Chili-herkkusienipasta, yksinkertaisesti huippua!

Tässä taas yksi niistä lempipastoistani, jotka eivät oikeastaan näytä yhtään miltään, mutta maku hipoo täydellisyyttä. Yleensäkin olen pastojen kanssa sitä oppikuntaa, jonka pastat eivät ui sooseissa. Toki kostuketta pitää olla, mutta sen tarkoitus on tarrautua pastan pintaan antaen sille täyteläisen maun. Tässä asiassa ihan yksinkertainen apu ja kikka kolmonen on pastan keitinveden käyttö pastan ja ”kastikkeen” yhdistämisvaiheessa. Keitinvettä sekaan heittelemällä maut nappaavat pastaan kiinni, ja siitä tulee juuri sopivan kosteaa ja makoisaa.

Ajelimme sunnuntai-iltapäivänä mökiltä kotiin. Koska kotiin tullessamme olisi jo varmasti nälkä, olin valinnut siihen hetkeen tämän helpon herkun. Tähän tarvittavat ainekset löytyivät osin perusvarastosta, ja muutkin raaka-aineet olivat sellaisia, että pärjäsivät ihan hyvin täällä kotona meidän mökillä ollessamme. Halusin nauttia täysillä tämän herkullisen pastan mausta, joten lisukepuoli jäi ihan vain leipään ja levitteeseen.  Esipaistettu ciabatta oli siis näin reissusta tuleville oiva apu. Paistoin sen nopeasti uunissa, ja kas, pian meillä leijaili vastaleivotun leivän tuoksu. Ciabattan levitteen nappasin kotiin tullessamme kulmakaupasta. Sepäs olikin varsin mainio tuote, ja ihan uusi minulle. Levitteen seassa oli paahdettuja siemeniä. Todella maukasta.

Chili-herkkusienipasta

(3:lle)

300 g fusillipastaa (tai jotain muuta)

(vettä ja suolaa keittämiseen, kumpaakin reilusti)

2 rkl voita

loraus oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

1 rasia (200 g) herkkusieniä

suolaa

mustapippuria

100 g parmesaania

persiljaa

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja valmistele raaka-aineet. Sipulit ja chili silpuksi ja vaikka pullasudilla puhdistetut herkkusienet viipaleiksi. Raasta myös parmesaani ja silppua persilja. Mausta kiehuva vesi suolalla. Lisää pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan kiehuessa kuullota sipulit ja chili voin ja oliiviöljyn seoksessa. Lisää herkkusieniviipaleet ja sekoittele välillä, kunnes niiden olomuoto on muuttunut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pasta alkaa olla kypsää, ota talteen n. 3 dl keitinvettä.

Valuta pasta, mutta älä missään nimessä huuhtele sitä. Siihen pitää jäädä ”pitoa” pintaan. Sekoita pasta sieniseokseen pannun/padan ollessa kuumalla levyllä, samalla keitinvettä vähän kerrallaan mukaan lisäten. Keitinvesi ”häviää” aika nopeasti, jättäen pastaan ihanan tahmean pinnan.

Lisää parmesaanit pastan joukkoon ja sekoita. Tarvittaessa lisää vielä keitinvettä.

Viimeistele pippurilla ja persiljalla. Voit ripotella parmesaania vielä lautasannoksillekin.

Aah, yksinkertaista, ja niin hyvää!

Jos tämä ruoka olikin hieman rusehtavan sävyinen, oli ajomatkamme pääväri sininen. Tai oikeastaan alussa se oli sinivalkoinen. Näpsin vauhdissa muutaman kuvan, koska tuo näkymä kosketti minua. Kuinka kaunista tuolla mökkitiellä Pyhän ja Luoston välillä onkaan.

Aurinko tosiaan jo vilahtelee, mutta ei vielä kovin korkealla. Seuraava kuva on napattu hetkeä myöhemmin, kun Luosto-tunturi on jo jäänyt taakse ja lähestymme Torvista. Niin jäi aurinkokin sinne Luoston huipun taakse, Pyhän ja Luoston väliin. Kaunis on silti tämäkin maisema, ja karuudessaan vaikuttava.

Joka ikinen kerta tuolla kiireen rajan tuolla puolen ajaessamme jaksan ihailla näitä ja muitakin näkymiä. Niitä katsellessa sielu kummasti rauhoittuu.