torstai 19. syyskuuta 2019

Katkarapunachot uunista ulos


Perjantai-iltaisin tekee mieli hiukan herkutella alkavan viikonlopun kunniaksi. Toisaalta siinä kohti viikkoa on monesti niin kaikkensa antanut olo, että tuon perjantai-illan herkun soisi valmistuvan helposti. Juuri tuollaiseen tarpeeseen sopii paremmin kuin hyvin uunipellillinen nachoja, jonka täytteeksi voi sopivien salsojen lisäksi heitellä melkeinpä mitä vain mieli tekee. Viime vuonna kirjoitin pollonachoista, eli silloin täytteenä oli kanaa. Tässä linkki tuohon ohjeeseen.  (Kannattaa muuten kurkata linkin postaus, siellä on myös ihan superihana salaatti!) Viime perjantaina teki mieli katkarapunachoja. Katkaravut ovat mitä luontevin perjantaiherkun raaka-aine, koska niistä saa tosi helposti ja nopeasti aikaan vaikka mitä hyvää.




Uuninachojen valmistuksessa käytän ihan surutta valmiita salsoja ja kastikkeita. Voit toki tehdä ne myös itse, mutta minä en viitsi. En ainakaan perjantaina. Minulle tämä ruoka on sellainen ”helpolla hyvää” -juttu, ja niin se saa olla jatkossakin. On ihan okei oikaista silloin kun siltä tuntuu.

Katkarapunachot


(4:lle)

1 iso pussi nachoja (Indian nacho original)
2 prk (à 230 g) pineapple salsaa medium
1 prk (300 g) juustodippi medium
1 punainen chili
1 pss (150 g) cheddar-juustoraastetta
2 pss (à 180 g) katkarapuja
1 pkt pakastettuja avokadokuutioita (tai tuoretta)
limelohkoja

225 C uunissa 10-15 minuuttia




1.
Sulata ja valuta katkaravut. Jos käytät pakastettuja avokadoja, sulata ne pakkauksen ohjeen mukaan.




2.
Levitä nachoja uunipellille leivinpaperin päälle niin paljon kuin mieli tekee. Minä laitoin pikkuisen vajaan pussillisen. Lusikoi salsa nachojen päälle, ”sinne tänne -tyylillä” on ihan hyvä.




3.
Lusikoi joukkoon myös juustodippi. Huuhtele ja viipaloi chili renkaiksi, ja lisää chilirenkaat kastikkeiden päälle. Minä poistin chilistä siemenet, koska haluan maistaa muutakin kuin chilin. Kastikkeiksikin valitsen aina mieluiten mediumin, mutta jos pidät tulisesta, valitse hottia.




Vinkki: Saat chilistä siemenet helposti pois siten, että leikkaa ensin muutama siivu chilin kärjestä, jotta sinne muodostuu kunnon aukko. Rullaile seuraavaksi chiliä kämmenen ja leikkuulaudan välissä. Laita sitten chili pystyasentoon, aukko leikkuulautaa vasten, ja kopsuttele chiliä lautaa vasten. Siemenet tippuvat chilistä ulos. Kätevää! Suosittelen tekemään tämän chili-osuuden keittiöhanskat kädessä. Chilin polte jää käsiin (ja siirtyy niistä kaikkeen mihin kosket), jos käsittelet sitä paljain käsin.

4.
Ripottele juustoraaste tasaisesti koko komeuden päälle. Valuta katkaravut, ja lisää ne juustokerroksen päälle.




5.
Laita nachopelti 225 C -asteiseen uuniin  10-15 minuutiksi. Uunien tehot vaihtelevat, joten tarkkaile paistumisen edistymistä. Malta kuitenkin sen verran, että juustot ovat kunnolla sulaneet. Siinä vaiheessa on yleensä kastikkeetkin kuumia. Levitä avokadon palaset valmiin pellillisen päälle.




6.
Tarjoile lisäksi limen lohkoja, joista kukin voi puristaa kivaa raikkautta annokseensa. Se on vähän niin kuin piste iin päälle, kun katkarapunachoista on kyse. Ruokajuomaksi suosittelen olutta, mieluiten meksikolaista, ja ehdottomasti pullon suusta. Limelohko pullon suuhun on myös kiva yksityiskohta. Lohkon läpi ei juoda, vaan se tuikataan pullon kaulasta alas olutta maustamaan.




Olipas hyvää! Aika kauan siitä jo onkin, kun ylipäätänsä mitään nachoja olen valmistanut. Olihan se siis jo aikakin. Tämä on rentoa ja hauskaa syötävää, jota on lupa syödä myös käsin, jos niin haluat. Nachopellin äärellä (mieluiten hyvässä seurassa) tulee aina kiva fiilis, ja senkin vuoksi tämä on mitä parhainta perjantai-illan herkkua.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Marttojen härkäpapupyörykät ja chilinen jogurttikastike


Osallistuin eilen Rovaniemen yrittäjänaisten kanssa Lapin Marttojen järjestämälle KAS KAS KASVIKSIA -kurssille. Meitä oli yhteensä 10 kurssilaista, joista osa oli innokkaita kotikokkeja ja osa taas kertoi välttelevänsä keittiötä mahdollisuuksien mukaan. Jakaannuimme kahden hengen ryhmiin, ja kun valmistettavia kokonaisuuksia oli yhteensä viisi, valitsi kukin ryhmä oman osasensa menusta. Meidän ryhmä sai tehtäväkseen härkäpapupyöryköitä ja chilistä jogurttikastiketta.




Kas Kas Kasviksia -illan koko menu oli seuraava:


Maukas linssikeitto
Kuituisa peltileipä ja rahkalevite
Härkäpapupyörykät ja chilinen jogurttikastike
Palsternakka-perunapyree
Martan omenakeikaus ja kahvi/tee






Illan martalta ohjeet saatuamme ei kauaa jahkailtu, vaan pian martta-keittiön täytti iloinen hyörinä ja äänten sorina. Hetken aikaa meni, ennen kuin opimme mitä mistäkin kaapista löytyy. Nyt oli siis lupa tutkia kaappeja vieraassa keittiössä! Pian tarvittavat kipot ja kulhot olivat edessämme, raaka-aineet martta-ope olikin jo jakanut valmiiksi eri työpisteisiin. Aloitimme jogurttikastikkeesta, koska se olisi hyvä saada valmiiksi ja jääkaappiin, jossa sen maut tasaantuisivat muiden ruokien valmistuessa.




Kirjaan tähän reseptit juuri siten, kun kuin ne olivat marttojen kasvisruokakurssin kirjasessa. Mahdolliset muutoksemme kerron sulkeissa.

Chilinen jogurttikastike


(4:lle)

2 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl makeaa chilikastiketta
ripaus suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Mausta jogurtti chilikastikkeella ja ripauksella suolaa ja pippuria. Anna makujen tasaantua viileässä. Kastike sopii esimerkiksi härkäpapupyöryköiden kanssa tarjottavaksi.




(Me teimme kastikkeen tuplana. Niin chilikastiketta, kuin suolaa ja pippuriakin päädyimme laittamaan enemmän, kuin mitä marttojen ohjeessa oli. Kannattaakin maistella, ja mausta oman makusi mukaan.)

Härkäpapupyörykät


1,5 dl maitoa
0,5 dl korppujauhoja
2 valkosipulin kynttä
1 dl fetajuustomurua
1 tl kuivattua tai 2 rkl tuoretta basilikaa (käytimme tuoretta)
250 g härkäpapuvalmistetta (Härkis)
ripaus mustapippuria
(paistamiseen öljyä)

Sekoita maito ja korppujauhot keskenään ja anna turvota hetki. Kuori ja hienonna valkosipuli ja murenna feta. Jos käytät tuoretta basilikaa, hienonna myös se.

Sekoita isossa kulhossa kaikki aineet taikinaksi. Voit käyttää myös monitoimikonetta, jolloin saat taikinasta tiivistä.




Ota noin ruokalusikallinen taikinaa kerrallaan ja muotoile pyöryköiksi. Paista kevyesti pannulla öljyssä niin, että pinta hieman ruskistuu ja sisus lämpenee. Voit paistaa pyörykät myös uunissa 225 asteessa, 10-15 minuuttia.




Tarjoa pyörykät esimerkiksi tomaattikastikkeen ja täysjyväspagetin kanssa tai salaatin ja chilisen jogurttikastikkeen kera.




(Me teimme tämän annoksen tuplana, ja fetaa käytimme siihen annokseen koko 200 g paketin verran. Laitoimme sekä korppujauhoja että basilikaa hieman reilummin kuin ohjeessa. Emme käyttäneet monitoimikonetta, koska emme halunneet massasta liian sileää. Härkistä pienensimme hiukan sauvasekoittimella. Me paistoimme pyörykät uunissa, mutta pannussa paistamalla saat kauniimman värin. Tupla-annoksesta tuli 33 suht reilun kokoista pyörykkää, joskin koko hieman vaihteli, kuten kotitekoisissa pyöryköissä asiaan kuuluu.)

Tämä oli minun ensikosketukseni Härkikseen. Se olikin yllättäin suorastaan hyvää. Hyvin todennäköisesti tulen tekemään näitä pyöryköitä uudestaankin, ja mielikuvitukseni jo vinkkailee minulle muutamia muitakin Härkiksen käyttökohteita.

Pyöryköiden kypsyessä ehdimme hieman katsella ympärillemme. Seuraavassa työpisteessä valmistui linssikeitto, jonka tuoksu oli huumaava. Valkosipulia ja inkivääriä, aah. Siitä ei voinut tulla muuta kuin hyvää. Muissakin pisteissä näytti lupaavalta.




Pöydän kattamista ja tiskaamista ei ollut erikseen valtuutettu millekään ryhmälle, mutta niin vain nekin hoituivat kuin itsestään. Oli ihmeellistä, että aina kun vein tiskipisteeseen tiskiä, oli sieltä jo entiset pesty. Kävisipäs kotonakin niin. Joku toinen näppärä oli puolestaan kattanut meille pöydän valmiiksi ihan vain sillä aikaa, kun selkämme käänsimme pyöryköiden pyörittelyn ajaksi. Toimeliasta porukkaa siis olivat nämä kurssilaiset, illassa oli tekemisen meininkiä. Ja roppakaupalla huumoria, niin kuin aina tällä porukalla.




Näppärästi valmistuivat herkut perä perää, ja pääsimme laittamaan tuotoksemme tarjolle myös kuin taikaiskusta siistiytyneelle työpöydän kulmalle.




Sitten olikin yhteisen aterian aika, jolloin ryhmä kerrallaan esitteli tehtävänsä tuloksen. Kävimme samalla yhdessä läpi, jos valmistuksen aikana oli tullut haasteita vastaan, tai jos ryhmä oli jostakin syystä poikennut ohjeesta. Kaikki onnistuivat, ja aplodeja jaettiin joka ruokalajille. Olipas mukava ilta ja hyvä porukka. Kiitos martoille, kuin myös kaikille mukana olleille!


maanantai 16. syyskuuta 2019

Anopilla testattu curry-lohikeitto


Eräissä hauskoissa juhlissa tuli pöytäkavereiden kanssa puhe lohikeitosta, ja siitä, kuinka eri tavoin kukin paikalla olleista kertoi sitä tekevänsä. Hanski-ystäväni kertoi maustavansa lohikeiton currylla, jonka kuulin antavan keittoon mukavan säväyksen. Minä puolestani olen valmistanut lohikeiton yleensä tämän Pätsyn legendaarinen lohisoppa -linkin ohjeen mukaisesti. Jotenkin kuitenkin tuo curry jäi pyörimään ajatuksiini. Niinpä kun Vilnan reissun ja siellä nautittujen aika raskaiden aterioiden jälkeen teki mieli kalaa ja kasviksia, oli ensimmäisenä mieleeni tullut ateria currylla maustettu ja runsailla kasviksilla täydennetty lohikeitto.




