut. Antonion ja Marian poika José Antonio López tietää kaiken viineistä, samoin kuin listan ruoista ja päivän erikoisuuksista. Hän osaa suositella täydellisen setin kuhunkin tarpeeseen. Jos haluat maistaa jotain erikoisherkkua vain vähän, sekin onnistuu. Annokset ja annoskoot räätälöidään tarvittaessa toiveiden mukaan. 

Ravintolassa on sisääntulosalin lisäksi kaksi muuta ruokailutilaa. Alakerran kaunis ruokasali, jonka väritys myötäilee julkisivua, sekä yläkerran sali. Yhteistä kaikille tiloille on kattojen puuparrut ja viehättävät yksityiskohdat seinillä. Viimeksi vierailimme Meson La Salinassa eräänä joulukuisena sunnuntai-iltapäivänä (itse asiassa jouluaaton aattona), jolloin ravintola oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Mikä parasta, se oli täynnä paikallisia ja se takaa aina mukavaa puheenpörinää. Mieluiten ruokailemme siellä missä paikallisetkin, jos ravintolaan menemme. Onneksemme meillekin löytyi pöytä, tällä kertaa sisääntulosalin puolelta. Siinä olikin hyvä silmäillä paitsi lihavitriinin antimia, myös ohi kiidätettäviä ruoka-annoksia.

Sitten pääsemmekin itse ruokaan. La Salinasta saa kyllä hyvää kalaakin, mutta jotenkin tämä ravintola on meille iskostunut enemmän lihapaikaksi, ja nimenomaan lammaspaikaksi. Itse asiassa mieheni puhelimessa on La Salinan numero (pöytävarauksia varten) tallennettu nimellä ”Lammas”. Ja voi mitä lihoja siellä onkaan! Nautaa, porsasta, lammasta. Kaikkia näitä, eri osista ruhoa, eri tavoin valmistettuina. Kanaakin löytyy, ja erilaisia kasvispainotteisia annoksia. Keittoja, salaatteja, kananmunaruokia, chorizoja... Kaikki valmistetaan huolella laadukkaista raaka-aineista. Ruokalistaa tutkiessamme nautimme herkullisia valkosipulioliiveja ja talon leipää, jota dippasimme oliiviöljyssä.  

Muutama oliivi jo syöty kuormasta ;)

Berenjenas fritas (friteeratut munakoisot) on tyypillinen annos noilla seuduin, mutta La Salinan munakoisot ovat aivan omaa luokkaansa. Ne ovat täydellisen ohuita ja rapeita ja yhdessä hunajan kanssa suorastaan taivaallisia. Olemme tilanneet tuon annoksen monen monta kertaa, mutta jostakin kumman syystä en nyt löytänyt ensimmäistäkään kuvaa siitä. Ehkä olen joka kerta ajatellut, että olen kuvannut sen jo monta kertaa, ja jättänyt sen sitten sillä(kin) kertaa kuvaamatta. Toinen heidän bravuureistaan on papas a lo rico, eli rikkaat perunat, jolloin perunoihin on lisätty lihaa, kuten itsetehtyjä makkaroita. Näitä perunoita minulla haluttaisi joka kerta, mutta kaikkea ei pysty kerralla syömään. Silloin tällöin tilaamme niitä pienen maisteluannoksen, jotta pääsemme edes vähän niidenkin makuun.

Rikkaat perunat

Tämänkertainen La Salinan ateriamme alkoi perinteiseen tapaan kinkuilla. Ei La Salina -käyntiä ilman kinkkua. La Salinan kinkku on ihan suussa sulavaa ja sopivan kosteaa. Täydellisesti leikatut kinkkusiivut pysyvät lautasella, vaikka sitä kuljettaisi kallellaan. Jamon Iberico ja kuiva Fino Jerez sherry (Tio Pepe, Manzanilla tms.) kuuluvat mielessäni yhteen muodostaen hyvän makuparin. Kinkku suorastaan sulaa suussa, ja Fino huuhteluaineena viimeistelee nautinnon.

Pääruoaksi valitsimme tälläkin kertaa lihaa, kaikille eri annoksen. Sillä lailla pääsimme hiukan osingoille kahdesta muustakin annoksesta, kun tapoihimme kuuluu vaihdella keskenämme makupaloja.  Kestosuosikkimme on Pierna de Cordero al ajillo (karitsanreisi valkosipulilla) ja sitä oli tuleva tälläkin kertaa yhdelle meistä. Toinen söi karitsan kyljyksiä ja kolmas Ibericopossun solomillovarrasta. Kyllä olivat maut taas kohdillaan, ja nimenomaan aidot maut, joita ei turhilla mausteilla pilata. Oman sävynsä lihat saavat hiiligrillistä, jossa kyljykset ja varras valmistetaan. Lampaanreisi muhi uunissa mureaksi.

Tässä vartaan lisäksi patatas a lo pobre, eli "köyhät perunat" = perunat ilman makkaroita...

