lauantai 23. maaliskuuta 2019

Kirsikkatomaattipastaa kikkailematta


Tämä pastaruoka sai innoituksensa vajaasta rasiallisesta kirsikkatomaatteja, jotka olivat jääneet edellisellä viikolla käyttämättä. Mietin mitä niille tekisin, ja ensimmäisenä mieleeni tuli käyttää ne pastaan. Pastaan voi itse asiassa lisätä melkeinpä mitä vain, mitä milloinkin sattuu kaappien pohjilla ajelehtimaan. Tällä kertaa valmistin pastaa, johon ei kovin montaa raaka-ainetta kirsikkatomaattien lisäksi tarvitse. Pidän pastaruokani mieluiten pelkistettyinä, ja paras pasta syntyykin ihan vain muutamasta laadukkaasta raaka-aineesta.  




Kirsikkatomaattipasta

(2:lle)
 
250 g pastaa (tagliatelle)
vettä
suolaa

oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
250 g kirsikkatomaatteja
(1 tuore punainen chili tai chilijauhetta)
suolaa
aavistus sokeria
mustapippuria
keitinvettä
n. 2 dl parmesaania
basilikaa (n. 20 lehteä ainakin)





Keitä pasta reilussa määrässä vettä, joka on myös suolattu reilulla kädellä. Keitinveden pitää olla yhtä suolaista kuin merivesi.

Pastan kiehuessa (tarkista keittoaika pakkauksesta) kuumenna pannu ja oliiviöljy. Kuullota sipulisilput ja silputtu chili tai chilijauhe. Chili ei ole mitenkään pakollinen, mutta kyllä se antaa makuun syvyyttä. (Minulla ei ollut tuohon hätään tuoretta chiliä, joten sirottelin sekaan hieman chilijauhetta.) Lisää huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit.




Mausta suolalla ja pippurilla, lisää myös hyppysellinen sokeria.  Jatka kuullotusta, kunnes pasta alkaa olla sopivan kypsää.




Kauhaise talteen motillinen pastan keitinvettä, ja valuta pasta. Älä huuhtele! Lisää pasta ja tilkka keitinvettä pannulle muiden aineiden sekaan ja sekoita. Lisää tarvittaessa keitinvettä samalla sekoitellen, kunnes koostumus on sopivan kostea. Pyöräytä myllystä vielä suolaa ja pippuria maun mukaan. Vain maistelemalla löydät oikean suolamäärän. Lisää raastettu parmesaani ja silputtu basilika. Sekoita kaikki ainekset sekaisin, ja pasta on valmis.




Annostele pasta lautasille ja pyöräytä vielä viimeistelysuolat ja –pippurit myllyistään. Voit halutessasi raastaa parmesaania vielä valmiinkin annoksen päälle, minä ainakin tein niin. (Saatan lisäillä sitä vielä syödessänikin.)




Tämä oli sellaista perushyvää pastaa perusraaka-aineista. Halutessasi tomaattisempaa pastaa lisää vaikka tölkillinen tomaattimurskaa tuoreiden tomaattien lisäksi. Myös pieni määrä tomaattipyreetä antaa hyvän tomaattisen maun. Minä halusin tämän pastan nyt tällaisena perusmakuisena, joka ei suinkaan tarkoita mautonta.

Palasin viime yönä isolta kirkolta kotiin, ja aion vain laiskotella tämän viikonlopun, toki välillä hyvää ruokaa tehden. Kun kokkaaminen on minulle nautinto, en laske sitä rasitteeksi. Ulkoilu olisi myös hyvä juttu, kunhan aura-auto käy ensin puskemassa reitit selväksi. Täällä on todellakin edelleen runsain mitoin lunta, ja viime vuorokauden aikana on tullut taas lisää. Helsinkiin päin mennessä ihailin lentokoneesta käsin paitsi kuuta (joka ei tässä kuvassa näytä miltään), myös talvista Suomea ylhäältä päin katsottuna. Helsingissä ei kylläkään ollut lumesta tietoakaan. Kyllä Suomi on pitkä maa.





Paluulennon torkuin niin tehokkaasti (toivottavasti ilman ääntä, mutta todennäköisesti ainakin suu ”söpösti” auki), etten tullut silloin katsoneeksi ikkunasta alaspäin.

