keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Poron osso bucoa ja puikulamuusia Pipana-Pipsaa muistellen


Poro kuuluu tunturiin. Ja niin kuului joskus muinoin Pipana-Pipsakin. Se oli sellainen harvinaisen kesy poro, joka tuli aina tervehtimään, kun mökille saavuimme. Maagiseksikin sitä luonnehdimme. Mökillä tuli joskus tunne, että joku tuijottaa. Sitten kun käänsin katseeni ikkunaan, tapitti siinä mökin ulkopuolella Pipana-Pipsa suoraan silmiin. Hui. Kun hiihtäjät tulivat ladulta takaisin, tuli Pipana-Pipsa nuolemaan heidän suksensa päällyksiä. Illalla se pani maate aina tiettyyn kohtaan mökin pihaa. Sanoin sille hyvät yöt, ja aamulla herättyäni menin ensimmäiseksi ikkunasta katsomaan, vieläkö Pipana-Pipsa nukkuu. Yleensä lumessa oli jäljellä sulanut kohta, kunnes se taas palasi. Näin hellyttävästä kokemuksesta huolimatta valmistan pororuokia kevein mielen. Tällä kertaa tein poron potkakiekoista osso bucoa. Haudutin sitä uunissa neljä tuntia. Oli muuten kypsää. Ei tarvinnut kuin haarukkaa näyttää, ja liha irtosi luista.




Vaikka Pipana-Pipsa onkin jo häipynyt pihapiiristä, ei tätä ruokaa tehty siitä. Ostimme joulun alla puolikkaan poronvasan, joka tuli meille Inarista kätevästi sopivan kokoisiin osiin pilkottuna, siistittynä ja vakumoituna. Nyt on aika ylellinen olo, kun voi mennä vain pakastimelle, ja valita sieltä seuraavan pororuoan raaka-aineet. Ja on muuten hyvää tavaraa! Ensimmäiseksi käsittelyyni pääsi sieltä poron potkakiekot, jotka otin päivää ennen mökille lähtöä jääkaappiin sulamaan.


 

Poro on niin hieno raaka-aine, että sen makua ei pidä lähteä turhilla mausteilla peittämään. Pitkä kypsytys, sopiva suola, pippuri ja neste sekä kotimaiset kasvikset ja yrtit, se on siinä.

 

Poron osso buco

3 porkkanaa
2 palsternakkaa (tai naurista)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
1 kg poron potkakiekkoja
2 dl punaviiniä
8-10 dl riistalientä tai lihalientä
3 laakerinlehteä
15 maustepippuria
nippu timjamia






1.
Pese, kuori ja paloittele porkkanat ja palsternakat ja laita ne voideltuun pataan. Tällä kertaa löysinkin hauskoja porkkanoita, kolmea väriä samassa pussissa. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.








2.
Kuori ja pilko sipulit ja lisää ne pataan. Ripottele kasviksille suolaa, ja sekoita.




3.
(Porot otin huoneenlämpöön n. tuntia ennen kuin aloin valmistella pataa.) Leikkaa poroa ympäröiviin kalvoihin viiltoja, jotta lihat eivät kypsymisen aikana tarpeettomasti kipristy. Mausta porot suolalla ja pippurilla ja lisää ne pataan.




4.
Lisää kuumaa lihalientä sen verran, että porot juuri ja juuri peittyvät. Kuuma neste sulkee poron lihassyyt. Siten porosta tulee mehevämpi. Voit toki myös ruskistaa lihat pannulla, jolloin lihan pinta ”sulkeutuu”. Välttämätöntä se ei ole.




5.
Lisää punaviini ja mausteet.  Kääntele vähän potkakiekkoja, jotta mausteet pääsevät tasaisesti myös niiden alle. Jos liemi on vähäsuolaista, laita pataan ihan reilusti (= n. 1 rkl) suolaa. Kypsennyksen toisella puoliskolla alkavat jo maku ja suolamäärä täsmentyä, eli lisää sitten tarvittaessa suolaa.

6.
Lisää nippu timjamia, ja taputtele sekin nesteen pinnan alle. Poista timjamit ennen tarjoilua.




7.
Paista ensin 1 tunti 200 C –asteessa, ilman kantta. Laske sitten asteet 120 C –asteeseen ja jatka paistamista vielä 3 tuntia. Paistoaika yhteensä siis 4 tuntia. Peitä pata kannella hautumisen puolivälissä ja ihan hyvä on myös kevyesti sekoittaa kerran pari kypsymisen aikana.

Vaikka ruoka kestää kypsyä monta tuntia, ei siitä silti ole vaivaa. Mekin kävimme kävelylenkillä uunin asteet 120 C -asteeseen laskettuani. Voi sitä tuoksua, mikä odotti reippaita ulkoilijoita mökille palattuamme.




Poron osso bucon seuraksi sopii Lapin puikulaperunat, joko uunissa paahdettuina tai muusina. Tällä kertaa tein muusia. Tein sitä tarkoituksella niin paljon, että sitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Tästä riitti siis kahtena päivänä kahdelle ihan kunnon annokset, ja kolmantena päivänä tein lopuista vielä perunarieskoja. Se onkin sitten ihan toinen tarina, jos kehtaan sen kertoa. No kyllä kehtaan, tullee jakoon myöhemmin.

Puikulamuusi

1,5 kg puikuloita
vettä niin että perunat peittyvät
suolaa
voita
3 dl maitoa

Kuori perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois, ja lisää kuumille perunoille voita niin paljon kuin omatunto sallii. Ja sitten kun ei meinaa sallia enempää, laita silmät kiinni, ja lisää vielä nokare voita. Ripottele perunoille myös lisää suolaa. Nuiji perunat muusiksi kuumennettua maitoa vähän kerrallaan lisäten. Hirveän paljon ei tarvitse puikuloille survinta näyttää ja käyttää. Kypsät puikulat muusaantuvat kuin itsekseen. Tarkista vielä suola.

Poron osso bucon ja puikulamuusin lisäksi tarvitaan vain suolakurkkuja ja puolukoita. Itse sekoitin puolukoiden sekaan pari lusikallista puolukkahilloa makeutta antamaan.


Tässä vain osa muusista tarjolla.


Poropadan liemen voit suurustaa tai olla suurustamatta. Minä ratkaisin asian siten, että ensimmäisenä päivänä tarjosin padan suurustamatta ja toisena päivänä suurusteen kera. Tuolloin noukin ensin lihoista irronneet luut pois, ja kiehautin padan liedellä. Lisäsin 2-3 rkl vehnäjauhoja vesitilkkaan ja sekoitin ne hyvin keskenään. Kun pata kiehui, lisäsin osasuurusteen ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen. Kiehuttelin pataruokaa reilut 10 minuuttia, ja sitten ruoka oli taas kuin uusi. Siispä molempi parempi, mutta ilman suurustettakin pärjää oikein hyvin. Ja jos suolat ja pippurit on kohdillaan, on liemi hyvää sellaisenaankin.


Suurustettu, luuton pata.


Pataruoka kuuluu talveen, ja poro todellakin kuuluu tunturiin, mutta myös pataan. Melkein toivoisin, että Pipana-Pipsa ei päätynyt kenenkään pataan. Meidän pataan se ei ainakaan päätynyt. Tässä Pipsa silloin, kun se valitsi meidän pihan omakseen. Jotain maagista siinä oli.


Pipana-Pipsa vuonna 2006


PS. Niin, ja Pipana-Pipsan nimihän tulee tietysti siitä, kun se käytti meidän pihaa myös vessanaan.



maanantai 14. tammikuuta 2019

Katkaraputacot (ja Margarita) käynnistivät mökkiviikonlopun


Tico tico, taco taco! Lopultakin sain tacoja. Niitä on tehnyt mieli jo pitkään, ja hinku on vain kasvanut sitä mukaa, mitä useamman Rick Stein Meksikossa  -sarjan jakson olen tallenteista katsonut. Jaksossa jos toisessakin pyöräyteltiin herkullisen näköisiä tacoja. Ja nimenomaan pyöräyteltiin, ikään kuin sikarin olisivat käärineet. Täytteet pysyivät käärön sisällä, ja syöminen näytti siistiltä. Siihen minä en ole vielä pystynyt, aina tulee laitettua täytettä vähän turhan reilulla kädellä, ja syöminen on sitten hieman sottaista. No niinhän siinä nytkin kävi, mutta toisaalta tuollaiset sormien välistä tirskahtelevat täytteet myös luovat rentoa tunnelmaa. Ja sitähän perjantai-iltana tarvitaan.




Otin ensi töikseni heti mökille saavuttuamme katkaravut ja pakastetut (Pirkka parhaat) avokadokuutiot laakeille lautasille sulamaan, sitten laukkuja purkamaan. Siinäpä ei montaa minuuttia mennyt, ja heti kun kynttilöissäkin oli tulet, oli alkucocktailin aika.




Tacopirskeet käynnistyivät luonnollisesti Margaritoilla. Meillä on sellainen työnjako, että minä hoidan ruokapuolen ja mieheni on ihan loistava juomavastaava. Hän taikoi meille käden käänteessä tällaiset ihanat Margaritat.




Margarita
(1 annos)

2 cl Tequilaa
2 cl Cointreauta
2 cl limen mehua
limen mehua ja suolaa reunukseen

Pyyhkäise cocktaillasin reunus limellä, tai itse asiassa puolet reunuksesta. Dippaa limekostutettu osuus suolaan. (Meillä on tapana tehdä vain puolisuolareunus, koska ihan joka kulauksella ei haluta suolaa. Näin voi valita, kummalta puolelta siemaisee.) Laita shakeriin muutama jääpala ja lisää ainesosat. Ravista reippaasti muutaman kerran (n. 10-15 sekunnin ajan), jotta jäät viilentävät juoman.  Siivilöi juoma lasiin ja nauti. Voit toki koristella lasin limen lohkolla, tai nauti cocktail ihan simppelisti näin ilman sen kummempia koristeita.




On se vain hyvää tuo Margarita, virkistävää ja raikasta. Sopii tällaiselle, joka ei pidä makeista juomista. Margaritat nautittuamme oli tacojen vuoro. Nimenomaan pehmeiden tacojen, joita nykyisin löytyy myös valmiina tex mex -osastolta. Sekin sopii hyvin, etenkin mökillä tacoillessa, ja muutenkin. Tacojen on tarkoitus olla rentoa ruokaa.

Tacojen valmistuksen aloitin kattamalla pöydän valmiiksi, ja valmistelemalla tacojen lisukkeet. Suoraan purkista tarjoilukippoon siirsin creme fraichen ja ananassalsan. Itse tein guacamolen, joka syntyy todella helposti.




Guacamole
(2-3:lle)

1 pkt pakastettuja avokadokuutioita tai 2 avokadoa
½ punasipuli
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
1,5 limen mehu
suolaa
mustapippuria

Laita avokadot kulhoon. Lisää ronskilla kädellä silputut punasipuli, chili ja valkosipulit. Lorauta sekaan limen mehu. Pyöräytä suolaa ja pippuria myllystä muutama kierros. Surauta kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Tarkista maku. Laita tarjolle.




Minulla halutti nimenomaan katkaraputacoja. Googlailun avulla en löytänyt katkaraputacoille juurikaan reseptejä. En ainakaan sellaisia, jotka olisivat kolahtaneet. Laittamalla hakusanoiksi shrimp quesadilla (alun perin jahkailin, teenkö quesadilloja vai tacoja), löysin tällaisen herkullisen ohjeen, jonka muunsin omiin tarkoituksiini sopivaksi. Siitä tuli ihan törkeen ihana tacojen täyte. Tässä täytteessä tulee hauskasti esiin myös Meksikon lipun värit.




 

Katkaraputacot
(2:lle)

oliiviöljyä
punainen ja vihreä paprika
1 punainen chili
½ punasipulia
2 valkosipulinkynttä
1 pss katkarapuja
2 rkl tacomaustetta
ruohosipulia
pehmeitä tacoja
cheddarjuustoa raasteena






Kuutioi paprikat pieniksi kuutioiksi ja silppua chili ja sipulit. Kuumenna oliiviöljy pannussa, ja lisää kuutioidut ja silputut kasvikset. Kuullottele muutama minuutti ja lisää sulatetut ja valutetut katkaravut. Mausta tacomausteella ja sekoita hyvin. Viimeistele ruohosipulilla.






Kuumenna tacot pakkauksen ohjeen mukaan. Minä kuumensin ne uunissa parissa erässä. Ensimmäisessä satsissa tein testin. Lämmitin ensin kummallekin kaksi tacoa, levittäen toisille niistä cheddarraastetta ennen uuniin menoa. Juustoraaste suli tacolle antaen ihanan lisämaun. Kumpikin olimme samaa mieltä, cheddartaco oli parempaa. Niinpä laitoin cheddarraastetta kaikille lopuille tacoille.







Laita kuuman tacon päälle guacamolea ja salsaa. Lisää kuumaa katkarapu-paprikaseosta. Viimeistele creme fraichella. Jos pystyt laittamaan näitä vain vähän, kuten oikeaoppista on, niin onneksi olkoon. Silloin saat käärittyä tacon siistiksi rullaksi. Minä en siihen pysty, en vain yksinkertaisesti koskaan malta hillitä itseäni. Aina tulee laitettua liikaa täytettä. Ja aina yritän syödä tacon ensin käsin, ja sitten jossakin vaiheessa pesaisen kädet sotkuista ja siirryn käyttämään haarukkaa ja veistä. Toisaalta, tyyli on vapaa, ja pääasia että sekä maku että fiilis ovat hyvät. Ja näin oli.




Dippien loput hyödynsimme seuraavana iltana dippaamalla niihin nachoja. Guacamolekin oli säilyttänyt limen ansiosta värinsä ja makunsa ollen edelleen herkullista. 




Useamminkin voisi herkutella meksikolaisittain!