torstai 30. huhtikuuta 2020

Ihanat uunifetakipposet spesiaalihetkiin


Hyvä ruoka, parempi mieli. Tuo sanonta pitää taatusti paikkansa. Valmistin nämä herkut jo pari viikkoa sitten perjantai-illan herkuksi, ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että näitä mussuttaessa unohtui hetkeksi niin omat kuin maailmankin murheet. Nämä kipposet valmistuvat tosi helposti, ja niiden lisäksi tarvitaan vain kynttilään tuli, lasiin hyvää viiniä ja taustalle tunnelmallista musiikkia.




Uunifetakipposet


2:lle

1 pkt (200 g) fetaa
oliiviöljyä
12 pulleaa kirsikkatomaattia
½ punainen chili
4 valkosipulinkynttä
vuorisuolaa
mustapippuria
loraus hunajaa
muutama basilikan lehti

200 C uunissa 15-20 minuuttia

Öljyä kaksi uuninkestävää kippoa ja laita kumpaankin kippoon puolikas fetasta. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja levitä ne fetan ympärille. Viipaloi chili fetan päälle. Kuori ja viipaloi valkosipulit sinne tänne. Lorauta koko komeuden päälle ja reunoille hyvä loraus oliiviöljyä. (Näitä lorautuksia ei tule koskaan mittailtua, mutta varmaan nyt ainakin semmoinen ½ dl on ihan hyvä määrä.) Ripottele (tai pyöräytä myllystä) tomaateille suolaa, ja koko setille kannattaa pyöräyttää myös pikkaisen pippuria. Lorauta chilin (ja fetan) päälle hunajaa ehkä noin 2 tl verran per kippo.




Laita astiat uuniin 15-20 minuutiksi. Viimeistele annokset paiston jälkeen basilikasilpulla. Lorauta vielä valmiillekin annoksille hyvä loraus oliiviöljyä, etenkin jos aiemmin lorautettua ei ole enää näkyvissä. Kippoon on tarkoitus jäädä ihanaa nestettä.




Tarjoile uunifetakipposten seuraksi esim. maalaisleipää, sellaista sopivasti rapeapintaista. Minä laitoin loppumetreillä (n. 5 minuuttia ennen kippojen valmistumista) leipäviipaleetkin uuniin lämpenemään ja hiukkasen paahtumaankin.




Huuhtelimme nämä herkut alas italialaisella Ripasso-punaviinillä, joka oli ainakin meidän mielestämme ihan osuva valinta tälle setille.







Hyvän leivän ja uunifetan (lisukkeineen) liitto hivelee makuhermoja. Leipää voit joko dipata kipossa, tai voit myös lusikoida fetaa lisukkeineen ja liemineen leivän päälle. Molempi parempi ja tyyli on vapaa.




Loppuliemetkin on ihana pyyhkäistä leivänkannikalla parempiin suihin. Typötyhjästä kiposta päätellen herkku kävi kaupaksi viimeiseen pyyhkäisyyn saakka.




Tämä on varsinaista hyvän mielen syötävää. Myös valmistuksen helppous ja nopeus nostattaa hymyn huulille.



sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Bulguria ja kanaa harissajogurtilla sekä hymyn voima


Siitä on jo vallankin pari viikkoa, kun tein hauskaa bulgurpohjaista ruokaa. Tabbouleh-salaatiksikin sitä varmaan voisi kutsua. Idean tähän ateriaan sain Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta, missä Alex tätä valmisti. Näytti niin kivalta setiltä, että pitihän sitä sitten minunkin kokeilla. Googlasin ohjeen K-ruoka -sivustolta, tästä linkistä. Olen kyllä sitä mieltä, että tuohon ohjeeseen sisältyy epäkohta. Siihen kirjattu bulgurin ja veden määrä ei mielestäni vastaa sitä määrää, jonka Alex tuossa ohjelmassa kippoon laittoi. Minun silmiini näytti, että niitä meni huomattavasti enemmän kuin vain yksi desilitra kumpaakin. Tein siis ohjeeseen omat muunnokseni ja lisäykseni, ja kirjaan tähän reseptin siten, kuin minä tänän aterian valmistin.




Kana-tabbouleh ja harissajogurttia


2:lle pääruoaksi tai 4:lle lisukkeeksi

400 g kanaa isoina suikaleina (tässä maustetut muhkeat kananfileet itse suikaloituina)
2 dl bulguria
4 dl vettä
½ tl suolaa
n. 100 g kirsikkatomaatteja
6 aurinkokuivattua tomaattia
1 ruukku lehtipersiljaa
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä

Harissajogurtti:

200 g turkkilaista jogurttia
1 rkl harissaa
ripaus suolaa




Kiehauta suolalla maustettu vesi. Lisää mukaan bulgur. Sekoita ja ota kattila pois liedeltä, peitä kannella ja anna kypsyä 10 minuuttia.

Paista kanan suikaleet pienessä määrässä öljyä kypsiksi.




Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Hienonna lehtipersilja. Sekoita bulgur, tomaatit, persilja, sitruunanmehu ja oliiviöljy kulhossa. Tarkista maku, suolaa varmaan tarvitaan tässäkin vaiheessa.




Sekoita harissajogurtin ainekset keskenään. Tarjoa kanasuikaleet tabboulehin ja harissajogurtin kera.

Tosi kiva ja hyvältä maistuva setti. Teen varmasti uudelleenkin. Turhan harvoin tulee käytettyä bulguria ruoanlaitossa.