Kiitos kun vierailit blogissani! Mukavaa viikonloppua myös Sinulle!
                                 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Ruokaisat lounassalaatit ovat arjen herkkua


Edellisessä postauksessani uhkasin syödä tämän viikon vallan kasvisruokia, ennen seuraavaa ravintolasumaa. No on tässä ruoassa paljon kasviksiakin. Makkaroissakin on broilerinlihan lisäksi mm. herkkutatteja, eli vähän kasvisten suuntaan ne ovat keikallaan nekin. Vakavasti, en tästä yrittänytkään tehdä mitään kasvisannosta. Tämä on jo viime viikon satoa, ja silloin minun piti tehdä oikein kunnolla ruokaisa salaatti. Kävi vain niin, että unohdin pois puolet niistä ruokaisista raaka-aineista. Toki unohdetuilla aineksille löytyi myöhemmin muuta käyttöä, joista lisää postauksen edetessä. Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle tästä Vottosen Vihellys -salaatista. Nimi tulee tietysti makkarasta, joka on herra Eero Vottosen käsialaa.




Alkuperäinen tarkoitukseni oli tehdä tällainen ruokaisa makkarasalaatti...

Makkarasalaatti


salaattia
kurkkua
kirsikkatomaatteja
kasviksille roiskaus oliiviöljyä, sekä suolaa ja pippuria
paistettuja makkaroita
paistettuja perunoita
juustokuutioita
keitettyjä kananmunia
sinappimajoneesia

Muuten hyvä, mutta perunat ja juusto jäivät jääkaappiin, vaikka olin ihan tarkoituksella ostanut kantarellijuustoa. Sellainen juusto osui todellakin silmiini kaupassa, joten ostettavahan se oli. Poden nimittäin edelleenkin puutostilaa kantarelleista. En onnistunut viime kesänä löytämään torilta kantarellin kantarellia. Nyt sitten ostan kaikkea, missä puhutaan vähänkään kantarelleista.




Sinappimajoneesi


Sekoita keskenään:

1 dl majoneesia (Hellmann’s)
2 rkl dijonsinappia (honey)
1 tl sitruunanmehua




Juusto jäi siis käyttämättä tuosta yllä olevasta salaatista. Se oli oikeastaan ihan hyvä asia, makkarasalaatti oli ihan tarpeeksi ruokaisa noinkin. Toisaalta myös tälle viikolle tarvittiin erilaisia suolapaloja salaattiin. Teinkin sitten tällaisen salaatin eiliseksi lounaaksi.




Tunamuna-juustosalaatti

(2-3:lle)

1 pss babypinaattia
1 kurkku
1 rs (n. 200 g) kirsikkatomaatteja
juustokuutioita
1 tlk tonnikalaa (Abba)
2 rkl kapriksia
suolaa
mustapippuria
kananmunia

Salaatinkastike

1 rkl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
pieni loraus sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 rkl ruohosipulia silputtuna
pikkuisen suolaa ja pippuria

Huuhtele ja linkoa babypinaatit. Levitä ne tarjoiluvadille tai suoraan lautasille.




Paloittele pestyt kurkku ja kirsikkatomaatit. Kuutioi juusto. Sekoita keskenään kurkku, kirsikkatomaatit, juusto, tonnikala ja kaprikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Jaa seos pinaatinlehtien päälle. Pyöräytä pinnalle vielä pikkuisen suolaa.




Sekoita salaatinkastike kevyesti, onnistuu ihan käsivispilällä. Pirskottele kastiketta sinne tänne annoksen päälle.




Aika kivoja ruokaisia salaatteja olivat nämä molemmat, niin makkara- kuin tonnikalasalaattikin. Kumpikin palveli hyvin päivän pääateriana. Nälkä lähti, mutta ei täyttänyt liikaa. Ja ainahan voit tehdä salaatin seuraksi juuri niin ruokaisat voileivät, kuin hyvältä tuntuu.


tunamuna-juustosalaatti


Tällaiset ruokaisat salaatit syntyvät tosi nopeasti. Toisinaan vain pitää käyttää vähän mielikuvitusta, että keksii, mitä salaattiin heittelisi. Halusinkin tällä postauksella lähinnä antaa pari vinkkiä, miten vähistäkin raaka-aineista saa ihan ruokaisaa salaattia. Salaattiin voi kätkeä melkein mitä vain, mikä hyvältä maistuu.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Staycation-viikonloppu kaikilla herkuilla


Olipas se viikonloppu! Ulkoruokintaa, seurustelua ja kulttuuria niin, että siitä olisi riittänyt parille muullekin viikonlopulle. Alun perin viime viikonlopulle piti olla vain yksi tapahtuma, mutta erinäisten sattumusten kautta tapahtumia kertyikin jokaiselle viikonlopun illoista. Koetuksi tuli kolme ravintolaillallista ja yksi teatterikäynti. Mieleen tulikin, että mehän olemme kuin pienellä citybreikillä, ilman että meidän tarvitsee matkustaa minnekään. Sille on ihan oma sanakin, staycation.

