sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Taivaalliset Limoncello-nektariinit


Edellisessä postauksessani kerroinkin, että jälkiruoasta on tulossa oma juttunsa. Tässä se nyt tulee. Kesäkuun alussa kuolasin Campasimpukan Jälkilämpöjälkkärille, ja siitä asti hänen aprikoosinsa ovat tulleet toistuvasti mieleeni. En ole kuitenkaan aprikooseja ostanut, kun en ole nähnyt näillä korkeuksilla kaupassa oikeassa kypsyysasteessa olevia aprikooseja. Espanjassa niillä kyllä useinkin herkuttelen, ja tuota alkuperäistä reseptiä tulen siellä kokeilemaan, kun seuraavan kerran aprikoosisesonki osuu käyntini ajalle. Sen sijaan tulin ostaneeksi tälle viikonlopulle nektariineja, ja valmistin ne vähän samassa hengessä, kuin Campasimpukka valmisti omat aprikoosinsa. Voi taivaan vallat, kuinka ihania niistä tulikaan!




Grillatut Limoncello-nektariinit

nektariineja
sitruunanmehua
ruokosokeria
voita
Limoncelloa (toimii myös ilman tätä, ellet halua alkoholia jälkkäriin)

Pesin ja halkaisin nektariinit. Poistin niistä kivet. Asetin hedelmänpuolikkaat foliovuokaan. Puristin niiden päälle hieman sitruunanmehua. Ripottelin päälle ruokosokeria. Vuolin voista ohuet pienet siivut kunkin nektariinin päälle. Ja viimeiseksi pieni loraus Limoncelloa. Laitoin vuoan grilliin n. 20 minuutiksi. 




Näiden nektariinien seuraksi tarjosin Aino sitruuna-marenki –jäätelöä, ja kyllä täytyy sanoa, että siitä ei yhdistelmä juuri parane. 




Kuitenkin sitten, kun huomasin laittaa jäätelöt kuumien nektariinien päälle, yhdistelmä parani edelleen. Jäätelö suli ihanasti ja kaikki mehut ja nesteet yhdistyivät suorastaan jumalaiseksi lusikoitavaksi herkuksi. Ihan varmasti teen tätä uudelleenkin. Huomasin vasta jälkeenpäin, että tähän olisi (ehkä) sopinut vielä ripaukset dukkahia pintaan. Kokeilen tämän ajatuksen toimivuutta seuraavalla kerralla, kun näitä valmistan.  


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Piristävä sieni-katkarapu-riisisalaatti


Lauantai, viikon paras päivä. Sääennuste piti paikkansa vain osittain. Tänään piti olla ukkosia ja sateita. Sadetta on saatu jonkin verran, lähinnä muutamaan otteeseen tihkuttamalla. Ukkosesta ei vielä havaintoja. Sen verran oli kuitenkin epävakaata, että pitkästä aikaa katoimme ruokapöydän sisälle. Pöydän ympärille oli jälleen saapumassa rakkaita ihmisiä kolmessa polvessa. Jo viikolla minulla oli sellainen fiilis, että niin ihania kuin uudet perunat ovatkin, niin nyt niitä on saatu hetkellisesti tarpeeksi. Lauantain menuun keksisin siis jotain muuta. Inspiraatio syntyi Kiinassa tällä hetkellä oleilevan tyttäremme WeChatissä lähettämästä ruokakuvasta. Kyllä, lähettelemme toinen toisillemme ruokakuvia. Koko perhe taitaa olla samalla lailla hyvän ruoan ystäviä, jopa niin, että ruoka on aina myös yksi osa matkaa. Tuossa kuvassa oli lautasellinen pannussa pyöräytettyjä sieniä valkosipulin, katkarapujen ja joidenkin tunnistamattomiksi jääneiden vihreiden kasvien kera. Kuulemma hyvää. Nämä oli nautittu riisin kera. Inspiroiduin välittömästi käyttämään noita aineksia salaatissa, joka tulisi korvaamaan uudet perunat. 




Sieni-katkarapu–riisisalaatti
(olin tekevinäni tätä 5:lle, mutta siitä riitti vielä nuorisolle mukaan laitettavaksikin)

1,5 pss jääsalaattia
2,5 dl pitkäjyväistä riisiä (+ suolaa ja nokare voita)
1 pkt herkkusieniä
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
1,5 pss katkarapuja
minituorekurkkuja (tavallinenkin käy)

Huuhdo ja linkoa salaatti. Revi se suurelle salaattivadille. Keitä riisit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää keitinveteen suolaa ja nokare voita. Hipsuttele vaikka pullasutilla sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Silppua chili, mutta kannattaa tehdä se taloushanskat kädessä. Siemeniä en käyttänyt. Silppua valkosipulin kynnet. Kuumenna pannu ja pieni tilkka oliiviöljyä. Lisää sienet ja chili. Kuullottele muutama minuutti. Lisää valkosipulit ja sulatetut ja valutetut katkaravut. Älä paista, mutta pyörittele kaikki sekaisin, jotta myös katkaravut nappaavat maut itseensä. Ripottele riisit salaattipedin päälle. Seuraavaksi sieni-chili-valkosipuli-katkarapu –seos. Päällimmäiseksi paloitellut mini(snack)kurkut. 





Salaatinkastike

1,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl sitruunanmehua
loraus sweet chili -kastiketta
hyppyselliset suolaa ja sokeria

Sekoita kaikki aineet hyvin sekaisin. Voit tehdä sen myös sauvasekoittimella, jolloin varmasti sekoittuvat hyvin.




Tämän piristävän salaatin lisäksi tarjolla oli grillattuja broilerin fileitä (valmiiksi maustetut) ja paikallisen kalatuottajan  (Kalapalvelu 66 33 N) ideoimaa ja valmistamaa uutuustuotetta Tervistä (2 kpl), eli tervamarinoituja halsterigrillattuja lohimedaljonkeja. Itse asiassa jättimedaljonkeja, Kemijokisuulta pyydetystä Perämeren lohesta. Hain ne loppuviikolla REKOsta. Tällä kalatuottajalla on mahtavia ideoita ja hän kehittelee koko ajan uusia tuotteita, eettiset seikat huomioon ottaen. Saman tuottajan pajalta tuli myös juhannuspöytäämme remulaati, lämminsavulohi ja kabab-kalavartaat, joista kirjoitin täällä. Ja tämä ei ole maksettu, eikä edes pyydetty mainos. Olen vain niin innoissani näistä tuotteista. 



 
Niin, ja leipäähän meillä oli myös. Grillasimme ne erittäin nopeasti hetkeä ennen pöytään käymistä. Päälle (ja broilerin pintaan) maustettuja tuorejuustoja. Jälkiruokaakin oli, ja niin hyvää olikin, että suon sille ihan oman jutun lähipäivien aikana.

Sanoinko minä, että ukkosesta ei ole vielä havaintoja? No nyt jyrisee….


torstai 19. heinäkuuta 2018

Preussin Peterin makkarapallerot kasvispedillä


Luulin jo alkuviikosta hyödyntäneeni kaikki viikonlopun tähteet, mutta kurkistus vihanneslokeroihin näytti, että väärässä olin. Sieltähän löytyi vielä vaikka ja mitä, tai oikeastaan paremminkin vähän sitä sun tätä. Ihania kotimaisia kasviksia tällainen lajitelma: 1 porkkana, 4 retiisiä, kolmannes kukkakaalista, pieni parsakaali, 7 terttutomaattia. Siinähän oli ainekset vaikka mihin. Olisi siellä ollut vielä sipuleitakin, mutta päätin ne tällä kertaa jättää väliin, vaikka hyvin olisivat nekin tekemääni ateriaan soveltuneet.  Helteen edelleen helliessä päätin valmistaa kasviksista aterian helposti samalla tyylillä kuin Tähdekokin onnenpäivät –kirjoituksessani.  Itse asiassa teen näitä kasvisvuokia tosi usein. Siis kesällä. Mikäs sen helpompaa kuin heitellä kaikki jämät yhteen vuokaan, päälle loraus oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chiliöljyä sekä suolaa ja pippuria, ja vuoka vartiksi grilliin. 15 minuuttia, simsalabim ja herkku on valmis.




Jääkaapista löytyi myös yksi makkarapaketti, minkä olin ostanut viikonlopulle kaikenvaralta, mutta käyttämättähän se jäi. Siinä oli niin hyvät päiväykset, että ajattelin jo sitä ostaessani, että jossakin vaiheessa tulee varmasti käytetyksi. Oikein artesaani-raakamakkaraa. Nyt en enää muista, mikä oli valmistaja, mutta tuotteen nimessä esiintyvä Peter kiinnitti huomioni. Se toi mieleeni hyvän ja hauskan ystävämme Peterin, niinpä päättelin noiden makkaroidenkin olevan hyviä.  On nämä ihmeellisiä nämä ostospäätösten taustat ja ihmislapsen ajatusten kiemurat.


Odottamassa grilliin pääsyä

Palleroihin pintaväri, ja sitten kasvisten sekaan.

Grillissä 15 minuuttia


Koska viikonloppuna oli tullut muuttotalkoissa syötyä jo makkaraa ”makkarana”, niin halusin nyt valmistaa nämä raakamakkarat vähän eri tavalla. Pursotin makkaroista sisukset pieninä sormenpään kokoisina palloina vadille, ja siitä kippasin ne grillin paistotasolle samalla, kun kasvisvuoka meni grilliin. Pyörittelin makkaroita pari-kolme minuuttia pienessä määrässä rypsiöljyä ihan vain saadakseni niille kauniin värin pintaan, ja lisäsin ne sitten vuokaan kasvisten sekaan. Siinä ne muhivat kaikki sulassa sovussa, samassa vuoassa. Pari kertaa niitä kevyesti sekoittelin. Vartin päästä pääsimme niitä jo syömään. Helppoa. Ja nopeaa. Ja hyvää! Mausteiset makkarapallot antoivat sopivasti ytyä kasviksille. Ja toisaalta, kasvisten ansiosta makkararuokakin vaikutti yllättävän kevyeltä.




