Ahvenfileet ja kantarellikastiketta, voi mitä herkkuja!

Reissussa hyvä, mutta kotona paras. Urheilulomalta on siis kotiuduttu, ja torillakin jo aamupäivällä käyty. Voi tätä onnen päivää, torilla oli kauan kaipaamiani tuoreita kantarelleja! Jihuu, finally! Ahveniakin olin kaivannut jo pitkään, ja kun kaupan kalatiskiltä löytyi nahattomia ahvenfileitä, oli päivän menu sillä selvä. Paistettuja ahvenfileitä, keitettyjä siiklejä ja kantarellikastiketta, sekä lisukkeeksi paahdettuja kasviksia. Niistä syntyi herkullinen ateria kotiinpaluuta juhlistamaan.

Paahdetut kasvikset

porkkanoita (halkaise, jos paksuja)

kesäkurpitsan lohkoja

retiisejä

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

hunajaa

Huuhtele kasvikset. Tarvittaessa kuori porkkanat. Laita kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle ja pirskottele niille oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Retiiseille lisäsin vielä lurauksen hunajaa. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Käännä tai sekoittele kasviksia paiston puolivälissä.

Kantarellikastike

(4:lle)

1 litra kantarelleja

1 sipuli (tässä 1 suuri kesäsipuli varsineen)

3 rkl voita

aavistus suolaa

toinen aavistus mustapippuria

2 rkl vehnäjauhoja

2-3 dl vettä

2 dl kuohukermaa

½ kasvis(annos)fondi

1.

Puhdista ja revi tai pilko sienet. Silppua sipuli.

2.

Sulata voi kastikekattilassa, ja kuullota sipuli. Lisää sienet ja paista muutama minuutti.

3.

Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, sirottele vehnäjauhot sienten sekaan. Sekoita ja lisää vesi samalla sekoittaen. Lisää myös kerma ja pieni määrä fondista, jota voi aina myöhemminkin lisätä, jos siltä tuntuu. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa tai fondia.

Kun perunat oli keitetty ja kasvikset ja kantarellikastike jo liki valmiit, oli aika käsitellä ahvenet. Ne olivat valmiiksi nahattomia, joten niille ei tarvinnut tehdä muuta kuin poistaa ruodot kätevästi ohuella v-viillolla. Tunnustele mihin asti selkäruodot yltävät, ja viillä sen kumminkin puolin kiilamainen pala pois. Ruodot jäävät poistettavaan palaan.

Mausta ahvenet suolalla, jonka kanssa ei kannata kitsastella, jos ei myöskään liioitella. Kalassa pitää olla kunnon suola, muuten se ei ole hyvää. Pyöräytä fileet vehnäjauhoissa. Tässä kohti apukokki (mies) tuli avuksi, ja ripotteli jauhot pyynnöstäni lautaselle. Hän oli hieman epätietoinen, miten ne siihen laitetaan, ja neuvoin vain lyhyesti, että levitä jauhot tasaiseksi kerrokseksi. No sitä saa, mitä tilaa. Huomasin hänen tekevän todella tarkkaa työtä. Tasainen kerros on, vai mitä?

Pyöräytä suolalla maustetut ahvenfileet jauhoissa ja paista ne kuumalla pannulla reilussa voissa pari minuuttia per puoli.

Säästä ahventen paisto tosiaankin viimeiseksi vaiheeksi, muut aterian osaset eivät muutaman minuutin odottelussa mene miksikään. Sen sijaan paistetut ahvenfileet ovat parhaimmillaan suoraan pannulta lautaselle laitettuna.

Voi että oli hyvää ruokaa!

Uusia siiklejä ja kalavaleita

Rovaniemen torin kesäherkkujen myyntikoju oli eilen ensimmäistä päivää auki tälle kesälle. Siitä huolimatta eilen ei tuntunut lainkaan kesältä, vettä satoi ja asteita oli 6, plussan puolella kylläkin. Torilla oli rauhallista, paikalla oli tuolloin vain torimyyjät ja minä. Ja kotimaiset siiklit! Uudet siiklit ovat meidän kesäkeittiön perusta. Juuri sopivaan kypsyyteen keitettyinä, ja juuri sopivasti voissa pyöriteltyinä ne ovat aivan taivaallisia. Siiklien seuraksi grillaamme kesän mittaan niin kasviksia, kalaa kuin lihaakin. Grillaus odottaa vielä lämpimämpää säätä, joten tänään tarjosin siiklejä alkuruoaksi klassisesti graavikirjolohen ja sipuli-voikastikkeen kanssa. Kyllä niitä perunoita muutama popsittiin ihan sellaisenaan vielä pääruoallakin.

Saimme ruokaseuraksemme tänään raskaana olevan, Hevostilan emäntä –blogia kirjoittavan tyttäremme. Ajattelin hieman jekuttaa häntä. Odottavien äitien on syytä välttää graavikaloja, ja tytär on noudattanut sitä asiaa hyvin tunnollisesti, vaikka graavikaloja rakastaakin. Niinpä olikin hauska kuulostella hänen reaktiotaan, kun huutelin porukoita alkuruoalle. Tytär huuteli (olohuoneesta) takaisin, että ai meilläkö on ihan alkuruokaakin, ja lähestyi odottavin mielin keittiötä. Kerroin, että syömme alkuun siiklejä ja graavikalaa. Syntyi epäuskoinen hiljaisuus, ja melkein saatoin kuulla hänen kiroilevan päänsä sisällä ja ihmettelevän mitä minun päässäni oikein liikkuu. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän katseli ruokapöytää kauempaa. Sieltä katsottuna näytti, että perunoiden päällä oli hyvä läjä graavilohta, mutta hänen annoksessaan olikin lohen sijasta porkkalaa (=porkkanaa). Olipas hauskaa. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, vai miten se meni.

Keksin tuon porkkalaidean eilen illalla, ja siihen hätään en viitsinyt enää alkaa kypsentää porkkanoita aikaa vievästi suolan sisällä. Google löysi keinon oikaista, ja valmistinkin helpon porkkalan tämän ohjeen mukaan, tosin ilman savuaromia. Tästä ei tullut siis ”kylmäsavuporkkalaa”, vaan ”graaviporkkalaa”.

Etualalla porkkalaa.

Nämä ihanat kesäiset herkut valmistin siten, että viipaloin kolme tosi pientä siikliä lautaselle ympyrän muotoon. Päälle lusikoin sipuli-voikastiketta (tässä linkki ohjeeseen), jonka päälle pari viipaletta graavikirjolohta tai keko porkkalaa. Tillitupsut viimeistelivät annokset. Nämä ovat niin upeita herkkuja, että ainakin nämä ensimmäiset siiklit halusimme nauttia tällä tavalla, ihan perinteisellä makumaailmalla.

Tästä se kesäruokien kausi taas käynnistyi. Pääruoaksi oli mureaa possua ja ihanaa salaattia. Niistä lisää myöhemmin.  

Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kalenteria kun katsoo, niin kesä nyt on. Toivottavasti pian myös lämpenee. Itse asiassa ennuste näyttää jo hyvinkin lämmintä tulevalle viikolle. Kyllähän se sopii.