perjantai 30. lokakuuta 2020

Broilerimurekepihvit

 

Tässä eräänä päivänä järjestelin keittokirjahyllyäni, kun jostakin sieltä kirjojen välistä tupsahti esiin tosi vanha, paperille kirjoitettu resepti. Kyseessä oli broilerimurekepihvien ohje, jonka olemassaoloa en ollut enää muistanutkaan. On se jännä, miten hyvätkin ruoat jäävät toisinaan vain unholaan. Tämä ohje oli meillä kovassa käytössä silloin, kun lapsemme olivat vielä lapsia, ja minun piti keksiä joka päivälle uutta (tai edellispäiväisestä tuunattua) syötävää. Nyt en kyllä jaksa muistaa, mistä tuo ohje on peräisin, mutta kiva arkiruokaohje se kyllä on. Ja tätä en sano muistin varassa, vaan otin ohjeen heti tällä viikolla käyttöön. Tein heti kerralla tuplasatsin, ja pakastin osan pihveistä.

 


 

Broilerimurekepihvit

8-10 pihviä

 

400 g broilerin jauhelihaa

1 kananmuna

1 dl punaista pestoa (tässä Barilla Pesto Rosso)

1 rkl perunajauhoja

väh. ½ tl suolaa (hieno merisuola parasta)

muutama kunnon pyöräytys mustapippurimyllystä

 

Sekoita kaikki murekkeen ainekset keskenään. Kuumenna pannu tai ohukaispannu, ja lisää pannulle voita (tai öljyä). Lusikoi taikinasta pannulle reiluja nokareita (max. 4 pihviä kerrallaan, jotta kääntäminen on vaivatonta), ja tasoittele nokareet lastalla pihvin malliseksi. Paista pari minuuttia kumminkin puolin välillä lastalla painellen, jotta pinta saa kauniin värin. Loppukypsennä pihvejä 225 C uunissa 10 minuuttia. Voit toki paistaa pihvit ihan kypsäksi asti myös pannulla.

Tärkeää! Älä koskaan käsittele kypsiä pihvejä sillä lastalla, millä olet käsitellyt raakaa broilerin jauhelihaa!

 


 

Tarjosin pihvit persiljamuusin ja tomaatti-rucolasalaatin kanssa. Hyvän puikulamuusin ohje löytyy vaikkapa tästä linkistä. Persiljamuusiksi se muuntuu sekoittamalla muusin sekaan reilu määrä silputtua persiljaa. Tämä ruoka maistui niin kotiruoalle, niin kotiruoalle. Ja vieläpä hyvälle sellaiselle. Ohjeessa oleva määrä pestoa ei puske liikaa läpi, joten pihvit maistuvat varmasti lapsillekin.

 


 

Jos taas haluat pihveihisi enemmän makuelämyksiä, niin esim. tuoreyrtit, silputut aurinkokuivatut tomaatit tai kaprikset toimivat varmasti hyvin tämän mureketaikinan seassa. Kannattaa uskaliaasti kokeilla erilaisia variaatioita, mutta hyviä nämä ovat tällaisenaankin. Ohjeessa oleva suolan määrä oli mielestäni juuri ja juuri riittävä. Mutta kun ”juuri ja juuri riittävä” ei ole se, mitä maustamisellani haen, niin ripsautin valmiiden pihvien pinnalle hieman sormisuolaa. Sitten saatoin todeta, että nyt on hyvä näin.

 

 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Thaikanaa kookoskastikkeessa

 

Olen ihan vastikään bongannut Yhdysvalloissa asuvan, suomalaislähtöisen May Esther Paavolan ruokaohjelman nimeltä Mayn keittiö, josta on käynnissä (ties kuinka mones?) uusintakierros AlfaTV-kanavalla. Ohjelmassa May kokkailee kodikkaasti herkullisen näköisiä ruokia, joissa on runsaasti värejä. Minäkin teen mielelläni värikästä ruokaa, koska värikkäässä ruoassa on yleensä monenlaisia kasviksia ja vitamiinin lähteitä.

Mayn ruoat ovat myös gluteenittomia. Itse siedän hyvin gluteenia, mutta minulle on ihan ok kokata myös gluteenitonta ruokaa. Maku ratkaisee. Viime viikkoisessa uusintalähetyksessä May kokkasi thaikanaa kookoskastikkeessa. Se näytti niin hyvältä, että kirjoitin reseptin (omin muunnoksin) lennosta talteen, pause-näppäintä tiuhaan käyttäen. Otin tänään ohjeen käyttöön, ja nautimme todella hyvää thaikanaa sunnuntailounaaksemme.

