sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Poronkäristyspaistos, miehen toiveruokaa

Poro ja tunturi, ne vain kuuluvat yhteen. Mökillä tunturissa tuleekin usein tehtyä jotain pororuokaa. Tänä viikonloppuna valmistin miehen kestotoiveruokaa, poronkäristyspaistosta valkosipuliperunoilla. Ja kyllähän se maistuu aina minullekin. Aitoja makuja, joita ei pidä mausteilla peittää. Suola ja pippuri riittävät. Kevyttäkin poro on, tosin tähän ruokaan tulevat kerma ja juusto kyllä kompensoivat aika tehokkaasti poron keveyden.  Valmistan poronkäristyksen aina paistista. Se on mureaa ja kalvotonta. Tämänkertainen poro tuli valmiiksi siivutettuna Utsjoen tuntureilta, joissa porojen on hyvä kasvaa koskemattoman ja puhtaan luonnon keskellä. Ruokajuomaksi porolle käy perinteisesti olut, mutta tällä kertaa nautimme siitä viinin kera.
 
 
 
 
Poronkäristys-valkosipuliperunapaistos

8 perunaa
10 valkosipulinkynttä
1 sipuli
500 g poronkäristyslihaa
suolaa
mustapippuria
2 kuohukermaa
cheddarjuustoraastetta (savujuusto myös tähän hyvä)

Kuori ja viipaloi perunat. Laita viipaleet kylmään veteen likoamaan. Kun muut  ainekset ovat siinä vaiheessa, että voit alkaa kasata niitä vuokaan, kaada vesi ja siihen liuonneet tärkkelykset pois. Kuivaa viipaleet talouspaperilla taputellen. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista poronkäristys (ei tarvitse sulattaa ennen paistamista) pannussa voissa, ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Voitele vuoka ja lado pohjalle puolet perunoista. Mausta suolalla ja pippurilla sekä ripottele päälle puolet sipuleista. Suolaa saa olla runsaasti, jostakin syystä se aina katoaa jonnekin valkosipuliperunoista. Lisää paistettu poronkäristys perunoiden ja sipulien päälle. Pinnalle vielä toinen kerros perunoita ja sipuleita, mausta nekin suolalla ja pippurilla. Kaada kermat vuokaan. Paista 225 C asteessa n. 1 tunti. Puolivälissä paistoa kääntele pinnalla olevia perunoita, että ne eivät kuivu liikaa. Lisää juustoraaste ja jatka paistamista, kunnes perunat kypsiä. Tästä annoksesta olisi riittänyt neljälle kohtuusyöjälle. Kaksi söi santsaten, ja siitä jäi vielä pienet annokset seuraavallekin päivälle.

Lisukkeeksi sekoitin pari desilitraa puolukoita pariin lusikalliseen puolukkahilloa. Tämä yhdistelmä on juuri sopivan makea ja juuri sopivan kirpeä. Puolukat olen omin pikku kätösin poiminut syksyllä mökkimme tontilta. Lähiruokaa parhaimmillaan siis.
 
 
 
 
Ruokajuomaksi nautimme ”Kerran melkein vierailimme tuolla viinitilalla” –viiniä nimeltään Mas Petit 2015. Huomasin siitä artikkelin jossakin lehdessä, ja pitihän sitä viiniä sitten tilata. Se on Alkon tilausvalikoimassa. Viini tulee Barcelonasta Parés Baltàn viinitalosta, jonne olimme muutama vuosi sitten varanneet retken erään Barcelonaan suuntautuneen opintomatkan vapaavalintaisena ohjelmana. Odotimme kovasti sitä viinitilavierailua, mutta se retki ei sitten toteutunutkaan. Sen sijaan päädyimme hauskassa noin 10-henkisessä seurueessa illalliselle tosi mukavaan ravintolaan jossakin päin Barcelonaa. Seurueemme koostui sopivan hulvattomassa mielentilassa olevista kanssamatkustajista. Ruokailun ohessa päädyimme kertomaan toinen toistaan nolompia sattumuksia, mitä itse kullekin oli vuosien aikana tapahtunut. Lopputuloksena oli se, että me kaikki nauraa räkätimme niin makeasti vedet silmistä valuen, että ravintolan henkilökuntakin tuli välillä katsomaan, että mitä ihmettä siellä kabinetissa tapahtuu. Hekin tilanteen tarkistettuaan poistuivat paikalta kippurassa nauraen. Onneksi meillä oli kabinetti! Tuo ilta oli niin ikimuistoisen hauska, että se kyllä korvasi viinitilaretken. Kiva kuitenkin, että nyt pääsimme maistamaan sitä viiniäkin. Mas Petit 2015 on oiva ruokaviini, ja se sopi oikein hyvin poron vahvalle maulle. Tämä viini sopisi mielestäni myös voimakkaasti maustetuille ruoille.
 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti