torstai 15. marraskuuta 2018

Katkarapucocktail – tyylikäs ja raikas klassikko


Viime viikonloppuna oli oikein juhlaputki. Lauantaina olimme kaksilla kekkereillä, ja viikonlopun kruunasi sitten isänpäivä. Yritin aiemmin viikolla kysellä toiveita isänpäivän ruoaksi, mutta vastaus ”tee mitä vain, kaikki maistuu hyvältä” ei paljon auttanut. Sinänsä tietysti hyvä niin, että sapuskani maistuvat. Tosin muistan anoppini evästäneen poikaansa meidän muuttaessamme yhteen, että ”muista sitten, että et koskaan valita ruoasta”. Eikä ole valittanut. Eli saattoihan siis tuo kaikkeen tyytyväisyys olla sitäkin. Itse asiassa olin meidän yhteen muuttaessamme aika surkea, vaikkakin innokas aloitteleva keittiövelho. Muistan vieläkin muutamia ihan legendaarisia kokkausmokiani, enkä tosiaan valituksen sanaa kuullut niistäkään. Nuo ajat ovat nyt vain mukavia muistoja, ja nykyvuosina töppäilen keittiössä pikkuisen vähemmän. Ainahan tekevälle sattuu. Isät ovat joka tapauksessa päivänsä ansainneet. Siksipä halusinkin tarjota alkuruoaksi katkarapucocktailia, mistä tiesin lasteni isän erityisesti pitävän. Siinäpä sopivan juhlava, ja silti helppo alkuruoka isien kunniaksi.




Tällä lailla valmistuivat katkarapucocktailit:

Sulata ja valuta ohjeen mukaan pussillinen katkarapuja. Tee myös Salsa Rosa makuuntumaan.




Salsa Rosa
(3:lle)

1,5 dl hyvää majoneesia
¼ dl ketsuppia
¼ dl sweet chili –kastiketta
2 tl sitruunanmehua
8 tippaa tabascoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, ja laita kastike jääkaappiin odottamaan annosten kasausta.


Katkarapucocktail
(3:lle)

muutama salaatinlehti
½ tuorekurkkua
1,5 avokadoa
sitruunanmehua
1 pss katkarapuja
Salsa Rosaa
tilliä

Käsittele ensin kaikki raaka-aineet. Huuhtele ja kuivaa muutama salaatinlehti. Määrä riippuu lajista. Jääsalaattia laittaisin 1 lehti/annos, mutta tämä salaatti oli pienempirakenteista, joten niitä tuli 2 lehteä/annos. Huuhtele ja kuutioi kurkunpuolikas pikkukuutioiksi. Halkaise avokadot ja poista hedelmäliha kuoresta. Kuutioi se, ja tummumisen estämiseksi purista kuutioiden päälle sitruunanmehua. Silppua muutama tillin oksa.





Rakenna katkarapucocktailit siten, että revi annosmaljoihin ensin vähän salaattia, sitten kurkkua, avokadoa ja katkarapuja. Laita katkarapujen päälle 1-2 rkl Salsa Rosaa. Sitten uudet kerrokset samalla lailla, ja laita päällimmäiseksi taas Salsa Rosaa. Laitoin ainekset kahdessa erässä. Koristele tillisilpulla.




Näin helposti syntyivät kauniit ja raikkaat katkarapucocktailit. Salsa Rosa yhdistää ihanasti kaikki maut yhteen, ja antaa lisäksi sopivaa syvyyttä muuten niin raikkaaseen makuun.