 


 

Thaikanaa kookoskastikkeessa

4:lle

 

2 rkl avokadoöljyä, lisäile tarvittaessa

1 punasipuli siivuina

3 isoa valkosipulin kynttä silputtuna

2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

1-2 rkl punaista currytahnaa

4 muhkeaa broilerin fileetä reiluina suikaleina

1 suikaloitu punainen paprika

400 ml kookosmaitoa

2 kaffirlimetinlehteä

1 (tai 2, jos ohuita) sitruunaruohon varsi

hyvä nippu thaibasilikaa

1 lime mehuna

(suolaa)

(pinaatinlehtiä)

(korianteria)

 

Kokkaaminen käy vaivattomasti, kun esikäsittelet raaka-aineet etukäteen.

 

Kuumenna wokkipannu ja lorauta pannulle avokadoöljyä. Lisää punasipulisiivut, valkosipulisilppu ja (ei liian hienolla terällä) raastettu inkivääri. Kuullottele pari minuuttia. Lisää currytahna (laitoin 2 rkl), ja lisää tarvittaessa myös öljyä.

 


 

Siirrä sipuliseosta wokkipannun reunoille, jotta paistopintaa vapautuu. Lisää broilerisuikaleet tai -palaset. (Minä käytin tässä pelkästään reilun kokoisia marinoimattomia broilerinfileitä. Mayn kanasetti sisälsi 2 rintapalaa ja 200 g reittä, kaikki luuttomina, nahattomina ja rasvattomina.)

 


 

Paista broilerinsuikaleet liki kypsiksi ja lisää paprikasuikaleet. Jatka paistamista, kunnes broilerit ovat kypsiä. Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehumispisteeseen, anna kiehua muutaman minuutin ajan. Nuiji sitruunaruohon varsi murskaksi, ja lisää varsi tai varret wokkiin. (Ota pois ennen tarjoamista.) Lisää myös kaffirlimetinlehdet. (Poista nämäkin ennen tarjoilua, ettei vahingossa päädy suuhun thaibasilikaksi luultuna.)

 


 

Lisää thaibasilikan lehdet muiden ainesten joukkoon. Purista sekaan yhden limen mehu. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Tarkista pitääkö lisätä suolaa.

 


 

May lisäsi tässä kohti värin ja terveellisyyden vuoksi pinaatinlehtiä. Minäkin olisin niin tehnyt, mutta nyt oli kotimaisella babypinaatilla ollut toimitusvaikeuksia. Toki olisin voinut korvata sen ulkomaisella, mutta jätin väliin, koska olen joutunut aiemmin pettymään ulkomaisen pinaatin makuun. Tokihan ne siellä omassa kotimaassaan olisivat se paras vaihtoehto. May kertoi laittavansa sekaan myös korianteria, mutta koska se meillä jakaa mielipiteitä, jätin laittamatta. Olisihan sitä tietystikin voinut laittaa tarjolle myös erilliseen kippoon, josta korianterin ystävät olisivat voineet lisätä sitä annokseensa.

 


 

Tarjoile thaikana basmatiriisin kanssa. Wau, mikä yhdistelmä! Mayn sanoja lainatakseni sanon, että ”jos ei tästä ole iloinen, niin ei sitten mistään”. Ruokajuomaksi nautimme Rieslingiä, joka valikoitui arvonnan tuloksena. Toinen vaihtoehto olisi ollut lagerolut. Luulen, että molempi parempi.

 

 

 

torstai 22. lokakuuta 2020

Sopa de marisco – merellinen keitto

 

Kirjoitan tätä postausta nostalgisissa tunnelmissa. Jos maailma olisi ennallaan, viettäisimme juuri tämänkertaisen Espanjan lomamme kolmatta ja viimeistä viikkoa. Loman ohjelmassa olisi ollut paitsi lepoa ja liikuntaa Espanjan auringon alla, myös lukuisa määrä ihania merellisiä aterioita, vieläpä meren äärellä. Kaikki nuo jäivät tällä kertaa haaveeksi. Tuon merellisen keiton pystyin sentään itsekin tässä eräänä lauantaina toteuttamaan, joskin käytettävissä olevat merenelävät rajoittuivat kaupan pakastekaapin antimiin. Hyvä niinkin.

 


 

Merellinen keitto

(4:lle pääruoaksi, 6:lle alkuruoaksi)

 

sahramia (kuivattuja säikeitä)

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

10 cm pätkä purjoa

1 pienehkö fenkoli (n. 150 g)

1 tl savupaprikajauhetta

aavistus tulista (picante) paprikajauhetta (cayenne tai tuore chili käyvät myös)

1 dl valkoviiniä

½ dl tomaattipyreetä

1 tlk tomaattimurskaa

1 l kalalientä

½ sitruunan mehu

2 tl kuivattua persiljaa

2 laakerinlehteä

muutama timjamin oksa

10 maustepippuria

 

1 pkt (150 g) kampasimpukoita (pakaste)

1 pss (180 g) suuria katkarapuja (pakaste)

1 pkt (450 g) sinisimpukoita (pakaste) (+ tilkka valkoviiniä, 1-2 valkosipulinkynttä ja 1 salottisipuli)

lehtipersiljaa viimeistelyyn

 


 

Laita reilu hyppysellinen sahramin säikeitä kuppiin ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna liota 10 minuuttia. Siivilöi ja käytä neste maustamiseen. (Voit käyttää myös jauhettua sahramia, joka lisätään keitokseen tästä ohjeesta poiketen paprikajauheiden yhteydessä.)

 


 

Kuori ja silppua sipulit. Halkaise purjo ja huuhtele se välejä myöten. Taputtele purjo kuivaksi ja silppua se. Leikkaa myös fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita ja fenkolia pinnoitetussa kattilassa oliiviöljyssä. Lisää savupaprikajauhe ja veitsenkärjellinen tulista paprikajauhetta. (Oman picante-jauheeni olen tuonut Espanjasta, mutta voi sitä olla saatavilla myös täällä Suomessa ainakin parhaimmin varustetuissa kaupoissa. Ellei, niin voit korvata sen vaikka yhdellä punaisella tuorechilillä (silputtuna). Myös cayenne käy, niin kuivattuna kuin jauheena.) Jatka kuullottamista vielä hetki niin, että paprikajauheiden aromit lähtevät liikkeelle. Tunnet tuoksusta, kun näin tapahtuu.

Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää myös sahramivesi, tomaattipyree, tomaattimurska, kalaliemi ja sitruunan mehu sekä loput mausteet. Anna keiton kiehua ainakin puoli tuntia. Voit soseuttaa keittopohjan niin halutessasi. Minä halusin nyt liemeen myös sattumia, joten ohitin soseuttamisen. Tarkista maku ja lisää meren herkut. Siihen on kaksi vaihtoehtoista tapaa, kerron kohta vaihtoehdot. Kummin vain, lisää lopuksi runsaasti lehtipersiljasilppua.

 


 

Jos lisäät merenelävät raakoina, kiehuta niiden lisäämisen jälkeen keittoa ainoastaan sen aikaa, että simpukat ovat kypsiä. Pidempään kiehuessaan simpukat sitkistyvät. Tai sitten voit tehdä kuten minä, eli valmistele merenelävät etukäteen kypsiksi ja lisää ne valmiiseen keittopohjaan. Erityisesti kampasimpukoiden osalta halusin tehdä näin, jotta ne saisivat kauniin paistovärin ja rakenteen pintaansa.

Näiden merenelävien esikäsittely sujui seuraavasti. Sulatin katkaravut pussin ohjeen mukaan ja valutin ne siivilässä.

 


 

Kampasimpukatkin sulatin pakkauksen ohjeen mukaan ja taputtelin ne kuivaksi. Maustoin kampasimpukat kevyesti hienolla merisuolalla ja paistoin ne kuumalla pannulla voissa yhden minuutin ajan per puoli.

 


 

Sen jälkeen siirsin kampasimpukat lautaselle, jotta ne eivät jatkaisi kypsymistä kuumalla pannulla. Lautasella oli myös helppo puolittaa ne. Voit lisätä ne keittoon myös kokonaisina, mutta minä halusin niistä vähän pienempiä.

 


 

Pakastetut sinisimpukat halusin käsitellä etukäteen siitä syystä, että siten voisin valkata mahdolliset aukeamattomat simpukat pois. Turha niitä on keittoon lisätä, koska aukeamattomat simpukat eivät ole syöntikelpoisia. Kuullotin valkosipulia ja salottisipulisilppua kannellisessa pannussa ja lisäsin kunnon lorauksen valkoviiniä. Kun viini kiehui, lisäsin jäiset simpukat ja kypsensin ne kannen alla pakkauksen ohjeen mukaisesti. (Itse asiassa Espanjassa käytetään tavallisimmin pikkusimpukoita tässä keitossa, mutta nämä olivat ainoita kuorellisia simpukoita, mitä oli saatavilla kaupan pakasteesta.)