Syömään!



Sen kummempia lisukkeita tämä ruoka ei kaivannut, ei edes leipää. Ei niin, etteikö siihen leipäpalakin olisi sopinut, mutta tämä oli tällaisenaan riittävä +30-asteisen illan illallisen ja iltapalan yhdistelmäksi. Yhtä se kyllä kaipasi, nimittäin olutta. Minulla tulee todella harvoin juotua olutta, vain harvoissa ja tietyissä tilanteissa tai joidenkin erityisten ruokien yhteydessä. Makkararuoka on yksi sellainen, mihin olut minun makunystyröitteni mukaan ehdottomasti kuuluu, etenkin tällaisen maustetumman makkaran kaveriksi.




Oikein hyvä kokonaisuus oli tämä pikkulauantain herkkupala. Maistuisi varmaan Peterillekin.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Herkkulautanen graavilohesta ja uusista perunoista


Maanantaina tein tuttuun tapaani ruokaa viikonlopun tähteistä. Tarkoitus oli tehdä keittiössä nopeasti jotain, ja nauttia tuo jotain ulkosalla. Viikonlopulta oli jäänyt yli muutama ihan minikoinen siiklipottu (vastasivat ehkä 3-4 keskikokoista perunaa) ja pieni paketti graavilohta. Tilliäkin löytyi. Olisivathan nuo jo olleet hyvät tuollaisenaankin, mutta jääkaapin tarkempi inventaari osoitti, että kananmunatkin menevät pian vanhaksi ja majoneesipurkin (aina Hellmann’s) lopusta olisi nyt hyvä päästä eroon. Hedelmävadilla oli vielä yksi sitruuna. Niinpä päätin kokeilla yhdistää ne kaikki samalle lautaselle, ja katsoa mitä tulee. No hyvää tuli. Ja aikaa kului vain sen verran, mitä menee kokonaisajaltaan kananmunien ja pienenpienien pottujen keittämiseen. Niiden kiehuessa ehdin valmistella kaiken muun, ja kattaa vielä pöydänkin. Eli noin vartissa valmiiksi tuli tämä herkkulautanen, ihan alusta loppuun asti.



Kahteen herkkulautaseen yhteensä nämä:

keitettyjä uusia perunoita viipaleina
80 g graavilohisiivuja (1 siivu aina 2-3 suikaleeksi)
puolikkaan sitruunan mehu
tilliä silputtuna
2 keitettyä kananmunaa silputtuna
sinappimajoneesia (sekoita keskenään 4 rkl majoneesia, 2 tl sitruunan mehua ja 2 tl dijon hunajasinappia)

Asettele lautasen pohjalle viipaloituja perunoita. Purista niiden päälle sitruunan mehua ja ripottele hieman tillisilppua. Lisää seuraavaksi graavilohiviipaleita. (Sillikin kävisi tähän varmasti hyvin.) Koristele silputuilla kananmunilla. Lusikoi sinne tänne sinappimajoneesia. Viimeistele tillisilpulla. 




Tähteistä syntyi sopivasti kaksi lautasellista tätä ihanaa herkkua, jonka söimme hyväksyvän muminan ja ääntelyn kera. Niin hyvää se oli. Piti välillä ihan varovasti katsoa, näkyykö naapurin pihalla ketään.


Hups, olin jo puolivälissä menossa, kun muistin, että perunatkin pitää näkyä :)
 

Tästä tuli niin hyvää, että taidanpa ottaa tämän herkkulautasen vakiolistalle. Se on hyvää sellaisenaan pääruokana, ja pienempänä annoksena se olisi aivan mahtava alkuruoka. Kalaisaan pitopöytäänkin se olisi hyvä lisä, mutta vain jos katkeamaton kylmäketju on varma. Helteisen sään pihapöydälle majoneesilla höystetty vati ei oikein sovellu seisoskelemaan. Ulkokekkereillä tarjoaisin tämän ilman majoneesia, jos vadillinen ei tule heti kokonaan syödyksi. Majoneesin kanssa kannattaa olla etenkin näillä hellekeleillä varovainen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.  Jos majoneesi jää pois, puristaisin siinä tapauksessa vadille hieman enemmän sitruunan mehua annosta mehevöittämään. Sitruuna sopii täydellisesti tähän annokseen, jos myöskin majoneesiin raikkautta antamaan.