Kukkakaalikeitto kuin unelma

Mitä tulee, jos kukkakaalisosekeitto viimeistellään tryffeliöljyllä ja parmesaanilla? Ainakin tällä kertaa siitä tuli niin hyvä keitto, että ihan itsekin häkellyin. Ruokaseuralaiseni tiivisti omat ajatuksensa sanoen, että ”tämähän menisi jo hienostoravintolassakin”. Ehkä niinkin. Itse asiassa tämä keitto sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se on mitä ihanin alkuruoka juhlavammalle aterialle, mutta yhtä lailla se on ihan täydellinen pääruoka, jos tekee mieli samettista sosekeittoa. Tällä kertaa se nautittiin kotikeittiössä lounassoppana.

Tryffeli-parmesaani-kukkakaalisosekeitto

pääruoaksi 4-5:lle

alkuruoaksi 6-7:lle

loraus oliiviöljyä

1 suuri tai 2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 puikulaperunaa (tai mitä vain jauhoista perunalajia)

1 reilun kokoinen kukkakaali

1 l vettä

2 kana-annosfondia

aavistus mustapippuria

2 dl paksumpaa ruokakermaa

2 dl raastettua parmesaania

Viimeistelyyn:

persiljasilppua

parmesaanilastuja

tryffeliöljyä

mustapippuria

1.

Kuori ja silppua sipulit. Huuhtele ja paloittele kukkakaali. Kuori ja kuutioi perunat.

2.

Kuumenna pinnoitettu kattila ja lorauta siihen oliiviöljyä (sitä meni ehkä noin 2 rkl verran). Kuullota sipulit öljyssä. Lisää perunat ja jatka kuullotusta. Lisää vielä kukkakaalin nuputkin ja pyörittele kaikki sekaisin vielä hetken kuullotellen.

3.

Lisää vesi ja fondit sekä aavistus pippuria (ihan vain pari kolme pyöräytystä myllystä). Anna keiton kiehua, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet. Tämä vie n. 15-20 minuuttia.

4.

Raasta parmesaani karkeaksi raasteeksi. Keiton kiehuessa voit valmistella myös keiton koristeet jo valmiiksi annostelua odottamaan, eli silppua persiljaa lautaselle tai kippoon, ja sekoita siihen parmesaanilastuja. Minä höyläsin juustolastut ihan perunankuorimaveitsellä. Itse raastettu ja höylätty parmesaani on monin verroin parempaa, kuin valmiiksi käsitellyt ja pussitetut.

5.

Lisää ruokakerma, ja kiehauta. Lisää myös parmesaaniraaste ja kiehuttele sen aikaa, että juusto sulaa keiton sekaan. Maista onko suolaa sopivasti, ja lisää tarvittaessa (minä en kaivannut tähän lisäsuolaa).

6.

Soseuta keitto. Siirsin kypsän keiton teräskattilaan (jotta pinnoitettu kattilani ei kärsisi) ja soseutin siinä keiton sauvasekoittimella. Voit ihan hyvin käyttää myös blenderiä. Jos keitto tuntuu liian ohuelta, suurusta keitto helposti vaalealla Maizenalla. Minä en käyttänyt suurustetta, vaan tällä setillä tuli heti valmiiksi sopivan paksuinen soppa. Jos taas keitosta tulee liian paksua, lisää vähän vettä, kanalientä tai kermaa. (Jos vettä, niin muista tarkistaa maku, ettei keitto laimennut liikaa!)

7.

Annostele keitto lautasille, ja laita keiton keskelle persilja-parmesaanilastu-keko. Tiputtele keon ympärille tryffeliöljyä joko ohuiksi koristekiemuroiksi tai -täpliksi.

8.

Keitto oli kyllä kaunis jo näinkin, mutta minusta tuntui, että jotakin vielä puuttui. Niinpä pyöräytin vielä kevyet mustapippurit keiton pinnalle. Bingo! Nyt olin tyytyväinen.

Tyytyväinen oli myös suuni. Tämä oli uskomattoman ihanaa keittoa. Samettisen pehmeää, mutta silti makumaailmaltaan rikasta. Kaunista myös. Sekin on tärkeä pointti, koska ensinhän sitä syö aina silmillään. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä keitto on myös hyvin edullista.

Olipahan kasvisherkkuja

Tässä eräänä päivänä tuli hirmuinen kasvisruoan hinku, niin kuin yleensäkin parin hevimmän ruokapäivän jälkeen. Kasviksia piti saada, ja mieluiten useampaa laatua ja väriä. Mieleeni on joskus iskostunut, että mitä useampaa väriä lautaselta löytyy, sen terveellisempi lautasen sisältö on. Tätä ohjenuoraa olen yrittänyt seurata mahdollisimman pitkälle, ja ujutan kasviksia sekaan aina, kun ne kulloiseenkin ruokaan muutoinkin sopivat. Tällä kertaa ateria koostui pelkistä uunissa paahdetuista kasviksista, pienellä parmesaanilisällä ja aiolin kera.

Ajattelin ensin heitellä uunipellille erilaisia kasviksia ihan vain sikin sokin, ja pirskotella päälle öljyä ja mausteita (suola, pippuri, yrtit). Viime metreillä kuitenkin silmiini osui öljyvalikoimani ja päätinkin maustaa kunkin lajin sille erityisesti sopivalla tavalla. Näin kaikki eivät maistuisi samalta.

Valmistin ensin aiolin…

Aioli valmismajoneesista

6 rkl majoneesia (Hellmann’s)

2 valkosipulinkynttä puristettuna

2 tl sitruunanmehua

pyöräytykset suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja laita aioli makuuntumaan jääkaappiin. 

 

Seuraavaksi esivalmistelin kasvikset näin:

 

• kuorin ja viipaloin yhden bataatin n. 1 cm vahvuisiksi viipaleiksi
• pesin ja kuutioin vajaan kesäkurpitsan reiluiksi paloiksi
• irrotin valkosipulinkynnet toisistaan (mutta en kuorinut niitä!)
• pesin varsikukkakaalit (1 pss) ja katkaisin varresta pienen palan, jotta jäljelle jäi siisti varren pää
• huuhtelin miniluumutomaatit

Ja sitten olikin maustamisen vuoro…

 

Parmesaanibataatit

bataattia viipaleina

valkosipuli-chilioliiviöljyä

suolaa

chili-pippuriseosta (tavallinenkin mustapippuri käy)

• asettele bataattiviipaleet leivinpaperin päälle uunipellille
• sivele bataatit molemmin puolin öljyllä
• mausta myös molemmin puolin

tuoreita timjaminlehtiä

parmesaania

• riivi timjaminlehdet varsistaan bataattien päälle
• raasta bataattien pinnalle reilusti parmesaania

Kesäkurpitsat

 

kesäkurpitsaa (tähän meni hieman vajaa)

sitruunaoliiviöljyä

½ sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

• laita kesäkurpitsan palat kulhoon ja lorauta sekaan sitruunaoliiviöljyä ja sitruunamehua
• pyöräytä suola- ja pippurimyllyistä muutama kierros kesäkurpitsoiden päälle
• sekoita hyvin
• levitä maustetut kesäkurpitsat leivinpaperin päälle uunipellille
• lisää myös valkosipulinkynnet kuorineen sinne tänne pellille

 

Miniluumutomaatit  

 

• pyöräytä tomaatit samassa kulhossa, kuin missä maustoit kesäkurpitsat (sinne jäi juuri sopivasti öljyä)
• mausta suolalla ja pippurilla

Varsikukkakaalit 

nippu varsikukkakaalia

oliiviöljyä

suolaa

pippuria

tryffeliöljyä

parmesaania

• pyörittele varsikukkakaalit lorauksessa oliiviöljyä
• mausta suolalla ja pippurilla
• pirskottele joukkoon tryffeliöljyä ja sekoita
• asettele varsikukkakaalit leivinpaperin päälle uunipellille
• viimeistele raastetulla parmesaanilla

Paahdoin kasvikset 180-asteisessa kiertoilmauunissa. Bataatit, kesäkurpitsat ja valkosipulit olivat omalla pellillään uunissa 30 minuuttia. 15 minuutin kohdalla lisäsin uuniin toisen pellin, jolla olivat varsikukkakaalit, tomaatit ja pakasteesta nappaamani ratatouillepyörykät. Niille riitti uunissa siis vain 15 minuuttia.