 


 

Sitten kun aika oli kypsä, kuumensin keiton uudelleen kiehuvaksi ja lisäsin katkaravut ja kypsät simpukat keiton sekaan. Sen jälkeen riitti enää nopea kuumennus, kunnes keitto taas poreili.

 


 

Keitto sai seurakseen vastapaistettuja sämpylöitä. Kaupan esipaistetut sämpylät uunin kautta tarjoiltuna muistuttivat tarpeeksi paljon niitä vehnäsämpylöitä, mitä Espanjan ravintoloissa saadaan aina pyytämättä ja tilaamatta. Toki ne yleensä näkyvät laskulla jonkinlaisena kattausmaksuna, mikä itse asiassa oikein onkin. Espanjalaisethan käyttävät lusikan ja haarukan lisäksi myös leipää ateriointivälineenä. Leivästä on tapana myös murtaa paloja, joita kastetaan lautasen liemissä ja sooseissa. Ai jai, esim. Pil Pil -kipossa uitettu leipäpalanen on ihan parasta.

 


 

Tämä keitto on mitä mainioin vierastarjottava. Liemen voi valmistaa etukäteen, ja merenelävien kypsennys ja keittoon lisääminen sujuvat siinä samalla, kun cava-maljoja kohotellaan. Näin ainakin meillä tapahtui. Tuonkertainen ruokavieraamme on myös vanha Espanjan kävijä, joka usein kaipaa niitä ihania merellisiä Andalusian herkkuja. Ajattelinkin nyt siis järjestää niin hänelle kuin meillekin pientä lohduketta kotikutoisen sopan muodossa. Paikan päällehän emme nyt pääse. Vieraamme tuomat kukkaset olivat myös hyvin teemaan sopivat. Nehän loistivat kuin Espanjan aurinko konsanaan.

 


 

Tämä merellinen keitto maistui meille kaikille jopa niin, että kukin otti ainakin kaksi lautasellista. Siinä samalla saivat sämpylätkin kyytiä. Meillä tämä oli ainoa ruokalaji, joten menekki oli siitäkin syystä hyvä. Mutta kyllä se upposi meihin myös makunsa tähden. Keittoa lusikoidessamme muistelimme monia ihania Espanjan muistoja. Mietin vähän etukäteen, että onkohan tämä huono idea, eli tuntuukohan siltä, kuin tikaria haavassa kääntäisi. Turha pelko, koska jotenkin kuitenkin onnistuimme käsittelemään asiaa siltä kantilta ajatellen, että olemmepa me onnekkaita, kun olemme voineet elää ja kokea nuokin hetket. Niitä hetkiä nyt hyvällä muistelemme.

 


 

Jälkiruoaksi meillä oli churroja ja kuumaa suklaakastiketta, jotka saivat myös ilahtuneen vastaanoton. Totta puhuen, Espanjassa vain todella harvoin olemme niitä jälkiruoaksi syöneet. Siellä ne ovat enemmän aamupäivän juttu jossakin kivassa kahvilassa. Mutta nyt ne olivat nappivalinta aterian päälle, eritoten tällaisen kevyen merellisen keiton jälkeen jaksoimme vielä churroillakin herkutella.

Nämä churrot valmistuivat kätevästi uunissa, kyseessä oli Pirkka Parhaat pakasteuutuus. Suklaakastikkeen tarjoilin ”suklaalla kuorrutetuista” espressokupeista. No tuo kuorrutushan oli tietysti vahinko. Lämmitin suklaakastikkeen (valmista sekin) kupeissa mikrossa, ja kun selkäni käänsin, alkoi suklaakastike kuohua yli. Hetken pohdinnan jälkeen päätin laittaa kipot tarjolle sellaisinaan. Sovimme, että näin oli tarkoitettu. Ei se ole niin vakavaa. Hyvät naurut tuostakin saimme, ja jäipähän tuokin kokemus mieleen.

 


 

Toisena jälkkärinä nautimme pienet espressot ja 43-liköörit, joka setti onkin meille ehkä se tavallisin aterian kruunu Espanjassa, ainakin silloin kun oikein hyvin syödään. Toisinaan avecjuomana on hyvä brandy, mutta nyt mentiin liköörillä.

 


 

Olipas mukava lauantai. Turha luulla, että se Espanjan kaipuuta mihinkään häivytti. Siellä se kaipuu sielussa on ja pysyy, kunnes niihin maisemiin taas pääsemme. Aika näyttää, milloin näin tapahtuu. Sitä odotellessa tällaiset ”korvikeateriat” ovat ainakin yksi hyvä syy muiden jatkeena kokoontua yhdessä saman pöydän äärelle, vaikkeivät ne autenttisia aterioita aivan täysin vastaisikaan.