Rakkaudentäyteiset lihapullat

Viime lauantaina tanssimme vanhemman tyttäremme häitä suuressa hirsipirtissä, ja tuota rakkauden juhlaa makustelen mielessäni vieläkin. Häät olivat aivan ihanat, täynnä lämpöä ja lempeä. Myös puheet olivat ihastuttavia, sopivasti liikuttavia, hauskojakin. Sekä kaaso että bestman oli taiten valittu, ja kiitos heidän, kisailut yms. ohjelmat loistivat poissaolollaan. Niiden sijaan saimme todella nauttia sekä hyvästä juhla-ateriasta, että niiden lomaan sopivasti ripotelluista puheista ja musiikkiesityksistä. Meitä hellittiin niin piano-, viulu- kuin kitaramusiikillakin. Taisi siellä bongorummutkin erästä esitystä kitaroiden lisäksi säestää. Osa esityksistä sai meidät nauramaan hauskoille sanoituksilleen. Osa puolestaan nostatti käsivarret kananlihalle ihan vain olemalla niin koskettava ja vaikuttava esitys. Myös miekanpoltto-rituaali loi aivan erityislaatuista hohtoa iltaan. Tunnelma oli siis käsinkosketeltavan lämmin, ajoittain jopa taianomainen. Voisinpa sanoa, että olin morsiamen äitinä tuon kaiken takana, mutta ei. Nuoret halusivat järjestää juhlat itse, ja suoda meille vanhemmille nautinnon olla kutsuvieraana paikalla. Mitä ihmettä, emmekö saakaan järjestää tyttäremme häitä. Noin mietin, kun aikoinaan tulevista juhlista kuulimme. Ja sormeni vallan syyhysivät päästä suunnittelemaan juhlia. Kun viidennen kerran olin tarjoutunut edes jotakin tekemään, sain lopulta sitten kunniatehtävän. Minulta tilattiin häiden myöhäisiltapalalle lihapullia. Yes!

Otin kunniatehtävän ilolla vastaan. Se olikin hyvin valittu tehtävä minulle. Pyörittelin lihapullia pakkaseen valmiiksi yhteensä neljänä päivänä. Noista jokaisena päivänä, lihapullia pyöritellessäni kävin ajatuksissani läpi tyttäreni elämää tähän asti. Se olikin varsinainen muistojen helminauha, toinen toistaan mukavampia muistoja. Tuoreimmissa muistoissa oli jo vävykin mukana. Olen siitäkin onnellisessa asemassa, että olen saanut oikean toivevävyn, juuri sellaisen, jonka anoppi haluan olla. Mielelläni ja lämpimin ajatuksin siis pyörittelin nekin lihapullat, joiden kohdalla ajattelin vävyäni. Joka ikinen kerta lihapullia tehdessäni olin sytyttänyt myös kynttilän juhlistamaan tätä tärkeää kunniatehtävää.

Onnellisen anopin lihapullat

(n. 90 kpl)

4 pientä sipulia (n. 300 g)

oliiviöljyä

2 tl soijaa

3,3 dl kuohukermaa (laktoositon)

1,5 dl korppujauhoja

2,5 tl suolaa

2 tl paprikajauhetta (dulce, tuotu Espanjasta, mutta tavallinenkin käy)

1,5 tl jauhettua maustepippuria

8 pyöräytystä mustapippuria

2 tl suolatonta jauhelihamaustetta

1 kg naudan jauhelihaa (rasvaa < 10 %, lähiruokaa)

Silppua sipuli tosi pieneksi. Minä käytin pientä sähköistä silppuria. Kuullota sipulisilppu oliiviöljyssä makeaksi ja pehmeäksi. Mausta se soijalla. Sekoittele ja kuullottele vielä hetki.

Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Lisää mausteet ja sekoita. Lisää jauheliha ja kääntele kaikki ainekset sekaisin. Lihapullataikinan pitää jäädä kuohkeaksi, joten älä vatkaa liikaa. Riittää, että kaikki on kunnolla sekaisin.

Pyörittele oliiviöljyssä kostutetuin käsin (tai oikeastaan keittiöhansikkain) cocktailkokoisia pyöryköitä ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Lihapullan muodon ei tarvitse olla liian säntillinen.

Paista lihapullia 225 C -asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.

Uunista oton jälkeen anna lihapullien levähtää pari minuuttia, ja pyörittele niitä sitten hellästi leivinpaperille valuneissa herkullisissa nesteissä. Näin nesteetkin tulevat talteen mehevöittämään pullia. Tein lihapullat tilauksesta kananmunattomina. Epäilin hieman etukäteen, kuinkahan pysyvät kasassa, mutta turhaan. Hyvin pitivät kuosinsa.

 

Koitapas olla tässä vaiheessa napsimatta kypsiä lihapullia. Minulla ei onnistunut. Jännästi myös mieskin ilmestyi tuolloin hellan ääreen norkoilemaan, ja kyllä näin livahtavan muutaman pullan hänenkin suuhunsa. Onneksi tein tämän satsin neljään kertaan, joten lihapullia riitti vielä juhlakansallekin. Ja hyvin näyttivät maistuvan.

Olin minä näiden lihapullien varjolla saanut jujutettua itselleni isommankin vastuualueen. Sain lopulta järjestää koko iltapalan! Pirtin emännät toki iltapalan lämmittivät ja tarjolle asettelivat, mutta minä olin saanut toimittaa iltapalatarjottavat pirtin keittiöön. Ja olen siitä kovasti onnellinen. Aiemmin syödyn juhla-aterian aikana en olisi uskonut, että saman vuorokauden puolella tulee uudestaan nälkä. Niin siinä vain kuitenkin kävi, että kun olimme riemumielin innolla aikamme tanssineet (osa korkkarit seinänviereen jaloista pois potkaisseena), ja kun keittiöstä alkoi tulvia iltapalavalmisteluiden tuoksuja, tuli juhlaväelle uusi nälkä. Iltapala saikin epäilyistäni huolimatta hyvän vastaanoton. Tarjolla oli lihapullien lisäksi salaattia, sekä ratatouillepyöryköitä ja kasvisrullia niille sopivin kastikkein. Näiden lisäksi herkuttelimme vielä juustoilla viikunahillon, keksien, persimonien ja rypäleiden kera.

Pari muutakin vastuualuetta saimme sitten ”lahja hääparille” -verukkeella itsellemme napattua, kuten juomatarjoilun ja paikan koristelun tunnelmavaloin. Ja se teki meidät hyvin onnelliseksi. Onneksemme myös hääpari oli ”lahjaansa” tyytyväinen. Ja sehän se kaikkein tärkeintä olikin.

Näin saivat kaksi onnellista toisensa. He oikein säteilivät onnea, minkä katseleminen teki äidin ja anopin sydämelle hyvää. Toivonkin heille paljon rakkautta, viisautta ja yhteistä tahtoa läpi elämän.

PS. Morsiamen kertomus onnen päivästään löytyy Hevostilan emäntä -blogista, tästä linkistä.