Ja sitten yksi mielenkiintoinen havainto, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä tämän ruoan kanssa. Se on havainto hymyn voimasta. Osallistuin viime viikolla stressinhallinta-webinaariin, jossa tehtiin hengitysharjoite. Hengittelimme ensin silmät kiinni tunnustellen, missä kohti kehoa hengitys tuntuu. Ainakin minun tapauksessani hengitys kulki aika lailla nenän ja hartialinjan välillä, eli aivan liian pintapuolisesti hengittelen. Seuraavaksi meitä neuvottiin laittamaan huulemme pienen pieneen hymyyn ja jatkaa hengittelyä ja hengityksen kulkureitin havainnointia. Yllättäin tämä pieni hymy ikään kuin avasi portit, ja hengitys pääsi laskeutumaa paljon alemmaksi keuhkoihin. Kokeilepas sinäkin!

Kävin juuri äsken hymyilemässä lumisella metsälenkillä. Vieressä meni latu ja ehkä jotkut ohitseni hiihtäneet ihmettelivät omituista metsän keskellä hymyilijää. No onhan se epäilyttävää! 😉




torstai 23. huhtikuuta 2020

Vanha kunnon makkarakeitto ja kuinka se tehdään


Näinä aikoina kodeissa kokataan ahkerasti, ja ihan tavalliset kotiruoat ovat nousseet arvoon arvaamattoman. Perinteiset, lapsuudesta tutut arkiruoat tuovat lohtua. Ne antavat tunteen jostakin pysyvästä. Nyt jos koskaan onkin hyvä aika ottaa ne taas ohjelmistoon ja jakaa siinä samalla myös perimätietoa jälkipolville. Viime aikoina olen itsekin joutunut/päässyt etätöiden myötä kokkailemaan myös arkisin, huomaan hakevani ruokavinkkejä omasta lapsuudestani. Yksi lempiruoistani oli silloin makkarakeitto. Suorastaan hämmästyin, kun en löytänyt sitä blogistani. Olen ehkä pitänyt sitä liian itsestään selvänä ja tavallisena ruokana. Mutta sellaisia ruokia ja ruokaohjeita me nyt tarvitsemme, joten korjaan nyt heti asian tänne blogiinkin.




Perinteinen makkarakeitto


4:lle

1 lenkkimakkara (tässä Kunnon kuoreton lenkki 450 g)
2 rkl voita
6 perunaa (keskikokoa)
2 porkkanaa
1 sipuli
1 l lihalientä (tai 1 l vettä + 2 lihaliemikuutiota tai -fondia)
2-3 laakerinlehteä
10 maustepippuria
½ -1 punttia persiljaa

Halkaise lenkinpuolikkaat pitkittäissuunnassa ja leikkaa halkaistut lenkit puoliympyrän mallisiksi viipaleiksi. (Satsaa lenkin laatuun, makuerot ovat lenkkimakkaroissakin melkoiset.) Kuori, ja paloittele perunat ja porkkanat. (Tapanani on kuutioida perunat sen kokoiseksi, ettei niitä tarvitse yrittää pieniä enää lautasella. Ja porkkanat pilkon vielä pienemmiksi.) Kuori ja silppua sipuli terävällä veitsellä. Silppua persilja. Ja sitten sopan tekoon…

Sulata ruokalusikallinen voita pinnoitetussa kattilassa ja kaada perunat kattilaan. Kuullottele niitä pari kolme minuuttia.




Lisää porkkanakuutiot ja jatka kuullotusta hetken aikaa. Perunoiden ja porkkanoiden kuullotus ei vie montaa minuuttia. Se kannattaa siis malttaa tehdä, ainakin jos haluat erityisen maukasta keittoa.




Kaada lihaliemi (tai vesi ja fondit) kattilaan. Lisää laakerinlehdet ja pippurit ja jätä keitto kiehumaan.




Keiton kiehuessa kuumenna pannu ja lisää ruokalusikallinen voita. Ruskista sipulit.




Lisää makkaraviipaleet ja paista ne kauniin värisiksi. (Myöskään tätä vaihetta ei kannata ohittaa, jos parasta makkarakeittoa haluat.)






Lisää ruskistettu sipuli-makkaraseos keittoon. Jatka keittämistä, kunnes perunat ovat kypsiä, elleivät ne sitä jo ole. Perunakuutiot kypsyvät yleensä noin 15 minuutissa.




Kun perunatkin ovat kypsiä, tarkista maku. Lisää persiljasilppu, ja sekoita persilja keiton sekaan.




Tuoksukin sen jo kertoo, että keitto on nyt valmis nautittavaksi. Sitten vain kattila pöytään ja syöjät sen ympärille. Ripottele vielä jo tarjolla olevan keiton pinnallekin hiukan persiljaa.




Tässäpä oli seikkaperäinen ohje, kuinka tehdä kunnon perinteinen makkarakeitto. Näillä ohjein pitäisi onnistua niidenkin, jotka ovat ennen koronaa kokkailleet vain vähän, tai ei ollenkaan.

Tein tämän keiton maanantai-iltana, ja jaoin sen suoraan neljään annokseen. Näin oli tiistain ja keskiviikon lounaat mikroa vaille valmiit. No pitihän tätä toki maistaa muutama lusikallinen jo heti tuoreeltaankin. Ai että, melkein itku siinä maistellessa pääsi. Keitto oli niin hyvää. Lohduttavaa myös. Maailma oli taas hetken aikaa parempi.