Uusia siiklejä ja kalavaleita

Rovaniemen torin kesäherkkujen myyntikoju oli eilen ensimmäistä päivää auki tälle kesälle. Siitä huolimatta eilen ei tuntunut lainkaan kesältä, vettä satoi ja asteita oli 6, plussan puolella kylläkin. Torilla oli rauhallista, paikalla oli tuolloin vain torimyyjät ja minä. Ja kotimaiset siiklit! Uudet siiklit ovat meidän kesäkeittiön perusta. Juuri sopivaan kypsyyteen keitettyinä, ja juuri sopivasti voissa pyöriteltyinä ne ovat aivan taivaallisia. Siiklien seuraksi grillaamme kesän mittaan niin kasviksia, kalaa kuin lihaakin. Grillaus odottaa vielä lämpimämpää säätä, joten tänään tarjosin siiklejä alkuruoaksi klassisesti graavikirjolohen ja sipuli-voikastikkeen kanssa. Kyllä niitä perunoita muutama popsittiin ihan sellaisenaan vielä pääruoallakin.

Saimme ruokaseuraksemme tänään raskaana olevan, Hevostilan emäntä –blogia kirjoittavan tyttäremme. Ajattelin hieman jekuttaa häntä. Odottavien äitien on syytä välttää graavikaloja, ja tytär on noudattanut sitä asiaa hyvin tunnollisesti, vaikka graavikaloja rakastaakin. Niinpä olikin hauska kuulostella hänen reaktiotaan, kun huutelin porukoita alkuruoalle. Tytär huuteli (olohuoneesta) takaisin, että ai meilläkö on ihan alkuruokaakin, ja lähestyi odottavin mielin keittiötä. Kerroin, että syömme alkuun siiklejä ja graavikalaa. Syntyi epäuskoinen hiljaisuus, ja melkein saatoin kuulla hänen kiroilevan päänsä sisällä ja ihmettelevän mitä minun päässäni oikein liikkuu. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän katseli ruokapöytää kauempaa. Sieltä katsottuna näytti, että perunoiden päällä oli hyvä läjä graavilohta, mutta hänen annoksessaan olikin lohen sijasta porkkalaa (=porkkanaa). Olipas hauskaa. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, vai miten se meni.

Keksin tuon porkkalaidean eilen illalla, ja siihen hätään en viitsinyt enää alkaa kypsentää porkkanoita aikaa vievästi suolan sisällä. Google löysi keinon oikaista, ja valmistinkin helpon porkkalan tämän ohjeen mukaan, tosin ilman savuaromia. Tästä ei tullut siis ”kylmäsavuporkkalaa”, vaan ”graaviporkkalaa”.

Etualalla porkkalaa.

Nämä ihanat kesäiset herkut valmistin siten, että viipaloin kolme tosi pientä siikliä lautaselle ympyrän muotoon. Päälle lusikoin sipuli-voikastiketta (tässä linkki ohjeeseen), jonka päälle pari viipaletta graavikirjolohta tai keko porkkalaa. Tillitupsut viimeistelivät annokset. Nämä ovat niin upeita herkkuja, että ainakin nämä ensimmäiset siiklit halusimme nauttia tällä tavalla, ihan perinteisellä makumaailmalla.

Tästä se kesäruokien kausi taas käynnistyi. Pääruoaksi oli mureaa possua ja ihanaa salaattia. Niistä lisää myöhemmin.  

Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kalenteria kun katsoo, niin kesä nyt on. Toivottavasti pian myös lämpenee. Itse asiassa ennuste näyttää jo hyvinkin lämmintä tulevalle viikolle. Kyllähän se sopii. 

Herkkulautanen graavilohesta ja uusista perunoista

Maanantaina tein tuttuun tapaani ruokaa viikonlopun tähteistä. Tarkoitus oli tehdä keittiössä nopeasti jotain, ja nauttia tuo jotain ulkosalla. Viikonlopulta oli jäänyt yli muutama ihan minikoinen siiklipottu (vastasivat ehkä 3-4 keskikokoista perunaa) ja pieni paketti graavilohta. Tilliäkin löytyi. Olisivathan nuo jo olleet hyvät tuollaisenaankin, mutta jääkaapin tarkempi inventaari osoitti, että kananmunatkin menevät pian vanhaksi ja majoneesipurkin (aina Hellmann’s) lopusta olisi nyt hyvä päästä eroon. Hedelmävadilla oli vielä yksi sitruuna. Niinpä päätin kokeilla yhdistää ne kaikki samalle lautaselle, ja katsoa mitä tulee. No hyvää tuli. Ja aikaa kului vain sen verran, mitä menee kokonaisajaltaan kananmunien ja pienenpienien pottujen keittämiseen. Niiden kiehuessa ehdin valmistella kaiken muun, ja kattaa vielä pöydänkin. Eli noin vartissa valmiiksi tuli tämä herkkulautanen, ihan alusta loppuun asti.

Kahteen herkkulautaseen yhteensä nämä:

keitettyjä uusia perunoita viipaleina

80 g graavilohisiivuja (1 siivu aina 2-3 suikaleeksi)

puolikkaan sitruunan mehu

tilliä silputtuna

2 keitettyä kananmunaa silputtuna

sinappimajoneesia (sekoita keskenään 4 rkl majoneesia, 2 tl sitruunan mehua ja 2 tl dijon hunajasinappia)

Asettele lautasen pohjalle viipaloituja perunoita. Purista niiden päälle sitruunan mehua ja ripottele hieman tillisilppua. Lisää seuraavaksi graavilohiviipaleita. (Sillikin kävisi tähän varmasti hyvin.) Koristele silputuilla kananmunilla. Lusikoi sinne tänne sinappimajoneesia. Viimeistele tillisilpulla. 

Tähteistä syntyi sopivasti kaksi lautasellista tätä ihanaa herkkua, jonka söimme hyväksyvän muminan ja ääntelyn kera. Niin hyvää se oli. Piti välillä ihan varovasti katsoa, näkyykö naapurin pihalla ketään.

Hups, olin jo puolivälissä menossa, kun muistin, että perunatkin pitää näkyä :)

 

Tästä tuli niin hyvää, että taidanpa ottaa tämän herkkulautasen vakiolistalle. Se on hyvää sellaisenaan pääruokana, ja pienempänä annoksena se olisi aivan mahtava alkuruoka. Kalaisaan pitopöytäänkin se olisi hyvä lisä, mutta vain jos katkeamaton kylmäketju on varma. Helteisen sään pihapöydälle majoneesilla höystetty vati ei oikein sovellu seisoskelemaan. Ulkokekkereillä tarjoaisin tämän ilman majoneesia, jos vadillinen ei tule heti kokonaan syödyksi. Majoneesin kanssa kannattaa olla etenkin näillä hellekeleillä varovainen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.  Jos majoneesi jää pois, puristaisin siinä tapauksessa vadille hieman enemmän sitruunan mehua annosta mehevöittämään. Sitruuna sopii täydellisesti tähän annokseen, jos myöskin majoneesiin raikkautta antamaan.