Tähän kirjaamani resepti on täysin oman mielikuvitukseni tuotetta, ja tällä ei todennäköisesti ole juuri muuta yhteistä ystäväni lohikeiton kanssa (resepti jäi tarkistamatta) kuin lohi ja curry. Halusin tähän mukaan hieman (ja todellakin paino sanalla hieman) aasialaista sävyä, joten curryn lisäksi kaivoin esiin myös kookoskerman. Enää tarvittiin vain testihenkilö, niinpä kutsuin anopin syömään. Kaikella rakkaudella… Panokset olivat siis kovat, ja riskillä mentiin. Varoitin kyllä anoppia, että menu voi muuttua. Jos soppa epäonnistuisi, tilaisimme pizzat.

Curry-lohikeitto


(6-8:lle)

n. 10 keskikokoista tai sitä pienempää perunaa
loraus (n. 2 rkl) oliiviöljyä
1 sipuli
2 tl curryjauhetta
1,5 tl kurkumaa
1 parsakaali (400 g)
1 kukkakaali (550 g)
1,5 l kalalientä
1 limen mehu
3 laakerinlehteä
vähän mustapippuria
suolaa maun mukaan, lisää etenkin jos kalaliemi vähäsuolaista
1 prk (250 ml) kookoskermaa
1,3 kg lohta
persiljasilppua runsaasti




1.
Pese ja/tai kuori ja kuutioi perunat. Näitä ei vielä tarvinnut kuoria, koska olivat uuden sadon perunoita. Laita perunakuutiot likoamaan kylmään veteen.

2.
Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele ja hajota parsa- ja kukkakaalit nupuiksi.

3.
Kuumenna öljy pinnoitetussa keittokattilassa ja kuullota siinä sipuli. Lisää mausteet, curry herää pannulla henkiin.  Lisää huuhdellut ja keittiöpyyhkeellä kuiviksi taputellut perunakuutiot ja jatka kuullottamista. Lisää parsa- ja kukkakaalin nuput. Sekoittele hetken aikaa.




4.
Lisää kalaliemi, limen mehu ja laakerinlehdet ja anna keiton kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä. Nämä perunakuutiot kypsyivät 10 minuutissa. Tarkista maku, ja lisää hieman mustapippuria ja suolaa myös, jos liemi tuntuu vähäsuolaiselta.

5.
Keiton kiehuessa nypi lohifileestä ruodot pois, ja kuutioi lohi reiluiksi paloiksi. Lisää kookoskerma ja lohipalat keittoon, ja sekoita kevyesti.




6.
Anna keiton kiehua lempeällä tulella muutaman minuutin ajan, eli juuri sen verran, että kala kypsyy ja keitto on taas kaikkinensa höyryävän kuumaa. Kala kypsyy nopeasti, joten ole varovainen, että kalapalat eivät pääse hajoamaan.




7.
Kun lohi on kypsää, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Viimeistele keitto persiljasilpulla. Keitto on nyt valmista. Tarjoa keiton kanssa leipää.




Keitosta tuli varsin hyvää, tosin vain hennosti aasialaissävytteistä. Jos haluat voimakkaampaa eksoottista vivahdetta, käytä curryjauheen tilalta currytahnaa. Myös kalakastike syventää makua Aasian suuntaan, samoin inkivääri. Ehkäpä jonakin päivänä kokeilen tuota tulisempaakin versiota, mutta tässä hetkessä tämä oli hyvä näin. Hanskille kiitos ideasta!




Taivaan tähden, minulla ei ole aavistustakaan missä ajatukseni reissasivat kun lohta ostin, ja tätä keittoa tein. Meitä oli vain kolme, ja nyt edessäni oli täpötäysi suuri kattilallinen herkullista keittoa. Ei mitään järkeä. Tässä kävi varmaan kuten monesti muulloinkin, eli vanhasta muistista tein ison satsin ruokaa. Onneksi anoppi tykkäsi keitosta, samoin me. Pizzoja ei siis tarvittu. Kukin meistä otti lisääkin, ja silti keittoa jäi vielä puoli kattilallista. Niinpä tyrkytin keittoa myös tyttäreni perheelle, jotka eivät ehtineet näihin kinkereihin mukaan. Lupasivat kuitenkin riennoistaan kotiin ajellessa koukata meiltä loput sopat mukaansa, ja kuulemani mukaan hyvin oli maistunut heillekin.