Uunista ulos...

Nämäkin nyt valmiita lautaselle laitettavaksi.

 

Teen paahdettuja kasviksia yleensä lisukkeeksi jollekin toiselle ruoalle. Tällä kertaa paahdoin poikkeuksellisen montaa eri lajia kerralla, ja kokosinkin pelkästään niistä meille pääruoan. Tästä setistä olisi riittänyt syömistä kolmellekin. Meitä oli kaksi, joten osa kasviksista jäi odottamaan seuraavaa nälkää.

Voit puristaa annoksen päälle vielä sitruunaa, sekä raastaa parmesaania.

Tällainen määrä kasviksia kaipaa seurakseen jotain topakkaa. Olin hetken kahden vaiheilla, laitanko pellille pakastimesta lihapullia vai näitä ratatouille(kasvis)pullia. Kasvispullat veivät voiton tällä kertaa, mutta ne ovatkin mukavasti maustettuja. Pellille voisi ihan yhtä hyvin heittää vaikkapa maustemakkaroita tai jotain muuta kunnolla maustettua. Siihen kiva dippi kaveriksi, niin avot! Tällä kertaa tein ihan perusaiolia, mutta esim. chili- tai auramajoneesi voisi olla myös hyvä vaihtoehto.

Kasviksista saa kyllä tosi kivaa syötävää. Erityisen paljon pidän juurikin uunissa paahdetuista tai grillatuista kasviksista ja juureksista. Sillä tavalla ne säilyttävät napakkuutensa. Sosekeitot ja muusit ovatkin sitten ihan toinen juttu, ja ihania nekin.

Purjo-perunasosekeitto ja siemennäkkäri

Eilen oli soppapäivä. Tarkoitukseni oli tehdä kukkakaalikeittoa, mutta kaupungin suurimman marketin vihannesosastolla en ollut silmiäni uskoa. Ei ensimmäistäkään kotimaista kukkakaalia! Muutama ruotsalainen oli, mutta niitä en suostunut ostamaan. Täällä kun periaatteessa pitäisi nyt olla kotimaistakin saatavilla. Vaan kun ei ole. Muutama satunnainen kukkakaali saadaan silloin tällöin, kertoi myyjä. Kuivuus on kuulemma kurittanut kukkakaalisatoa. Sama juttu kantarellien kanssa.  Täällä edelleen niistäkin vain haaveilen. Hetken hevi-osastolla haahuiltuani totesin perunoita sentään riittävän, samoin komeita purjoja. Vaihdoin menun lennosta purjo-perunasosekeittoon.

Keiton seuraksi päätin kokeilla leipasta siemennäkkäriä. En ollut ymmärtänytkään kuinka helposti valmistuu itse tehty näkkäri, ennen kuin ystävämme sitä meille taannoisella urheilulomalla tarjoilivat, ja samalla sen valmistuksesta kertoivat. Eli kiitos vain vinkistä! Silloin nautimme tuota näkkäriä hummuksen kanssa, ja ne olivatkin todella oiva makupari. Tällä kertaa näkkäri toimi keiton särpimenä, ihan sellaisenaan. Tokihan ihan ensimmäinen pala piti maistaa voin kanssa, joka ihanasti suli lämpimän näkkärin päälle.

Litistetty taikina papereiden välissä.

Viivoitukset pintaan 15 min. paiston kohdalla.