Tilaa jäi enää yhdelle yhteiselle jälkiruoalle, tällä kertaa Salinamisu kolmella lusikalla. Ateriakokonaisuuden kruunasivat espressokupposet, brandyn tai likööri 43:n toimiessa avecjuomana.

Ihanaa oli tälläkin kertaa, seuraavaa kertaa odotellessa. Tämä on yksi niitä rannikon ravintoloita, jotka eivät petä koskaan, ja minne menemme aina uudestaan.

La Salinan henkilökunta on täynnä ammattilaisia, joista jokaisella on oma vastuualueensa. He kaikki yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden, ainutlaatuisen Meson La Salinan, joka takaa onnistuneen ruokailukokemuksen kauniissa ympäristössä.

Lammasta kahdella tapaa

Vietämme pääsiäiset yleensä aina mökillä, kukin omista aktiviteeteistaan nauttien. Osaan mainiosti nauttia olostani myös ilman kummoisia aktiviteetteja. Kevätauringon helliessä erityisen mieluisa pääsiäistraditio minulle on istua pihalla vällyjen alla ja lampaantaljan päällä hyvää kirjaa lukien. Jos vain sää suosii, voin tehdä sitä vaikka joka päivä. Välillä linnunlaulu houkuttaa seuraamaan lintuja, kuukkeleiden kanssa jopa seurustelen. Tuolia siirtelen aina auringon mukaan. Välillä pyörähdän mökissä valmistelemassa päivän pääateriaa, jonka nautimme sitten, kun kaikki ovat palanneet päivän aktiviteeteiltaan. Siellä kevätaurinkoisella pihalla istuessani kehittelin seuraavan reseptin, jota noudatan useimpina pääsiäisinä:

LAMMASTA KAHDELLA TAPAA

(= lammas uunissa muhien ja kokki samaan aikaan pihalla lampaantaljan päällä istuen)

 

 

Lammasta kahdella tapaa soveltuu sellaiselle lampaan osalle, joka vaatii pitkäkestoista haudutusta. Aloittelin lampaan paistilla, mutta viime vuodet olen valmistanut enimmäkseen potkia. Niistä tulee pitkällä haudutuksella niin mureita, että ei tarvitse kuin vähän haarukkaa vilauttaa, kun jo liha irtoilee luusta. Edullisiakin ne ovat. Pienten alkuvalmisteluitten jälkeen potkat voi huoletta jättää uuniin muhimaan. Valmistuvat kuin itsestään. Pari kertaa kypsennyksen aikana käännän potkat ympäri ja valelen niitä paistoliemellä, siinä kaikki. Jo tuoksu saa veden kielelle, ja maku kruunaa nautinnon.

 

Potkankääntöreissulla on hyvä tilaisuus valmistaa Tunturikaakao, ja mennä sen kanssa takaisin pihalle lampaantaljan päälle istumaan ja lukemaan. Tavallinen kuuma kaakao muuttuu Tunturikaakaoksi lorauttamalla sekaan hieman Jaloviinaa. Myös Stroh tai Minttu-likööri käyvät.

 

Jaan tämän ”Lammasta kahdella tapaa” –ohjeeni jo nyt, koska tänä pääsiäisenä tarkoitukseni on hyödyntää pakasteessa olevat karitsankareet, aivan älyttömän herkullisia nekin. Ne ovat tosi nopeita valmistaa, joten niitä kypsytellessä ei kannata mennä välillä lampaantaljan päälle istuskelemaan. Ennen niiden paistamista kylläkin.

 

 

PÄTSYN HAUDUTETUT LAMPAANPOTKAT

lampaan/karitsan potkia 1/hlö

tuoreita yrttejä: timjamia ja rosmariinia ainakin

suolaa 1 rkl/4 potkaa

lihalientä 1-2 litraa

laakerinlehtiä 6 kpl

(valkosipulinkynsiä oman maun mukaan)

 

 

Poista potkista enimmät kalvot. Suolaa raa’at lihat ja anna maustua yrttien kanssa vähintään tunti. Paista lihassyyt kiinni ja nosta potkat uunivuokaan. Lisää yrtit, lihaliemi, laakerinlehdet sekä kokonaiset valkosipulinkynnet. Hauduta 140-150 -asteisessa uunissa ainakin 4-5 tuntia, välillä pari kertaa potkia käännellen.

 

 

Menossa uuniin...

Paistoliemen voit käyttää sellaisenaan annoksen kostutukseen. Maku on uskomattoman herkullinen. Voit myös siivilöidä liemen ja keittää sen kerman kanssa kastikkeeksi, tarvittaessa suurustaen.

 

Toinen versio valmiista potkasta. Liha oikein pakenee luusta.

Potkien seuraksi sopii vaikka oliiviöljyssä pyöräytetyt ja suolalla ja pippurilla maustetut uunijuurekset. Säästä niille hieman yrttejä. Lorauta sekaan myös hunajaa. Jos et laita lampaiden sekaan valkosipulia, voit paahtaa valkosipulit myös yhdessä uunijuuresten kanssa. Lisää kokonaiset valkosipulit tai valkosipulinkynnet kuorineen, kanta poistettuna.