Tämän tiedostettuamme heitimme vielä enemmän vapaalle, ja aloimme katsella kaupunkiamme matkailijan silmin. Heitähän täällä Rovaniemellä riittää, ja palvelut ovat sen mukaiset. Perjantain ravintolaillallisen päätimme iltakävelyyn keskustan kaduilla. Pian huomasimme päätyneemme keskellä kaupunkia olevaan jääbaariin nauttimaan yömyssyksi Jägermeisterit. Paikalla oli iso ryhmä hilpeitä aasialaisia, ja me, hilpeällä tuulella mekin. Ihan tuntui, kuin olisi itsekin lomamatkalla ollut.




Ei voi mitään, mutta aina siitä Icebar-vierailusta asti on päässäni soinut vanha hitti ”Ice, ice, baby…”. Siitä tuli varsinainen korvamato. Miten siitä pääsisi eroon? Ice, ice, baby…




Mutta ennen kuin Jekkuihin asti pääsimme, oli takana blini-illallinen Ravintola Tsarissa (Valtakatu 23, 96200 Rovaniemi). Blinimenun piti olla voimassa viime viikonloppuun asti. Niinpä päätimme mennä syömään noita blinejä, kun vielä ehdimme, ettei vain jää harmittamaan. Kuulimme sittemmin, että ei meillä olisi ollutkaan kiire niitä syömään, koska blinimenun tarjoilua on jatkettu yleisön pyynnöstä aina pääsiäiseen saakka. No nyt ne on kuitenkin syöty, ja hyvää oli.

Blini-ilta alkoi näillä.

Blinejä olisi saanut syödä niin monta kuin jaksaa, mutta kaksi bliniä oli meille kummallekin tarpeeksi. Blinien seuraksi oli tarjolla: punajuurigraavattua merilohta, kirjolohenmätimoussea, savustettua haukea, poronfileetartaria ja havumajoneesia, villisienisalaattia, teemuna ja sillikaviaaria, venäläistä suolakurkkua, merileväkaviaaria sekä punasipulia. Jälkiruokana oli Tsaarittasen sorbettia, marjoja Romanov ja samppanjaa. Menu oli juuri niin hyvä kuin oli odotusarvokin. Olimme jo kerran aiemmin vierailleet tässä uudehkossa Tsarissa, ja paikan korkea taso oli tiedossamme. Tähän oli hyvä lopettaa blinikausi.







Blineiltä lähdettyämme ihastelimme Valtakadun taidetta. Arkikiireissä ei tule kovin helposti katsetta nostettua tiestä ylöspäin, ja nyt hämmästelimmekin, mitä kaikkea sinne tienvarteen oli kulkijoiden iloksi aseteltukaan.




Lauantaina oli päivä uusi, samoin kujeet. Seuraakin saimme toisesta pariskunnasta. Pari viikkoa aiemmin olimme menossa teatteriin, mutta silloin kyseinen näytös peruuntui näyttelijän sairastumisen vuoksi. Saimme siirrettyä liput viime lauantaille, joka oli meille aika lailla viimeinen mahdollisuus mennä katsomaan Rovaniemen teatterin Hovinpohja-näytelmä. Näytelmä pyörii toki edelleen, mutta meidän aikatauluihimme tämä esitys oli sopivin. Musiikkipitoinen näytelmä oli todella mielenkiintoinen pala Rovaniemen historiaa, sijoittuen 1940-luvulle. Kuvitteellinen tapahtumapaikka oli tuhotun hotelli Pohjanhovin kellarikerros, Hovinpohja. Tässä raunioiden keskellä olevassa ravintolassa soitto soi ja laulu raikui, vakavan pohjaväreen kulkiessa taustalla, silti iloa himmentämättä. Ravintolan avaamisella tuotiin jälleenrakennusaikana iloa ja toivoa tuhotun kaupungin asukkaille.

Teatterin jälkeen siirryimme illalliselle bistroon nimeltä Roka Kitchen & Wine Bar (Koskikatu 8, 96200 Rovaniemi), jossa oli käynnissä vilkas lauantai-ilta, ja tupa täynnä väkeä. Onneksi meillä oli pöytävaraus. Valittavana oli cocktaileja ja hyviä viinejä, sekä laadukasta, jokaisen nälkätilaan sopivaa syötävää. Ruoassa näkyy ja maistuu rento pohjoismainen ote, eurooppalaisella lisämausteella.


Heti alkajaisiksi saimme ihanaa focacciaa, jota tuotiin lisääkin.



Alkuruoaksi valitsin Siikacevichen, joka oli ihanan hapokas ja samalla pehmeä makuelämys. Salaisuus saattoi olla passionhedelmässä. Tämä oli epäilemättä yksi parhaita nauttimiani cevichejä.




Pääruokavalintani oli Grillattu Flank Steak chorizoperunalla ja harissasmetanalla. Kerta kaikkiaan ihanat maut, ja sopiva annoskoko.




Söpösti tarjoiltu Lakka Crème brûlée viimeisteli hyvän ateriakokonaisuuden. Tai oikeastaan puolikas sellainen, tilasimme sen totuttuun tapaan kahdella lusikalla. Minulla ei alun perin ollut aikomusta syödä jälkiruokaa, mutta kun naapuripöytään tuotiin näin vastustamattoman näköinen kuppijälkkäri, niin pitihän minunkin sellaista saada, vaikka sitten vain puoli annosta.




Näin tulivat ravituksi sekä sielu että ruumis, ja ilta oli rauhoittumista vaille valmis. Seuraavana päivänä olisi taas uudet kujeet.



Sunnuntaille emme todellakaan olleet suunnitelleet enää ulkoruokintaa, mutta kävikin niin, että saimme kutsun lähisukulaisen syntymäpäiville Ravintola Niliin (Valtakatu 20, 96200 Rovaniemi). Ilman muuta vastasimme kutsuun myöntävästi, olihan tiedossa sekä mukavat juhlat, että varmasti hyvää ruokaa. Nili tarjoaa keskellä Rovaniemeä aitoja Lapin herkkuja, joissa on aina laatu kohdillaan.


Meillä oli tällaistakin pöytäseuraa.


Paikallista leipää Nilin tapaan.


Alkuun meille tarjoiltiin Paliskunnan parasta, joka sisälsi nyhtöporoa, puolukkamajoneesia, punasipulisalaattia ja Pöyliövaaran herkkutattia.  Tosi kiva poroalkuruoka hieman uudella tavalla.




Pääruoaksi saimme Leppäsavustettua lohta, jonka seurana oli puikulaperunamuffinssi, tummaa suppilovahverokastiketta ja marinoitua keltajuurta. Olipas se hyvää.




Jälkiruoaksi tarjoiltiin Maakerkelän leipäjuustoa leivitettynä hillasorbetin ja valkosuklaamarengin kera. Lämmin leipäjuusto on täällä pohjoisessa hyvin perinteinen jälkiruoka. Useimmin se lämmitetään kerman kanssa, pienin täydentävin makuvivahtein. Tämä leipäjuustoversio oli taas kerran hyvä esimerkki siitä, miten perinneruokiakin voidaan varioida ajan henkeen sopivaksi.




Leipäjuustosta on moneksi, jopa tällaiseksi suolaiseksi herkkujen herkuksi, josta kerroin tässä linkissä. Suosittelen kokeilemaan, ellet ole jo niin tehnyt.

No, tuo viimeisin vinkkini ei kuulunut mennen viikonlopun settiin, mutta sitä lukuun ottamatta tällaisten em. herkkujen parissa kului meidän staycation-viikonloppumme. Tosin ollakseen ihan todellinen staycation, olisi meidän ehkä pitänyt asua hotellissa. Vielä helpommaksi tämän erikoisen ”kaupunkilomasen” teki kuitenkin se, että meidän ei tarvinnut viikonloppuna pakata, eikä myöskään purkaa laukun laukkua. Vaatteet olivat jo valmiiksi kaapissa. Sänky oli oman kropan mukainen, joten lepo oli taattu. Kiinnostavaa kirjaakin ehdin lukea muutaman luvun verran.




Hyvät olivat viikonlopun herkut, mutta aikansa kutakin. Tällä hetkellä minulle maistuu erityisen hyvin taas salaatit ja kasviskeitot, joita olen pakannut jopa töihin mukaan. Muutaman kasvisruokapäivän jälkeen pitääkin pian ihan oikeasti pakata laukku, ja suunnata työmatkalle pääkaupunkiin. Pöytävaraukset ovat jo toki kunnossa Helsingin herkkuja varten niiltä osin, kuin vapaata aikaa jää. Helsingin listallani on monta kiinnostavaa ravintolaa, joita yksi toisensa jälkeen kokeilemme. Osaan niistä tosin palaamme aina uudelleen, uusien paikkojen ohella. Kyllähän tässä jo kohta alkaa muutaman päivän kurinpalautuksen jälkeen taas ravintolaruokakin maistua.