Hyvin kelpasi tämä herkku, eikä valituksia kuulunut, niin kuin ei ole kuulunut ikinä muulloinkaan näiden vuosien aikana. Olisi sitten ollut syytä tai ei. Tyytyväinen olin kyllä minäkin tähän aina niin hyvään klassikkoon. Tätä voisi tehdä useamminkin, kun vain muistaisi.


maanantai 12. marraskuuta 2018

Nautinnollinen brie-päärynä-granaattiomenasalaatti


Perjantai-iltana valmistin aivan ihanaa salaattia. Se oli niin hyvää, että se sai jopa minutkin hiljaiseksi. Ja se on aika erikoista se. Tämän tietävät kaikki, jotka minut tuntevat.  Mutta näin siinä kävi, että salaatti oli täynnä niin ihastuttavia makuelämyksiä, että keskityin vain nauttimaan niistä. Hartaudella. Ja ihan syystä hartaudella, sillä salaatti oli taivaallista. Rubiininvärinen malto granaattiomenan siementen ympärillä oli juuri täydellisimmillään ja mehukkaimmillaan.  Poks, poks, siemen kerrallaan hampaiden välissä poksauttaen, sillä lailla tästä oli nautittava.  Luulen, että jos paratiisi on olemassa, ja jos siellä tarjoillaan jotain, on se luultavasti granaattiomenaa.




Kävin perjantaina kaupassa kovasti kiireissäni, ja tavoistani poiketen ilman tarkoin suunniteltua ostoslistaa. Perjantai-illan herkun suunnittelu jäi sen varaan, miten sattuisin kaupassa inspiroitumaan. Suurin osa kaupassa viettämästäni ajasta kuluu yleensä hevi-osastolla. Niin nytkin. Katseeni porautui yhteen ainokaiseen granaattiomenaan, joka oli orpona hyllyllä. Olin juuri menossa pelastamaan sen meille, kun joku toinen ehti ensin ja nappasi sen nenäni alta. Pahus. Mutta onni oli lähempänä kuin arvasinkaan, nimittäin mukava hevi-osaston hoitaja toi juuri suurta korillista granaattiomenoita. Niistäpä pääsin rauhassa valikoimaan omani. Kotiin lähti kaksi mielestäni lupaavinta yksilöä. Sen päättelin niiden sileästä ja kiiltävästä pinnasta. Eli jos granaattiomenan pinta kiiltää, on se aika varmasti mehukkaimmillaan.




Granaattiomenan kuoriminen ja siementen irrottaminen onkin sitten toinen juttu. Monta kikkakolmosta olen lukenut, mutta ei toimi minulla koputtelut eikä muutkaan vippaskonstit. Niillä saan vain keittiön punapilkulliseksi. Itselleni toimivin ja oikeastaan ihan helppokin tapa käsitellä granaattiomena on seuraavanlainen. Leikkaan kummastakin päästä viipaleet pois niin, että päistä tulee näkyville vaaleiden kalvojen sijainnit. Seuraavaksi viillän kuoreen (suunnilleen kalvojen kohdalle) pitkittäissuunnassa viillot. Sitten vain vedän käsillä (kertakäyttöiset keittiökäsineet kädessä) viiltoja hyväksi käyttäen lohkot ulos granaattiomenasta, lohko kerrallaan käsitellen. Ne lähtevät melkein itsestään, jos hedelmä on kypsä. Tämän jälkeen irrottelen käsin siemenet lohkoista. Sotkulta välttyäkseni teen tämän siten, että käteni ja lohko ovat suuren kulhon sisällä. Myös siemenet lähtevät helposti kypsästä hedelmästä. Kulhossa voi olla vielä siiviläkin pohjalla, jolloin siemenet jäävät siivilään, ja ihanan makuinen mehu jää kulhon pohjalle. Sitä mehua ei missään tapauksessa saa heittää hukkaan. Jos et keksi sille muuta käyttöä, juo se ihan sellaisenaan. Se on aivan mielettömän ihanaa.




Brie-päärynä-granaattiomenasalaatti
(pääruoaksi 2:lle ja lisukkeeksi 4:lle, jos on muutakin tarjolla)

salaattisekoitusta (tässä Torpparin trio –ruukusta n. 2/3)
rucolaa (pienehkö ruukku)
½ tuorekurkku
1 päärynä
2/3 (eli n. 130-140 g) briejuustokiilasta (Président)
kourallinen saksanpähkinöitä
yhden granaattiomenan siemenet
oliiviöljyä
balsamietikkakastiketta (kirsikka)

Ota brie huoneenlämpöön jo ½-1 tuntia ennen, kuin alat valmistaa salaattia. Pese ja linkoa salaatti. Sama juttu rucolalle. Itse asiassa rucolan annan aina ennen linkoamista lillua vartin kylmässä vedessä, ihan siinä linkouskulhossa. Tällä tavalla käsiteltynä rucola on hieman pehmeämmän makuista. Lisäksi pikkaisen nahistunutkin rucola virkoaa tällä käsittelyllä. Paino sanalla pikkaisen. Huuhtele ja suikaloi kurkku. Pese tai kuori päärynä, ja viipaloi se. Viipaloi myös juusto. Pienennä saksanpähkinät veitsellä vähän pienemmiksi.  Nyt valmistelut on tehty, ja seuraavaksi kasaamaan salaatti laakealle vadille.


Levitä vadin pohjalle salaattisekoitusta ja rucolaa.




Lisää seuraavaksi kurkkusuikaleet.




Levitä salaattiin päärynä- ja juustoviipaleet tasaisesti sinne tänne,
ja ripottele päälle saksanpähkinät.




Koristele salaatti granaattiomenan siemenillä.




Lorauta pinnalle hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamietikkakastiketta. Tämä balsamikastike oli maustettu kirsikalla. Huomasin sen vasta jälkeenpäin, olin ostavinani ihan tavallista. Tämä olikin hyvä löytö. Oikea onnenkantamoinen. Valmista on! Nautimme salaatin paistopisteestä ostetun tomaatti-oliivileipäsen kanssa.




Granaattiomenan väri sekä hedelmät, juusto ja pähkinät tuovat mieleeni joulun. Itse asiassa tämä salaatti sopisi erinomaisen hyvin vaikkapa joulupöydän (tai pikkujoulupöydän) kruunuksi, ja yleensä teenkin tämäntyyppisen salaatin jouluateriaa keventämään. Sen sisältö aina hieman vaihtelee. Esimerkiksi viime jouluna juustona käytin Auraa, joka Brien tavoin sopii ihan täydellisesti yhteen päärynän kanssa.  Tämä salaatti antaa myös mukavasti väriä ja energiaa tähän hetkeen, kun ulkona on harmaata ja pimeää.


perjantai 9. marraskuuta 2018

Murupotut – vanha kunnon kotiruoka


Viime viikonloppu meni pääkaupungissa humputellessa, ja silloin aamiaista lukuun ottamatta olimme täysin ulkoruokinnassa. Ja kun aamiaisellekin oli äitiä varten (tyttären toimesta) varattu ihan oikeaa samppanjaa, niin prinsessapäiväthän minulla siis olivat. Viikonlopun kulttuurianti oli myös oikein hyvä. Mutta niin ihanaa kuin prinsessana olo onkin, niin ainakin liki yhtä mukavaa on prinsessapäivien jälkeen saada kotiruokaa. Ja nyt kävikin niin, että viikolla kaupassa käydessäni minulle tuli hillitön halu ostaa (ihan ostoslistan ulkopuolelta) murupottuja varten raaka-aineet. Murupotuiksi sitä ruokaa meillä on kutsuttu aina lapsuudestani saakka. Useimmat taitavat tuntea kyseisen ruoan jauhelihakeittona. Kaikki kunnia tälle perinteistäkin perinteisemmälle kotiruoalle. En edes muista, milloin viimeksi olen murupottuja valmistanut. Olihan siis jo siltäkin kantilta ajateltuna korkea aika ottaa se taas ruokalistalle.




Murupotut
(tästä tulee 3:lle reilut annokset, ja 4:llekin riittää kerta-annokset)

3 suurehkoa perunaa (yht. 300 g)
4-5 keskikokoista porkkanaa (4 keittoon ja 1 menee kuormasta napostellessa)
1 litra vettä

voita
300 g naudan vähärasvaista paistijauhelihaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
1-2 tl paprikajauhetta

1-2 kasvis- tai lihafondia (tai liemikuutioita)
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
persiljaa




Kuori perunat ja kuutioi ne. Huuhtele pariin kertaan raikkaassa vedessä. Kuori porkkanat ja viipaloi ne. Laita perunakuutiot ja porkkanaviipaleet kylmään veteen ja kattila tulelle. Kiehumisen edetessä perunoista saattaa muodostua vaahtoa (etenkin jos huuhtelu jäi vajaaksi). Kuori vaahto pois joko reikäkauhalla, tai sitten ruokalusikalla (niin kuin minä teen).




Veden kiehumista odotellessa paista jauheliha ja sipulisilppu voissa ja mausta ne suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Minulla on aivan ihanaa paprikajauhetta (dulce), jota olen tuonut Espanjasta. Siellä myydään tätä ihanaa makeaa paprikajauhetta kauniissa peltipurkissa, samoin kuin myös tulista (picante) versiota. Tähän ruokaan laitoin makeaa versiota. Tavallinen Suomessa myytävä paprikajauhe käy myös oikein hyvin. Niin tai näin, niin paprikajauhe pitää lisätä ehdottomasti pannun kautta, eikä suoraan keittoon ripotellen. Pannun kautta siitä lähtee maku liikkeelle. Mausta ja maistele. Jauhelihan pitää maistua hyvältä. Voit lisätä myös omia lempimausteitasi.


Paprikaa dulce ja picante.
  


Tässä vaiheessa perunat ja porkkanat ovat varmaankin jo hetken kiehuneet. Lisää sipuli-jauheliha kattilaan perunoiden ja porkkanoiden jatkeeksi, ja jatka keittämistä. Lisää ensin 1 fondi ja muut mausteet, paitsi persilja (se laitetaan vasta ihan lopussa). Jatka keittämistä ja maistele samalla, pitääkö lisätä toinen fondi, tai edes puolet siitä. Fondit kannattaa siis lisätä varovasti maistellen, ettei tule liikasuolaista. Jos jauheliha on kunnolla maustettua, tulee siitäkin keittoon omat makunsa ja suolansa. Varsinaista suolaa en keittoon lisää lainkaan. Sitten kun maku on varmasti hyvä, ja perunat kypsät, lisää persiljasilppu. Kokonaiskeittoaika on n. 20-25 minuuttia, laskettuna siitä hetkestä, kun vesi alkaa kiehua.



 
Onko teillä jotain vakilisukkeita, mitä tarjoatte juuri tiettyjen ruokien kanssa? Meillä on jauhelihakeiton kanssa tarjottu aina juustokuutioita. Ne laitetaan kipossa pöytään, ja kukin lisää niitä haluamansa määrän keittoon. Keitossa ne pehmenevät ihaniksi makupaloiksi. Tai sitten venyvät ihaniksi sinkuviksi juustopaloiksi, riippuen aivan siitä, mistä juustosta on kyse. Juusto voi olla ihan perusjuustoa (esim. oltermanni, polar, edam jne.) jolloin mahdolliset juustonkannikat pääsevät tässä hyötykäyttöön. Siis juuri ne juustojen loppupalat, josta ei meinaa saada enää höylättyä siivuja. Tällä kertaa laitoin tarjolle savucheddarkuutioita.



Voi kuinka hyvältä murupotut maistuivatkaan. Tuli ihan lapsuus mieleen. Eikä vain oma lapsuuteni, vaan myös omien lasteni lapsuus. Tämä taitaa olla ihan yksi niitä klassikkoja, kun kotiruoista puhutaan.