Näkkärin tein valmiista Kaurainen siemennäkkäri -leivontaseoksesta. Siitä tuli yksi pellillinen. Se oli todella helppoa, pussin ohjeen mukaan vain sekoitus kuumaan veteen ja lisäksi ohjeen mukainen määrä öljyä sekaisin massaan. Minä käytin oliiviöljyä. Voisin kuvitella, että leikittelemällä eri öljyillä saa siemennäkkäriin uusia makuvivahteita. Massan levitin pellille leivinpaperin päälle. Se sujui helposti laittamalla toinen leivinpaperi massan päälle, ja siitä taikina paperin läpi levitellen ja litistellen muotoutui nopeasti ohueksi pellilliseksi. Kaulinta en tarvinnut. Se litistely oli suorastaan terapeuttista, kun sai käsin paperin läpi sivellä lämmintä taikinamassaa. Nyt aloin hieman ymmärtää ahkeria leipureita. Päällimmäinen leivinpaperi pois, ja pinnalle heittelin hieman sormisuolaa makuyllätykseksi.

Näkkärin paistoin pussin ohjeen mukaisesti, vartin kohdalla vetelin viivoja pellilliseen. Viivat auttoivat kypsän näkkärin paloittelussa. Siemennäkkärin tekeminen olisi ihan yhtä helppoa myös muuten, kuin valmiista leivontaseoksesta. En kuitenkaan viitsinyt ostaa monenlaisia siemenpusseja. Tässä tarvittavat siemenet tulivat sopivassa suhteessa kompaktissa kertapakkauksessa. Ainakaan tässä leivontaseospussissa ei ollut lisäaineita lainkaan. Tutkiskelin jauhohyllyillä eri vaihtoehtoja, ja huomasin osan näistä seoksista olevan myös gluteenittomia. Tämä vinkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Purjo-perunasosekeitto

(pääruoaksi 3-4:lle)

½ kg jauhoisia perunoita

1 suuri purjo

1 valkosipulinkynsi

1 rkl voita tai öljyä

8 dl kasvislientä

mustapippuria

muskottipähkinää

1 dl kuohukermaa

1 prk (250 g) maustamatonta Ruoka Koskenlaskijaa

pinnalle tryffeliöljyä ja siemeniä

1. Kuori ja paloittele perunat.
2. Poista purjosta uloin kerros, samoin likaiset ja kuivuneet lehdet. Leikkaa kanta pois ja halkaise purjo. Huuhtele purjon puolikkaat vettä kerrosten välistä valutellen. Pilko.
3. Kuori ja litistä valkosipulinkynsi. Silppua pienemmäksi.
4. Kuullota purjot voissa ja lisää perunat ja valkosipuli. Kuullottele hetki, mutta älä paista.
5. Lisää kasvislientä aluksi 8 dl, tarkista lopussa tarvitaanko lisää nestettä.
6. Kiehuttele n. 15 minuuttia ja mausta mustapippurilla ja ripauksella muskottipähkinää.
7. Soseuta keitto, itse käytin sauvasekoitinta.
8. Lisää kerma ja Koskenlaskija, ja kiehuttele vielä vähän.
9. Tarkista suola ja maku yleensäkin, sekä koostumus. Liian paksuun keittoon voi lisätä kasvislientä vähän kerrallaan. Liian ohuen keiton voi suurustaa minuutissa Maizenalla.
10. Jos pidät tryffeliöljyn mausta, lorauta sitä hieman lautasannoksen pinnalle ja koristele siemenillä.

Keitosta tuli herkullista ja lempeän makuista. Toisaalta muskottipähkinä antoi siihen sopivan pienoisen särmän. Siemennäkkäri oli todella ihanaa tämän keiton kanssa. Ensin dippailin näkkäriä keitossa, kunnes keksin paloitella sen kokonaan keiton sekaan sattumiksi. Hyvä yhdistelmä kerta kaikkiaan.

Ihan varmasti teen pian uudelleenkin siemennäkkäriä, keitoista puhumattakaan. Pitänee testata eri näkkäriseokset,  ja valita suosikiksi paras. Tämä oli kyllä hyvä ja aika täydelliseltä maistuva aloitus. Voisin kuvitella, että siemennäkkäri sopii hyvin myös juustotarjottimelle. Pitääpäs kokeilla sitäkin.