Poro ja tunturi, ne vain kuuluvat yhteen. Mökillä tunturissa tuleekin
usein tehtyä jotain pororuokaa. Tänä viikonloppuna valmistin miehen
kestotoiveruokaa, poronkäristyspaistosta valkosipuliperunoilla. Ja kyllähän se
maistuu aina minullekin. Aitoja makuja, joita ei pidä mausteilla peittää. Suola
ja pippuri riittävät. Kevyttäkin poro on, tosin tähän ruokaan tulevat kerma ja
juusto kyllä kompensoivat aika tehokkaasti poron keveyden. Valmistan poronkäristyksen aina paistista. Se
on mureaa ja kalvotonta. Tämänkertainen poro tuli valmiiksi siivutettuna Utsjoen
tuntureilta, joissa porojen on hyvä kasvaa koskemattoman ja puhtaan luonnon
keskellä. Ruokajuomaksi porolle käy perinteisesti olut, mutta tällä kertaa nautimme siitä viinin kera.
Poronkäristys-valkosipuliperunapaistos
8 perunaa
10 valkosipulinkynttä
1 sipuli
500 g poronkäristyslihaa
suolaa
mustapippuria
4 dl kuohukermaa
cheddarjuustoraastetta (savujuusto myös tähän hyvä)
Kuori ja viipaloi perunat. Laita viipaleet kylmään veteen likoamaan.
Kun muut ainekset ovat siinä vaiheessa,
että voit alkaa kasata niitä vuokaan, kaada vesi ja siihen liuonneet
tärkkelykset pois. Kuivaa viipaleet talouspaperilla taputellen. Silppua sipuli
ja valkosipulinkynnet. Paista poronkäristys (ei tarvitse sulattaa ennen
paistamista) pannussa voissa, ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun porot alkavat olla kypsiä, lisää sipulisilppu mukaan kuullottumaan. Voitele
vuoka ja lado pohjalle puolet perunoista. Mausta suolalla ja pippurilla. Suolaa saa olla runsaasti, jostakin syystä
se aina katoaa jonnekin valkosipuliperunoista. Lisää paistettu poronkäristys (jonka seassa sipulisilppu) perunoiden päälle. Pinnalle vielä toinen kerros perunoita, mausta
nekin suolalla ja pippurilla. Kaada kerma vuokaan. Paista 225 C asteessa n. 1
tunti. Puolivälissä paistoa kääntele pinnalla olevia perunoita, että ne eivät
kuivu liikaa. Lisää juustoraaste ja jatka paistamista, kunnes perunat kypsiä.
Tästä annoksesta olisi riittänyt neljälle kohtuusyöjälle. Kaksi söi santsaten,
ja siitä jäi vielä pienet annokset seuraavallekin päivälle.
Lisukkeeksi sekoitin pari desilitraa puolukoita pariin lusikalliseen
puolukkahilloa. Tämä yhdistelmä on juuri sopivan makea ja juuri sopivan kirpeä.
Puolukat olen omin pikku kätösin poiminut syksyllä mökkimme tontilta.
Lähiruokaa parhaimmillaan siis.
Ruokajuomaksi nautimme ”Kerran melkein vierailimme tuolla viinitilalla”
–viiniä nimeltään Mas Petit 2015. Huomasin siitä artikkelin jossakin lehdessä,
ja pitihän sitä viiniä sitten tilata. Se on Alkon tilausvalikoimassa. Viini
tulee Barcelonasta Parés Baltàn viinitalosta, jonne olimme muutama vuosi sitten
varanneet retken erään Barcelonaan suuntautuneen opintomatkan vapaavalintaisena
ohjelmana. Odotimme kovasti sitä viinitilavierailua, mutta se retki ei sitten
toteutunutkaan. Sen sijaan päädyimme hauskassa noin 10-henkisessä seurueessa
illalliselle tosi mukavaan ravintolaan jossakin päin Barcelonaa. Seurueemme
koostui sopivan hulvattomassa mielentilassa olevista kanssamatkustajista.
Ruokailun ohessa päädyimme kertomaan toinen toistaan nolompia sattumuksia, mitä
itse kullekin oli vuosien aikana tapahtunut. Lopputuloksena oli se, että me
kaikki nauraa räkätimme niin makeasti vedet silmistä valuen, että ravintolan
henkilökuntakin tuli välillä katsomaan, että mitä ihmettä siellä kabinetissa tapahtuu.
Hekin tilanteen tarkistettuaan poistuivat paikalta kippurassa nauraen. Onneksi
meillä oli kabinetti! Tuo ilta oli niin ikimuistoisen hauska, että se kyllä
korvasi viinitilaretken. Kiva kuitenkin, että nyt pääsimme maistamaan sitä
viiniäkin. Mas Petit 2015 on oiva ruokaviini, ja se sopi oikein hyvin poron vahvalle maulle. Tämä viini sopisi mielestäni myös voimakkaasti
maustetuille ruoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti